torstai 18. marraskuuta 2010

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Prologi

’Tämänkin hämärän’ on meidän tarinamme ja tiedät sen. Sinä voit paeta jokiini ja minä teen paollasi mitä haluan. Senkun heität surusi verkot ja lähetät punaisia hätämerkkejä, sinä olet kuitenkin syyllinen tähän julmaan leikkiin ja kulutat kaiken, kaiken…,mutta minä teen tästä muistojen korun, jota kannan ylläni kunnes taivas tulena palaa. Yöllä näin sinun kirjoittaneen nimeni tähtien sekaan savukirjaimin. Luota minuun. Minussa on päiviesi harha ja loppuelämäsi usva. Syksyllä kohtaat minut roosassa baskerissani Kirkkopuistossa  ja silloin vihdoinkin huomaat silmieni vihreät linnut…


Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät (Atena 2010) järisytti tajuntani. Minussa soi tunnusmusiikki Fellinin elokuvasta La Strada. Myöhemmin musiikki vaihtuu Cherbourgin sateenvarjoihin, joka liittyykin yhteen elämäni cinemaattisimmista kokemuksista, mutta lopulta Love Storyn iki-ihana melodia hukuttaa kaiken alleen…Kun kirjoitin vuosia sitten lehteen Rakkaudella Jyväskylä, Rakkaudella Muuratsalo, en tiennyt mitään Pasi Ilmarista, en Harjukaupungin salakäytävistä, enkä siitä, että sekä Olli Suominen että minä saamme samana päivänä viestin vuosikymmenien takaa. Kun arvostelin teoksen Schaumannin linna, tein sen tutustuakseni kaupunkiin, jossa olisin halunnut syntyä, enkä saanut vihiäkään salakäytävistä. Otin Pasin kirjan lukuun, koska ihan viattomana menin Susalle katsomaan, mitä hän on viimeksi lukenut ja minähän en koskaan tee kirjaa, josta olen jo ehtinyt lukea jonkun muun arvostelun! Pasi Ilmari Jääskeläinen on poikkeus, joka vahvistaa säännön, sillä minä en pysty häntä vastustamaan.


Kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen saa 14. helmikuuta viestin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kerttu oli ollut hänen ensirakkautensa, jolle hän oli lukenut Pablo Nerudaa, jota hän oli rakastanut nuoren miehen huumalla: kiihkeänä poikana ja päärynähameista tyttöään palvovana ritarina. Montako sekunnin tuhannesosaa vie vastata. Vai jättääkö hän vastaamatta ja kohtalo tekee sen hänen puolestaan. Miten vastata kolmenkymmenen vuoden taakse, kun viereisessä huoneessa nukkuvat rakas vaimo ja yhteinen lapsi. Vai onko vastaus Elokuvallinen elämänopas, kirja, jonka kannessa on päärynänkuva ja painettu omistus: Elämäni rakkaudelle, päärynämekkoiselta tytöltä!

Pasi Ilmari Jääskeläinen on sijoittanut kirjansa Suomen viehättävimpään kaupunkiin, Jyväskylään. Teoksen pinnallinen poikkeavuus on cinemaattisuus, josta saadaan upeita viittauksia lukuisiin kuuluisiin elokuviin, näyttelijöiden lausahduksiin, heidän nimiinsä ja eri elokuvien tunnelmiin. Mutta se on vain pintaa, vaikkakin vaikuttavaa sellaista:


Pyhä elokuvallinen kolminaisuus syntyy kauneudesta, toivosta ja tuskasta. Kauniilla tarinalla on kaunis alku ja kaunis loppu. Siinä missä alun tekee kauniiksi onnen kangastus, loppu ammentaa kauneutensa tuskasta.


Jotta voisi elää elokuvallisen syvästi, on antauduttava täydellisesti sille tarinalle, jota kulloinkin on alkanut elää todeksi, vaikka se vaatisikin moraalisesti arveluttavia tekoja tai, kuten jotkut sanoisivat, synnillisyyttä.


Kirjan syvimmän toden minä löysin muualta. Lukijani tietävät, että kun kohtaan vaikuttavan, todella vaikuttavan kirjan, minä joko lähden itse mukaan kirjan tarinaan, polvistun arvostelun lopuksi tai käytän liikaa sitaatteja upeasta kielestä huumaantuneena. Nyt voisin käyttää viime mainittua, sillä Harjukaupungin salakäytävät on verbaalisen ilotulituksen yläviivastoa, mutta sitä on niin paljon, etten osaisi valita, joten tyydyn ensimmäiseen vaihtoehtoon, te vain ette nyt huomaa minua, sillä kulkuni on yöeläimen, mutta minä olen mukana juuri näillä kaduilla, juuri näissä öissä, näissä kesissä…paitsi, että siinä missä Kerttu syö mansikkatuuttia, minun sankarini tuo minulle Harjun rapuille päärynätöttörön!


Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on unta, unelmaa ja surrealismia! Kirjailija Jääskeläisen ote ei herpoa hetkeksikään. Minä olen petona suomalaisten mieskirjailijoiden perässä, sillä jälkeen Waltarin ei ole montaakaan tullut, joka minulta armon saa, paitsi runoilijat, mutta Pasi Ilmari saa aikaan aivan uudet tuulet. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu ennen. Tästä ei ole kirjoitettu ennen näin. Dialogin kanssa ei tarvitse myötähävetä, kuten liian usein on laita suomalaisherrojen kirjojen kanssa ja vaikka tarinaa viedään kahdessa aikajaksossa, niin miten lempeästi ja soljuen se käykään, kuin nuoltaisiin Harjun rapuilla samaa valuvaa jäätelöä ja pehmeät huulet kohtaisiva eli kirja on kuin rakastelun esileikkiä. Eikä mikään pääty esileikkiin, vaan mukaan tulevat monimuotoiset huipentumat niin erotiikan kuin ihan tarinankin myötä. Suuri yllätys on luvassa ja kaikkea säestävät alati Olli Suomisen sateenvarjojen humahdukset, jotka ovat niin suloisia…

Nyt on pakko toivoa, että Pasi Ilmari Jääskeläinen on luovana esimerkkinä, miten kirjoittaa jännittävästi, kiinnostavasti, mutta ei kyynisesti. Kirjoittaa suloisesti kuin…pieni poika, mutta olla kuitenkin mies, jonka kirjan rivien välistä voi lukea rakkautta, ihailua ja ymmärrystä naisiin – monimuotoisesti, unessa tai todesti:

Nainen pysähtyy, hän on alasti. Vihreät, hämmästyttävän pitkät häpykarvat hulmuavat vedessä kuin meriheinä.


Sitten nainen huokaa, ohjaa Ollin pään alemmaksi ja laittaa toisen rinnoistaan hänen suuhunsa. Siitä virtaa maitoa. Nainen kuiskaa, että se on suolaista kuin merivesi, mutta vapauttaa kaikista suruista.


Epilogi


The hallowing of Pain
Like hallowing of Heaven,
Obtains at a corporeal cost –
The Summit is not given


To Him who strives severe
At middle of the Hill –
But He who has achieved the Top –
All is the price of All –


- Emily Dikcinson -

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin  Marika  Sannabanana  Annika K  Aili Suketus  Sonja  Kirsi  Susa, PenjamiErja, IlseKatja/Lumiomena, Valkoinen kirahviSanna, Morre ja Elma Ilona

51 kommenttia:

  1. Nyt löytyi kirja, joka teki sinuun vaikutuksen oikein kunnolla?! Koitin lukea tuon postauksesi vähän epämääräisesti (luen niin kirjojen takakannetkin yleensä), jotta itse kirjan sisältö pysyisi pitkälti salaisuutena. Otan tästä vinkistä vaarin, ja hankin vielä lukemistooni kyseisen kirjan.

    Kiitos vinkistä, jälleen! : )

    VastaaPoista
  2. Anne, minä olen polvistunut Richard Powersin ja Joyce Carol Oatesin edessä etc. Mutta Pasi Ilmari teki vaikutuksen olemalla niin EPÄTYYPILLINEN suomalainen MIESkirjailija. Tätä kehtaisi viedä muihinkin maihin...

    Näkisitpä kotimme. Olen vain lukenut ja ollut lumitöiden ja koiruuden verran ulkona. Huh-huh!

    VastaaPoista
  3. Tuure, tämä on sitä. Ajattelin sinua tätä lukiessa. Olisiko sinussa tätä samaa lempeää sähellystä kuin Olli Suomisessa ja sen seurauksena outoja unia ja tapahtumia. Kirjoitatko sinä joskus kirjan kuten tämä... Tässä on paljon myös viisikkomaista seikkailua, sillä kirjaa viedään kahdessa aikatasossa. Suosittelen:

    VastaaPoista
  4. Laitanpas tämän joululahjalistalle :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä idea! Siis, toivottavasti kaikki nyt tajuavat, että kirjassa oli myös Dickinsonia, kun en tykkää kirjoittaa aina niin alleviivaten.

    VastaaPoista
  6. Blogisi esittelytekstissä sanot tarjoilevasi lukuelämyksiä ja tämä tuntuu olevan sellainen aivan kirjaimellisesti! Kyseessä on selvästi kirja, jota elit ja hengitit.

    Hieno, hengästyttävä teksti. Luin sen, vaikka Harjukaupungin salakäytävät odottaa jo omassa kirjahyllyssäni. Se saa kuitenkin hetken aikaa olla, koska luin vast'ikään "Lumikko ja yhdeksän muuta" (jota edelleen sinulle suosittelen, varsinkin nyt, koin hieman samankaltaisia elämyksiä sen kanssa) ja luen mielelläni väliin jotain muuta :) Innolla kuitenkin tätä "cinemaattisuutta" odotan.

    VastaaPoista
  7. Arvasin, että juuri sinä vaikutut tästä kirjasta (tai kaikkihan niin tekevät), joten olen iloinen, että päätit tarttua siihen!

    Muistutan nyt siis siitäkin, että lupasit palata lukemaan oman arvosteluni kirjasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna minulle lukukokemus oli yhtä aikaa nautittava, mutta kuitenkin repivä, en oikein tiedä miksi?

    Minuakin harmittaa, että ehdin tallailla Jyväskylän katuja viisi vuotta tietämättä mitään salakäytävistä! M-hiukkasia kuhisevat paikat kyllä tunnistin entuudestaan maagisiksi, vaikka ne itselle kaikkein cinemaattisimmat paikat ovatkin toisia... (ja Muuratsalo on yksi niistä :))

    VastaaPoista
  8. Lumiomena, näin kävi ja kaikki on Susan syytä;-) Eihän mun pitänyt, mutta innostuin siitä esittelystä.

    Ja kyllä minä varmaan luen sen Pasin aiemmankin, nyt oli vain niin väärä aika kuulla hänestä mitään, mutta enää ei ole. Kun teksti on koneella, kuulen mitä vain;-) Toivon niin hirveästi aikaa lukea näitä muita. Tänä vuonna se on ollut vain Aikamatkustajan vaimo ja jouluna Rouva Agathen rakkaus. Molemmat sun suosituksia! Joulukirjan nautin nyt itselleni.

    Päivä oli outo, mutta pärjätään♥

    VastaaPoista
  9. Amma, miten sää aina tiedät, mistä mää tykkään;-)

    Minä en yllensä ole kovastikkaan kotimaisen kirjallisuuden perään, mutta...

    Mistä ihmeestä keksit sen David Lynchin! Minähän olen David Lynch friikki, joten ei ihme, että putosin noihin surrealistisiin unikuvauksiin yms.

    Kävin sulla jo;-) Kiitos!

    VastaaPoista
  10. No niin, nyt olet sinäkin salakäytävien lumoissa;) Odotinkin aikamoisella jännityksellä tätä arvosteluasi, vaikka kyllä tiesinkin, että sinäkin sytyt tälle kirjalle!

    Olen iloinen, että arvosteluni myötä löysit tämän kirjan ja nyt tällaisella hienolla, todellakin voimakkaalla arvostelulla varmasti herätät monen muun mielenkiinnon tähän kotimaisen kirjallisuuden helmeen!!

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Luulisitko kirjan puhuttelevan samalla tavoin lukijaa, joka ei tunne niin syvästi Jyväskylää kohtaan? Jolle eivät Harjun maisemat, Kuokkalan kartano, Mummin pullapuoti ja Kirkkopuisto, Laajavuoren hiihtoladut tai tungos kävelykadulla lämpimä elokuun iltana ole tuttuja?

    VastaaPoista
  12. Susa, etsi sinä yhden salakäytävän alku: Seikkailu odottaa!

    Miten saatoit tietää, kun tiedät, mitä olen mieltä suomalaisten herrakirjailijoiden itsesäälissä tai muuten vain tylsyydessä rypevistä kirjoista;-)

    Tarina ei pääty ihan tähän vielä, sillä salakäytävät jatkuvat, mutta jatko on kuvallinen ja tarvitsen siihen Supporttiani.

    Kiitos sinulle, Susa! Minä täällä eniten ihmettelen, että mites tässä näin kävikään...

    Johanna, enhän minäkään ole täältä! Jyväskylä on vain aina asnut sisimmässäni ja nyt olen saanut täällä ilon asua jo neljännesvuosisadan. Jyväskylä on suosikkikaupunkini Salzburgin jälkeen. Sitten tulee kai Locarno...Kyllä tämä aukeaa kaikille, sillä kirjoitin eilen illalla johonkin kommenttiin, että 'tätä kehtaa viedä ulos'. Siis tämä on kuin katsoisit jotain leffaa jostain kaupungista X ja siellä alat nähdä asioita, joita kaikki eivät näe/koe. Jos pidit yhtään Twin Peaksista tai edes jostain David Lynchin filmistä, niin sinä syöt tämän kirjan. Miksi en muistanut tuota David Lynch maniaani!, sehän ratkaisi yli puolet. Loppu onkin sitten puhdasta Pasi Ilmaria, joka oudon kiihottavasti aukoo ja sulkee sateenvarjojaan juuri ennen kuin ne katoavat. Sateenvarjojen humahdukset soivat jo unissani...

    VastaaPoista
  13. Aaargh, kyllä tämä kai täytyy lukulistalle lisätä, nyt kun sinäkin. Brutukseni, menit kirjan näin hulppeasti kehumaan. :) Noin niin kuin periaatteessa teos ei kuulosta "minun kirjaltani", mutta kyllä sen täytyy olla jotakin poikkeuksellista ja vavisuttavaa, kun niin moni bloggaaja on siihen hullaantunut.

    Ja minähän rakastan David Lynchia..

    Mulla on tällä hetkellä jotain neljä kirjaa kesken, koska romaanikäsikirjoituksen viimeistely tahtoo viedä kaiken ajan. Ehkä jo ensi viikolla laitan postia kustantamoihin. Jänskää!

    Ihanaista viikonloppua, Leenaseni!

    Karoliina

    VastaaPoista
  14. Karoliina, tämä oli vahinko! Törmäsin tähän kirjaan Susan blogissa ja mun ei piätnyt ottaa enää yhtään, kun kirjoja on ensi vuoden puolelle, mutta jotkut etiäiset kehoittivat tätä oikein pyytämään.

    Tämä on täydellinen ja erilainen ja ehkä siksi niin täydellinen. Yritin oikein etsiä edes jotain moitetta, mutta en löytänyt. Pasi Ilmari painaa täysillä alusta loppuun!

    No, ehkä änkeän tuon David Lynchin viikonloppuyllätykseeni, jota saatte dottaa, koska en osaa ottaa kuvia ulso omalta pinkiltä kameraltani. Siis tosi noloa...En ole ehtinyt opetella, kun vain melkein luen. Se viimeksikin tullut Lynch: Meidän piti Lumimiehen kanssa vain vilkaista ja kumpikin totesi, että 'eihän tämä ole mikään Twin Peaks', mutta edes vessassa tai jääkapilla ei kumpikaan käynyt, niin nappasi Lynch kiinni. Lynch on vähän semmoinen Pasi Ilmari, sitä yrittää vastustaa, mutta ei pysty!

    Kiinnostavaa tuo sun kirjajuttusi. Et le kertonut mitä koskee, mikä kustantaja etc.

    Karoliina, kiitos samoin sulle, mutta olisit nyt jaksanut katsoa Harjukaupungin salokäytävien loput, siis jos kuvat onnistuvat. piipahda vaikka illalla vielä koneella, jos jaksat/ehdit/viitsit.

    Haluan tehdä Pasi Ilmarille hauskaa, koska hän kertoi minulle niistä salakäytävistä, joita etsiessä loppuelämä sitten meneekin;-)

    VastaaPoista
  15. Leena, vastasinkin tuonne oman blogin puolelle mistä Lynch tuli. "Muusaltapa" tietenkin!

    Ihanaa, kun täällä kaikkiin alkaa selvästi tarttua salakäytäväinnostus!

    VastaaPoista
  16. Tämäpä sattui, taata on juuri tuonut itselleen luettavaksi tämän kirjan. Taidankin napata sen ensin itselleni luettavaksi.

    Minulla on vahvasti sellainen tunne, että lähes päivittäin luen kirjailijan isän huippuihanaa blogia.
    Koska en ole asiasta satavarma, niin en laita blogin nimeä tähän. :)

    VastaaPoista
  17. Amma, se tarttuu;-) Käynkin taas sinulla ihan kohta. Juoksen vain välillä leivariin lisää puita.

    Taidan tehdä tämän kirjan lukeneista linkityksen mun viikonloppuyllätyskuviin, jos ne onnistuvat. Illalla vasta tiedän.

    Amma, kuvittele minua ja Susaa etsimässä niitä salakäytävän aukkoja;-)


    Unelma, somastipa sattui! Lue sinä ensin. Olet kohta mennyttä naista;-)

    Niinkö luulet...P.I. ei ole sanallakaan maininnut.

    VastaaPoista
  18. Leena, UPEAAA!!!

    Olen tosi iloinen monesta: siitä, että suomalainen (!!!) lempikirjailijani tai yksi niistä saa sinut fanikseen, siitä, että et paljasta tässä liikaa, siitä, että minua odottaa yllätys!

    Voi että, miten kivaa! Olen ollut niin mielelläni tämän ketjun alkupäässä, ja se leviää, leviää vain! :)

    Palaan vielä, mutta yritän saada nuhanenäni nukkumaan.

    VastaaPoista
  19. Ilse, kiitos!

    En tiedä mitään sinua odottavasta yllätyksestä, joten miten voisin paljastaa?

    Siis oletko sinäkin tehnyt tämän kirjan? Olenko pudonnut junan kyydistä? Aion tehdä tämän kirjan lukeneista linkitykset, jotka liitän viikonlopun yllätyskuviin, joiden onnistumisen saan tietää vasta, kun Supporttini on kotona (en osaa ottaakuvia ulos siitä uudesta pinkistä kamerasta). Tarkoitus on samalla hauskasti yllättää paitsi lukijat myös Pasi Ilmari.

    Siis jos minusta riippuu, tämä kirja käännetään kaikille kielille, mitä ikinä keksin haluta♥

    Nyt lähden sinun blogiisi tutkimaan, mitä olen ohittanut tai unohtanut...Siis etsin tämän kirjan kannella...

    VastaaPoista
  20. Kannella et löydä. Elokuvasuudelmia ja muuta ihanaa on postausken nimi, ja sit seuraavana päivänä vähän jatkoa... :)

    VastaaPoista
  21. Ilse, kommentoin jo sinne. Ja luin muutakin eli huomasin, että juuri sinä olet Pasi Ilmarin kirjan kohderymää.

    Minä olen kai sitten vain kirjan lukija ja myyjä.

    VastaaPoista
  22. Niin, lukija vai Lukija?!? :)

    Minulla on tänään sinulle jotain, käy kohta kurkkaamassa. :)

    VastaaPoista
  23. Nyt minua jäi vaivaamaan, mikä minusta tekee kohderyhmää...! ;) Hmmm.

    No, nyt palasin ja sanon vielä, että IHANAA, kun tartuit suomalaiseen mieskirjailijaan ja annoit hänen viedä sinua ihan mihin halusi etkä pistänyt yhtään hanttiin. Tekee hyvää välillä luopua ennakkoluuloistaan, sanoo hän, jolla on vieläkin dekkari lukematta (tällä vuosikymmenellä). :)

    Ja sitten nuo esille nostamasi katkelmat teoksesta, upeita ja hyvin valittuja! Ja vielä toistan, miten ihailen tuota, miten innostat lukemaan ja annat vinkkejä mutta et paljasta liikaa. Siihen itsekin pyrin, mutta näin hyvä en ollenkaan ole.

    Ja senkin vielä sanon, että sinä olet lukenut hyvin eroottisen Harjukaupungin salakäytävät! Taisi se olla sellainenkin, mutta jotenkin meni vähän ohi. ;)

    VastaaPoista
  24. Ilse, nyt minua jäi vaivaamaan, löysinkö liikaa vai liian vähän erotiikkaa;-) Ihan tuskalla jätin sieltä yhden tietyn jutun siteeraamatta...

    Minä luin putkeensaa ja tunteella. Ei ollut aikaa muuhun ja ei ole tapana muutella tekstejäni: Mitä kirjoitin sen kirjoitin;-) Olen huomannut, että kun ei liikaa kritisoi omia tuntemuksiaan, jää tuli palamaan ja se tarttuu helposti muihinkin. Intohimo kirjaan leviää kuin preeriapalo!

    Olenkohan tänään jotenkin vaikeasti ymmärrettävä...No, aloin siitä huolissani olevana tehdä listoja. Ne auttavat kaikkeen: listat.

    Tulen taas käymään, Ilse!

    VastaaPoista
  25. Leena, kyllä sinä olet Lukija isolla L-kirjaimella. :-*

    VastaaPoista
  26. Pazi-i-j, kiitos! Cinemaattista viikonloppua♥

    VastaaPoista
  27. Oih, olisikohan tämä mun jouluyö. Kiehtoo tuo sinun kerronta ja Pasin teksti. Ihanaa lukea omasta rakkaasta kotikaupungista jonka kadut on niin tutut. Seuriksen kongissa tyhjenetty taskumatti, Harjun portaita juoksut, A-salin diskot tai hillside ja sen pimeät puskat. Mukulakivikatu tai aavikon parkkis.. UPEAA että toit tämän esille. Kiitos ja ihanaa viikonloppua! Halaus Bessu

    VastaaPoista
  28. Anne, on se! Se on tosin sitä ehdollisesti, sillä sinä alat mun kanssa etsiä heti keväällä, ennen kuin ruoho kasvaa, niitä sisäänmenoaukkoja. Jos minä selvisin siitä hissistä sun kanssa, niin me selvitään yksistä hemmetin käytävistä. Otetaan taskumatti mukaan ja muistelllaan kaikkea hullua mitä ollaan ikinä yhdessä tehty. Lumimiehen mielestä tämä yritys on hulluuden huipentuma, mutta 'so?'

    Ah, minä rakastan jokaista mukulakiveä, minkä vielä löydän. Hivelen niitä salaa ja uneksin, mitä olisi tapahtunut jos...

    Preeriatuulten viikonloppua, Bessu♥

    VastaaPoista
  29. So... Se me tehdään! Niitä muisteluita riittää. Reppu selkään ja menoksi. Ei enää omppua eikä keskaria. Jos vaikka kuoharipullo ;)lumimiehelle terkut että ompahan kiikkustuolissa vauhtia ja että koittaa vaan kestää :D

    VastaaPoista
  30. Voin paljastaa, että yksi salakäytävistä alkaa Tourujoen laaksosta vanhan hautausmaan takaa. Löysin sen jo koululaisena - parikymmentä vuotta ennen kirjailijan syntymää. Siellä laakson pohjalla tönötti vanha, hirsinen ruumishuone, jota oli tuskallista lähestyä jopa kesäisen aurinkoisena päivänä. Siitä parikymmentä metriä eteenpäin, sinne joen töyräälle... siellä se sijaitsi.
    Asuimme siinä lähellä, Tourukadulla (lähemmin Rauhankatu). Äidinkielen opettajamme, Ritva Ahonen Puistokadun Kunnallisesta Keskikoulusta, vei meidät kerran kevätretkelle sinne aivan salakäytävän suulle. Minä, rauhallinen takapulpetin poika, höpötin hermostuksissani niin, että olisin joutunut ulos, ellemme olisi jo siellä olleet.
    En näitä jokilaaksojuttuja koskaan pojalleni kertonut. Mutta eipä tarvinnutkaan, ne siirtyivät geenitasolla jälkeläiseen.
    Spiraaliketju tuotti puolifiktiivisen Harjukaupungin Salakäytävät. Olisin sen kirjoittanut itse, jos vain olisin osannut.

    Iisi

    VastaaPoista
  31. Anne, hyvä että olit heti mukana;-) Lumies tuolla sinnepäin vähän naureskelee. Hän ei usko, mutta sittenpähän näkee.

    Iisi, voi miten mahtavaa, että olet saanut viettää lapsuutesi Jyväskylässä! Puhuin eilen juuri Annelle (katso yllä), että siitä Jyväskylästä, mistä hän ja nyt sinä tiedät, minä en saa koskaan muistoja. Onneksi joku edes kertoo.


    Hautausmaat ovat erinomainen kohta aloittaa seikkailu. Minä olen pienstä merenrananan kylästä kotoisin ja muistan, miten sain ystäväni uskomaan, että:

    Kun keskiyön aikaan istumme siunauskappelin rapuilla ja sitten kierrämme kapelin kolmasti, alkavat vainajat nousta haudoistaan. Me tehtiin se ja tietysti joukossa oli aina yksi itkupilli, joka pelästyi näkyä, mutta ei me muut;-)

    Iisi, hienosti keksit, että nuo jutut siirtyvät geeneissä. Kestän sen siltikin, vaikka olen itse sitten paitsi. Onhan mulla ne omat suolatuulten maustamat kummitusjuttuni.

    Kiitos lämpimästi ohjeesta, sillä nyt me Annen kanssa löydämme lähtöaukon.

    Iisi, tuleppa joskus kokeilemaan Muuratsalon saareen Lullinvuoren peikkoluolastoja. Täälläkin on taikaa ja seikkailua, täällä Harjukaupungin saarella.

    Iisi, sinä takapulpetin poika, joka höpötät, kun innostut/hermostut, mukavaa ja seikkailullista jatkoa

    toivottaa
    takapulpetin tyttö, joka siirrettiin etupulpettiin, että vaikenisi;-)

    VastaaPoista
  32. Kuulostaa kyllä todella hyvältä, meni heti lukulistalle. Sinulla on todella innostava tapa kirjoittaa kirjoista: luin Hurmion tyttäret -arviosi ja meinasin heti ostaa teoksen, vaikka olen kirjan osto -lakossa (mutta kun olen ulkomailla, en saa sitä heti kirjastosta, ja tuli pakkomielle lukea se heti!)

    VastaaPoista
  33. Katriina, kiitos♥ Olen syntynyt kirjoittamaan ja tehnyt työtä toimittajana sekä myös voittanut kirjoituskilpailuja etc. ja kiva juttu, jos kirjoittamisen jälki 'tuntuu'. Viime vuoden paras suomalainen kirja oli ehdottomasti Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret. Lavennan vain sen verran, että runous on suurintohimoni. Kirjahan kertoo runoilijoiden Katri Vala (I just love her!) ja Elina Vaara elämästä.

    Minä olen vaateostolakossa, mutta en ikinä kirjaostolakossa.

    Minulla on aika paljon ulkomailla asuvia lukijoita ja vuorovaikuus on ollut antoisaa.

    VastaaPoista
  34. Runous on minullekin ehkä kaikkein tärkeintä kirjallisuutta, kirjallisuuden ydin. Blogistasi poimin nyt vielä uuden nimen lukulistaan, Herta Mullerin, ja juuri siksi että mainitset hänen teoksensa runoproosallisiksi. Ihailen esim. Bo Carpelania siitä, kuinka hänen proosassaankin kieli ei ole pelkkä kerrontaväline vaan taidemateriaali.

    Huomasin muuten, että oli Sason kirjoittamassa omaa esikoisromaaniani (Minä, sisareni) koskevan kirja-arvion yhteydessä pohtinut, onko Noormarkussa järviä. Onhan siellä, Poikeljärvi, Lampinjärvi, Paasjärvi, Inhottujärvi (hassu nimi:), Kyläjärvi... joka esiintyy myös romaanissani, vaikka joki pääasiassa onkin. Mainitset blogissasi, ettet kirjoita kirjoista joista olet lukenut muiden arvion, mutta olisi tosi mielenkiintoista silti kuulla mitä ajattelit romaanistani jos sen kaiken kirjapaljouden keskellä joskus ehdit lukea :) Pikku naisia oli myös hauska vertauskohta - ehkä se tavallaan on nykyajan Pikku naisia, vaikka keskittyykin sisarusten aikuisikään.

    VastaaPoista
  35. Katriina aloitan nyt tuosta 'en kirjoita kirjoista, joista olen kuullut...' Tämä on nyt väärinymmärrys. Se menee näin: En lue muiden kirja-arvosteluja ennenkuin olen omani tehnyt, sillä haluan arvostella omalla tyylilläni ja pelkään, että muiden mielipiteet jäävät alitajuntaani ja toimivat sitä kautta. No, Harjukaupungin ehdin lukea Susalta, koska en edes kuivtellut tätä tekeväni.

    Siis toki teen romaanisi ellei ole aikataulua. Kuka on kustantaja? Nyt muistan sen 'pikku naisia'. Se oli se kirja, jossa olisi ollut mun kaikkine tyttärien nimet alkaen Usvasta...Minulla on tytär Meri. Seuraava olisi ollut Sade, sitten Usva, Lumi...

    Kuten huomaat, vaikka olen asunut Luvialla 25 vuotta ja siellä edelleenkin käyn, en taida tietää Noormakusta paljoakaan. Pori oli tietysti koulu- ja urakaupunkini. Sitten elämässäni tapahtui hyvin cinemaattinen tapaus: Rakkautta ensi katseesta yhdessä ratsastusnäytöksessä ja sillä tiellä ollaan!

    Olen lukenut Bo Carpelanin Axelin kymmenen kertaa! Axel on myös tässä blogissa, mutta se oli alkuaikojani blogissa, enkä kai osannut tuoda häntä niin vahvasti kuin oliisn halunnut...Jostain löytyy myös kuva minusta ja kirjasta Axel. Minua haastateltiin myös maakuntalehteen Axelista ja löydät ehkä kuvan, jossa minä ja Axel lehtikuvaajan kautta.

    By the way: Sisareni on töissä Noormarkussa, mutta asuu Luvialla. Hänen miehensä on Satakunnan Kansan kuvaaja Pekka Mäkinen, joka on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa loistavia luontokuviaan, joita löyty myös blogistani. Siskoni on bogissa mm. karhun pentu sylissään ja myöhemmin syöttämässä kädestä samaa karhua, joka on jättimäinen...Siis hänen harrastus ja intohimo: karhut.

    Kielellisesti äärettömän lahjakas kirjoittaja on myös Virginia Woolf. Häneltä olen toistaiseksi lukenut vain Mrs. Dallowayn, mutta sen olenkin tehnyt monasti, sillä en kyllästy hänen lauseisiinsa ikinä...en saa niistä koskaan tarpeekseni...

    Jos sinulla on itselläsi arvostelukappaleita, laita tulemaan. Sähköpostiosoitteeni löydät blogistani jostain siellä, missä on 'näytä profiili' tms.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa Katriina♥

    VastaaPoista
  36. Katriina aloitan nyt tuosta 'en kirjoita kirjoista, joista olen kuullut...' Tämä on nyt väärinymmärrys. Se menee näin: En lue muiden kirja-arvosteluja ennenkuin olen omani tehnyt, sillä haluan arvostella omalla tyylilläni ja pelkään, että muiden mielipiteet jäävät alitajuntaani ja toimivat sitä kautta. No, Harjukaupungin ehdin lukea Susalta, koska en edes kuivtellut tätä tekeväni.

    Siis toki teen romaanisi ellei ole aikataulua. Kuka on kustantaja? Nyt muistan sen 'pikku naisia'. Se oli se kirja, jossa olisi ollut mun kaikkine tyttärien nimet alkaen Usvasta...Minulla on tytär Meri. Seuraava olisi ollut Sade, sitten Usva, Lumi...

    Kuten huomaat, vaikka olen asunut Luvialla 25 vuotta ja siellä edelleenkin käyn, en taida tietää Noormakusta paljoakaan. Pori oli tietysti koulu- ja urakaupunkini. Sitten elämässäni tapahtui hyvin cinemaattinen tapaus: Rakkautta ensi katseesta yhdessä ratsastusnäytöksessä ja sillä tiellä ollaan!

    Olen lukenut Bo Carpelanin Axelin kymmenen kertaa! Axel on myös tässä blogissa, mutta se oli alkuaikojani blogissa, enkä kai osannut tuoda häntä niin vahvasti kuin oliisn halunnut...Jostain löytyy myös kuva minusta ja kirjasta Axel. Minua haastateltiin myös maakuntalehteen Axelista ja löydät ehkä kuvan, jossa minä ja Axel lehtikuvaajan kautta.

    By the way: Sisareni on töissä Noormarkussa, mutta asuu Luvialla. Hänen miehensä on Satakunnan Kansan kuvaaja Pekka Mäkinen, joka on nyt eläkkeellä, mutta jatkaa loistavia luontokuviaan, joita löyty myös blogistani. Siskoni on bogissa mm. karhun pentu sylissään ja myöhemmin syöttämässä kädestä samaa karhua, joka on jättimäinen...Siis hänen harrastus ja intohimo: karhut.

    Kielellisesti äärettömän lahjakas kirjoittaja on myös Virginia Woolf. Häneltä olen toistaiseksi lukenut vain Mrs. Dallowayn, mutta sen olenkin tehnyt monasti, sillä en kyllästy hänen lauseisiinsa ikinä...en saa niistä koskaan tarpeekseni...

    Jos sinulla on itselläsi arvostelukappaleita, laita tulemaan. Sähköpostiosoitteeni löydät blogistani jostain siellä, missä on 'näytä profiili' tms.

    Mukavaa viikonlopun jatkoa Katriina♥

    VastaaPoista
  37. Mielenkiintoista! Mikä on siskosi nimi?
    Kustantajani on Nemo, ja minulla ei ole arvostelukappaleita, mutta he lähettävät kyllä pyytäessäni kirjabloggareillekin (olen pyytänyt vain Inalle), pyydänkö siis sullekin? Mitään aikataulua ei toki ole, on hirveän mielenkiintoista kuulla (koska vain) miten ihmiset ovat kirjaa tulkinneet.

    Mrs Dalloway on suosikkini Woolfilta, Majakka ja Orlando olivat minulle jotenkin vaikeita ja etäännyttäviä, Oma huone kiinnostava mutta niin eri tavalla kuin romaanit. Yvonne Vera (Zimbabwesta) on muuten myös kirjailija jonka kieli on aivan erityistä, etenkin Palavassa perhosessa. Näistä saisi mielenkiintoisen blogiaiheen muuten, runolliset/kieltä ainutlaatuisesti käyttävät romaanikirjailijat!

    VastaaPoista
  38. Katriina, löydät siskoni mm. postauksesta, johon pääset hakukoneella käyttäen sanoja: Karhut rakastavat omenoita ja sisareni

    Siiten hän löytyy muistaakseni sanoilla : My sister and baby bear

    En tiedä, voinko tähän laittaa (sähköposti on eri juttu) hänen nimeeään. En nyt ehdi soittaa ja kysyä. Hän siis käy vain töissä Noormarkussa ja asuu Luvialla. Eri nimi kuin kuvaajamiehellään. Otti iäsn kuoltua tyttönimen käyttöönsä. Nyt nimeä on vain kahdella maailmassa: hänellä ja äidilläni. Minä virallistan jossain vaiheessa sukunimekseni Lumi.

    Lähetä ihmeessä kirja ellei aikataulua. Kaikki olen tähän asti tehnyt.

    No, yritin aloittaa Orlandoa, mutta se oli niin erilainen kuin Mrs. Dalloway, eikä ihan mun juttu. Ehkä tartun siihen joskus ajalla.

    Runolliset/kieltä ainutlaatuisesti käyttävät kirjailijat on todellakin upea aihe ja se olisi juuri mun juttuni. Odotan oikein aikaa siihen, mutta tässä sulle pikku vinkki: Nadeem Aslam Elävältä haudatut. Tämä siis Herta Müllerin lisäksi.

    VastaaPoista
  39. Ahaa, ehkä siksi ainakaan kasvot eivät näytä tutuilta. Jännä tuo karhuharrastus! Tulee heti mieleen John Irving.

    Googlasin Nadeem Aslamin Elävältä haudatut, kuulostaa synkältä joten ei ehkä sovi tähän synkimpään syksyyn (Lontoossa ei ole harmi kyllä lunta), mutta Afganistan on kyllä kiehtova maa, joten kenties palaan kirjaan myöhemmin.

    Laitatko postiosoitteesi minulle os. katriina.ranne@helsinki.fi (ellei osoite näy sivuillasi jossain?) niin pyydän postittamaan.

    VastaaPoista
  40. Katriina, karhuista tulee todelakin mieleen se Irvingin Wienin kuvaus ja hotellin käytävillä öisin pyöräilevä karhu. Miten minusta tuntuu, että myös Pasi Ilmari on Irvinginsä lukenut;-), vaikka kirjassa ei ollutkaan pyöräileviä karhuja.

    Katriina, se kirja ei ole ihan sitä, mitä voisi uskoa: Se on pahempaa ja parempaa! En ole ikinä lukenut vastaavaa kieltä. Kun Nadeem kirjoitti kirjaansa hän eristäytyi täysin ja ruokakin annettiin hänelle kuin vangille jostain lävestä. Tämä superkeskittyminen on tuottanut huiman tuloksen. Hänen piti tulla helsingin kirjamessuille, sillä hänhän on ranskalainen ja Ranska oli messujen teema, mutta hän on jälleen keskittynyt uden tekemiseen. Minä niin halusin tavata hänet.

    Katriina, jos ne naiset siellä kestävät sen kauheuden, siis Afganistanissa, niin emmekö me kestä edes lukea, mitä he kestävät.

    Myönnän tehneeni tänä vuonna liian monta rankkaa kirjaa ja sen takia pari 'tapausta' saakin rauhassa nyt odotella, että kerään taas voimani.

    Laitan osoitteeni sinulle heti!

    VastaaPoista
  41. Minulle kävi tämän kirjan kanssa niin, että ahmaisin sen melkein kertalukemalta. Ja kyllä, blogien ( sinun ja lumiomenan ) vuoksi tähän tartuin, muuten en typerän ennakkoluuloisena olisi koskaan koskenutkaan Harjukaupungin salakäytäviin. Onneksi kävi niinkuin kävi, pidin kirjasti paljon, se oli kiinnostava ja koukuttava ja takuulla erilainen. En hetkeäkkän epäillyt, etteikö se kaikki voisi olla totta... Olen suositellut tätä muillekin, mielenkiinnolla odotan, mitä ystäväni tästä ajattelevat !

    Oikein hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
  42. Petriina, en minäkään olisi lukenut tätä ilman Susaa! Hän kirjoitti siitä niin, että unohdin olla ennakkoluuloinen ja mionua vietiin.

    Ja ehdottomasti erilainen. Tämä menisi hyvin ulkomaillakin. Ei tietoakaan äijäjunttisuomalaisuudesta!

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  43. Olen sanaton, sanaton ja samalla sanoja täysi. Täysi sillä tavalla niin kuin Kirjan jälkeen ollaan. Täysi kaikesta luetusta, koetusta, sanotusta ja olemassaolevasta. Herrajumala mikä kirja! Ja mikä postaus. Saan kiinni tunnelmasta, joka sinulla lukemisen jälkeen oli. Ollapa nyt lukupiiri, jonka kanssa viinilasien ääressä käydä tähän kirjaan käsiksi, juuri kun päivä lastee ja hämärä laskeutuu. Ja kaikki on mahdollista.

    VastaaPoista
  44. Valkoinen kirahvi, minä luin tämän yhtä putkea. Pidin Olgaa ulkona ja satoi lunta. Luin lumisateessa, luin vessassa (varmaan epäcinemaattista;-), luin yöllä, luin syödessä, en halunut antaa sen katketa, sen tunnelman, halusin olla siinä sisällä.

    Toivon, että sinäkin olit. Minuun ei vaikuttanut lopultakaan harjukaupunkilaisuus kaikessa, sillä en ole täältä lähtöjään. Minuun vaikutti Pasin teksti ja häntä on vaikea uskoa ollenkaan suomalaiseksi. Ei suomalainen mies kirjoita näin! Tämä kirja myisi ulkomailla, kun joku vain sen sinne myisi.

    Tämän äärellä, tämän jälkeen olisi mennyt viiniä paljon. Onneksi olemme hiukan jäähtyneet kun kohtaamme toivottavasti syksyllä kirjamessuilla ja menemme illalal ulos syömään ja puimaan näitä ihanuuksia viinin ja hyvän ruoan äärelle.

    Tulen nyt sinulle.

    VastaaPoista
  45. No sinä sen sanoit, Leena, kun minulla sanat jo loppuivat. Sovittu, tuo viimeinen. Ehkä jäähtyminen on hyväksi, nyt on kyllä pääasiassa kiihko. Luetussta, koetusta! Ah, mikä kirja!

    Tervetuloa kyläilemään :D

    VastaaPoista
  46. Kone alkoi jökkiä kun olin sulla tai siis kai netti. Yksi sana kesti minuutin tulla näkyviin eli siis kävin jo.

    Löysin monta, jotka ovat tämän tehneet. Voisi perustaa vaikka Kirjallisen Piirin Sateenvarjojen ystäville!

    Mun piti tänään levätä ja olen ollut koko päivän koneella. Yhtäkkiä en löytänyt enää sanoja, kun olin vastaamassa runoblogissani...toivottavasti en kadota sanoja...

    VastaaPoista
  47. Kiitos hienosta arviosta.

    Luulin, etten jaksaisi lukea kaikkia noita kommetteja, mutta onneksi ryhdyin lukemaan, niin mielenkiintoista!

    Miten se onkin niin kivaa kuulla että toisetkin on ihastuneet samaan kirjaan yhtä voimakkaasti kuin itse.

    VastaaPoista
  48. Erja. ole hyvä!

    Minusta tuntuu, että mistään muusta kirjasta ei ole parin viime vuoden aikana 'kohistu' yhtä paljon ja näin positiivisesti.

    Pasi kirjoittaa mieheksi erittäin epäsuomalaisesti. Minä olen hyvin kranttu suomalaisten mieskirjailijoiden suhteen ja en aikonut tätä lukea, vaikka olin jo lukenut Ilsen arvostelun. Sitten Susa kirjoitti jotain toisin ja mulla sanoi: Klick!

    Olen muuten mainsotanut tätä kirjaa enemmän kuin mitään muuta. tein mm. sen kuvasarjan, jossa kirja piiloutuu puutarhani eri kohteisiin.

    VastaaPoista
  49. Nyt en sano muuta kuin iiiiikk!!

    Ja ♥♥♥ - pakko tämä on toiseen otteeseen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, niin...;) Tämä oli niin kuin minulle, osa mun elämästä, se yksi tietty osa...ja pirun hyvin kirjoitettu!

      Minä luin tämän suurimmaksi osaksi lumisateessa korituolilla istuen, kun en voinut lopettaa ja pidin Olgaa pihalla irti...Satoi lunta ja olin ihan muualla. Jos tämä on fantasiaa, so what, tämä on sitten erifantasiaa;) Uutta fantasiaa, ei sitä, jota minä en jaksa lukea. Voisi ehkä olla maagista realismiakin, joka on taas on oikein himojuttuni...

      Lue ihmeessä♥♥♥

      Poista