Syysasterti eli 'lumiasterit'

Tämä on viimeinen juttuni Leena Lumi's Flower Power -postaukseen tänä vuonna. Tarkoitus olisi ollut lisätä sinne oikean palkin tiedostoon vielä se paras postaukseni Lumipuutarhasta, mutta en löydä sitä, joten aloitan sen kaiken alusta. Se tulee kun ehtii ja sitten onkin jo kai kevät...Paitsi jos lumi villitsee minut, niin sitten jaksan käydä tuhansien kuvien tiedostoni läpi. On hirveää kun mielikuvitus on niin kova, että tulee annettua kuville mitä runollisimpia nimiä, enkä käytä mitään kansioita...Minä todella kuulin, että joku pyörtyi juuri;-)

Sain nämä asterit hurmaavalta vanhalta rouvalta, joka saarellamme pitää kaunista, vanhaa puutarhaa. Nyt minä sen tajusin: Laitankin kalenteriini ensi suvelle, että puutarhavierailu Taimille! Saadessani perennajuurakon, Taimi totesi vain, että kukkivat hyvin myöhään syksyllä. Näitä monet ovat nimittäneet syys- ja jotkut lokakuun astereiksi. Minä olen kastanut nämä hurmaavat kukat lumiastereiksi, sillä tänä vuonna nämä mykerökukkaiset kukkivat ensimmäisen kerran ilman lunta!

 Myöhäisten asterien viehätys on juuri myöhäisessä kukinnassa. Olen jo voinut näitä montakin kertaa jakaa, joten näyttävyys on kasvanut. Kun mikään muu ei enää kuki, nämä vaatimattomuuden lumot vangitsevat katseen ja aivan vieraat ohikulkijat tulevat kysymään, että 'mitä ovat nuo kauniit kukat, jotka jaksavat vielä kukkia?'  Kaikki asterikuvat on otettu kahtena eri vuonna loka-marraskuulla, jota ennen ne eivät ainakaan meillä kuki.

Tänä vuonna saatoin jakaa niin, että sain tätä kukkaa jo makuuhuoneen ikkunan allekin. Siinä aloittavat ensin scillat, esikot ja muscarit, sitten akileijat, lehtosinilatvat, juhannusruusu, digitalikset ja sen jälkeen näyttämön valtaavatkin asterit. Jonkinlaisina lumonvartijoina toimivat valkoiset kääpiösyreenit, sekä hieman syrjästäkatsojana isohko nuokkusyreeni lehtomme puolella.

  Näitä on todella paljon, mutta edes kameran vaihto uuteen ei auttanut meitä kuvaamaan kukkia paljoudessaan. Lumiasteri haluaa olla vaatimattomuuden lumo, mutta tietää aivan tismalleen nyt saadessan kukkia marraskuun valtiattarena, yksinäisessä ylhäisyydessään, olevansa palvotuin kohotessaan marrosta maasta kukat apposen auki aamupimeään ja talven ensimmäisiä hiutaleita kruununa kantaessaan. Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa ja olkoon siitä sinettinä näiden kukkien myöhäinen viehätys!

Näitä on nyt lokakuussa 2014 jo paljon, mutta eivät näytä minun kuvaamina isona pehkona miltään, vaikka luonnossa melkein henkeä salpaa niiden myöhäinen, runsas ja vaatimaton kauneus. Tässä siis vesisateessa ennen lumia. Monta aukeaa vasta ensi lumen saavuttua.

Ja maraskuussa 2015, jolloin olen voinut näitä jo jakaa sekä ystäville että omalla pihalla.

Leena Lumi's Flower Power