Casperin kaksivuotissynttärit!

 Casper Julian täytti jo kaksi vuotta♥♥ Nyt oli mukana jo kavereitakin Tuulin Leo ja naapurista suloinen Sofia isänsä Jannen kanssa. Sohvalla Meri ja Tuuli ja... Lapset keksivät leikin jossa vuorta valloittamassa, mutta Tuuli sai käydä nyt vuoresta. Ihan parasta, että Tuuli täysillä mukana ja sitten nuorin eli Sofia lähti mukaan. Näin Sofiasta heti, että hänestä tulee topakka osallistuja eikä syrjästäkatsoja.

Saman kotisaaren tytöt Tuuli ja Meri pienten poikataaperoiden äidit, vauhdikkaan synttäripöydän ääressä.

Casperin isukki tässä jo koristelee valmistamaansa kakkua. Vävy on sellainen, että en ehdi edes huomata missä välissä herkut syntyvät.

Olkaa hyvät♥ Maistuis varmaan teillekin♥ Kyllä kiitos, sillä minusta oikea täytekakku on kostea, ei liian makea ja sitten mieluusti marjaisa. Ranteessa minulla  nyt joku elämäntapamittari, vaikka piti olla vain askelmittari. Siitä viis, otin kaksi viipaletta ja sitten vielä santsasin. En häpeä yhtään, sillä tällaisia kakkuja saa enää niin harvoin ja kyllä kaikille riitti. Kiitos Sami♥

Kakku maistui Samin Heimo -ukillekin, joka on Viipurista. Liki Merin mummon Valkjärveä, sieltä kauniista Karjalasta. Heimo valloittaa mieliä ja sydämiä. Jos ikinä kirjoitan kirjan, sen alku- tai loppulause tulee Heimolta: "Olisin halunnut juhlia nämä juhlat loppuun asti." Hän on myös ainoa mies, jonka olen kuullut sanovan: "Minulla on maljakossa aina tuoreita leikkokukkia, sillä ne ovat niin hyvän mielen antavia." Onnea Heimolle torstaille 30. päivän synttäreille♥

Casper Julian, onnea kaksi vuotiaalle sydämellisesti♥♥ toivottavat nana ja ukki sekä kaikki mukana olleet, myös he, joita ei kuvissa näy: Tuija, minä, Sofian isukki, Samin kummitäti, Jaakko-eno, Timo ja Sirius. Kiitos kaikille♥

Kuura-aamu lumeton...

 Kuura-aamu

             lumeton

             puulta puulle äänetön

heinien kupariset tähkät

varistavat hopeiset helmensä

             jäätynyt maa ei enää hengitä

             kun lähestyvä talvi

             hiipii ympärilläsi

             virittää jousensa valmiiksi

             tuo hiipivä metsästäjä

pysähdyt

vilahtiko jokin?

            -lumitähti silmäripsessä

ainoa ääni

sydämesi tykytys

             katseet, silmästä silmään

tuona hetkenä

            pakenevan eläimen jäntevät loikat

            jää silmäsi verkkokalvolle

unessa vai valveilla

             taivas sataa kristalliset kiteet ylitsesi

jäät hetkeksi tähän

mykäksi vaiennettuna.

- Timo Naarala -

kuva Nea Siemann

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie. On toinen...

 On allain avaruus
ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma,
on hämärän tie.
On tähtiaika uus ja
taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin
vain kevyt jälki jää.

- H.Blake - (suomentanut T. Sammalkorpi) 
kuva Tuure

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...

Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä, 
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kuin virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani, 
ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2009, suomennos Marja-Leena Mikkola)

Miniarvonnan tulokset!

 Keksin kokeilla tällaista miniarvontaa, sillä tuskin olisin ehtiä nyt kirjoja paketoida, kun ensi viikolla on menoa. Ystävällisesti kustantajat lupasivat lähettää kirjat heille, joita onnetar lykästi. 

Sofi Oksasen Samaan virtaan saa Anja Pessala

Mila Teräksen ja Nora Surojeginin kirjan Myyrä joka katsoi kuuta saa Niia S.

Pierre Lemaitren Loistavat vuodet menee Pia Kohijoelle

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille♥♥ Nyt pyytäisin teitä laittamaan minulle täydelliset yhteystietonne mukaan luettuna puhelinnumero tänne leenalumi@gmail.com

Ilmoitan sitten yhteystietonne kustantamoille ja toivotaan, että nämä kaikki erityisen vaikuttavat teokset tavoittavat teidät pian. 

arvontaterveisin
Leena Lumi

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

 Paatuneelle lukijallekin voi joskus tapahtua outoja juttuja. Aloin lukea jotain sellaista, mitä olin jo pitkään kaivannut osaamatta sanoa, mitä kaipasin. En tehnyt yhtäkään muistiinpanoa, sillä olin lumoissa. Luin tarinaa, joka tapahtui Galwayn piirikunnassa, missä kerran vietin pari viikkoa. Ihastuin kirjan niukkaan tyyliin, jossa ydinmehu tihkui rivien väleistä. Sen maku oli lumisateinen, kostea, kylmä, vääryyden maustama, mutta myös jotenkin kotoinen ja lämmin. Oli onni löytää kirja jota jokin minussa oli niin odottanut kohtaavansa. 

Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Small Things Like These, Tammi 2023, suomennos Kristiina Rikman) on kertoo 116 sivullaan enemmän kuin joku 600 sivullaan. Tarinan keskeinen hahmo on hiili- ja puutavarakauppias Bill Furlong, jolla kolean lokakuun  aikana olikin paljon ajoa. Furlongin oma henkilökohtainen ongelma oli, että hän ei koskaan saanut selville, kuka hänen isänsä oli. Äiti oli kuollut aivoverenvuotoon Billin ollessa kahdentoista. Yrittäessään etsiä isäänsä väestörekisteristä, hän löysi kohdan, jossa luki tuntematon.

Bill perusti perheen Eileenin kanssa, joka oli hyvin erilainen kuin hän.Eileen touhuaa koko ajan jotakin hyödyllistä yksin tai tyttöjensä kanssa. Ei kuin rauhoitu hetkeksikään. Bill on mietiskelijä ja kokee toisinaan, että kaikki toistuu samanlaisena päivästä ja vuodesta toiseen. 

Vähin erin hän sai tunteensa kuriin ja päätteli, ettei mikään toistunut samana; jokaiselle annettiin päivät ja tilaisuudet, jotka eivät toistuisi. Ja eikö ollutkin suloista olla juuri siellä missä oli ja saada muistella menneitä, vaikka se mieltä liikuttikin. Sen sijaan että olisi aina ajatellut vain tulevia, samanlaisina  toistuvia päiviä ja vaikeuksia, joita ei ehkä koskaan tulisikaan.

Sitten Furlong lähtee viemään luostariin hiiltä. Hyvän Paimenen nunnat ylläpitivät luostaria, pitivät siellä koulukotia tytöille, jotta nämä saisivat kouluopetusta. Luostarissa on myös pesula , jonne varakkaammat lähettivät pyykkiä pestäväksi. Luostarista puhuttiin paljon muutakin eikä liene vähiten puhuttu, miten huonoja tyttöjen olot olivat. Furlong avaa hiilivaraston oven ja silloin hän kokee elämänsä järkytyksen...

Sama se mitä hän joutuisi kärsimään, se ei vastannut lähellekään  sitä mitä tyttö oli joutunut kärsimään, se ei vastannut sitä sitä mitä tyttö oli joutunut kokemaan ja mitä tällä oli vielä olisi edessään Noustessaan katua kohti omaa kotioveaan paljasjalkatytön ja kenkälaatikon kanssa hänen kauhunsa ylitti kaiken ennen koetun, mutta höperössä sydämessään  hän ei vain toivonut vaan uskoi että kaikki järjestyisi.  

Maaret Kallio, Susanna Ruuhilahti, Julia Savtchenko: Murkens Luminen nujakka

Tietokirjailijat Maaret Kallio, Susanna Ruuhilahti ovat yhdessä kuvittaja Julia Savtchenkon kanssa luoneet Murkens -kirjasarjan (WSOY 2023),  jossa lasten tunnemaailmaan sukelletaan sadun keinoin. Uusimman Murkensin aiheina ovat tieto ja kiukku. Kaikki ei ole aina niin helppoa ja välillä sitä suutahtaa. Niihin tilanteisiin voi harjoitella anteeksi pyytämisen ja antamisen taitoa tarjoamalla se lasta kiinnostavalla tarinalla

Tällä kertaa haluan esitellä kirjan hahmot, että lapsi tietää jo isän tai äidin lukiessa, kuka kukin on.

.Murkens, Hentola ja Nakkinen. Hentola on porukan herkin, mutta tarvittaessa myös kipakka. Häntä kiukuttaa jos ympärillä on liikaa melua, hälinää ja sotkua. Silloin hän lähtee kuuntelemaan linnun laulua.

Alakuvassa on Tuhis, joka kimpaantuu usein. Hän kuitenkin leppyy ja sovittelee suuttumusta.

Tuhis näkee jo kaukaa miten hienon lumilinnan kaverit ovat tehneet sillä aikaa, kun hän veti kenkiä satoihin jalkoihinsa. Hentola tekee kauniita lumilyhtyjä  ja Nakkinen kantaa ruokaa: "Ainakaan minä en näänny nälkään."

Turhautunut Tuhis tuntee ulkopuolisuutta ja alkaa heitellä tiukaksi tiivistettyjä palloja kohti lumilinnan hienoa huippua. Nyt suuttuu Murkens, mutta Tuhis ei ole kuulevinaankaan. Luminen nujakka alkaa. 

Yhtäkkiä taivas täyttyy sinkoavista lumipalloista. Pommitus tekee tuhojaan puolin ja toisin. Lapaset lentävät , pylväät lakoavat ja koko linna alkaa sortua silmissä.

Sortuneen lumilinnan alta kömpii esiin järkyttynyt Hentola. Kyyneleet valuvat poskia pitkin  ja siniset siivet värisevät kauhusta. 

"Tämä on minulle jo ihan liikaa", hän toteaa ja tekee hiljaa mielessään omat johtopäätöksensä.

Nujakoijat ovat jo aikaa sitten tehneet sovinnon. Sitten he huomaavat, että Hentolaa ei näy missään. Hentolan kodin ikkunasta kuuluu vaimeaa hyräilyä ja Murkens alkaa hiljaisella äänellä kutsua tätä. Hentola saa anteeksipyynnön ja tunnelma on jo mukava.

Sopusaunassa kaikki riidat on käsitelty. Jokainen saa vuorollaan heittää löylyvettä ja samalla toivoa jotakin. Tähtiin lentävät piipun kautta mitä moninaisimmat toivomukset. Ja Saunan jälkeen...

Murkens Luminen nujakka on fantastinen kuvitukseltaan. Julia osaa rakentaa yksityiskohtia, joita niin aikuinen kuin lapsikin mielellään ratkovat. Maaret ja Susanna taas tuovat esiin lapsia ymmärtävän taitonsa. Kirjan lopulla on aukeama Riidan ratkojat, jossa osapuolet tuovat vuorollaan esiin omat tunteensa riidoista ja niiden ratkomisesta.

Hentola saa viimeisen sanan, kun kysytään Mitä teet, kun on riitaa ilmassa?

Hentola: En tykkää riidellä, ja siksi lähden usein pois.

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Hyvää isänpäivää!

Toivotan kaikille isille, isoisille ja isoisoisille tunnelmallista isänpäivää♥♥ Marraskuu on salliva kuukausi: Voit olla ihan oma itsesi ilman suuria odotuksia muilta tai edes itseltäsi. Suorittajalle tämä kuukausi on armonaikaa.

Mieheni sukututkimus on alkanut vaikuttaa myös minun elämääni. Kohtasin lapsuudenystäväni, likeisen sukulaisen, ajalta, jolloin olin usein leikkimässä hänen kanssaan. Hän oli puolitoista vuotta minua vanhempi ja miten häntä ihailinkaan. Hän oli aina kiltti minulle, siksikin usein sanoin isälleni, että 'mennään sinne nyt.' Oli kuin eilen ja vuosia välillämme ei olisi ollutkaan.

Isänpäivän ruoat on varmaan jo suunniteltu. Voi olla fiiniä ja kodikasta. Voi olla vaikka koko perheen eväsretki luontoon. Tai mennä valmiiseen pöytään suosikkiravintolaan nauttimaan. Toivon kaikille makoisaa päivää. Viikolla söimme makkarasoppaa, eilen lämminsavulohisalaattia valkosipulipatongilla ja tänään meidän isukki valmistaa meille kolmelle grillattua lohta ja varmaan jotain sen kanssa. Hän itse halusi!

Kuvan valinta on nyt tarkoin harkittu. Casper Julianin, kohta kaksivuotias, tomera askellus syysmetsässä on seinälläni voimatauluna. Haluan jakaa sen kanssanne♥♥ Niin moni on uupunut, mutta jos tuo pikkumies jaksaa, jaksamme mekin!

Kaikkea ihanaa isänpäivälle!

Leena Lumi

Sofi Oksanen: Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan

Jo vuonna 2006 Putin kehui raiskaajia kiitellessään Israelin entiselle pääministeri Ehud Olmertille Israelin silloisen Presidentti Moshe Katsavin tekoja. Katsavia syytettiin naisalaistensa seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksesta. Putinin mukaan kaikki olivat yllättyneitä Katsavin mieskuntoisuudesta. "Hän raiskasi 10 naista - en olisi koskaan uskonut sitä hänestä. Hän yllätti meidät kaikki. Me kaikki kadehdimme häntä." Vuoden 2022 alussa Putinin ja presidentti Emmanuel Macronin lehdistötilaisuudessa Putin flirttaili seksuaalisen väkivallan kanssa lainaamalla laulua, jossa ylistetään nekrofiliaa ja raiskausta. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänen armeijansa toteutti Ukrainassa juuri näitä tekoja.

Sofi Oksasen teos Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan (Like 2023) suorataan huusi tulla luetuksi. Ensinnäkin tiesin odottaa Sofilta uskallusta sanoa auki mielipiteensä mitään kaihtamatta, toisekseen teos on erinomainen kuvaus misogyniasta (naisviha), johon sisältyy  vaikka incel, joka synnyttää lisää naisvihaa, koska niin monet miehet katsovat jäävänsä paitsi perhe-elämää ja lapsia, koska he eivät kelpaa naisille. Naiset ovat kuin velkaa heille normaalin elämän, vaikka heistä itsestään saisi kuinka epänormaalin kuvan tahansa.. Heidän mielestään naisen osa on olla heidän halujensa tyydyttäjä ehdoitta. Venäjän itsevaltainen päämies ei kaihda mitään. Hän on jopa vahvistanut lain, jolla vaimoansa pahoinpidellyt mies ei ole rikollinen. Se on vain kasvatusta. Raiskaus puolestaan on parantava teko. Tällä on häpeilemättä puolusteltu ukrainalaisten naisten ja lasten muokkaamista venäjämielisiksi. Venäjä ei noudata mitään sopimuksia sodankäynnistä. Se varastaa ukrainalaislapsia kasvattaakseen heistä kunnon venäläisiä, joille Kremlin valheet ovat totta. Oksasen kirjassa tulee esiin monia tapoja pitää yllä naisvihaa. Opettajat ovat silmätikkuina, koska yksikin valtaa arvosteleva ja lännestä totuuden kertova tunti voi viedä opettajan uudelleen koulutukseen, jonka muodot ovat moninaiset ja kuvottavat.

Kirjassaan Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailman sodan voittajien käsissä (Als Die Soldaten Kamen, Minerva, suomennos Maikki Soro) Miriam Gebhardt kertoo, miten sodan loppukahinoissa raiskattiin 860 000 naista ja myös miehiä. Olisi helppo yleistää kilpajuoksun Berliiniin alkaessa, että vain venäläiset raiskasivat, mutta he tekivät niin eniten ja heitä ei rangaistu kuten vaikka amerikkalaisia raiskaajasotilaita. Kaikesta huolimatta naisten pako länttä kohti johtui tiedosta, miten venäläiset ensin raiskaavat naiset ja lapsiakin. Nyt tullaan aiheeseen, joka tulee esiin Sofin kirjassakin: Joukkoraiskaukset. Tämän asian tematiikka on aina kiinnostanut minua. Sofin kirjassa miehet saattoivat ottaa vain yhden naisen ja viedä tämän kellariin ja pitää siellä yön monen miehen kanssa. Sofin isotäti vietiin ja kun hän palasi, oli puhe kadonnut. Hän sanoi loppuelämänsä aikana vain kaksi sanaa ja kukaan ei saanut tietää, mitä hänelle oli oikeasti tehty. Mykäksi hän kuitenkin tuli eikä ikinä mennyt avioliittoon ja saanut lapsia. Jos tämä aihe kiinnostaa, niin Sofin kirjan lisäksi siitä voi lukea Joyce Carol Oatesin kirjasta Kosto: rakkaustarina ja Ann Heberleinin Pieni kirja pahuudesta. jossa mm.

Väkivalta on niiden kieli, joilla ei ole valtaa. (Anton Blok)

Nyt meillä on kuitenkin itsevaltias, jolla on valtaa ja joka keinolla millä hyvänsä haluaa sen pitää itsellään. Hän määrää uusia lakeja, joita hänen alamaisensa hyväksyvät ja noudattavat. Homo Putinicuksen esikuva on Stalin, mutta kaiken huipuksi Putin on saanut kirkon puolelleen. Mitä väliä on sillä, että ukrainalaislapset viedään yöksi raiskattaviksi, sitten aamulla heitetään ulos ja käsketään sanoa terveisiä perheelle. Kaikki on sallittua, kun Venäjä haluaa suurvaltojen suurvallaksi. Naurattaisi ellei itkettäisi. Pieni turvonnut käppänä, joka istuu tosi rumasti jalat levällään kuin housuissa olisi ahdasta...Tämä on pistänyt silmään jo kauan, mutta erityisesti, kun hän on ennen Ukrainan sotaa saanut läntisiä vierailijoita. Syystä suosittu presidenttimme ja muut länsivaltioiden johtajat istuivat 'kauniisti', mutta tämä yksi vain levittelee. Tuli mieleeni satu Keisarin uudet vaatteet.

Ihan kaikkein naurettavinta on ollut diktaattorin liikkuminen ilman paitaa, yläosa paljaana. Siinä asussa on sitten ratsastettu milloin milläkin villieläimellä ja tehty extreme temppuja. En tajua, miten kansalaiset menevät näin halpaan? Miksi nuoriso ei nouse? Miksi kansa ei tee palatsivallankumousta?

Sofin kirja on vaikuttava, koska hän kertoo monista tapauksista yksilöiden, ei numeroiden valossa. Hänen mummolansa oli Venäjällä, hän asui Virossa ja kävi koulunsa Suomessa. Tämä antaa vertailua, jonka valossa voimme nähdä myös sen, miten omat myötäjuoksijamme toimivat 'isänmaan nimissä'. Ja miten piti puhua venäjää, koska viro oli kielletty. Kun Viro lauloi itsensä vapauteen, istuin koko yön Päijänteen mökillä ja olin osa sitä, mitä olin niin kauan odottanut. En tiedä, mistä  suuri sympatiani Viroon juontaa juurensa, sillä sukuselvitysten valossa ei ole juuria siellä. En ole edes käynyt, mutta tyttäreni on sen juuri tehnyt. Mutta olen käynyt Valkjärvellä äitini syntymäkodissa. Olen uinut samassa rannassa talon liki, jossa mammani on uinut. Ja Viipuri kolahti heti. Sofi on kokenut paljon ja hän on harvoja uskaltajia. Miksei lehdissä kerrota Ukrainan sodan yhteydessä Donbasin Dachausta ja mitä siellä nyt tapahtuu? Miksei näy kuvia sotaraiskausten uhreista?  Miksei edes yhtä kuvaa?

Sofi vastaa: Ehkä sellaista kuvaa ei tule. Koska aihe on liian ahdistava. Koska on helpompi katsoa muualle. Siksi seksuaaliväkivalta ja sen rankaisemattomuus  on yhä mahdollista. Siksi Venäjä käyttää sitä yhä aseena. Siksi se käyttää sitä aseena tulevissa sodissa. Samoin muut tyranniat.

Lännellä on valta määritellä, mitä pidetään riittävän tärkeänä ja julkisen keskustelun arvoisena, niin tärkeänä että siitä tulee osa moraalista kompassiamme.

Kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen.

Sofin teos on omaa hengitystäni. Näin on ollut jo kauan. Miksi Sofi Oksasen teos ei ole vuoden tietokirjaehdokkaissa? Tämä tulee kulumaan käsissä, sillä niin monen olen kuullut tästä puhuvan. Hyvä, että edes yksi kirjoittaa, mitä on ollut ja mitä taas on Ukrainassa.

Venäjä on rikos ilman rangaistusta ja rangaistus ilman rikosta vuosikymmenestä toiseen.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kulttuuri kukoistaa

Vainojen kirjat Leena Lumissa

Isänpäivää kohti pienellä kirja-arvonnalla!

Mietin mitä isänpäiväksi muuta kuin Reinot, Potter -kakku ja kirjalistaa. Helmikuusta asti olen lukenut hitaasti, joten päätin järjestää miniarvonnan kolmella erittäin hyvällä kirjalla. Sofikin on jo loppua kohti, joten tiedän, mitä kehua. Nämä teokset eivät ehdi isänpäiväksi, mutta jouluun ehtivät vaikka kuusen alle isälle lahjaksi. Osallistua saavat kaikki lukijani. 

Valitse suosikkikirjasi ja kerro sen nimi kommentissa omalla nimelläsi. Jos tulet arvonnassa ensimmäiseksi, saat valita ensin, toiseksi sijoittunut sitten ja kolmanneksi tullut saa kolmannen kirjan. Sen jälkeen kun olet ilmoittanut valintasi, kerro minulle yhteystietosi kera puhelinnumeron sähköpostilla leenalumi@gmail.com Olen kovasti menossa, joten kustantajat lähettävät kirjat ja tarvitsevat pakettiin puhelinnumeron. Arvonta-aikaa on marraskuun 17. päivään klo 18. Tämä on minullekin uusi minitestiarvonta, joten kiinnostavaa nähdä, miten menee.

Kirjat arvontaan tulivat Likeltä, Karistolta ja Minervalta. Kiitos♥♥

Marraskuu on minulle kaunis ja mieluinen kuukausi, Löytäkää marraskuun kauneus ja sen armo olla suorittamatta. Hämärän rauha...

Oksien kärjissä
valopisarat.
Olet kaunis, marraskuu.

- Lassi Nummi - 

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa, kieltäkää...

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa,

kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta,

hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa

antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,

hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.

Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,

käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,

hän oli sunnuntai, minun työviikkoni

keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:

luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa

riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,

kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;

mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.

- W.H.Auden -

Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)

kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011

Tuuli kulki sinun ylitsesi hyväillen....

Tuuli kulki sinun ylitsesi
hyväillen kasvojesi valoa

seisoessasi kalliolla

          valon tanssiessa olkapäilläsi

          hiuksillasi

käännyit katsomaan minua

ja sanoit

          että muistaisit

          ettet unohtaisi

ja valo

viipyi sinussa edelleen

           pimeänkin jo pudottua.

- Timo Naarala -

Takkatulille, joulun pisaroita, kirjaa, mustarastaat, villasukkia...

Syyslokakuun monien isojen hortensioiden kukinta jäi tallentamatta, sillä sain vainun ensilumesta. Olemme laittaneet puutarhaa talviunille, asentaneet eläinruokinnat, avasin joulukauden eli olkkarin pöytä on nyt tonttujen lahjapaja, monta kookostalikakkua on jo tehty eli kylmät yöt: on aika aloittaa eläinten talviruokinta. Jos olette yhtä innostuneita mustarastaista kuin minä, menkää ihmeessä Facebookissa Matti Lavin ylläpitämään ryhmään Mustarastas ja pihalinnut. Nyt siellä onkin ihmettä ja iloa kun komea uros Viljo vihdoinkin palasi Unnin luokse.

Komea Viljo on saapunut rakkaansa luokse. Ja kannatti, sillä Matti Lavi huolehtii mustarastaistaan pyyteettömästi. Matilla on myös kissa, joka eräänä yönä herätti Matin hirveällä mekkalalla. Matti katsoi pihalle ja siellä oli juuri saapunut Unni kylmissään ja nälkäisenä. Kyllä rusinat lämpimässä maistuivat. Kaikki kunnia Matin kissalle♥ Ruokimme aika samoin tavoin Matin kanssa ja häneltä sain nuo rusinat lisäksi. Ruokintani alkoi tutun biologin ohjeilla, sillä Keski-Suomessa kaikki on liian jäätävää. Koko talven kuusten alle, nämähän ovat maastasyöviä, auringonkukkaa, omenaviipaleita, rusinoita ja kovimmalla pakkasella lintupötkön viipaleita ja paloja kookoskakusta, johon olen laittanut hasselpähkinöitä ja maapähkinöitä.

Mustarastaan nokka on niin pehmeä, että se ei kestä jäätynyttä. Ilmaston lämpeneminen on tuonut tänne liian ylös ainakin mustarastaita ja pieniä metsäkauriita. Metsäkauriiden sorkka ei saa ruokaa Keski-Suomen roudasta! Puutarhamme kasveista noin 17 on verkotettu, mutta olen kasvattanut uutta haavikkoa, jonka pitäisi olla jänisten ja kauriiden herkkua.

Muumilaakson marraskuu on suosikkikirjani Janssonilta. Olen lukenut sen monesti. Nyt aion kyllä ryhtyä lukemaan kovaa faktaa. Kerron siitä sitten enemmän, kun valmista.

Tänään aloin suunnitella joulua. Tämä lumiukko on Plantagenista ja valot kirsin itse sen ympärille. Hyllyssä jo nököttää. Haluan joulukuussa vain henkäillä sen tunnelmaa. Onneksi olin ostanut mieluisimpia joulupapereita jemmaan. Lahjoja on kohtuullisesti ja se on ollut jo kauan näin.  Itse innostuin tästä kuvasta niin, että sydän hakkaa:

Oijoi, tästä se joulun ja talven onni alkaa. Näin tämän kuvan Anne Vitikaisen sivulla Facebookissa ja sillä oli seuraamuksensa.

Oijoi, kukahan nämäkin saa...tai ehkä pari muutakin. Tytär halusi alhaalta vasemmalta neljäntenä olevat polvisukat. Kiitos Anne♥♥

Wrendalen Talvihiiret♥♥ Winter Mice♥♥

Hiihtävät hiirulaiset ovat niin veikeitä♥♥

Kyllä ovat kuukaudet erilaiset vuodesta vuoteen. Tämä kuva on viime vuoden marraskuulta, jossa taikaa. Terassihortensia kukkii täysillä ja erittäin upeana. Kynttilä on ehkä isänpäivältä. Ja havuköynnökset valoilla koristavat ovea. Ylihuomenna tervetuloa marraskuu♥♥ Marraskuu salarakkaani♥♥ En yleensä ikinä muista mitään ruotsiksi, koska joka päivä pisara saksaa. Tänään jostain kaukaiselta ruotsin tunnilta tipahti lause: "Lika barn, leka bäst!" 

Suloista ensilunta♥♥

"Lumi: pimeän maan ainoa valo." - Bo Carpelan - suom. Caj Westerberg

Rakkaudestasi mitäkö sain?

 Rakkaudestasi mitäkö sain?

Ohuiden huultesi poltinmerkit,

nuotion kipinät ihoni hehkuun

hyvästiksi

Rakkaus kylpee ilon hohteessa

salaisuutena kätketyn

 - Leena Lumi -

Ruhezeit

 Dina 25.7.2007 - 22.10.2023

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet....

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet

kun viima kaluaa koivujen luita,

nuolee vielä nurkkapielet mennessään.

Talon harjalla peltinen, levoton kukko

halkoo tuulta virkansa vankina.

Metsä viittoilee

ja mykkä lintu jättää pihan

Laihan miehen pelto on käännetty lepoon

ikkunasta tuo katselee, kädet taskuissa

kuin ei muuta osaisi

jumalten itku valuu maahan

toisille siunauksena, toisille tuhoksi

luonto on odottavalla kannalla,

vain ihminen on malttamaton.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka (2023)

Timo Naarala: Iltaan on vielä päivän matka

Harvoin, jos koskaan runo kysyy lupaa tulla. Se on villilintu, tekee pesänsä minne huvittaa. Valvottaa sudenhetkellä ja on pakko viedä uniusvan läpi tullut säkeistö pieneen vihkoon yöpöydällä. Toisinaan sitä tapaa ihmisiä, likeisesti tai kauempaa, joissa näkee runon. Mies kuin runo sanoisin Timo Naaralasta, joka on koonnut elämänsä hetkiä runoiksi. Annan (melkein) täyden puheenvuoron Timolle ja hänen runoilleen kokoelmassa Iltaan on vielä päivän matka.

Runon syntymistä ei voi ennustaa. Se ei katso kellonaikaa, ei vuorokautta, ei viikonpäivää. Se voi  syntyä valveilla tai unessa. Nopeasti tai pikkuhiljaa työstämättä. Kaikki on sattumanvaraista TN

On mahdollista, että runoja voi putkahtaa monta päivässä,  tai sitten ei mitään viikkoihin, kuukausiin. Mieltymys runoihin syntyi nuorena, Rakkaus, ikävä, kaikkinainen elämän tuska ja toiveet. Kaikki tuo antoi sysäyksen kirjoittamiseen ja maalaamiseen.TN

Olen liikaa kiinni maassa

sen juurevassa mullassa, ruohossa

varvikkoisissa mättäissä

sammalten humussa.

Voisinpa halata puuta

pyytää häpeämättömästi tanssiin,

tuntea pihkan parfyymin

kietoutua oksien helmoihin.

Tahtoisin nousta ja lentää kuin unessa

nähdä valon pirstoutuvan usvan läpi,

lopettaa tämä odotus.

Nousta seuraavaan junaan

matkalla mantereen halki

löytää sen, jonka luulin iäksi kadonneen.

Jotakin alkoi syntyä. Nuoren elämän toiveet ja tuskat päätyivät paperille ja joitakin lähetin lehteen ujosti anonyymisti. Oman tekstin näkeminen  painettuna tuotti mielihyvää. Ajatus siitä, että joskus voisi saada tekstit kirjaksi, jäi vielä haaveeksi. Toive toteutui viisikymmentä vuotta myöhemmin. Kun kirja sitten valmistui, alkoi kaduttaa, miten tätä voi näyttää, mitä olen tehnyt? On kuin olisi laittanut lapsensa maailmalle ja murehtinut, miten se siellä pärjää? Minulle runo on henkilökohtainen, voiko siihen toinen samaistua, ymmärtää? TN

Rakkaani, oletko huomannut

sanat eivät kulu puhumalla.

Tiedäthän,

sana        

          katse 

                      hymy

riittävät elämän pintaremontiksi,

tapeteiksi elämän huoneisiin.

Olen todennut, että runoni ovat useimmiten hetkellisen näkymän, tai ajatuksen omaisia välähdyksiä. Luonto on ehtymätön voimavara ja minulle tärkeä. Runolla on oltava sydän, sana, lause tai pari. Lukijalle pitäisi jäädä jotain mihin tarttua tai samaistua, ei se aina ole niin helppoa lukijallekaan. TN

Timo, mies kuin runo, kyllä vain täällä on tartuttu ja samaistuttu. Maistuttu metsämansikalta ja levätty kalliolla kaikkien tähtien suudeltavana alasti ja odottaen. LL

Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni,

valloitat sen kättesi hyväilyillä.

Suutelet maatani

sen jokaista poimua, suonteni virtoja.

Pidät minusta kiinni kuin shamppanjalasista

jonka kohotat huulillesi,

minä saan siivet ja nousen kotkana taivaalle..

Kaartelen laaksosi yllä

Ilta-auringon lämmössä

ja tarkkailen jokaista askelta matkallasi.

Timo, mies kuin runo, lähestyi minua kriitikkona. Sitä en ole. Runo on vain intohimo ja toisiin niistä jää kiinni. Timon kirja on jaettu lukuihin. Ensimmäinen on Murusia housun taskussa, jossa lapsuuden muistoja kuin seepianvärisiä valokuvia. Sitten Tänä yönä uneton,  Matkalla tässä, neljäs Tarvitsen tämän hetken, viides Mennyt kesä lauseina paperilla, Äänettömyys, Odotusta, Maa imee valoa. Yleensä nousen kaikkiin juniin, myös niihin, jotka eivät lähde, mutta tänään nousin junaan, joka lähti: Matkalla tässä. Nämä runot ikkunan ohi kiitävässä maisemassa piirsivät itseään minuun jaksosta Matkalla tässä. Ihoni muistutti mistä olin tulossa: selässäni ikiroudan selkääni piirtämät kuviot, joiden väleissä tähtien suudelmat. Runot aina mukana, missä olenkaan. LL

Kuun sinessä siitetty

auringon valossa valettu, 

nukkuva nainen.

Nuo hiukset, rannan heinää

kultaista kortta

kasvot, valkean simpukan kuorta

vedestä aallon nostamaa

kosketusta vailla.

Illan himmeän harson laskeutuessa

Sinä

kuin veteen laskettu paperilyhty,

unien virran vietäväksi, 

käteni ulottumattomiin.

Mielestäni jokainen runo, kirjoittajasta riippumatta on sen hetkensä lapsi, joka syntyy ja jää eloon tai unohdetaan. Ei ole hyviä tai huonoja runoja, joku runo voi vain olla toista parempi. Luovuus ja liike on tärkeää. TN

Mottoni: Mitä en pysty kynällä kirjoittamaan, tartu siveltimeen.

Mitä et voi maalata, tartu kynään.TN

Odottavan yö on pitkä

rakastuneiden liian lyhyt,

pimeässä ei näe elämänviivaa

valo antaa vielä odottaa itseään.

Kosketan pimeässä,

käsi näkee

tuntee

säpsähdän. Oliko se vain unta.

Unenvartija on lähtenyt

jättänyt oven auki hämärän juosta.

Nousemme viivytellen aamuun

lähde, että palaisit

tule, että jäisit.

Timo, mies kuin runo, on kirjoittanut myös runon Tänä iltana. Se on blogini oikeassa palkissa, jossa kaksi nuorta hiekkarannalla, Ilman sitä runoa, tätä juttua ei olisi. Ensirakkauttaan ei unohda ikinä. Jos se on ollut hyvä ja hellä. Elämä antoi ehkä liikaa, kun antoi unohtumattoman ensirakkauden ja sitten puolison, jonka kanssa liekit leimahtavat täältä ikuisuuteen. Pari viikkoa sitten olimme yhdessä, neljästään viikonlopun heillä. Ei surtu, sillä olimme saumattomasti yhtä ja samaa. Kiitän, että sain hyvästellä, mutta uskon ihmeisiin. 

Timo, mies kuin runo on jälleen osoitus yhdestä ihmeestä. Kaikki eivät kirjoita näin valmista ja vahvaa, mutta heitäkin on, Toivottavasti löytävät lukijansa. En haluaisi verrata Timoa kehenkään, mutta jos niin tekisin, hän olisi Yrjö Kaijärvi. Sain Kaijärven Keuruun mammaltani nahkaselkäisenä. Yrjö Kaijärven Kauneimmat rakkausrunot (Otava 1956). Timo kirjoittaa luontoeroottisesti kuten Kaijärvikin.

Timolle, miehelle kuin runo haluan sanoa; ota kynä tai sivellin, olet runo, maalaus ja tähtihuimaus!

*****

Runokirjat Leena Lumissa

*****

Runokirjaa Iltaan on vielä päivän matka voi tilata sähköpostitse:  timo.naarala@gmail.com,

hinta on 15 euroa.

Syyshortensia Wims Red minulle hortensioista suloisin♥

Tämä suloinen Wims Red syyshortensia on pala sydäntäni. Kaksi kertaa suvessa annan rodolannoitetta ja siinä se. Kaiken antaa mitä on luvattu. On 16.10.2023.

Sama päivämäärä. Ensimmäinen valkoinen väri on jossain kaukana....

Lokakuun 10. päivänä. Mitkään ötökät eivät koske, eivät vieläkään edes rusakot. Viikko tai pari, niin nämä verkotetaan. On kaksi, mutta kolmas tuulee ensi vuonna. Atsaleat on jo suojattu eläimiltä.

Lokakuun toisena 2023

Syyskuun 29. päivänä 2023 Pisin värijakso on juuri tämä tumma, joka kamerassani näyttää vielä tummemmalta.

Vaaleanpunainen taisi mennä nopeasti tai sitten olimme poissa kotoa. Otin tähän kuvan viime vuoden heinäkuun lopulta. 2022

Tämä kuva Wimsin hempeästä väristä on vuodelta 2021. 

Ensimmäinen väri on valkoinen, josta pensas kuin salaa alkaa kääntyä vaaleanpunaiseen jossain heinäkuun hetkenä. Tämä kuva 2022

Tämä hurmaava kuvakaappaus Hankkijan sivulta kantaa totuutta eli näin Wim's  Red todellakin käyttäytyy. 

Täältä lisää juttua ja kuvia vuodelta 2021.

Ette ikinä usko, paras voi olla vasta tulossa!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Tyttöilta serkun kanssa

Pitkästä aikaa päätimme Anne-serkun kanssa lähteä cityyn rentoutumaan. Nyt valintamme osui Kissanviiksiin. En ollut aikoihin syönyt poroa, joten halusin sitä ja Annelle lista kävi hyvin. Muutoksiin ravintola vanhan kokemuksemme perusteella suostui. Se on myös hyvä myyntivaltti, että asiakas saa juuri mieleisensä annoksen.

Anne iloisena on niin kiva nähdä. Päätimme olla puhumatta maailman palosta. Kaikki hauska erittäinkin tärkeää. Anne saa minut nauramaan. Puhumme samaa kieltä ja meillä on oma salainen aiheemme, jota en paljasta.

Nyt Anne sai tahtonsa läpi. Olen härkä kuten hänkin, meillä on eroa vain kaksi päivissä, vuosista emme puhu. Kesä kuin suhahti ja olen ollut kauan vakiasiakas Pöllöwaarissa ja Kissanviiksissä. Mitä sitä hyvää vaihtamaan:)  No, nyt ei mentykään jatkoille Hemppariin vaan Tyylikkääseen Harmooniin. Mieletön mesta, koska hipaisu keskieurooppalaisuutta pöydissä, tiiliseinissä yms. Lumimies ei tiedäkään, minne menemme ensi vuoden tapaamispäivänä, jolloin tulee 40 vuotta kun katseet kohtasivat seuraavan vuoden hääpäivästä puhumattakaan!

Minähän rakastan tiiltä, kiveä ja hyvää ruokaa, mutta nyt tulimme vain muutamalle drinkille. Eikä mitään melua vaan vanhaa jazzia♥♥ Sellaista jazzia jota Reiman kanssa taisimme livenä kuulla viimeksi Irlannin Galwayssa.

Tuo tyylikäs keltainen drinkki on Aperol Spritz, jota nautitaan sekä alkoholittomana että alkoholilla terästettynä. En ollut tiennytkään, että Sukat makkaralla saa myös laseina!

Kiitos serkku piristävästä illasta ja luvataan oppia olemaan rentoja ja vähemmän vaativia itseämme kohtaan ja muistetaan se tärkeä asia eli uni.

Rakkaasti ystävyydellä Leena -serkku♥♥