tiistai 29. marraskuuta 2011

SATU JA PÄÄRYNÄPUUN PYRRE

Lopetan tämän vuoden puutarhakirjaesittelyni Anna Gullichsenin lastenkirjaan Satu ja päärynäpuun Pyrre (Saga Blom, Tammi 2008, suomennos Tittamari Marttinen). Olen saanut tämän kirjan Katjalta omistuksella: 'Leenalle, jouluna 2010, Lumi on ihanin elementti, mutta kesälläkin on tarinansa!' Osallistuin jo Katja/Lumiomenan satuhaasteeseen kirjalla Satu Kukkameri ja lumen ihme, mutta lisään tämän vielä mukaan. Kuka ikinä on tutustunut Anna Gullichsenin teksteihin ja Cara Knuuttisen kuvituksiin, jää niiden lumoihin vuodenajasta riippumatta.


Nyt on kesä ja Satu Kukkameri viettää lomaa Simone-mumminsa kanssa hiekanruskeassa talossa. Mehän muistamme, että Simone-mummi on kotoisin ranskasta ja Sadun vaari, joka on kuollut, oli nimeltään Kuisma Kukkameri ja hän oli puutarhuri. Niinpä mummin taloa ympäröi hurmaava puutarha, joka kertoo joka vuodenaika oman tarinaansa. Mummin Etelä-Ranskan synnyinseudusta muistuttavat rosmariini-, laventeli-, agaave- ja oliivipuuruukut. Talo sijaitsee kukkulalla, jonne osuu tuuli, niinpä Simone-mummi huokaa usein: ”Mon dieu, mikä tuuli!” ja sitten hän nukahtaa joka iltapäivä hetkeksi verannan korituoliin tai missä sattuu kello kolmen maissa olemaankaan.

Heti kirjan alussa olemme puutarhatunnelmissa, sillä jo ensiaukeamalla on Simone-mummin ’tietoisku’ edellä mainituista ruukkukasveista. Nyt mummi kuitenkin on torkahtanut ja Satu kiipeää tammeen, jossa kuulee vienoa hyräilyä. Samalla hän näkee pienen hahmon, joka tasapainoilee oksilla. Outo olento kertoo olevansa vain laho oksa, jonka ei tulisi enää keikkua puussa. Olento kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, kunnes palaa takaisin auttamaan Satua puutarhan hoidossa. Uusi ystävä on ’Pyrus Communis’, joka tarkoittaa päärynäpuuta, mutta hän pyytää kutsumaan itseään vain Pyrreksi.


Sadun keinoin ja hurmaavin kuvin kirjan tekijät innoittavat pientä ja aikuistakin lukijaa puutarhatöihin. Satu touhuaa perennoja samalla kuunnellen vuoroin mummin, vuoroin Pyrren kertoessa kasvien saloista aina kompostoinnista latinalaisiin nimiin.

Pyrre menee katsomaan yhtä vaarin vanhoista kylteistä ja lukee:


”Dicentra spectabilis.”


”Minusta särkynytsydän on kaunis nimi”, sanoo Satu ja kirjoittaa sen kylttiin. Pyrre ottaa seuraavan kyltin ja lukee juhlallisesti:


”Lupinus Polyphullus.”


”Aivan niin”, sanoo satu. ”Se tarkoittaa lupiinia.”


Seuraavana päivänä mummin ja Sadun työskennellessä puutarhassa, Satu kysyy mummilta:


”Tunnetko sinä ketään Pyrysta?"


”Tunnenpa hyvinkin, ma chérie! Pyrus on vaarin vanha päärynäpuu, joka kaatui myrskyssä samana syksynä kun vaari kuoli. Pyrus on latinaa ja tarkoittaa päärynää.”

Pyrre ja Satu tutustuvat toisiinsa ja viihtyvät yhdessä aina sateisiin saakka, jolloin Pyrre katoaa. Tarinan poluilla tarjoillaan tietoa puutarhan tuholaisista, provencelaisen sipulipiirakan ohje, mummin etanaherkkuakin sivutaan ja Pyrre kertoo vuodesta, jolloin hän tuotti niin suloisia vihreitä päärynöitä, että Simone-mummi sai valmistaa maailman parasta päärynämarmeladia, jonka ohje paljastetaan kirjassa. Pyrren katoaminen surettaa tietysti Satua, mutta hän ei tiedäkään, mikä yllätys häntä ja mummia odottaa seuraavana keväänä…

Siltä varalta, että lukija haluaa oppia myös Simone-mummin kieltä, ranskaa, on kirjassa kukkien joukossa pieni sanasto: ’Mon dieu’ on ’hyvänen aika, ’ma chérie’ tarkoittaa ’kultaseni’, ’ma petite’ on ’pikkuiseni’ ja me sanomme nyt ’au revoir’ eli näkemiin. Ensi kevääseen!

14 kommenttia:

  1. Rakastan näitä kuvituksia ja kirjojen ideaa, mutten ole koskaan lukenut näitä oikein huolella. Pitäisi kyllä hankkia nämä kotiin jo Stellaakin varten.

    Sarjassa on ilmestynyt kolmaskin kirja, jota ei ole vielä suomennettu: http://www.soderstrom.fi/Book.php?id=1284760351

    (Anteeksi, jos tämä tieto oli jo postauksessasi, jonka jouduin lukemaan aika kiireellä läpi, sillä teemme lähtöä päiväkodin pikkujoulujuhlaan.)

    VastaaPoista
  2. Karoliina, toivottavasti suomennetaan. Ainakaan Tammen kevätkatalogista en tätä vielä huomannut.

    Ei ollut, eikä mitään anteeksi, sillä minä kävin sinulla tosi nopeesti ruuanlaiton jossain välissä;-) Hauskaa pikkujoulua! Mekin saimme vielä viime vuonna olla kummipojan päiväkodin joulujuhlassa. Niissä on aina oma ihana tunnelmansa...lasten esityksissä.

    VastaaPoista
  3. Onpa ihanaa, että otit tämän mukaan satuhaasteeseen. Satu ja Päärynäpuun Pyrre on kaunis, tietopainotteinen ja myös syvällinen satukirja. Meillä A alkaa aina itkeä, kun luemme tätä kirjaa, mutta onneksi kirjan loppu palkitsee esikouluikäisen kuulijankin.

    En voi kuin ihailla Gullichsenin ja Knuutisen yhteistyötä. Kaikki sovittuu niin hienosti yhteen. Ripaus ranskalaisuutta on myös jotenkin tosi pikantti lisä - Satun mummi on sellainen ihminen, jollainen olisi ilo tuntea.

    Ja arvaa kuka haaveilee nyt omasta päärynäpuusta. :)

    VastaaPoista
  4. Katja, miten liikuttavaa, että A. itkee kadonnutta Pyrreä, mutta kohta hän jo alkaa muistaa, mitä kevät tuo tullessaan.

    Minäkin pidän tuosta ranskalaisesta säväyksestä!

    No, kun luin Harjukaupungin salakäytävät, päätin sen jo istuttaa, mutta aion ottaa yhteyttä erääseen Puutarhaneuvokseen saadakseni tietää, mikä sorttimentti täällä Keski-Suomessa menestyisi. Kuvittele, isäni kotipitäjässä Säkylässä, kesämuistoihini kuului ystäväperheemme päärynäpuutarha, josta söimme pieniä, makeita päärynöitä.

    Muista sinäkin, että ainakin tässä kirjassa on mainittu se pölytysjuttu eli jos se puu ei ole itsepölyttävä, ei tule mitään. Siitä selviää hankkimalla kaksi puuta.

    Näithän Karoliinan kommentin: Uusi kirja on tullut, mutta ei ole vielä suomennettu. En ainakaan Tammen katalogissa vielä nähnyt...Kerro mulle heti, jos saat tietää. Mikään ei voita tehdä Sinttuja sekä Satu Kukkameri -sarjaa.

    VastaaPoista
  5. Minäkään en huomannut Tammen katalogissa, toivottavasti ensi syksynä. Olisi ihanaa ostaa uutta Satu Kukkameri-kirjaa vaikka joululahjaksi.

    (Etsipä huviksesi Facebookista Kerttu Kara, Anne Blomroos tai itse Olli Suominen ihan sillä search/hae-toiminnolla. ;))))

    VastaaPoista
  6. Katja, se voisi olla sitten vaikka syysjuttua, sillä siinä Satu Kukkameri ja lumen ihme oli sitä jouluruusua ja joulua. Satokausi!

    Laitan muistiin aamuksi, sillä nyt on ollut taas pitkä päivä...tai koitan nyt, jos virtaa riittää.

    Olli Suomisesta minulle tulee mieleen Pasi Ilmari Jääskeläinen...

    VastaaPoista
  7. (Nimenomaan SE Olli Suominen ja päärynämekkoinen Kerttu Kara. Etsi heidät sieltä, olin tässä jokunen aika sitten ihan äimänä. Kuinka metkaa!)

    VastaaPoista
  8. Kerttu Karalle yritin päästä kaveriksi;-), mutta Ollin kohdalla oli Kekkosen kuva eli ei käy minulle se.

    Odotan, että löydän sitä päärynäkuvioista kangasta. Sen tekee takuulla Marimekko. Minulla on jo mekon mallikin ja sitten eikun ompelijalle.

    VastaaPoista
  9. Harjukaupungin salakäytävien kävelykierrosten vetäjät olivat kesällä tehneet ihanasta päärynäkankaasta juuri laukkua ja mekkoa ;)

    VastaaPoista
  10. Susa, ja sitten niitä myytiin vain siellä? Eikö niitä voi laittaa johonkin myyntiin?

    Minä lähden vaikka -30 asteen pakkasessa sinne kierrokselle, mutta sitä kuuluu vetää itse kirjailijan eli Pasi Ilmari Jääskeläisen alias Olli Suomisen.

    Outoa, että minä en ole sitä kangasta löytänyt...Pasilla on joku salainen päärynäsalakäytävä...

    VastaaPoista
  11. Ihan tuollaista kun lapsenlapseni kerää kukkia ja omppuja pikku kottikärryynsä. Ensi kesänä saa se toinenkin tyttövauva maistaa ensimmäiset marjat meillä. Onni on oma puutarha.

    VastaaPoista
  12. Hannele, täysin samaa mieltä: Onni on oma puutarha!

    Merilläkin oli kaikki puutarhavälineet minikokoisina ja myös se kottikärry;-)

    VastaaPoista
  13. Ei niitä siis siellä myynnissä ole ollut vaan vetäjillä itsellään oli päällä päärynäkuosia tavalla tai toisella ;)

    Se kuosi on Marimekon, mutta en ole varma, onko se ns. loppuunmyyty, eli kannattaa kysellä suoraan Marimekon liikkeestä esim sähköpostilla!

    VastaaPoista
  14. Susa, selkis. Minä käyn Marimekon myymälässä kerran viikossa;-)

    VastaaPoista