Kirja herättää heti huomiota erittäin kauniilla kansikuvallaan ja sen jälkeen kiinnostavalla, mattapintaisella kuvituksellaan, joka nostattaa romantiikan nälkää ja saa jopa minut suunnittelemaan ryhtymistä näihin askarteluihin, jotka itse asiassa eivät vaikuta kovinkaan vaikeilta. Tästä kirjasta minulle tuli mukavasti mieleen suosikkini sisustus/askartelukirjoista eli Ajan patinaa. Maalaisunelmia kuvitus on valokuvaaja Tommy Durathin taidonnäytettä ja kuvat on otettu monien yksityishenkilöiden kodeissa ja puutarhoissa.
Micken ja Sofian koti on mainio esimerkki sekä shabby chic -tyylistä että myös nykyakaisuudesta. Sofia hankkisi mieluiten vain aitoa, hyvin vanhaa tavaraa kotiinsa, mutta sellaisen löytäminen on joskus kuin lottovoitto tai sitten liian kallista, koska monet muutkin haluavat aitoa ja hyvin vanhaa. Tähän tulee avuksi vanhojen jäljitelmät sekä Sofian ja Micken tapauksessa se,että Micke on puuseppä. Kun selailin kirjaa ensimmäisen kerran kiinnitin heti huomiota heidän kauniiseen keittiöönsä, jossa kaunis katto on tehty kuluneista vanhoista leveistä lattialankuista. Maalaistyyliset keittiökalusteet ovat Ikeasta.
- Tämä on koko ajan tasapainoilua entisaikain charmin ja nykypäivän käytännöllisyyden välillä. Arjen on pakko sujua, ja emmehän me kaikesta huolimatta elä enää 1800-lukua. Sitä paitsi monet tekniset laitteet ja tarvekalut toimivat mukavina vastakohtina vanhoille elementeille. Niinpä meillä voi aivan hyvin riippua ruokapöydän yllä kodikas öljylamppu, koska kattoon asennetut kohdevalaisimet takaavat tehokkaan yleisvalaistuksen.
Hauska juttu on Lenan ja Perin luona vierailu, jonka otsikko on Vanha rakkaus ei ruostu. Juttu on täynnä rakkautta ruosteeseen ja onpa heillä oikein ruostehautomokin! Kaiken lisäksi luku sisältää vinkkejä, miten ruostetta voidaan jouduttaa. Tämän pariskunnan motoksi sopii vaikka:' Rakkaus vanhaan ruosteeseen ei katoa koskaan.'
Kaikkein eniten viehätyin kirjassa Carinan ja Kenin kodissa, jossa mm. uskallettiin antautua väreille. Ja näin heidän kodistaan:
Vehreyden seassa lymyävä 1700-luvun ihastuttava säteritila on todellinen maalaisidylli. Juuri tällaisesta rauhasta, kodikkuudesta ja kauneudesta monet meistä haaveilevat. Kaikki ei ole tietenkään aina näyttänyt yhtä hurmaavalta...
Ja sitten kerrotaan miten heidän kotinsa kauneus on syntynyt. Kaikki kalusteet on rakennettu mittatilauksena paikan päällä, joten joka soppi on saatu hyödynnettyä. Huoneet ovat korkeat ja valoisat ja kaikki ei ole pelkästään valkoista, vaan myös väreille on annettu mahdollisuus. Ruokasali henkii hillittyä eleganssia, jossa väriskaalana toimivat valkoinen, vaalea beige, tumma pellava ja himmeä kulta. Ja miten sattuikaan, kirjan kansikuva on heidän portaikostaan, jossa eteishalliin on saatu mahtumaan mukava leponurkkaus. Tulee mieleen aivan englantilaiset ikkunapenkit, joita olen aina ihaillut. Makuuhuoneessa on järisyttävän kaunis liinavaatekaappi, joka onkin uusi. Se on vain saanut ylleen valkoisen maalin. Ja makuuhuone on kuin unelmaa...
Tämä kirja on hyvin runsas ja antava. Valasimia päällystetään virkatuista liinoista ja heti tuli mieleen kokeilla, sillä tuntui tosi helpolta ja olisi uniikkia. Lasikuistilla pidetään kahvikekkereitä, valmistetaan kerrostarjotin, tehdään taikatemppua tapeteilla, sisustetaan pihaa hyödyntämällä sisällä aikasemmin palvelleita vanhoja huonekaluja, valmistetaan istutuspöytä, mikä olisikin tarpeeseen!, ja tehdään kirpputoritavarasta ylellisyyttä. Kirja kulkee vuodenaikojen matkassa ja niinpä päädymme rautalangasta vääntäen jouluun, juhlaan joka on monille se odotetuin.
Maalaisunelmia on lumoava kirja antaa ja saada lahjaksi. Ulkoasun tyylikkyys tuo ripauksen sitä uniikkia ylellisyyttä, jota löytää juuri shabby chic-tyylistä, jossa mukana on ajaton nautinto: Kaunis esine ei tunne ikää, se vain on kaunis ja antaa nauttia itsestään.
*****
Tähän oli tarkoitus tulla kuva Micken ja Sofian keittiöstä sekä Carinan ja Kenin makuuhuoneesta, mutta bloggeri temppuilee taas. Liitän ne myöhemmin, jos onnistaa.