Käy kautta harmaan taivaanyölinnun laulu villi
kuin punaisena nauhana,
kuin punaisena nauhana
yön mustain kutrien.
Ja jostain kuuluu lehtien
ja kuivain oksain kahinaa.
Ja jossain soittaa huilu,
ja jossain soittaa huilu.
Ja jostain valo kelmeä
ui lomaan poppelien.
Ja heiluu pieni lyhty,
kun tuuli taittuu latvaan puun.
Varjosi, armas, pitkä,
on nurmikolla levoton.
Kätesi, armas, karkaa,
kätesi, armas, karkaa
kuin kala kädestä.
Silmäisi suuri rauha
eteesi minut vangitsi:
nyt olen kesy susi,
nyt olen kesy susi.
Ja pilvi kauas vaeltaa.
Ja katso, vihma tähtien
on taivaan holvin peittänyt.
Ja keinuu pieni lyhty
kun tuuli hyppii latvaan puun
sinun hiuksiesi yllä,
sinun hiuksiesi yllä.
-P. Mustapää -
moderni tuulahdus melankoliseen iltapäivääni!
VastaaPoistaEikö vain! Oikealta nimeltään Haavio ja muistaakseni biologi, minkä huomaa monista hänen runoistaan, että välttämättä näistä. Tässä oli jännä tempo.
VastaaPoistaKuva on myös kaunis.
VastaaPoistaKiitos! Sinähän olet hövelillä päällä...;-) Siinä on vanha luumupuu, jonka oksan hankaan tökkäsin keväällä sen linnunpöntön, jonka koivuinen kylki tuossa näkyy. Puuta kiipeää kärhö nimeltään Summer Snow. Saahan olla Snowta suvella, saahan!
VastaaPoistaregards
Lena Snow
Juu, saa. Miksei.
VastaaPoistaNo, kuvittele nyt, jos vaihdan oikeasti nimekseni Leena Lumi, mitä suven rakastajat sitten sanovat. Reima sanoi jo mulle, että jos minusta tulee Leena lumi, niin kun astun huoneeseen, hän sanoo: Nyt tuli lunta tupaan!
VastaaPoistaToisille lumi on kylmää, minulle se on kaunista, arktista ja valoa.
samaa mieltä.
VastaaPoistaKiva!
VastaaPoistaLaitoit sitten linnuille valon :)
VastaaPoistaTietty! No, halusin tuolle runolle oman kuvan. Mutta olen tainnut unohtaa kertoa blogissani, kun kuvasin keväällä tuon pöntön ja julkaisin, että siinä tosiaankin pesi lintuperhe. Jätän sen siihen. Näyttää jotenkin kivalta ja elävltä koko vanha puu.
VastaaPoista