sunnuntai 2. lokakuuta 2011

OLEN OMA ITSENI -HAASTE

Siis ehkä en ole nyt täällä koneen äärellä, vaan koette harhoja...;-) Kaikki on Sarin syytä, sillä sain Runotalosta Olen oma itseni -haasteen ja sen jälkeen meillä oli vielä Sarin kanssa kiinnostava mielipiteidenvaihto meilissä siitä, mitä on olla oma itsensä blogissa. Vuodatin Sarille myös kaiken sen, mitä on ollut viime päivinä ja huomasin taas, miten ihana yhteisö voi olla blogistania. Eilen kävin Saran blogissa ja sain valtavan avun hänen yhdestä lauseestaan, joka oli jotenkin näin: "Haistoin kirjallista ammoniakkia ja ryhdyin lukemaan." Siis vaikea selittää teille, mistä kyse, mutta yritän: Petyn edelleenkin syvästi, jos olen valinnut kirjan, joka ei täytä odotuksiani. Näinkin on nyt käynyt. Toisaalta, koen nyt uskomatonta rimakauhua, sillä yllättäen olen onnistunut omaksi kauhukseni valitsemaan viisi kirjaa, jotka saattavat olla kaikki hyvin tärkeitä minulle, enkä pysty valitsemaan, mistä aloitan, sillä teokset ovat huiman paksuja ja olen sitten sillä tiellä päiviä. Muokkasin hieman tuota Saran lausetta ja laitoin ammoniakin tilalle arsenikin, joten enää on kaksi yöpöydälläni ja ne nyt haastavat minut ja myös takaavat sen, että minulta on tulossa ensi viikolla vain runoja, yksi dekkari ja hiljaisuutta. Koen syvää eroahdistusta! Nyt kuitenkin vastaan Sarin haasteeseen ja kiitän häntä, sillä hän oli niin kauniisti sanonut meistä, kenelle hän tämän haasteen ojensi. Tiivistettynä tuntui että haaste oli ojennettu 'oman tiensä kulkijalle, hänelle, joka tekee omaa jälkeään sivuille vilkuilematta.' Siihen olen pyrkinyt.
Olen oma itseni kun kävelen vesisateessa, eikä vastaani tule ketään ja koirani meripihkasilmät katsovat minua kuin vain hän katsoo. Olen oma itseni kun rakastan mummoja, pappoja, kylmien asemahuoneiden yksinäisiä  miehiä ja vaikeita murkkuja. Olen oma itseni kun nuuhkin juuri tervattua venettä, merituulta ja omenapuutarhan tuoksuja. Olen oma itseni, kun en vastaa puhelimeen, sillä en elä puhuakseni puhelimessa, vaan lukeakseni kirjoja ja kokeakseni elämyksiä. Olen oma itseni kun rakastan enemmän iloa kuin inttämistä. Olen oma itseni kun rakennan Lumimiehen kanssa lumilinnan ja juomme linnassa sitten kynttilän valossa kuumat kaakaot. Olen oma itseni kun kutsun ystäviä kotiimme syömään ja saan kokkailla intohimolla, kattaa taiteellisesti ja keskustella tuntikausia kynttilän valossa kiinnostavien ihmisten kanssa. Olen oma itseni kun saan nauraa tyttäreni Merin kanssa, sillä meillä on yhteinen nauru. Olen oma itseni, kun minusta ei kuulu mitään, vaan keskityn vain puutarhaani ja kirjoihin. Olen oma itseni kun olen heikompien puolesta vahvempia vastaan. Olen oma itseni kun nauran snobbailulle, mutta samalla totean ystävälle, että 'mies, jota arvostan on aina älykäs'. Olen oma itseni, kun kyllästyn kuuntelemaan tylsää paasausta ja levitoin itseni muualle. Olen oma itseni, kun vaellan jouluyönä hautausmaan kynttilämeressä. Olen oma itseni kun uin alasti ja saan unohtaa kaiken muun. Olen oma itseni, kun rakastan syksyä, ruskaa, lunta, runoja, musiikkia, taidetta, hiljaisuutta, vanhaa, ruostetta, suklaakahvia ja sieniruokia. Olen oma itseni, kun en anna muiden määrittää millainen ja kuka olen, vaan elän elämääni naisena, joka valitsee itse omat polkunsa, joskus jopa pimeän tunnelinsa, jonka päässä kuitenkin vilkuttaa pieni kynttilän liekki: Siellä seisoo ystäväni, Valonkantaja, joten olen suojattu, mutta vapaa kuin Leinon Peto: "Peto on minun armaani, vaan peto soma/ ei tahdo hän olla pyytäjänsä oma/ hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,/ ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,/ jos väistyt hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,/ jos etsit, hän elämän murheeksi vaihtuu./ Hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, et itkuas näytä, et vastaansa ennä,/ hän kärsiä tahtoo ja onneton olla/ ja yöstänsä tummasta syliisi tulla."


Jaan tämän nyt kuudelle bloggaajalle ja teette sitten kun tuntuu siltä:

Marialle, Akissfromthepastille, Hannelelle, Katjalle, Saralle tyttökirjoihin sekä Annalle Aurorakirjoihin, jolta sain tänään yllä olevan hurmaavan virtuaalikukkasen. Hmmm. taisin saada sen Annan pojalta Matilta. Kiitos!

Jos rakastat

PS. Ottakaa tämä haaste kaikki, jotka haluatte! Tämä tuntuu olevan melkein yhtä pidetty kuin hauska sanaleikkimme oli.

Mukavaa alkanutta viikkoa♥

40 kommenttia:

  1. joo, ihan oma itteni, tiskitkin näytän :)

    VastaaPoista
  2. jännä haaste :) taidan tarttua tähän :D
    katsellaan sitten mitä tänne tuleman pitää :) ja teen sitten kun tuntuu siltä..eli en ihan heti :D
    makustelen eka :D

    VastaaPoista
  3. mä unohdan joka kerta asioita kun kommentoin tänne sun blogiin :D piti sanoo myös et hyvä kuva toi ylin. ;)

    VastaaPoista
  4. ahaa, kiitti haasteesta, mietitään...

    VastaaPoista
  5. Hienosti olit koonnut yhteen paljon tärkeitä asioita omana itsenä olemisessa!

    VastaaPoista
  6. Hannele, siksipä sinutkin tähän haastan!

    ***

    Akiss, teet sitten kun sulle sopii. Minulla on se heikkous, että pöytä pitää olla puhdas, että pääsen eteenpäin.

    Kiitos!

    ***

    Hannele, ole hyvä. Sinä jos kuka sovit tähän: Anna palaa;-)

    ***

    Sari, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Leena!

    Luin ihan kahteen kertaan, oli se - vaikuttavaa<3

    Nykyään naisetkin osaavat kulkea omia polkujaan..;))

    Oikein viihtyisää pyhäiltaa sinulle, IhaNainen<3

    VastaaPoista
  8. Susa, kiitos, tuollainen extempore...

    VastaaPoista
  9. Aili!

    No hienoa, että pystyin tekemään vaikutuksen sinuun;-) Minusta se ei ole koskaan niin itsestään selvää...

    Nimenomaan! Siitä ei ole kuitenkaan kauaakaan kun Madetoja sai laitettua vielä vaimonsa Onervan mielisairalaan, josta runoilija ei olisi vapautunut ellei mies olisi kuollut. Joku oikeus sentään. Tuo elämäni runo Leinolta, josta tuossa yksi säkeistö, on muuten Leinon Onervalle kirjoittama. Madetoja ei tehnyt tekostaan ennen kuin Leino oli kuollut...

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  10. Kylläpä kirjoitat kauniisti omana itsenä olemisesta. Ja niin aidosti, että ei voi kuvitellakaan, ettet olisi oma itsesi :)

    VastaaPoista
  11. Olipa upea haastevastaus ja tuo Leinon Peto on kyllä tottakin todempaa.

    Hehkeitä kirjahetkiä nyt tuleviin päiviisi, jään odottelemaan blogeja niistä ja haistelemaan josko sieltä löytyy matkalle sopivaa luettavaa.

    Ps. Polte on kyllä aika haastava, vetovoimainen mutta välillä luontaan työntävä ;-)

    VastaaPoista
  12. Helmi-Maaria, en taida osata muuta;-) Kiitos!

    ***

    Birgitta, kiitos! Peto on niin ihana runo. Siihen liittyy tarina: tein mieheni synttäreille puhetta ja meilasin sen ensin Evelle (edesmennyt ystäväni, Rilken runojen kääntäjä ja montaa muuta) ja hän sanoi, että liitä loppuun Peto, sillä 'se on niin sinua ja R:a'. Tein töitä kehoituksesta ja sitten postasin puheen puoli tuntia ennen kuin vieraat sen kuulivat. En meinannut pystyä lukemaan koko runoa, sillä tuo runo osui minuunkin niin syvästi.

    Mihin sinä nyt olitkaan lähdössä...tulen kohta katsomaan;-) Se ei ole ainakaan seuraava kirja, mutta sen jälkeen alkaa kova sarja, mutta kestää kauan, ainakin viikon ennen kuin niistä on ensimmäistäkään tehty. Riippuu nyt siitä, kummalla aloitan ja sitten ne muut. Nyt on loppuvuoden kuuma sarja alkamassa...

    Birgitta, koin samoin. Siis en koe Ian McEwanin tiettyä rohkeutta luotaantyöntävänä, kestin jopa Vieraan turvan, vaan nimenomaan se on Poltteessa. Syytän siitäkin fysiikkaa!

    VastaaPoista
  13. Lähden kohtapuoliin käymään Turkissa. Vedän henkeä tulevaan syksyyn, sillä mitä lähemmäksi vuodenvaihde tulee, sitä tiivistahtisemmaksi työt ovat parin viime vuoden aikana menneet. Saas nähdä saanko tällä reissulla ladattua itseeni aurinkovoimaa ja luovaa hulluutta ;-)

    Poltteen rohkeus ei ole se ongelma, ehkä se on juuri tuo fysiikka =D

    Ps. menin ihan sanattomaksi viimeisestä kommentistasi Energia-blogin kanssa. Nieleskelen vielä täällä ja kiitän kainosti kumarrellen.

    VastaaPoista
  14. Kaunis kirjoitus, Leena!

    Minua ihan nauratti; minulla ja äidilläni on myös yhteinen nauru. Enoni on sanonut, että siihen joko rakastuu tai sitä inhoaa. Onneksi löysin miehen, joka rakastaa tätä kovaäänistä vinkunaurajaa. :)

    Ihanaa syysviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  15. Kiitos, ai teillekkin on sinne päin tulossa sheltti :)

    Nii ja aivan ihanasti olit kirjoittanut omana itsenäsi olemisesta! Kaunis teksti.

    VastaaPoista
  16. Linnea, kiitos!

    Niin...se yhteinen nauru on sellaista, että sitä ei meinaa sada loppumaan ja pahimmissa (lue: hauskimmissa) tilanteissa me kierittelemme lattialla ja nauramme ihan hulluina. Mieheni ei ole tosikko, mutta nähdessään vaimonsa ja tyttärensä 'siinä tilassa', hänestä tulee esiin hieman tosikko hämäläinen - ja välilä syystä. Pahin oli se punkkitapaus, kun...;-)

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  17. Haasteita pukkaa;D
    Ihanaa oli lukea noita haastelauseita;monesta niistä tulit niin elävästi mieleen;D
    Ai mikä kiva kuva sinusta tuolla ylempänä:)
    Ja mukavaa lokakuuta,ja vähemmän arsenikkisia kirjoja;D

    VastaaPoista
  18. Eeva, siis tarkotiin,että ihania olivat sekä koirien tylsistyessä syömät sydämet kuin ne uudet, mitkä teit. Täytyy panna muistiin.

    Eikun siis Merille, joka asuu Helsingissä, puiston reunalla, meren rannalla, voi tulla kääpiövillakoira Dinalle kaveriksi sheltti. Meillä palvotaan ja palvellaan vain Hänen Majesteettiaan, joka on vanha, hieno Lady form Nova Scotia.

    Odotan niin sun shelttipostauksia!

    Mukavaa viikkoa sinulle, Eeva!

    VastaaPoista
  19. Eeva: tietenkin FROM Nova Scotia;-)

    VastaaPoista
  20. Jael, juu, mutta nyt alan tosissani lukea!

    Niin...varmaasti tunnistit minut tuosta;-)

    Siin kuva, josta pidän itsekin: Kruunun takaa, kruunun takaa...(Baddingin yksi levy on Ruudun takaa, ruudun takaa...)

    Kiitos samoin sinulle! Aloitin just huippukirjan ja nyt palaan sen pariin. Ihanaa!!!

    VastaaPoista
  21. Hei Leena ja aidosti jaat oman itsesi meille! Tartun jossain vaiheessa haasteeseesi. :) Minulla on nyt hyvin voimakas kirja menossa ja silläkin on paksuutta, mutta en malta päästää siitä irti.

    Kirjoitinkin blogiini kommentin eli hanki ihmeessä se kuvitettu Salainen puutarha! Minä haluaisin, että esittelisit sen täällä. :)

    VastaaPoista
  22. Olipa jotenkin ihanan koskettava tuo sinun tekstisi Olen oma itseni kun.. :) Tuota täytyy itsekin pohtia jonnekin joskus.

    VastaaPoista
  23. Hello Leena,
    liked the pictures of flowers. Your blog is very beautiful. Your comments are very kind.

    VastaaPoista
  24. Sara, apua!, sano missä minä sen kuvitetun Salaisen puutarhan näin. Olen lähdössä tänään liikekannalle, joten yritän yhtä paikkaa. Minustakin tuntuu, että pitäisi.

    Sinä tiedät, että minun haasteet tehdään sitten kun blogiemännän aikatauluun sopii;-) Vinkkaa sitten, sillä minä uin nyt syvällä kirjojen meressä. Nyt on mneossa kuuma ryhmä!

    Miten minusta tuntuu, että olen aina oma itseni...

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  25. Naakku, tämän voit ottaa tästä mukaasi ja tehdä. Sarikin Runotalosta takuulla tykkää jos tämä vain leviää.

    Näitä ei ala pohtimaan ennen kuin joku tuuppaa aiheeseen. Näin on hyvä. Lähde mukaan!

    VastaaPoista
  26. Hello Antonio,

    you could visit also Runotalo's blog. Sari is making very beautiful cards. You could paint them!

    Thank you! And I'm almost always kind, Maestro♥

    VastaaPoista
  27. Tätä oli mielenkiintoista lukea, hyvin kauniisti kirjoitettu. Sanojen takaa näyttäytyy empaattinen ja voimakas oman elämänsä "herra". Tuo Leinon Peto on kaunis! Tykkäilen muutenkin kovasti Leinon säkeistä!

    VastaaPoista
  28. Leena, kiitos! <3 Otan tämän haasteen mielihyvin vastaan ja pohdin omana itsenäni olemista. Vastaan siihen muutaman päivän sisällä. Nyt hieman muuta ja pian kirjojakin. :)

    On ihan hurmaava ja nimenomaan Leena _Lumille_ ominainen ajatus, että istutte Lumimiehen kanssa lumilinnassa kaakaota juomassa. Samoin puurtarhaan ja kirjoihin keskittyminen tuntuu sinulta - kaiken ystäville kokkaamisen vastapainona.

    Sinä rakastat ihania asioita.

    VastaaPoista
  29. Elegia, kiitos! Niin...vanhva, mutta ei kova, oman elämänsä valtiatar. Niin toivon.

    Leino on minulle Suomen kansallisrunoilija, enkä ole siinä asiassa ihan yksin. Hänhän jos kuka on Suomen kansan sydänten tulkki. Kiva, että sinäkin olet löytänyt Leinon.

    ***

    Katja ole hyvä vain: Ihan silloin kun sinulle sopii.

    Minä olen niin lunta, puutarhaa, koiria ja kirjoja...Olen aivan varma, että sinultakin löytyy vaikka mitä ihanaa Omana itsenä olemisesta.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  30. Yritän olla oma itseni aika vapaasti, kiva tuota oli lukea, minulla on muutama runokirja, nyt luen "elämäni runot",
    siinä on eräs runoilija josta erik. pidän.
    sepittelen niitä itsekkin.

    VastaaPoista
  31. Lämmin rutistus. Pysy aina omana itsenäsi Leena!

    VastaaPoista
  32. Pepita, jokaisen pitäisi uskaltaa olla oma itsensä.

    Oletpa sinä nyt salaperäinen, kun et kerro runoilijan nimeä...;-)

    ***

    Kiitos samoin sinulle♥

    ***

    Maria, kiitos!

    VastaaPoista
  33. Leena, kuva oli vain kiitos. Ei mitään velvollisuuksia kenellekään.:)

    VastaaPoista
  34. Anna, tehty mikä tehty;-) Minä en ehdi ajatella nyt mitään sillä....

    Ajattele niin, että kaikki puffi on hyvästä: Kohta ottavat Aurora -kirjoista uudet painokset!

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  35. Ihana kirjoitus. <3
    Ja kiitos linkityksestä, olen iloinen että minusta on ollut apua. :)

    <3

    VastaaPoista
  36. Sara, todellakin: Kiitos sinun, pystyin jatkamaan ja nyt onkin sitten tuhti kirja menossa. Kirja, johon haluaisin keskittyä sataa.

    VastaaPoista