Tähän kuuluu, että pitää kertoa oma lempiväri, suosikkiruoka sekä minne haluaisi nyt matkustaa. Ja sitten tämä ojennetaan monelle muulle blogille, joista pitää. Minä olen nyt huomannut, että tämä tunnustus on kiertänyt suurimmassa osassa niitä blogeja, joissa käyn, mutta ihan varuilta ojennan tämän Lumiomenalle, Karoliinalle, Erjalle, Joanalle, Ankille, Jennille, Lumikolle, Arleenalle, Jaelille, Allulle ja Susalle. Ojennus on kirjablogipainotteinen siitä syystä, että kirjabloggaajat ovat aika uutteria ja he, jos ketkä tarvitsevat välillä kevennystä. Itsekin vellon usein liian syvällä ja vähän vielä tosikkonakin, joten tällaiset muffinit nostavat ihmeesti blogikuntoa. Ja kuka nyt tuntee jääneensä ilman, saa vapaasti ja ilolla ottaa tästä. Olkaa hyvä, te kaikki!
2) Ruoka on korvasienikeitto.
turkoosi / kuva Absolutely white
vanha rakennus / kuva Petriina
Kiitos Leena:) teenkin tuon heti kun ehdin.
VastaaPoistaJael, ole hyvä.
VastaaPoista(Kuvasin ne kärhöjen untuvapallot, mutta kuvankäsittelijäni on nyt tiedät kyllä missä...ihan mahdotonta touhua. Yritän saada ne vielä tänään.)
^^ hienoa. hyvä leena, että kauttasi tämä meni nyt muutamalle blogille joita minäkin olisin halunnut palkita :) mahtava ketju siis :D
VastaaPoistaAkiss, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tämä muffini on toivottavasti löytänyt tiensä kaikkien luokse.
VastaaPoistaKiitos!
Kiitos Leena! Ihana, kerrassaan makoisa tunnustus!
VastaaPoistaKiitos ♥ Nappaan muffinssin ja palaan pian asiaan. Nyt taidan poikkeuksellisesti sulkea JO NYT koneen ja kömpiä sänkyyn..
VastaaPoistaErja, ole hyvä! Tekee hyvää ja ehkäisee liiallisen lukemisen haittoja;-)
VastaaPoistaSusa, ole hyvä! Minulla on samansuuntaisia aatoksia, mutta mukaani lähtee kiinnostava tk (=tiiliskivi).
VastaaPoistaKiitos Leena tunnustuksesta. Siinä on niin herkullinen kuppikakku, että niitä on leivottava jonain tuulisena ja sateisena päivänä.
VastaaPoistaKotona-blogissani vastasinkin jo haasteeseen, mutta eihän lisä pahaa tee. Sanomissa minulla on kuitenkin niitä lukijoita, jotka eivät ruokablogissani käy.
Ja mieliväri, -ruoka ja matkakohteet voivat vaihtua. Niitähän saa olla useita.
Kiitoksia tunnustuksesta! Palailen tähän huomenna illalla. :)
VastaaPoistaArleena, minä en ole edes ehtinyt tajuta, että sinulla on ruokablogi;-) Tänäänkin oli sitä turkoosia sulla siinä pöydällä...Tuuliset ja sateiset päivät ovat hurmaavia moneen kivaan puuhasteluu tai vaikka lukemiseen päivällä, jota en yleensä ehdi tehdä eli luen öisin.
VastaaPoistaTämä ei ole pakkomuffini, vaan naitit sen jos vielä mahtuu;-)
***
Anki, ole hyvä vain.
Olen kyllä käynyt sinulla, seuraan kovasti, mutta en aina kommentoi.
Kiitos, Leena. Kirjoitin juuri Merenneidosta, josta tosiaan pidin, ja kaipaankin nyt muffinsia. Palaan haasteeseen kunhan Merenneito on saanut oman aikansa. :)
VastaaPoistaVenetsiaan olisi ihana matkustaa, tai Zürichiin. Minä taidan haaveilla... No, kerron sitten kun muffinsit ovat blogissani.
Hyvää yötä!
Oooo, kiitos! Onpa ihana kuppikakku (tai muffini tai mikä vain muu tuota suloisuutta kuvaava sana)!
VastaaPoistaTartun haasteeseen piakkoin. Turkoosi on ihana ja sienetkin maistuvat aina missä muodossa tahansa. Venetsiaa jostakin syystä kammoan - siellä käymättä - ja Zürichista minulla ei ole mitään erityistä mielikuvaa, mutta asutut, vanhat talot kuulostavat kerrassaan hurmaavilta!
Kiitos ja terveisiä unettomasta yöstä!
VastaaPoistaKatja, ahaa, Merenneito on siis valmis. Käynkin kohta. Tarvitsen vain ensin kahvia...ja Hesarin.
VastaaPoistaKaikki ajallaan, kaikki ajallaan: No stress!
Nyt tuo Venetsia on päässä koko ajan. Se alkoi Kirjan kansasta eikä anna rauhaa. Venetsiassa käyn vain kerran, mutta Zürichiin palaan aina.
Huomenta!
Katja vielä: Ole hyvä!
VastaaPoista***
Allu, kiitos samoin ja ole hyvä! Onko nyt joku täysi kuu tms. kun ei saa nukutuksi.
***
Karoliina, siitä vaan, herkut ja pieni hulluttelu tekevät hyvää!
Sama suhtautuminen Venetsiaan ja niin se esitettiin myös Brooksin Kirjan kansassa sekä McEwanin Vieraan turvassa: kammottava kaupunki;-) Sinne nyt on vain päästävä - kerran.
Zürich on kaupunki, jonne palaan vielä 99,9 vuotiaana. Ihastuttavaa kävellä siellä hämärtyvillä kaduilla, vanhassa osassa, kosketella vanhojen, hyvin vanhojen talojen seiniä, löytää maailman paras italialainen ravintola juuri sieltä, istua iltapäivisin katukahvilassa herkuttelemassa ja vain aistimassa tunnelmaa, kohdata jo tammikuussa kaduilla orvokkien kaupustelijat, löytää juuri se yksi ihastuttava antikvariaatti, shoppailla hyvin, eikä stressistä tietoakaan, muistaa, miten Meri otti ensi asekleensa juuri Zürichin vanhan kaupungin kaduilla, muisto joka nurkna takana...
Kivat vastaukset. Vaikka en omassa muffinipostauksessa vastannut samalla tavalla, vastauksesi voisivat silti olla omiani sillä samoista asioista myös pidän kanssasi:)
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoa!
Susanne, olihan sinulla turkoosi ja Sveitsi!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle! Olenkin tässä parin tunnin päästä lähdössä ystävälle lounaalle ja sen päälle on takuulla jokin hurmaava leivonnainen kera kahvin. Toivon kuningatarkääretorttua...
Kiitos leivonnaisesta! Vastailin kysymyksiin juuri kissablogini puolella, mutta linkitän nuo vastaukset kirjapuolelle ja pistän leivonnaisen eteenpäin. :)
VastaaPoistaJenni, ole hyvä! Käynpä siellä kissablogissasi sitten ihan kohta. Kiva kun ehdit vastata.
VastaaPoistaOi, mikä herkullisen näköinen muffinssi, kiitos Leena! Katan tämän pöytään oman blogini puolella loppuviikosta :)
VastaaPoistaZürich on tosiaan ihana kaupunki, kävin siellä toissa kesänä. Kallistahan siellä oli, mutta ah niin pittoreskia! Se on myös sopivan kokoinen kaupunki; väsähdän aika helposti suurkaupungeissa, mutta Zürichin mittakaava on sellainen ihmisenkokoinen.
Lumikko, loppuviikkon herkut sopivatkin ja ole hyvä.
VastaaPoistaMyönnän, että kallista, mutta kaikki muu jotenkin sopivaa. Kuten sinä, minäkin uuvun isoissa kaupungeissa, mutta Zürichissä kaikki on toisin. Ja sitten semmoinen pikkunyanssi, että ko. kaupunkiin uskallan lähteä parhaan tyttöystävän kanssa ja kulkea iltaisin kaduilla, mitä en kaikissa Euroopan kaupungeissa tekisi ollenkaan - illalla.
Totta, Zürich tuntui tosi turvalliselta, myös illalla. Ja sekin jäi mieleen, että siellä oli tosi siistiä - kaupungin puhtaanapito toimi selvästi hyvin!
VastaaPoistaLumikko, sitä nimenomaan. Minä kävin Sveitsissä eka kerran hyvin nuorena ja väitän vieläkin, että rakkauteni tuohon alppimaahan syttyi yhdestä lantakasasta, joka oli kuin millimetriviivaimella tehty;-)
VastaaPoistaNo, faktaa on se, että Veronassa tuli vessatarve ja kun yritin kahvilan vessaan mennä, en pystynyt, sillä en ole ikinä kokenut mitään niin likaista, niin karmeaa. Takuulla et halua, että kuvailen ja tämä tapahtui ihan suositussa kahvilassa. Sveitsissä vessan lattialta voisi vaikka syödä. En välitä epäjärjestyksestä, mutta lika on likaa. Niin, eikä siellä ole muutenkaan roskia kaduilla, ei Zürichissä, eikä muualla. Ja vettä olemme juoneet alppipuroista...
Kiitos Leena! Muffinssi maistuukin tänään erityisen hyvältä, vielä tuollainen suloisuus! La dolce vita! Ja niinhän se oli, että enkelit osaavat lentää, koska he ottavat itsensä kevyesti, joten pieni herkuttelu on aina sallittua! ; )
VastaaPoistaJona, ole hyvä! Nimenomaan: La dolce vita! Pieni kepeys tekee aina hyvää, kunpa minäkin osaisin sitä enemmän...ottaa kepeästi ja lentää.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle!