keskiviikko 30. marraskuuta 2011

PERINTEISTÄ JOULUPÖYTÄÄN

Lapsuudessani vietettiin Jenny Nyström –jouluja. Kuusten oksat olivat lumen peitossa, ja varhain jouluaamuna ajoimme hevosella joulukirkkoon. Istuimme huopiin käärittyinä, kulkuset kilisivät, ja kirkossa oli kaunista – se oli todella juhlavaa. Se oli lapselle fantastinen tapa kokea joulu! Ei ehkä Astrid Lindgreniä…ehkä kuitenkin vähän Eemeliä…

Leif Mannerströmin Perinteistä joulupöytään (WSOY 2011, suomennos Sirkka Hirvonen) on todellisen joulunvaalijan ruokakirja, jossa mukana kulkevat myös maineikkaan ruotsalaisen gourmet –kokin omat muistelot ja kokemukset sekä ravintoloidensa että kotiensa jouluista. Missään ei kitsastella ja kattauksiin liittyy kaikki mahdollinen adventtiajan herkuista useiden joulukattausten kautta joulupöydän lisäkkeisiin. Reseptejä on runsas sata ja takaan, että kukaan ei jää nälkäiseksi.

Kirjan yleisilme on runsas, tyylikäs, antava, hieman Carl Larssonmainen. Ruokakuvat ovat taidokkaat ja väliin on aivan hurmaavia tunnelmakuvia sekä reseptisivuilla vanhanaikaista tonttunauhaa, olkipukkeja, ikivanhoja joulukortteja…Kirjan takana on vahva joukko taitajia, sillä Leifin lisäksi reseptejä ovat olleet tekemässä myös Leifin oikea käsi, Sjömagasinet-ravintolan kokki ja apulaiskeittiömestari Karl-Magnus Edberg ja freelancer-kokki, ruokastailisti Katja Palmdahl. Kukka-asetelmat ovat Leifin viehättävän puolison, Lilian Mannerströmin 'käsialaa' ja valokuvat Tomas Yehin.


Minulle tämä kirja oli kuin olisi kotiin tullut, sillä sain viettää monia jouluja edesmenneen anoppini pitopöydässä, jossa oli paljon samaa kuin tämän kirjan tyylissä ja ohjeissa. Anoppini oli loistava pitokokki ja länsirannikolla juhlapöytä oli saanut runsaasti vaikutteita ruotsalaisesta kulttuurista. Kirjan monet kalaohjeet ovat siis minulle tuttuja, mutta löytyy joukosta yllätyksiäkin. En ole koskaan syönyt munaa ja savuankeriasta, mutta silakka-ja sillipuoli on kuin muistojen jouluista. Lihoissa on rullasylttyä ja glaseerattua porsaankylkeä, mutta mukana on monella sortilla myös juustoja, vihanneksia ja kastikkeita. Mäti kuuluu Leifin joulupöytään ja tietty lipeäkala, jonka salaisuus on se kastike. Siihen meillä keskitytään ja se on ainoa kerta vuodessa, kun otan Arabian kannukokoelmastani esiin yli sata vuotta vanhan litran kannu, johon kaadamme kastikkeen tarjoilua varten. Kastikekulho on muuta varten…

Tämä on niin runsas ja upea teos, että on runsaudenpulaa, mitä tarjota. Valitsin nyt vain kuvat joulusillistä ja mätisilakoista. Muistakaa myös Leenan valkosipuliyrttisilakat tai hankkikaa tämä kirja, niin ei reseptit lopu. Ensi viikonlopun vierailla aion testata yhden kalajutun, jonka julkaisen jos se saa suosiota. Mutta pitäähän teidän jotain saada, muutakin kuin nämä kuvat:

Niin Ruotsissa kuin rannikolla ja myös meillä, joulupöytään kuuluu janssoninkiusaus, joka on tietenkin osa perinteistä joulupöytää ainakin osassa Suomea. Löytyy myös hedelmäinen joululeipä, isoäidin sillisalaatti, silligratiini, sillitahna, currysilli, konjakkimarinoitu sinihomejuusto, mausteiset päärynät, joululohi ja paistetut omenat, kylmäsavulohta ja piparjuurikermaa, seesamipaahdettua lohta, maltan riisiä, minttusuukkosia…ja leikattuja mantelipiparkakkuja:

Mikään ei voita vastapaistettujen piparkakkujen tuoksua! Nämä leikatut mantelipiparkakut valmistuvat helposti. Ne sopivat erinomaisesti glögin kanssa tarjottaviksi, mielellään sinihomejuustolla höystettyinä.


noin 240 kpl

ainekset:


3, 1/4 dl fariinisokeria
2 dl vaaleaa siirappia
350 g voita
1, 1/2 rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl inkivääriä
3 dl kuorittuja manteleita
1,1 litraa vehnäjauhoja
2 tl soodaa


Valmistus:


Pane fariinisokeri, siirappi, voi ja mausteet paksupohjaiseen kattilaan. Kiehauta ainekset koko ajan hyvin sekoittaen. Siirrä kattila levyltä ja anna seoksen jäähtyä. Rouhi mantelit ja sekoita ne vehnäjauhojen joukkoon. Lisää sooda. Lisää kuivat aineet kattilassa olevien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan seistä leivinpaperin päällä huoneenlämmössä noin 30 minuuttia.


Tee taikinasta neljä tankoa ja kääri tangot voipaperiin. Pane taikinatangot jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, mutta mieluiten ne saavat olla viileässä seuraavaan päivään. Leikkaa taikinatangot terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Pane viipaleet leivinpaperin päälle pellille. Paista piparkakkuja uunin keskitasolla 7-8 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä. Säilytä piparkakut tiiviskantisessa tölkissä.


No…kirjassa on tarjolla myös Leifin hauskoja juttuja. Sekin kun hän meni joulun alla kaupungille ja tapasi tuttunsa, jolla oli autossa jotain vikaa. Leif lupasi ajaa ystävänsä kotiin. Siellä kinkku juuri odotti kuorruttamista ja Leif tietysti alkoi auttaa. Sitten pöytään tuli olutta ja leipää. Leivän päälle tietenkin siivut kinkusta. Sitten pöytään tuli jääkylmää viinaa ja kinkku maistui edelleen kovasti…Seuravana päivänä ystävän piti valmistaa uusi kinkku, mutta Leif puolusteli, että ’eihän lämmintä joulukinkkua kukaan voi vastustaa! Ja hänellä oli niin hienot ja korkeat perintösnapsilasit!’

Mietin kuka olisi tämän kirjan kohderyhmä ja päädyin tulokseen: Jokainen jouluhullu!


Leifkin sanoo:


Tapaan usein ihmisiä, joilla ei ole mitään jouluperinteitä tai joiden mielestä joulu ei ole tärkeä. Se saa karvani nousemaan pystyyn! Joulua vietetään kerran vuodessa ja kaiken pitää olla oikein. Joulun vaihtoehto? Sellaista ei ole. Joulu on taianomainen pyhä!

*****


Uskoin vuorenvarmasti Tonttuun. Niin tekivät kaikki lapset, ainakin tietyssä iässä. Tonttu tuli aina, ja vaikka epäilimme, että se saattoi olla naapuritilalla asuva Allan-setä, emme voineet olla asiasta täysin varmoja! Seisoimme nenät ikkunaan liimautuneina ja tähyilimme lumikinosten yli, ja sieltä Tonttu tuli navetan kulman takaa. Hitaasti hän tarpoi lumessa lyhty kädessään ja säkki olalla. Totta kai me uskoimme Tonttuun!

***

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Marjis.

4 kommenttia:

  1. Kaupan omistajan tyttärenä ei vietetty Jenny Nyström–jouluja, kun kauppa asiakkaita täynnä jouluaattonakin... Äitini paistoi kinkun, leipoi piparit ja tonntu-nisut öisin pitkän työpäivän jälkeen. Pitäisi aattona pysyä rauhassa kotona ja nauttia... sillistä ja kirjoista.

    VastaaPoista
  2. Hannele, meillä aivan sama juttu. Aattonakin vanhemmat vielä töissä ja myöhemmin myös minä. Siinä jäi joulu lyhyeksi. Ehkäpä juuri tämän takia meillä on jo aattoaamuna kuusi koristeltuna, kaikki valmiina. Kokonaan alusta asti teen aattona vain haudutentun riisipuuron sekä hämäläisen mieheni herkun eli imelletyn perunalaatikon. Joulu alkaa, kun aattoaamuna silmät aukaisemme.

    Tällä saarella ei ole kotikirkkoa, ei hautuumaata jouluyönä käytäväksi, sitä teen vain kun vietämme joulua rannikolla eli kotona pysymme.

    VastaaPoista
  3. kukahan saa tänään kirjallisuuden palkinnon, toivon että Laila Hietamies, en niinkään ruoka kirjailijaa, sillä tv.tarjoo joka päivä ruoka ohjelmia, minä en laita erik. jouluruokia,enkä leivö, se aika on ohi jo minulta, kun en ole kotonakaan.

    VastaaPoista
  4. Pepita, mukana ei yhtään minun ehdokasta. En ole lukenut heistä yhtäkään...Äitini lukee Laila Hietamiestä ja on lukenut tämän uudenkin.

    Minäkään en ehkä leivo tänä vuonna, mutta laitan kalaa monella sortilla yhdessä mieheni kanssa. Ei tarvitse tehdä yksin.

    Monet ovat jouluna pois kotoa ja sen pitääkin olla niin, että saa olle joulunsa niin kuin haluaa.

    Minä taas en katso kokkiohjelmia, mutta olen hulluna keittokirjoihin. Löydän aina jotain uutta.

    VastaaPoista