Kuura-aamu
lumeton
puulta puulle äänetön
heinien kupariset tähkät
varistavat hopeiset helmensä
jäätynyt maa ei enää hengitä
kun lähestyvä talvi
hiipii ympärilläsi
virittää jousensa valmiiksi
tuo hiipivä metsästäjä
pysähdyt
vilahtiko jokin?
-lumitähti silmäripsessä
ainoa ääni
sydämesi tykytys
katseet, silmästä silmään
tuona hetkenä
pakenevan eläimen jäntevät loikat
jää silmäsi verkkokalvolle
unessa vai valveilla
taivas sataa kristalliset kiteet ylitsesi
jäät hetkeksi tähän
mykäksi vaiennettuna.
- Timo Naarala -
kuva Nea Siemann
Meillä tuli eilen lähes viistoista senttiä lunta. Kolasin neljä tuntia ja olin lopulta niin väsyksissä että piti nokkaunet sohvalla ottaa. Nytkin satelee "kristallisia kiteitä", joita pääsen päivemmällä tökkimään jonnekin syrjemmälle.
VastaaPoistaKetjukolaaja, no meillä paikka paikoin enemmän ja vähemmän. Vähemmän kuin nyt Lohjalla, jossa olemme viettämässä Casperin synttäriä. Hän on huomenna 2 vee. Julmuri:) Lumi, ainakin kuiva puuterilumi on minusta onnea. Huomaa Naaralan runot. Hän on jo yhden teoksen tehnyt ja toinen on tulossa. Mukavaa viikonloppua♥♥
PoistaViestisi on loiston majakka! Oivaltava, hyvin muotoiltu ja perusteellisesti mukaansatempaava. Kiitos, että jaoit näkökulmasi kanssamme.
VastaaPoistaChile, tämä on Timo Naaralan runo, mutta toki laitan tänne niitä runoja, jotka koskettavat minua. Nean kuva on uskomaton ja kuin pari runolle. Kiiitos♥♥
VastaaPoista