torstai 3. marraskuuta 2011

SATA SZYMBORSKAA


Sisäinen tuleni ajaa minua nyt Szymborskaan, vaikka minulla ei ole edes kunnollista kuvaa kirjan kannesta. Edessäni on kirjastosta tilaamalla saatu Sata Szymborskaa eli ei kirjaa ollut edes kotikirjastossani, siinä Alvar Aallon suunnittelemassa, jumalaisessa, vaan kirja tilattiin muualta – minulle – pieneksi hetkeksi.

Wislawa Szymborska on kuin uni tai henki, et saa häntä kiinni. Edes Wikipedia ei tiedä hänestä paljoakaan. Kertoo, että Szymborska on puolalainen runoilija, esseisti ja ranskalaisen kirjallisuuden kääntäjä. Kertoo vielä, että Wislawa syntyi heinäkuun 2. päivänä 1923 ja on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1996. Sitähän otaksuisi, että nobelistista saisi tietää enemmän, mutta miksi tarvitsee, sillä:

Wislawa Szymborskan Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine) puhuu meille kuin Wislawa, tämä kaunis nainen kirjan kannesta olisi juuri tässä likellä. Hänen runonsa osuvat syvälle, jäävät sinne värähtelemään ja vaikka ne helkkyvät hellinä, sattuu!, sisällä, jossain sattuu!

Kirjan alkusanoissa Martti Puukko kertoo, että Wislawa on asunut suurimman osan elämästään Krakovassa, unieni kaupungissa (josta tulikin totta!). Hän julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 1952. Kaikkiaan hän on julkaissut kymmenen runokokoelmaa, jotka sisältävät vajaat 250 runoa.


Miksi puhua puhki runoilijaa. Runoilija on runonsa. Tämä kirjan kannen pieni nainen on suuri, kun hän on runossaan. Hän on vahva, kova, hellä, isku, hyväily, toteamus tai mitä ikinä kaipaatkin. Vaikuttavin minulle on edelleen runo Onni onnettomuudessa, 'Wszelki wypadek'. Minulta vei kauan ennen kuin kestin kuvaa, jonka valitsin, sillä Natalie Portman ei saanut viedä runon voimaa ja onneksi hän vain antoikin sille kaikkensa.

Kaipaan tätä kirjaa ennen kuin se on elämästäni edes lähtenyt. Jos joku on halukas luopumaan omastaan ja se on tällä kansikuvalla, olen kiinnostunut. Yhteystietoni löytyvät profiilistani.

Kirjoittamisen ilo


Minne kirjoitettu kauris juoksee kirjoitetun metsän halki?
Pysähtyykö se juomaan kirjoitetusta lähteestä,
josta sen kuono heijastuu kuin kalkkipaperin lävitse?
Miksi se nostaa päätään, kuuleeko se jotain?
Se seisoo neljän totuudelta lainatun jalan varassa
höristellen sormieni alla korviaan,
Hiljaisuus – sekin sana rapisuttaa paperia
siirtäen syrjään sanan ”metsä” luomat oksat.


Valkoisen paperin yllä hyppyyn jännittyneinä vaanivat kirjaimet,
jotka voivat sijoittua väärin,
langettavat lauseet,
joilta ei ole pelastusta.


Mustetilkkaan mahtuu valtava määrä
silmää iskeviä metsästäjiä,
valmiina ryntäämään kynänvartta pitkin,
saartamaan kauriin, jo ampumaan kyykistyneinä.


Ne unohtavat, ettei tämä ole elämää.
Toiset, mustan ja valkean lait pätevät tähän.
Silmänräpäys kestää niin kauan kuin haluan,
ja sen voi jakaa pienemmiksi ikuisuuksiksi,
lentoon pysäytetyiksi luodeiksi.
Mitään ei tapahdu enää, mikäli niin päätän.
Edes puun lehti ei putoa tahtomattani,
eikä heinänkorsikaan taivu sorkan alla.


Onko siis olemassa maailma,
jossa vain minä ohjaan kohtaloa?
Aika, jonka vangitsen merkkien ketjuun?
Olemassaolo, joka tottelee määräystäni?

Kirjoittamisen ilo.
Ikuistamisen mahdollisuus.
Kuolevan käden kosto.

16 kommenttia:

  1. Kävin penkomassa oman huoneen runokirjahyllyä ja siellä oli tuo kirja. Pitänee ottaa taas luettavaksi...

    VastaaPoista
  2. Hippokampustaja, sinä onnellinen!

    Minulla on aikaa runsaat kolme viikkoa...Runokirjat pitää omistaa.

    VastaaPoista
  3. Jestas mikä runo!
    Tuon piirsi mielessään paperille samalla kun sitä luki...

    Wau!

    VastaaPoista
  4. Pepi, eikö vain! Ja katso seuraavaa...

    Wau!

    VastaaPoista
  5. Olen pitänyt hirveästi jokaisesta postaamastasi Szymborskan runosta. Nyt päätin että on aika tehdä lähempää tuttavuutta runoilijaan, ja tilasin juuri Antikvaarista Ihmisiä sillalla -kokoelman. Odotan innolla.

    Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Liisa, siis nämä ovat niin...huikeita.

    Kiitos vinkistä! Ehkä minun pitää tilata samasta paikasta itselleni oma Szymborska.

    Huomasin muuten, että kirjassa 'Yksinäisyys, kirkas lyhty'on vain kaksi runoa...

    VastaaPoista
  7. Upea Runo! Herättää halun lukea lisää... häneltä. Kiitokset tästä Leena.

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla, että on muitakin Szymborskan ystäviä ... Ikävä vain, että Sata Szymborskaa -kirjaa ei saa mistään ostettua omaksi.

    VastaaPoista
  9. Mustikkatyttö, eikö olekin! Kirjastosta ainakin saa tätä kirjaa. Ole hyvä!

    ***

    Anonyymi, niinkö ovat asiat ja minä kun juuri luulin, että voin tilata antikvariaatista...

    Jaksan aina ihmetellä, miksi lukijoita kiinnostavista vanhemmista kirjoista ei oteta uusintapainoksia. Ja minä olen kyllä ruikuttanut kustantajille asiasta. Kaipaan esim. Aksel Sandemosen kirjaa Kadonnut on vain unta, sillä Jyväskylän kirjastosta kun sitä viimeksi lainasin, se etsittiin jostain varastosta ja sivut jo liitelivät irti. Haluan lukea sen aina uudestaan ja uudestaan ja suosikkirunot pitää olla myös ns. yöpöydällä.

    VastaaPoista
  10. Olen samaa mieltä, runokirjat tulee omistaa. Ja kyllä aika moni muukin kirja ;-)

    Hienoa, että laitoit tämän tänne. Olen todella innostunut =D

    VastaaPoista
  11. "Ihmisiä sillalla" saa. Siinä on osittain samoja runoja. Szymborska on suuri suosikkini.

    VastaaPoista
  12. Birgitta, myönnetään: runo-, taide-, historia- ja sielukirjat;-)

    Toivottavasti saat tästä taideinspiraation!

    ***

    Heidi, kiitos!, taidankin tilata sitten sen. Kirja on WSOYn ja vuodelta 1998. Tätä juuri halusinkin tietää, että missä olisi näitä runoja.

    Niin minunkin suosikkini, heti ensi sekunnista. Löysin hänet kun tein blogiini kirjaa Näkymätön silta, jossa yksi hyvin vaikuttava runo Szymborskalta.

    VastaaPoista
  13. Minulla käsissäni Ihmisiä sillalla -kokoelman laajennettu laitos vuodelta 2006. Luin tuon yllä olevan runon hetki sitten, samoin kuin runon Onni onnettomuudessa joka sai minut nettiin surffailemaan, josko jotakin löytäisin, ja sinun blogisi tuli vastaan :) En ole taitava tai harjaantunut runojen lukija, mutta nämä runot puhuttelevat heti.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi, minä sain vihdoinkin Ihmisiä sillalla ja huomasin, että siitä puuttuvat oleelliset rakkausrunot paitsi on kyllä tärkein eli Rakkautta ensi silmäyksellä. Olen nyt pitänyt kirjaston kirjaa jo kaksi kuukautta ja on aika se luovuttaa pois. Kirjoitin tänään Ihmisiä sillalla tyhjille sivuille mm. runon Ensirakkaus. Olen vienyt kuin talteen Wistawan runoja runoblogiini Lumikarpaloon. On vielä yksi hieman erikoinen runo rakkaudesta...

    Minulla Szymborska kolahti heti kuin nuijalla olisi lyöty;-) Hän on siis puolalainen. Tätä ennen kolahti tänä vuonna uutuss Erzsébet Tóthin Aamut, hiukset hajallaan, unkarilaista...En tiedä, mikä itäinen virtaus nyt vie tätä runojanoani, mutta kokeile sinäkin Tóthia. Lue muutama näyte vaikka Lumikarpalosta.

    Myös minulla on vuoden 2006 painos Ihmisiä sillalla -teoksesta.

    VastaaPoista
  15. Eilen Vammalan vanhankirjan päivillä kävelin huolettomasti antkivariaattipöytien ohi, kunnes silmilleni hyppäsi Sata Szymborskaa. Minulle tuntematon, vaikka olin kuullut ylistettävän. Viime yönä olen lukenut koiralleni ääneen noita runoja, välillä pannut kirjan syrjään, maannut hiljaa, ottanut dekkarin esiin, taas vaihtanut Szymborskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silva, teit todela upean löydön. Kumpa minulle kävisi samoin, sillä runokirjat pitää voida omistaa.

      Suloista lukea koiralle ääneen! Minäkin juttelen paljon vanhalle koiralleni, vaikka hän ei enää kuule. Taitaa lukea huulilta, kun katsoa napottaa niin viisaan näköisenä.

      Poista