tiistai 1. marraskuuta 2011

Helen Rappaport: Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät

Elokuussa 1924 Isadora Duncan, vastoinkäymisiä kohdannut ja parhaat päivänsä nähnyt yhdysvaltalainen tanssija, lähti kiertueelle Venäjän maakuntiin. Kun hän tajusi joutuneensa viikon työrupeamalle Jekaterinburgiin, hän lähetti agentilleen viipymättä kiihkeän pyynnön, että tämä järjestäisi hänet mahdollisimman nopeasti pois kaupungista. ”Kukaan ei voi tietää, mitä elävä painajainen tarkoittaa, ennen kuin on nähnyt tämän kaupungin”, Duncan kirjoitti. ”Erään tietyn perheen surmaaminen täällä talon kellarissa on ehkä heittänyt Edgar Allen Poe –henkisen synkeän varjon koko paikan ylle, tai ehkä täällä on aina ollut tällaista. Kirkonkellot kajahtelevat alakuloisesti joka tunti, se on kamalaa kuultavaa.” Romanovien surmat varjostivat Jekaterinburgia vielä kuusi vuotta jälkeenpäin: ”Sen aiheuttama psykoosi tuntuu hallitsevan koko ilmapiiriä”, Duncan kirjoitti.


Helen Rappaportin kirjasta Jekaterinburg – Romanovien viimeiset päivät (Ekaterinburg. The Last Days of the Romanovs, Helsinki-kirjat, suomennos Ruth Jakobson) tuli minulle viimeinen syväsukellus Nikolai II:n perheeseen sekä vuoden 1918 heinäkuun 17. päivän yön tapahtumiin. Sain viimeinkin koottua yhteen kaikkien tästä tragediasta kirjoittaneiden kirjojen palaset ja nyt ei puutu mitään. Olen katsonut murhaajia kasvoihin tarpeeksi monta kertaa, olen kahlannut Ipatjevin talon, dom osobogo znatšenije, erityistarkoitukseen varatun talon, murhahuoneessa jalat veressä ja aivonesteessä, olen kuullut hirveät äänet, kun pistimet ovat ruhjoneet suloista Mariaa, olen nähnyt Aleksein ilmeen, kun hän kasvot isänsä, Venäjän tsaarin verestä värjääntyneinä, katseli sisartensa viiltelyä. Olen nähnyt perheen uskollisen lääkärin Botkinin viimeisen eleen, kun hän jo kuolevana kuin suojellakseen kurottui kohden tsaaria, viimeiseen asti kaikkensa antaneena. Kohta sataa unen lumi tapahtuminen ylle ja ympyrä sulkeutuu, mutta ei ihan vielä...

Saadaksemme kuvan, miksi juuri Jekaterinburg oli niin merkittävä, meidän pitää katsella sitä ennen Ipatjevin murhayötä. Kaupunki oli Venäjän kolmanneksi merkittävin. Se tuotti jopa 90 prosenttia maailman platinasta ja sinne tuotiin eri puolilta Siperiaa kuormittain ylellisyysesineitä. Kaupunki toimi myös modernin Venäjän edelläkävijänä, sillä siellä oli katuvalaistus, puhelimia ja sähkökäyttöisiä raitiotievaunuja, ja se oli tärkeä seitsemän rautatielinjan risteysasema: portti itään. Kaupunkia pidettiin myös hyvin kauniina rapattuine kivitaloineen, kultakupolisine kirkkoineen ja lähes viisi kilometriä pitkän pääkadun, Voznesenkinkadun, kruunasi Jekaterinburgin platinakuninkaan rakennuttama Rastorgujevin-Haritonovin palatsi. vallankumous muutti kuitenkin kaiken ja Jekaterinburgista tuli yksi bolševikkien tärkeimmistä toimintakeskuksista. Näin sitten myös kävi, että Punainen Ural vaati saada tsaariperheen valvontaansa juuri Jekaterinburgiin Moskovan vastusteluista huolimatta. Nyt oli jopa Leninin taivuttava, vaikka kaikille oli selvää, mikä olisi nyt Nikolai II:n perheen kohtalo.

Miten englantilaisen historioitsijan, kirjailijan ja Venäjä-tutkijan Helen Rappaportin kirja sitten eroaa aikaisemmin lukemistani? Ehdottomasti yksityiskohtaisuudellaan, sillä nyt sain runsaasti tilkittyä niitä tyhjiä aukkoja, joita minulla oli vielä tsaariperheen kohtalon osalta olemassa. Rappaport myös osoittaa selvästi, mitä Nikolai II:n olisi pitänyt tehdä toisin ja milloin oli se viimeinen hetki, jotta perheen murhalta olisi vältytty. Tätä ovat tehneet muutkin Romanov –tutkijat, mutta aina löytyy eroja. Rappaport ilmoittaa tarkastelevansa lähinnä Romanov-perheen viimeistä kahta viikkoa historiallisten tapahtumien pyörteissä. Kiinnostavasti hän on sitonut mukaan myös monia tapaukseen liittyviä ulkopuolisia, kuten kokeneen Venäjän-kirjeenvaihtajan Herman Bernsteinin, joka yrittää murhayön jälkeen saada selvyyttä ketä on surmattu, sillä jopa bolševikit ymmärsivät, että heille on eduksi yrittää salata tsaarittaren ja lasten murhat. Kun Bernstein poistui venäjältä, hän tiesi vain, että monarkia oli päättynyt Venäjällä.

Ensimmäistä kertaa luen nyt myös sen, minkä osin jo löysin Edward Radzinskin kirjasta Viimeinen tsaari – Nikolai II:n elämä ja kuolema, että lopultakin koko perheen murhaajiksi yritettiin leimata juutalaiset! Tähän oli monen helppo uskoa, sillä kun Ipatjevin talon komendantiksi ja lopulta teloitusryhmän päälliköksi tuli Jakov Jurovski, syntyperältään juutalainen, kaikkeen tuli tiukkaa ryhtiä, mutta ehdotonta ja varmaa kulkua kohti kuolemaa. Lisäksi teloitusryhmässä oli ainakin kaksi muuta juutalaista. Asialle löytyy kuitenkin selitys juutalaisten kulttuurista, jossa on pantu paljon painoa oppineisuudelle ja tiedolle, jolloin oli aivan selvää, että osa venäjänjuutalaisia päätyi vallankumouksen eliittiin.

Toisaalta, minä en kulkisi Romanov-perheen tietä, ilman venäjänjuutalaista näytelmäkirjailijaa Edward Radzinskia, joka herätti minuun halun tietää perheestä kaiken. Hänen kirjansa jälkeen oli pakko löytää lisää tietoa Radzinskin parjaamasta tsaarittaren hovinaisesta Virubovasta ja yllättäen löysinkin isäni kirjastosta Irmeli Viherjuuren toimittaman kirjan Anna Virubova – Keisarinnan hovineiti, jonka ehdottomasti suurin anti on kirjan lähes 200 kuvassa. Romanov-kruunumme kaunein timantti on Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Nikolai II –Suomen suuriruhtinas, jossa tsaariperhettä tarkastellaan enemmänkin Suomen kannalta. Kirjan kuvat ovat kuin taidetta, teksti on kaunista kuin myös kansi ja tämä kirja seisookin olohuoneessani kirjatelineessä melkein aina ja nyt pienillä led-valoilla valaistuna! Teksti on tutkijoiden työtä, mutta kirjoitettu sydämellä. Kun saan itseni koottua Rappaportin aukot täyttävän teoksen jäljiltä, on aika ryhtyä lukemaan Staffan Skottin Romanovit – Keisarisuvun kohtalo. Se on kuin kaiken lukemani yhteen kokoava nide, jolta en odota tietoja Aleksandran ihovoiteista, en Nikolain huonoista hampaista, enkä Aleksein sairaudesta, vaan sovitusta. Jossain on oltava sovitus!

Mietin usein, miten suuren kärsimyksen taakan saattoikaan saada ylleen Jobin päivänä syntynyt Nikolai, joka oli viettänyt elämänsä kolkossa 900 huoneen Hatsinan palatsissa. Nikolai oli alusta asti isälleen Aleksanteri III:lle suuri pettymys, koska oli vain 170 senttiä pitkä ja hänellä oli lyhyet ja tanakat jalat. Tsaari pilkkasi poikansa ponnettomuutta ja naismaista naurua ja käsialaa ja kutsui häntä pilkkanimellä devtšonka, tyttönen. Viimeinen, mitä Nikolai koskaan halusi, oli tulla Venäjän tsaariksi. Löytäessään rakkaan Alixinsa, hän sai vaimon, jonka kanssa he saattoivat muodostaa täydellisen, vain toisilleen omistautuvan perheen. Samalla Nikolai sai kuitenkin myös puolison, joka omasi isoäitinsä, Englannin kuningatar Viktorian vahvimmat puolet, mutta ei ollut ottanut opikseen tärkeintä: Pidä itsesi aina kansasi sydämissä. Venäjän tsaariperheellä ei ollut oikeutta eristäytyä Tsarskoje Seloon, mutta mikään ei pidättänyt tätä toisiinsa syvästi kiintynyttä perhettä, jonka vahvuus oli läheisyys ja syvä uskonnollisuus.

Katson kauas, vuosien ylitse ja näen Ipatjevin talon toukokuun 19. pnä 1918, kun tsaari täyttää 50 vuotta. Mitään juhlallisuuksia ei ole, eikä hurskas tsaari ja tunnollinen aviomies mitään odotakaan. Hänen kauniit silmänsä katsovat hymyillen rakasta perhettä, mutta sitten luomet laskeutuvat alas kätkeäkseen sen, minkä tsaari jo tietää tulevaksi. Loppuun asti hän haluaa suojella perhettään, eikä kerro heille, että tietää kaiken päättyvän pian:  Niin toteutuu Jumalan tahto – tak Gospodu ugodno budet.

*****

Kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Salla.

*****

Romanov-kirjat Leena Lumissa

64 kommenttia:

  1. Voi Leena, kirjoititpa riipaisevasti surusilmäisestä Nikolaista, niin kuin aina ennenkin.

    Jos tämä oli viimeinen kirja Romanoveista, mihin tartut seuraavaksi?

    VastaaPoista
  2. Amma, kiitos! Nikolai oli niin väärinymmärretty että onko kukaan muu ollutkaan...

    Tämä ei vielä ole viimeinen, sillä tulossa on Romanovit - Keisarisuvun kohtalo, mikä on minulle tosi kiinnostavaa, sillä olen opetellut miltei ulkoa Radzinskin kirjasta koko suvun. Siinä on kirjan alussa sekä Alesandran että Nikolain sukupuut. Muistat ehkä miten läheltä perhettä, itse asiassa toinen perheestä, tulivat Rasputinin surmaajat, joka taas sitten vaikutti haitallisesti Aleksandraan etc. Hyvin kiinnostavia ovat myös Montenegron prinsessat, mutta ehkä Skott ei käsittele heitä. Se nähdään sitten. Hyvin traaginen oli myös Ellan, Alixin sisaren kohtalo...

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjoituksesta todella huokuu kiinnostuksesi Romanoveihin, myös tietämyksesi heistä.

    Olen myös erittäin kiinnostunut Venäjän historiasta, mutta jostain syystä Romanovit ovat jääneet minulle vieraammiksi.

    VastaaPoista
  4. Jaana, se oli parin pisteen päässä ettei minusta tullut historian opettajaa. Kiinnostus ei ole hävinnyt mihinkään.

    Kiitos!

    Nyt minua sitten kiinnostaisi tietää, mikä asia Venäjän historiassa sinua kiinnostaa? Eihän sitä tiedä, mihin tästä päädyn: Pakko löytää uusia kinnostuksen kohteita, sillä Romanovit on kohta läpikäyty.

    VastaaPoista
  5. Minuakin on nyt aikuisiällä voimakkaammin alkanut kiinnostaa Venäjän historia ja tietyt ihmiskohtalot, mutta en osaa edes vielä tarkemmin eritellä, mikä aika/kohde jne. Jotenkin se vain kiehtoo ;)

    VastaaPoista
  6. Susa, jos lukisit Edward Radzinskin Viimeisen tsaarin, saisit kipinän. Hän kirjoittaa niin tunteella, että siitä syttyy väistämättä.

    Voisiko sanoa:Venäjä meissä. Onhan Suomella ollut aina paljon yhteistä muutakin kuin pitkä raja Venäjän kanssa. Kun minulla on temperamenttipäivä, sanoo Lumimies, että 'slaavitar vauhdissa'. Joskus mietin itsekin, että...;-)

    VastaaPoista
  7. Leena,
    kiitos tästä kirjoituksesta. Minäkin olen ollut aina loputtoman kiinnostunut näistä viimeisistä Romanoveista, heidän yhteyksistään Tanskaan ja Englantiin ja tietenkin myös Suomeen. 1900-luvun alun Jekaterinburgista en ole paljon tiennyt.

    Tuli mieleen pieni yksityiskohta, jolla on saattanut olla merkitystä: Mitä tapahtui Romanovien jalokiville, niille joita perheen tytöt olivat ommelleet vaatteisiinsa? Revittiinkö ne pois siellä kauhujen kellarissa? Kenelle ne joutuivat?

    Haikon kartanossa on Romanov-sali. Ks linkkini

    VastaaPoista
  8. Leena, minä olen enemmän kiinnostunut niistä tapahtumista, jotka johtivat Romanovien vallasta syöksemiseen. Vallankumous ja sitä seuraava aika poliittisen historian näkökulmasta, myös niiltä osin miten se liittyy Suomen samanaikaisiin tapahtumiin kiinnostaa.
    Myös Venäjän kulttuurihistoria ja etenkin kirjallisuudenhistoria on kiehtovaa ja sen kietoutuminen valtiolliseen historiaan ja vallankäyttäjiin aina Dostojevskista alkaen. Voisin suositella sinulle esimerkiksi Bengt Jangfeldin kirjaa "Panoksena elämä.Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä", jollet ole kirjaa aiemmin lukenut.

    VastaaPoista
  9. Anna, kiitos, että muistutit, minun piti kertoa juuri noista jalokivistä...oi tätä päätä! No, pelkästään ´timantteja löytyi 8 kilon verran, Jurovski kantoi niitä säkissä ja tarkoituksena toimittaa ne Moskovaan, sillä hän oli hyvin tarkka, että kaikki menee 'oikein'. Muista jalokivistä en saanut selkoa, mutta kuten on helppo ymmärtää, niin ruumiiden tuhoamiseen osallistuneet yrittivät niitä parhaansa mukaan varastaa. Sitten kaikki meni hyvin nopeasti sekavaksi, sillä tsekit ja valkoiset lähestyivät kaupunkia ja bolsevikkien piti paeta. Yllättävää oli, että myös Alekseilta löytyi paljon jalokiviä, mikä tavallaan muodosti suuren tragedian, sillä heikoin ja nuorin kaikista joutui katsomaan perheensä murhat ennen kuin hänestä saatiin henki pois. Jalokivet olivat estäneet sekä luotien että pistinten työt. Ja siis ne jalokivet revittiin vasta Koptjakin metsässä ja niitä tippui maahankin, josta paikalliset asukkaatkin niitä sitten löysivät. Tässä vaiheessa Jurovski oli valvonut jo 70 tuntia ja sitten hän tajusi, että ruumiit täytyy siirtää ja tuhota paremmin...Tässä sekasorrossa katkeaa tarina jalokivistä.

    Ole hyvä ja kiitos!

    Minulla on serkkuni ottamia kuvia Tsarkoje Selon huoneista. Olen jonkun joskus julkaissutkin.

    Nyt sitten Haikkoon! Missä on linkki? Blogissasi?

    Siis kaikki tässä kiinnostaa, niin Romonovein yhteydet Englantiin, Tanskaan, Saksaan ja itään kuin myös heidän persoonansa. Aivan selvästi kaiken yllä ja ympärillä on kuitenkin surumielisyyden usva...Historia on niin täynnä vääryyttä ja myös väärinymmärrystä. Myös monet Nikolain väärät ratkaisut johtuivat väärinymmärrykisstä ja muiden painostuksista. Ja mitä pahaa olivat valkeat ruhtinattaret tehneet...Olga oli vanhin ja ilmeisen masentunut Ipatjevin talossa tajuten kuten isänsä, mitä on tulossa.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Siis tekstini tuli jostain syystä kaksi kertaa, joten poistin sen etc.

    ***

    Jaana, olen lukenut jostain Pietari Suuresta alkaen Venäjän hallitsijoiden elämänkerrat, joten kiinnostuksessa löytyy. Ja meidän historiamme on aina ollut kiinni Venäjän historiassa. Ainoa, mistä voin niin huonosti, etten voi siihen syventyä on Stalin. Yritin oikeasti lukea hänen elämänkertaansa, mutta aloin voida huonosti...Sen sijaan olen hänen tekosistaan lukenut paljon ensin Aleksandr Solzhenitsynin kirjoista ja sitten luin Nadežda Mandelstamin kirjan Ihmisen toivo, jossa hän kertoo miehensä tarinan Stalinin uhrina. Siinä tulevat tietysti sitten osittain mukaan myös Ahmatovat.

    Otaksun, että minulla on useimmat venäläiset klassikot ja olen tietysti ne myös lukenut, mutta suuri halus olisi lukea venäläisten kirjailijoiden elämänkertoja.

    Osui ja upposi: Suosittelemasi kirja meni heti tilaukseen! Olennimittäin aivan myyty Bengt Jangfeldtin kirjaan Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Suosittelen!

    Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Kiitoksia tästä(kin) tietopaketista. Minua kiinnostavat kaikki entisaikojen kuninkaalliset, keisarilliset ja "ylhäisten sukujen" historiat. Joskus yliopistoaikoina piti lukea Venäjän historiaa paljonkin, mutta nyt on kaikki unohtunut..

    VastaaPoista
  13. Leena,
    kiitos tiedoista. Täytyy lukea tuokin kirja. Koko ajan tulee jotain uutta. Jotkut tulivat varmaankin hyvin rikkaiksi niiden jalokivien avulla. Kirjoittikohan Agatha Christie niistä mitään?:) Tulisi hyvä romaani tai salapoliisiromaani.

    Blogissani on kollaasi Romanov-salista ja venäläisistä esineistä.
    http://blogisisko.blogspot.com/2011/11/romanovien-viimeiset-paivat.html

    Siellä on myös linkki Flickriin ja toiseen blogiin, jossa kuvat ovat myös, jos Flickr ei ole jollekin tuttu.

    VastaaPoista
  14. Helmi-Maaria, miten he kiinnostavatkaan! En ole kauhean kiinnostunut kykypäivän ylhäisten hoveista, mutta menneen maailman ylhäiset ja hallitsijat kuin kantavat aikakautensa kulisseja ja myös niissä itse päätähtinä esiintyvät eli siinä on jotain taikaa.

    Sinä ehdit vielä kaiken lukea uudeelleen sitten kun aika on.

    VastaaPoista
  15. Anna, uutta tulee,mutta kyydissä pysymme;-)

    Otaksun lukeneeni kaikki Dame Christien dekkarit, mutta en muista mitään Romanovien jalokivistä. Sen sijaan olen joskus tuntenut miehen, joka oli sekaantunut aitoihin Fabergén muniin monipuolisesti;-)

    Kopsaan tuosta tuon linkin ja käyn siellä, kiitos!

    Sinulla on tavattoman monta blogia...,miten jaksat/ehdit...

    VastaaPoista
  16. Nyt kyllä arvioit kirjan ,jonka minun on joskus PAKKO lukea! Minullahan on yski Romanov-kirja ollut teinistä asti,ja sitten muistan sen toisen kirjan,mistä kerroit aikaisemmin,ja kun nyt mainitset noita aukkoja ja miten tämä kirja sulki nuo aukot,niin tulee mieleen,että paljon aukkoja minulla onkin tämän suhteen.

    VastaaPoista
  17. Jael, minä huolehdin, että sinä luet tämän;-)

    Tämä kirja on niin rikas niistä pienistä asioista, joita emme ole koskaan tienneet, kuin vaikka tsaarittaren suosikki-ihovoide, tuoksu yms.yms. Myös tyttöjen luonteet tulivat nyt mielessäni kokonaisiksi.

    VastaaPoista
  18. Tämä vaikuttaa hyvin vaikuttavalta kirjalta. Sellaiselta, joka ei heti unohdu ja saa haluamaan hankkia lisää ja lisää tietoa Romanoveista. Minä olen lukenut heistä vähemmän kuin mitä olen aina aikonut. Pian aion lukea Boynen Tarkoin vartioidun talon.

    Tämän kirjan yhteydessä minun on pakko linkittää/vinkata sinulle Tori Amosin kappaleesta Yes, Anastasia. Siinä Tori laulaa Anastasia Romanovista "We'll see how brave you are, we'lle see how fast you'll be running..."

    http://www.youtube.com/watch?v=rYF-pL2cTTU

    VastaaPoista
  19. Katja, jätin tässä nyt tuon Tarkoin vartioidun talon mainitsematta ihan siksi, kun se on niiiin fiktiivinen, että ei oikein sopinut tähän joukkoon. Sinänsä se on hyvä kirja.

    Oooohhh, sinä Ihanuus!, minä olen ihan hukassa, sillä en keksi mitään uutta musiikkia. Kiitos!!! Menenkin heti kuuntelemaan.

    Ikuisesti kiitollisena Sensual Worldista!

    VastaaPoista
  20. Olen ihastunut Romanov-innostukseesi, ja samoin vanha Venäjä kiehtoo. Etenkin 1800- ja 1900-lukujen taitteen Pietari. En ole vielä kovin perehnyt aiheeseen, mutta joskus vielä!

    Animaatioelokuva Anastasia on ihana. <3

    VastaaPoista
  21. Laaja-alainen postaus mielenkiintoisesta kirjasta. Lukulistalle menee, joskin myöhemmäksi.

    Nyt luen kirjaa Näkymätöm silta. Kirja on niin monella tapaa hyvä. Kommentoin sitten aikanaan.

    VastaaPoista
  22. Karoliina, kiitos! Minuakin kiehtoo vanha venäjä, kaikki siinä.

    Sama täällä: Minä aion vielä kulkea ainakin Nikolai II:n jäljillä, mutta tuskin Jekaterinburgiin asti. Nyt siellä murhapaikalla kasvaa korkeita valkoisia liljoja ja paikka tietenkin myös rahastaa vanhalla tragedialla. Niin...olisihan se Jekaterinburg kuitenkin saatava aistia.

    Siis en ole kuullutkaan! Se lienee myynnissä...ostan filmejä - paljon.

    VastaaPoista
  23. Marjatta, suosittelen!

    Olen niin iloinen, kun otit tuon kirjan lukuun. Odotan kiinnostuneena kommenttiasi.

    Vahvaa marraskuuta!

    VastaaPoista
  24. Leena, elokuva taitaa olla jo kymmenisen vuotta vanha, joten ei sitä ehkä kaupasta enää saa, ellei ole otettu uusintapainoksia, mutta ainakin käytettynä varmasti löytyy.

    Elokuvassa on aivan ihana kappale "Once Upon a December", johon alla linkki (video on vähän huonosti tehty, vaikka se on elokuvasta):

    http://www.youtube.com/watch?v=oyUBdLm3s9U

    VastaaPoista
  25. Odotan mielenkiinnolla tätä kirjaa luettavakseni. Anna Virubovasta kertova kirja minulla onkin. Olen monesti pohtinut syitä, jotka johtivat Jekaterinburgin verilöylyyn ja koko perheen surmaamiseen raakalaismaisesti. Onneksi nyt viimein ovat saaneet kaikki lepopaikkansa, kun Anastasia ja Alekseikin vihdoin löytyivät, tai paremminkin se, mitä heistä oli jäljellä.
    Nykyisistä Romanoveista suvun edustaja on vieraillut täällä Haikon kartanossa, mm. matkallaan hautaamaan viimeisiä Jekaterinburgin uhrien jäännöksiä.

    VastaaPoista
  26. Karoliina, siis meillä on KAIKKI Disneyn piirretyt VHS-muodossa ja tästä tuli jotenkin mieleen suosikkini Kaunotar ja hirviö.

    Siis kiitos! Sekä Katjan että sinun antamasi musiikki soi minulla tällä viikolla. Menin ihna kyyneliin, kun musiikki oli niin kaunista. Lisäksi vielä December, sielukuukauteni, jolloin on hääpäivämme sekä tyttäremme syntymäpäivä sekä joulu ja lumi.

    VastaaPoista
  27. Ole hyvä, ihanaa että se kosketti sinuakin!

    Kaunottaressa ja hirviössä (yksi suosikki-Disneyistäni) on myös se ihana tanssiaiskohta... <3

    VastaaPoista
  28. Anja, seuraavassa kirjassa eli Romanovit, käsitellään myös suvun tätä päivää sekä kuvin että tekstein.

    En ikinä uskonut Anastasian olevan elossa, vaikka tarina, joka asiasta kerrottiin olikin kuin totta eli miten matkalla surmapaikalta metsään Anastasia olisi nähnyt taivaan tähdet ja kun kuski Ljuhanov pysähtyi auto-ongelman takia, häntä säälinyt teloitukseen osallistunut olisi hänet nostanut autosta pois etc. Se ei olisi ollut mahdolista monestakin syystä, jotka tässä kirjassa selviävät.

    Ketään perheestä ei voitu jättää, mutta osa teloittajista kieltäytyi surmaamasta tyttöjä, joten heidät laitettiin ulkovartioon siksi aikaa. Kaiken piti kuitenkin tapahtua niin, että yleinen uutinen olisi vain tsaarin teloitus. Tyttöjen surma olisi voinut herättää henkiin kanonisoinnin ja se taas olisi ollut bolsevikeille myrkkyä.

    Jos haluat tietää, miten kuoli tsaarittaren sisar Ella, lue myös Edward Radzinskin kirja Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema. Kirja alkaa siitä, että näytelmäkirjailija tapaa vuosisadan alun teatterimaailman tähden Vera Leonidovna Jurenevan ja sitten...

    VastaaPoista
  29. Karoliina, minä olen hirmuinen romantikko;-)

    Se kirjaston tanssiaiskohtaus...

    (Sain muuten eilen kirjastosta Szymborskan. Mietin nyt pääkuumana, mistä saisin oman...)

    VastaaPoista
  30. Ach so, pyörittelinkin kirjassa komeaa Romanovit-kirjaa ja olisinki napannut sen muuten mukaani, mutta se oli pikalainassa ja tiesin, etten ehtisi sitä lukea. Mutta sinun kauttasi varmasti pääsen siihen tutustumaan ja ehkä joskus itsekin.

    Tulin oikeastaan kertomaan, että lisäsin Polunpään pitoihin kuvia uudesta keittiöstä, kyselit niitä silloin aiemmin. Laiskana en jaksanut tehdä sen kummempaa postausta aiheesta, mutta kuvat kertovat enemmän ja niin edelleen... Leppoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  31. Amma, sanon tämän suoraan: Osta tämä kirja! Minä en omaani anna pois, mutta sain tänään jo serkulta joululahjatilauksen, että 'tämä Jekaterinburg sitten';-) Siis olen kartuttanut jo aikamoisen Romanov-kirjaston ja olen lukenut Romonov-kirjat ennen blogia useampaakin kertaan. Nyt ei ole aikaa lukea mitään uudestaan...

    Voi Ihanuus, että muistit! Tulenkin heti katsomaan. Kiitos!

    VastaaPoista
  32. Voi ei voi ei, en voi lukea tätä postausta kun itsellänikin on sama kirja kesken!!! :)

    Tämä on upea kirja!! Voi miksei vuorokaudessa ole enempää tunteja lukemiseen??? Minulla on tällä hetkellä suuruudenhullusti tusinan verran kirjoja kesken, ja haluaisin ehtiä lukemaan ne kaikki nyt heti loppuun... :D

    Palaan tänne Leena toivottavasti pian... <3

    VastaaPoista
  33. Sara, en tiennytkään, että historia on sinunkin intohimosi...

    Vinkkaa heti, kun olet tehnyt, jos muistat. Minusta on tullut vaarallisen hajamielinen: Liika lukeminen taitaa viedä muistin.

    Samaa suren minä täällä, sillä en ikinä voi lukea niin paljon kuin haluaisin. Saman kokoinen pino täällä: Ihan hirvittää ja...ihastuttaa.

    Palaa ja silloin minä huomaan tulla sinulle;-)

    (Olin varannut serkulleni jo aivan muun kirjan joululahjaksi, mutta hän ilmoittikin haluavansa juuri tämän.)

    VastaaPoista
  34. Hei! Mistä päättelet, että Alekseilla olisi ollut vaatteisiin ommeltuja timantteja? Edvard Radzinski nimenomaan toteaa, ettei Alekseita riisuttu, eikä näinollen myös mitään timantteja ollut.

    VastaaPoista
  35. H.O.H, olet oikeassa: Kun vertailin näitä kaikkia omistamiani Romanov-kirjoja, ristiriitaisuuksia löytyy. Se vain kiihdyttää kiinnostustani ja yksi Romanov kirja on vielä tulossa...

    Kirjasta Jekaterinburg, sivulta 228:"Myös perintöprinssin alusvaatteet oli vuorattu jalokivin, ja hänen suikkalakkiinsa oli ommeltu arvokiviä." Vain Marialta puuttuivat arvokivet, sillä perhe ei luottanut Mariaan, koska hän oli ryhnyt tuttavalliseksi yhden vartijan kanssa.

    Tässä kohden voisi miettiä, että sinänsä todella kiintoisan kirjoittajan Radzinskin olisi ollut syytä miettiä, miksi Aleksei, heikoin, joutui katsomaan perheensä murhat? Miksi häntä ei meinattu saada hengiltä?

    Olisi niin kiintoisaa, jos Tuomi-Nikulat vastaisivat meille!

    VastaaPoista
  36. En valitettavasti tunne kirjaa "Jekaterinburg", mutta luotan Radzinskiin koska hän on läpikäynyt kaikki mahdolliset salaisetkin arkistot. Se, ettei Jurovskin ja Jermakovin raporteissa puhuta sanaakaan Aleksein riisumisesta eikä näinollen myöskään timanteista oli yksi syy siihen, että Radzinski oletti nimenomaan Aleksein selvinneen teloituksesta hengissä. Radzinskin mukaan joku olisi pelastanut Aleksein matkan varrella neljän veljeksen alueelle, missä muut riisuttiin ja timantit kerättiin talteen. Radzinskin heikkous on nimenomaan siinä, että hän uskoi useiden luotien lävistäneen Aleksein, mutta verenvuototautinen Aleksei olisi kuitenkin selvinnyt jotenkin hengissä. Sehän nyt ei olisi mitenkään ollut mahdollista. Se, että Alekseita kohden ei olisi koskaan ammuttu laukaustakaan on paljon todennäköisempää.

    On muistettava, ettei Ipatjevin talon vartioilla ollut käytettävissä yhtä ainutta luotettavaa ulkopuolista todistajaa, joka olisi vahvistanut, että esim. Alekseita ammuttiin, vaan kaikki on vartioiden itsensä länteen levittämää tarinaa.

    VastaaPoista
  37. Radzinski kuitenkin uskoi, että useita luotejä lävisti Aleksein ja kuitenkin olisi jotenkin selvinnyt hengissä ja perusteluna oli se, ettei häntä riisuttu neljän veljeksen alueella missä muut riisuttiin ja kahdeksan kiloa timantteja kerättiin talteen. Radzinskin johtopäätös oli se, että Aleksei olisi matkalla pelastettu auton kyydistä.

    VastaaPoista
  38. H.O.H, Jekaterinburg - Romanovien viimieset päivät on uutuuskirja, jonka on kirjoittanut englantilainen historioitsija, kirjailija ja Venäjän -tutkija. Sinun kannattaa nyt tämä hankkia. Tämä oli yksi palkinto arvonnassani, mutta olen ostanut lisäkappaleita, sillä kerään Romanov-kirjoja.

    Jokainen talossa ollut murhamies halusi hirveästi tuon ajan ilmapiirissä tuoda esille osuuttaan yön tapahtumiin ja kuten Radzinskin kirjasta käy ilmi, he suorastaan riitelivät siitä, kenen luoti oli tappanut tsaarin.

    Osa ei todellakaan kuollut luoteihin, vaan pistimiin ja lyötiin aseiden perällä päähän. Kirja toisensa jälkeen kuitenkin tuo esille miesten suoranaisen kauhun siitä, että Aleksei eli niin kauan.

    Luotettavia todistajia ei ollut eikä tule. Ja kannattaa muistaa myös teloitusmiesten juopottelu, minkä takia komendantti Jurovski valvoi yli 70 tuntia yhtäpäätä ja oli Rappaportin kirjan mukaan aivan katatonisessa tilassa uupumuksesta. Hänen piti vahtia miehiä, jotka halusivat jopa häväistä ruhtinattarien ruumiit. Sitä en usko, että kenellekään jätettiin vaatteet päälle. Hyvä kun Jurovski sai suurimman osan timanteista talteen.

    Huomaatko, miten kiinnostavaa! En taidakaan lopettaa Romonov-kirjojen lukemista tulevaan Romanovit-kirjaan, vaikka olen niin uhannut;-)

    VastaaPoista
  39. Et ole ehkä riittävän tarkasti lukenut Radzinskin kirjaa, siinä nimenomaan todetaan se seikka, Ettei Alekseita koskaan tuotu neljän veljeksen alueelle eikä riisuttu eikä heitetty yhdeksän metriä syvään osittain veden täyttämään kaivosonkaloon.

    Mistähän Rappaportin tiedot ovat peräisin? Luotan enemmän Radzinskiin.

    Tuolloin oli ollut tilipäivä ja vartijat todella umpihumalassa joten heidän kertomuksilleen ei saa antaa liian suurta painoarvoa.

    VastaaPoista
  40. H.O.H, olen lukenut Radzinskin mutamaankin kertaan, mutta tutkija Rappaportin kirjan mukaan kaikki ruumit vietiin Koptjakin metsään ja heitettiin kaivoskuiluun.

    Rappaportin kirjan lopussa on sivukaupalla lähdeaineistoa, jossa mm. Radzinskin kirja ja moni muu teos on arkistolähteissä ja sitten on lisäksi runsaasti toissijaisia lähteitä.

    Minusta sinun kannattaisi lukea tämä kiinnostava kirja sekä sen lisäksi vielä keuruulaisen tutkijapariskunnan Tuomi-Nikuloiden kirja Nikolai II - Suomen suuriruhtinas. Niiden tietoja vertailemalla voi saada edes jonkinlaisen kuvan tuon traagisen yön tapahtumista.

    VastaaPoista
  41. Vaikka Rappaportti olisi käyttänyt kuinka paljon lähdeviitteitä, niin sellaista lähdettä ei ole olemassa, että Aleksei olisi ollut neljän veljeksen alueella, jos olisi ollut niin Radzinski olisi ollut siitä tietoinen.

    Oletko muuten tietoinen, että Ipatjevin taloon oli asennettu sähköinen hälytysjärjestelmä vankien mahdollisen karkaamisen varalle. Jokaiselta vartiopaikalta voitiin tehdä hälytys ja tuona 16-17 päivän välisenä yönä tuo hälytys tolellakin tehtiin.

    VastaaPoista
  42. H.O.H, tuota hälytysjärjestelmää selitettiin aika perusteellisesti tässä Jekaterinburg -kirjassa.

    VastaaPoista
  43. Selitetäänkö ko. kirjassa se todellinen syy, miksi hälytyskellot tuona yönä soivat - tuskin selitetään.

    VastaaPoista
  44. H.O.H, en millään ehdi lukea kirjoja ulkomuístiin, sillä saatan lukea kolmekin kirjaa viikossa...

    Kiinnostavaa tutkijan tekstissä on, että hän toteaa mikä tiedetään varmasti ja mikä saattaa olla vain uskomusta. Esim. murhamiehistä hän sanoo varmuuden olleen vain viidestä, joiden nimet tiedetään varmasti: hyvin juopunut Jermakov, kylmäverinen Nikulin, tehdasmekaanikko Kudrin, hitsaaja Medvedev ja tietenkin Jurovski itse.

    Nyt sinun kyllä täytyy hankkia tämä kirja ja selvittää hälytyskelloasia. Minä kiidän jo muualla ja sitten taas Romanoveissa.

    VastaaPoista
  45. Varmaan mielenkiintoinen luettava, mutta en kuitenkaan usko, että Helenillä olisi mitään sellaista tietoa mitä ei ole kaikki arkistot paikanpäällä kolunneella Radzinskillä.

    Ps. Ei pidä mitenkään kuvitella että Jurovski olisi ollut tuona yönä selvinpäin.

    VastaaPoista
  46. H.O.H, kaikki saattoivat olla tilipäivän kunniaksi päissään, mutta Jurovski ei ainakaan sammunut, vaan päätti viedä murhateon 'kunnialla' loppuun ja niin ettei Moskovalla ole valittamista.

    VastaaPoista
  47. Kovin on tavanomaista luettavaa tämä Tuomi-Nikuloiden kirja. Ainoa kohta mikä on uutta tietoa on tämän kokkipoika Leksa Sednevin kohtalo. Hänet noudettiin Jurovskin määräyksestä aamulla 16 päivänä Ipatjevin talosta ja Tuomi-Nikuloiden mukaan vietiin vankilaan ja ammuttiin.

    Kirjassa on lisäksi väärää tietoa, mitä ei näin uudessa kirjassa pitäisi olla. Esim. näitä yhdeksää ruumista ei haudattu tien viereen, vaan keskelle tietä. Tämä oli niin ovela paikka haudalle että juuri tästä syystä sitä ei aikanaan löydetty. Ruumiita oltiin viemässä Moskovan valtatien varressa oleville syville veden täyttämille kaivoksille. Kuinka Tuomi-Nikulat eivät tätä tienneet?

    Lisäksi He olettavat, että Aleksein ja Marian ruumiit olisivat olleet tässä samassa haudassa ja vasta Yhdysvalloissa 2008 tehtyjen uusien perusteellisten DNA-kokeiden jälkeen olisi käynyt ilmi, että löydettyjen luiden joukossa olivat myös Aleksein ja Marian jäänteet.

    Aleksein ja Marian jäänteiksi oletetut 44 luunkappaletta löysi rakennusmestari Sergei Plotnikov elokuussa 2007, 70 metrin päästä 1991 avatusta haudasta.

    Nämä 44 luunkappaletta jäi kahdesta ihmisestä jäljelle - loput paloivat tuhkaksi. Nämä jäljelle jääneet luut ovat joutuneet niin suureen lämpötilaan, ettei niistä pystytä todellisuudessa saamaan DNA:a.

    VastaaPoista
  48. H.O.H, nyt olen kerrankin ihan sanaton. Minulle Tuomi-Nikuloiden kirja on led-valoilla valaistuna olohuoneen parhaiden kirjojen hyllyssä ja vielä esittelytelineessä. Olin ja olen kirjaan aivan hurmaantunut.

    Toivon kovasti, että Tuomi-Nikulat tuovat sinulle lisää tiedon jaloa valoa.

    VastaaPoista
  49. Tuomi-Nikulat näyttävät olevan sen verran "pihalla" koko asiasta, että mitenkä He voisivat tuoda lisää tiedon jaloa valoa.

    VastaaPoista
  50. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula8. marraskuuta 2011 klo 22.47

    Arvoisa nimimerkki H.O.H.
    Kiitän kiinnostuksestanne kirjaamme kohtaan. Ilmeisesti Romanovien kohtalo kiehtoo teitäkin, koskapa Radzinski on tuttu. Hänen lisäkseen kymmenet muut kirjailijat ja tutkijat ovat yrittäneet perehtyä Romanovien salaisuuksiin, vaihtelevalla menestyksellä.
    Meidän kirjamme tarkoituksena oli – kuten jo nimi ilmaisee – kertoa Nikolain II:n ja Suomen välisistä suhteista. Se oli tässä kirjassa uutta. Itse Nikolain ja hänen perheensä kohtaloista on kerrottu paljon meitä laajemmin ja paremmin muualla. Käytetyt lähteet löytyvät kirjamme lähdeluettelosta.
    Nikolain ja hänen perheensä viimeisistä vaiheista on kirjoitettu paljon. Pelkästään erilaisia salaliittoteorioita esitteleviä kirjoja lienee ilmestynyt yli sata. Esimerkiksi BBC:n arvostetut tutkivat journalistit Anthony Summers ja Tom Mangold antavat Romanovien lopusta erilaisia tietoja kuin me. Kirjan nimi on ”The file of the Tsar.” (Fontana books 1977). Tunnettu historioitsija Michael Occleshaw puolestaan kertoo kirjassaan ”The Romanov Conspiracies” (Orion books Ltd 1993), että eräs tsaarin tyttäristä jäi henkiin ja meni naimisiin englantilaisen kanssa. Me taas emme voineet täysin uskoa tähän teoriaan.
    Netissä on lukuisia Romanov-sivustoja, joista löytyy koko ajan uutta, päivitettyä tietoa perheen kohtalosta. Toistaiseksi ei edes heidän luistaan ole sanottu viimeistä, pitävää sanaa.
    Pahoittelemme, että kirjassamme oleva tieto murhatun tsaariperheen ruumiiden hautauspaikasta aiheutti teille tuskaa. Pyrimme tietenkin virheettömään ilmaisuun, mutta se lienee inhimillisen kyvykkyyden ulottumattomissa.
    Kiitämme mielenkiinnostanne ja toivotamme teille hyvää syksyä.

    Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula

    VastaaPoista
  51. Kiitos Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulalle kommenteista. Rikosta tutkinut Nikolai Sokolov seisoi 1919 juuri Romanovien haudan päällä, mutta ei käsittänyt minkä päällä seisoi. Jos hauta olisi kaivettu tien viereen Sokolov olisi sen todennäköisesti löytänyt. Tästä syystä katson, että tämä olisi ollut syytä kirjassanne mainita.

    Tämä Leksa Sednevin ampuminen vankilassa on kyllä asia jota en ole ennen kuullut. Mahtaako olla totta. Tosin Sednev katosi "kuin tina tuhkaan", eikä mitään tietoa ole hänestä näkynyt.

    Hyvää syksyä myös Teille.

    VastaaPoista
  52. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula9. marraskuuta 2011 klo 0.26

    Arvoisa H.O.H

    Huomaan teidän lukeneen tarkasti keisariperheen loppuvaiheista kirjoitetut teokset. Havaitsimme itsekin, että jossain lähteessä kerrottiin Romanovien jäänteet haudatun "tien alle", toisissa taas "tien viereen." Kirjassamme esitimme asian näin:
    "Aivan tien viereen kaivettiin kuoppa, jonne toiset, rikkihapolla valellut ja tuntemattomiksi ruhjotut ruumiit heitettiin. Kuoppa täytettiin, maa tasoitettiin, ja aamun sarastaessa hautausryhmä palasi kaupunkiin."

    Kuten jokainen Venäjän maaseudulla autoillut tietää, sikäläiset metsätiet ovat tavallisesti maastoon vedettyjä uria ilman kunnollista perustaa. Kun tiehen tulee syvä ura, autot yksinkertaisesti kiertävät sen ja monesti nuo tiet levenevät huomattavasti alkuperäiseltä paikaltaan. Toisesta maailmansodasta kertovissa kuvateoksissa näkee usein otoksia saksalaisista kolonnista, jotka yrittävät edetä toivottomasti kummallekin sivulle levinneillä, pehmeillä tieurilla. Käytännössä ajoneuvot liikkuvat pellolla tai metsässä, alkuperäistä tietä on vaikea havaita.

    Kenties myös Romanovien hautapaikalle johtavalle tielle oli käynyt samoin? Tiedetään, että seudulla liikkui murhan jälkeen runsaasti uteliaita kaupunkilaisia ja kaupungin valloituksen jälkeen valkoisen armeijan ajoneuvoja. Tie on voinut hautapaikan kohdalla levetä ja kun luut löydettiin, hauta saattoi olla, kuten nimimerkki H.O.H kertoo, tien alla. Tosin tässä tapauksessa sana "tie" on syytä panna lainausmerkkeihin.

    Jos tuo metsätie olisi ollut asiallisesti kivillä ja soralla pohjustettu, hautaa tuskin olisi kaivettu suoraan tiehen. Murhaajilla oli kova kiire ja tunkeutuminen tiiviin pohjustuksen läpi olisi vaatinut hakkuja ja muita erikoistyökaluja. Helpoimmin työ kävi kaivamalla pehmeään maahan tien viereen kuoppa. Hauta oli helppo kätkeä ajamalla pari kertaa kuorma-autolla sen yli. Venäjällä ei kukaan ihmettele auton renkaan jälkiä, jotka poikkeavat varsinaiselta ajouralta.

    Sednevin ampumisesta kerrottiin muistaaksemme venäläisissä tietoteoksissa. Tosin niissäkään ei pystytty esittämään alkuperäistä kuolintodistusta. Se tosiasia - jonka nimimerkki H.O.H myös huomasi - että pojasta ei koskaan kuultu mitään, puoltaa ampumisteoriaa. Jos hän olisi jäänyt henkiin hän olisi todennäköisesti päässyt valkoisen armeijan turviin ja ehkä kertonut tutkijoille muistelmansa elämästään Romanovien luona. Sednevin muistelmia ei kuitenkaan näy missään lähteissä.

    Terveisin

    Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläolevaan täytyy vielä todeta ettei kukaan Jegaterinburgilainen tiennyt tuossa tiessä ollutta Romanovien salaista hautapaikkaa Sikojen niityllä. Tästä syystä ei myöskään syntynyt mitään uteliaitten kansanvaellusta Sikojen niitylle ihmettelemään tuota hautaa ja sotkemaan tielinjaa. Hauta oli niin salainen ettei edes KGB tiennyt sitä vuonna 1979.

      Poista
    2. Anonyymi, muistan juuri noin. Jekaterinburgilaiset aavistivat, jotkut tiesivät, keitä Ipatjevin talossa pidettiin, mutta hautapaikasta heillä ei ollut tietoa. Kiitos♥♥

      Poista
  53. Robert K.Massien kirjassa Romanovit: Keisariperheen viimeinen luku v.1996. haudan 1979 löytänyt Aleksandr Avdonin kertoo nimenomaan kairanneensa omatekoisella kairalla vieläkin näkyvissä ollutta tielinjaa, mistä luut sitten löytyivät. Hauta myös päällystettiin ratapölkyillä ja liikenne kulki sen jälkeen tätä tiehen tehtyä "siltaa" pitkin.

    Kokkipoika Sednevin täydellinen katoaminen kyllä ihmetyttää.

    Tosin Eeva Illosen lastenkirjassa Tsaarin Poika kirjailija väittää Leksa Sednevin olleen suomalainen, muistaakseni Rauniala niminen poika. Kirja ei kuitenkaan ole kovin uskottava.

    VastaaPoista
  54. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula9. marraskuuta 2011 klo 13.09

    Vielä kerran nimimerkille H.O.H

    Kokki Ivan Sednev, joka myöhemmän tutkimuksen valossa osoittautui lähinnä lakeijaksi, siis sisäpalvelijaksi, on saanut omat nettisivut:

    http://www.youtube.com/watch?v=Mxjyompq4aY

    Kuten Sednevin sukulaisten haastattelusta hyvin käy ilmi, nykyisin ollaan varmoja siitä, että hänet ammuttiin. Nyt sukulaiset haluaisivat löytää Sednevin jäännökset haudatakseen ne kirkollisin menoin.

    Ivan Sednev on nettisivujen mukaan kotoisin Uglitshin kaupungista, ei Suomesta. "Leksa"-nimi vaikuttaa oudolta. Mistä lähteestä se on peräisin?

    Eva Illoinen osaa kirjoissaan kuvata hämmästyttävän hyvin Venäjän Keisarillisten yksityiselämää. Hänen on täytynyt tehdä valtava pohjatyö kirjojaan varten. Koska hänen kirjansa kuitenkin ovat kaunokirjallisuutta, seassa on varmaan itse keksittyäkin ainesta.

    Kiitämme nimimerkkiä H.O.H mielenkiintoisesta ajatustenvaihdosta. Voimme kokemuksesta vakuuttaa, että mitä enemmän Romanovien kohtaloon perehtyy, sitä enemmän yllätyksiä ja arvoituksia pulpahtaa esiin.
    Omasta puolestamme olemme jättäneet Romanovien luut lopullisesti rauhaan ja nyt askartelemme aivan toisenlaisten arvoitusten äärellä.
    Tutkimusterveisin

    Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula esittivät valitettavasti täysin väärää tietoa Romanovien salaisesta hautapaikasta Sikojen niityllä Jekaterinburgissa. Todellisuudessa he haudattiin keskelle sateen pehmittämää tietä mihin ruumiita kuljettanut auto upposi eikä suinkaan tien viereen auton uppoamiskohtaan kuten he väittävät. Jos hauta olisi kaivettu tien viereen olisi se ollut aivan liian helposti löydettävissä ja historia olisi kirjoitettu toisin.
      Koska hauta kaivettiin keskelle tietä se löydettiin vasta 1979.

      Poista
  55. Kiitos Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulalle.

    VastaaPoista
  56. Tarkennus: Puhuimme erehdyksessä kahdesta eri Sednevistä.

    VastaaPoista
  57. Hei! Leena. Uutta trietoa (epävirallista) Romanoveista. Suomen viimeinen vuonna 1917 valittu valtiosihteeri Carl Enckell on ollut tietoinen kahden lapsen onnistuneesta pakenemisesta Ipatjevin talosta 17.07.1918. Toivottavasti tästä saataisiin tarkempaa tietoa tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. H.O.H., todella kiinnostavaa! Kunpa ehtisin enemmän paneutumaan aiheeseen, josta oli tulla minulle ammatti.

      Jäämme odottamaan.

      Kokoan Romanov -kirjani yhden kuvan alle palkkiini, heti kun joudan. Siitä pääsee klikkaamalla näkemään ne kaikki. Luen seuraavankin kiinnostavan, kun kohdalle osuu.

      Poista
  58. Hei! Senverran vielä, että vuosikaudet uskoteltiin, että teloituskäsky annettiin Moskovasta (Lenin/Sverdlov) ja että kaikki oli etukäteen suunniteltu ja että nimenomaan kaikki tapettiin suunnitelman mukaan.

    Vladimir Solovyovin johtama tutkimuskomissio ei kuitenkaan löytänyt todisteita "Moskovasta" annetusta teloitusmääräyksestä, joten senkin uskottavuus, että kaikki tapettiin auttamattomasti "murenee".
    Komission raportti annettiin 17.01.2011.

    Ps. Enckell oli tietenkin ministerivaltiosihteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän nyt en osaa sen kummemmin vastata puolesta taikka vastaan, sillä tietääkö kukaan VARMASTI, miten kaikki meni. Arkijärjellä tuntuu uskomattomalta, että uralilaiset olisivat uskaltaneet mestata tsaariperheen ilman Leninin lupaa, vaikka hän ei halunnutkaan mihinkään näkyviin, että määräys tuli häneltä.

      Kiitos valaistuksesta;-)

      Poista
    2. Heikki, mitä vielä uupuu? Historia kantaa erilaisia versioita menneestä mitä kauemmas palaamme. Kaikki tässä on kiinnostavaa, Kiitos kommentistasi♥

      Poista