Ruusu,verenpunainen ruusu,
vie salaisuus merelle,
vie suudeltuna
hehkuvaan terälehteen.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.
Ruusu,
verenpunainen ruusu,
joka puhkesit,
näit meren ja taivaan,
vie salaisuus
uskollisessa kukanveressäsi,
vie kauas merelle.
Uni ja kipeys.
Uni ja kipeys.
Ruusu aallokossa,
vie salaisuus,
jolle ei ole maata,
ei rantaa,
vie salaisuus
meren hautaan.
- Yrjö Kaijärvi -
kaunista!
VastaaPoista(enää ei ole melankolinen iltapäivä, vaan mitä iloisin ilta!)
Tiedätkö, minustakin tämä on oikein kaunista. Löysin kirjahyllystäni pienen, vihreän, vanhan, kokonaan nahkakantisen Yrjö Kaijärven Kauneimmat runot ja ihastuin.
VastaaPoistaTuure, unohdin sanoa, että lääketiede tuntee käsitteen sunnuntai-iltapäivän melankolia!
VastaaPoistamuttei enää!
VastaaPoistaUpean väriset ruusut!Ja runokin on kaunis..
VastaaPoistaTuure: Ei enää!
VastaaPoistaJael, eikö vain! Runo on erikoinen ja löytö, sillä tuo vanha kirja oli minulta melkein unohtunut jo...
Reima otti eilen upean kuvasarjan sadepisaroiden hunnuttamasta hansaruususta...
Ruusut kukkivat vielä täydellä paratiisissani.
VastaaPoistaHannele, minulla oli aikaisemmin hienoja jaloruusuja, jotka kukkivat vielä kun lumi satoi niiden päälle!
VastaaPoistaNyt ovat kauniimpia jälleen kerran Hansat. Reima otti eilen aivan viehättävän sarjan, josta voin ammentaa runoon kuin runoon - kauan. Katsos, suvella Katri Valan Lumipisara ja talvella Hansa-ruusu...
Muitakin kurtturuusuja on kuin Hansa,
VastaaPoistamissä ihanan makeat ruusunmarjat.
Jaloruusut pitää istuttaa tosi syvälle,
korkeaa paikkaan ilman jäävettä..
Tiedän, minullakin on muita kurttuja.
VastaaPoistaTiedän, tiedän...