keskiviikko 9. marraskuuta 2011

SUOMALAISTA VOIMARUOKAA

Valamon luostarin mäellä vaeltelee ajatuksissaan kulkija. Hän poikkeaa hautausmaalla, kulkee herukkapensaiden viertä, poimii tatin, keittää vettä, ja kaataa sen kuivattujen mustaherukanlehtien päälle, sekoittaa mukaan hunajaa ja siemaisee. Huokaus.

Ruokatoimittaja Virpi Kurjenlennon teos Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011) on kuin ylistysruno suomalaiselle maisemalle sekä suomalaiselle ruokakulttuurille, jossa lähiruoka on kunniassaan ja osataan arvostaa pitkien valoisien öiden raaka-aineisiin, metsän ja puutarhan antimiin säilömiä aromeita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Pidän tästä tyylistä, jossa ruokaohjeet ovat kirjan nuotiotulia, mutta niiden väliin jää tarina.

Tumman kuusikon alla on viileää. Siellä täällä horsmikossa hurahtaa heinäsirkka. Maahan on pudonnut omenoita ja hillo tuoksuu. Rantasaunan piipusta suikertelee savu. Täällä uunia vasta sytytetään. Keittiössä valmistetaan öljyyn säilöttyä savukalaa, paistettua kesäkurpitsaa ja valkosipulismetanaa, ruisleipää ja perunarieskaa, piirakoita ja marinoituneita marjoja. Minä olen vieraana. Saan maistaa voimaa.


Näin lumoavasti tekee makumatkaa Itä-Suomessa Virpi Kurjenlento yhdessä valokuvaaja Sami Revon kanssa, jonka hellänkarheat kuvat vain korostavat suomalaisen ruokaperinteen ikiaikaista ajattelua: terveellistä lähiruokaa ja mieluiten vielä itse hankittuna. Siihen eivät kuulu kaiken maailman kotkotukset ja vahvat jälkikäsittelyt, vaan yksinkertaisuus ja selkeys ovat valttia ja suu ja kroppa kertoo, mikä on hyvää. Kirjan kauniista kannesta saamme kiittää Leena Kilpeä.

Näin emäntä Raili Turunen kalamiehille:


- No, saittekos työ mittään? Tiijätkö miten tehhään paras kalakeitto, Raili kysyy silmät sirrillään.


- Ensin pannaan kalafileepalat kattilaan ja ripotellaan niiden päälle kaksi teelusikallista suoloja ja kymmenen maustepippuria. Sitten kaajetaan vettä piälle niin, että kalat juuri ja juuri peittyvät. Seuraavaksi kiehautus ja annetaan veden poreilla hetki ja nostetaan kalapalat sitten reikäkauhalla kattilasta. Jäljele jääneeseen kalaliemeen laitetaan perunapalat ja yksi pilikottu sipuli. Annetaan kypsyä sopiviksi, ja kun on valamista, niin ei kun vaan lisätään kalapalat piälle ja lorautetaan voisullaa perrään. Voihan sitä tilliäkin, mutta kyllä se on paras keitto näin, Raili hymähtää tyytyväisenä.

Tässä kohtaa lukemista odotin kauhulla maitoa tai kermaa, sillä meikäläinen merenrannan kasvatti ei kerta kaikkiaan tajua valkoisen kalakeiton päälle. Vaan kovin oikein hallitsi kalasopan teon Raili. Ja kun nyt pääsimme kalan makuun, niin valmistamme Öljymarinoidut ahvenet:

300 g savustettuja ahvenia
1 sipuli

maustekastike:

1 valkosipulin kynsi
1 rkl soijakastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa
2 maustepippuria
1 dl rypsiöljyä
1 oksa oreganoa

Irrota ahvenista pää ja suurimmat ruodot.


Leikkaa sipuli renkaiksi ja valkosipuli silpuksi.


Sekoita valkosipulisilppu, soijakastike, omenaviinietikka, maustepippurit ja rypsiöljy.


Nostele ahvenpalat, sipulirenkaat ja oreganonoksa astiaan ja kaada päälle marinadi.


Anna maustua jääkaapissa muutama vuorokausi.


Kalat säilyvät paremmin, jos ne pysyvät kokonaan marinadin peitossa.

Suomalaista voimaruokaa jakaantuu vuodenaikojen mukaan, kuten lähiruoka-ajatteluun sopiikin. On Syksyn makuja, joissa käymme Valamon viinimailla, seisomme metsässä Kori täynnä punaisia marjoja, on Talven makuja, jossa meillä on Verkot veessä ja kohtaamme Vieraanvaraista väkeä, on Kevään makuja, jossa tunnemme Mustan mullan tuoksun, on Kesän makuja, jossa Mies tuli tiellä vastaan ja olemme onnellisina Maa äidin helmoissa sekä kohtaamme Yli satavuotiaat mustikkamättäät.

Reseptejä on matkatarinoiden lomaan paljon ja osa niistä tuo mieleen muistoja lapsuudesta. Löytyy Maustetut sekasienet, Punajuuripihvit, Kaalikääryleet, Uunissa haudutetut juurekset, Karpalohyytelö, Kelvänsaaren kalakeitto, Muikunmätikastike, Kasvispiiras ja monta, monta muuta ihanuutta, joista syntyy makumuistoja, niitä mammalan herkkuja ja sitten vielä karjalanpiirakoita päälle.

Tässä on nyt se ruokakirja, jota suosittelen isänpäivälahjakirjaksi! Tässä on äijämäistä menoa, sillä ollaan miehissä talvikalassa moottorikelkalla, selvitetään verkkoja, kairataan reikää jäähän, nostetaan ylpeänä haukea ja seisotaan ’rehvakkaina’ kuvissa jään maisemassa…Kirjan tekijät ovat selvästi olleet rehdin ja suomalaisen maun perään, mutta herkkyydessäkin löytyy:

Halla on hiipinyt yöllä suon yli. Mennessään se on vetistänyt mustikat ja pehmentänyt puolukat. Muutama kalpea hilla lepää vielä pehmeällä sammalella. Nyt on kurjenmarjojen aika. Karpalot hehkuvat mättäillä ja niiden kyljet kimaltelevat kilpaa kastepisaroiden kanssa.

Ehkä isä saa sunnuntaina tämän kirjan lisäksi riistaa, joten siihen mukaan sopiikin sitten karpalohyytelö.

Karpalohyytelö


400 g karpaloita
7 dl vettä
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria


Keitä karpalot veden kanssa mehuksi. Siivilöi liemi ja kaada se takaisin kattilaan. Sekoita hillo-marmeladisokeri mehun kanssa ja keitä 5-10 minuuttia.


Kokeile hyytelöitymistä tiputtamalla ruokalusikallinen seosta pakastimessa jäähdytetylle lautaselle ja jäähdytä se nopeasti jääkaapissa tai pakastimessa. Vedä lusikalla vako hyytelön keskelle.


Jos vako ei heti umpeudu, hyytelö on valmista. Muussa tapauksessa jatka vielä hetki keittämistä ja toista testi. Jäähdytä hyytelöä kattilassa 15 minuuttia ja kaada hyytelöseos lämpimiin, pestyihin purkkeihin.


Nosta jäähtyneet purkit jääkaappiin.

Tällaisen kirjan luettuaan tulee jotenkin haltioitunut olo. Tuntuu upealta asua maassa, jossa voi puraista kylmää karpaloa, poimia lakkoja suolta, kantarelleja toisaalla ja syödä jälkiruoaksi vaikka mustikkakukkoa ja sitten alkoi vielä tehdä mieli kalaan…tai syömään puolukkapuuroa, vispipuuroa, sellaista hyvin vatkattua, jota lapsena vatkatessa käsi ihan puutui, mutta maku korvasi kaiken vaivan. Ja sitä sitten syötiin kylmän maidon kanssa ja isä istui vastapäätä ja kehui kovasti. Hymyili.

*****

Tämä ruokakirja on valittu vuoden ruokakirjaksi 2011 Gourmand International -kilpailussa!

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Minttuli

18 kommenttia:

  1. Voi, kylläpä tuli taas ikävä Suomea! Ja tämä kirja olisikin loistava joululahja isälleni. Pitää pistää ylös!

    VastaaPoista
  2. Helmi-Maaria, no tok tul, ko mie oo kuul et joku haasto siu oleva Karjalast. Sielt miekii.

    Siis ehdoton lahja isälle!

    Parasta Suomessa: Vuodenaikojen vaihtelu, järvet, meri, metsä ja niiden antimet sekä puhtaus.

    VastaaPoista
  3. Minulle tuli nälkä ja kirja meni varaukseen :)

    VastaaPoista
  4. Erja, tässä on arktista tyyliä!

    VastaaPoista
  5. Nyt kyllä tekee mieli noita ahvenia,mutta eihän niitä täällä saa. Kirjakin kuulostaa ihastuttavalta!

    VastaaPoista
  6. Jael, ahven on yksi maukkaimmista kaloista. Suuri osa menee kuulemma Keski-Euroopan herkkusuille.

    Entisessä elämässä harrastin merenrannalla mm. verkkokalastusta ja ne meriahvenet, joita saimme: aaaahhhh! Isot grillattiin ja pienistä tein savivuoassa 'sardiineja'. Kaikki ruodot sulivat pitkässä, hitaassa kypsytyksessä ja oli herkullista.

    VastaaPoista
  7. Voi miten viehättävän oloinen kirja. Käynpäs kaupungilla kulkiissani sitä selailemassa...siinä vaikka lahjaidea.
    Kiitos Leena!

    Meidän metsämme, luontomme pursuaa ruokaa. Kun vain viitsisi käydä ne sieltä aivan ilmaiseksi hakemassa. Lapsuudessani oli itsestään selvyys, että marjat ja sienet poimittiin, teeainekset kuivattiin ja juurekset kasvatettiin omassa pihassa. No, sitä toki teemme vieläkin, kuka milläkin innolla :)

    VastaaPoista
  8. Vaahtera-Maria, tämä on. Nyt on iäsnpäivä ja sitten on kohta joulu....Ole hyvä!

    Lapsena oltiin aina vanhempien mukana metsässä poimimassa niin sienet kuin marjat. Minäkin kasvatin juureksiä, sillä olin innokas 4H -kerholainen.

    Olen nyt laittanut kasvimaan pois ja sen tilalla on hedelmäpuutarha (omenaa, kirsikkaa, luumuja) sekä marjapensaita. Yrtit kasvatan ruukussa. Olen sikamaisen laiska kitkemään ja ruukkuistutukset eivät vaadi kuin kastelua. Ainakin innolla, taidosta ei aina niin varmuutta. Minä löydän joka vuosi jotain kokeiltavaa, vaikka aina loppusuvesta päätän, että 'se on loppu nyt'.

    VastaaPoista
  9. Tulin hyväntuuliseksi tekijänimistä, siis yhdessä: kurjen lento ja repo. Ah, miten suomalaista!

    VastaaPoista
  10. Oi joi joi joi! Miten hieno kirja! Inspiroivaa...tahtoisin saada tämän jotenkin mahtumaan enemmän omaan jokapäiväiseen elämääni niin että saisin nauttia!(ja tietty voimautua!!) Ahvenet saavat veden kielelle - parhaat olen syönyt Helsingissä ravintolassa nimeltä Manala, silloin ukkosti ja satoi kaatamalla ja tupa oli täynnä iloisia ihmisiä syömässä. Ruokaan todella liittyy aina myös muistot ja tunnelmat :)

    Hienosti toteutettu kirja ja Leena kirjoitat herkistävästi.

    VastaaPoista
  11. Raili, niinpä! Olin mainita asiasta arviossa, mutta jätin sen sinulle;-) Olen jo muutaman vuoden ollut virallistamassa sukunimekseni Lumi, joten Kurjenlento laittoi mielikuvitukseni laukkaan. Tyttäreni on Meri, joten sitä en voi ottaa sukunimekseni, joten se olkoon sitten Lumi. Huomasin Hesarista sunnuntaina sukunimen Tuuli.

    VastaaPoista
  12. Sari, tämä sopisi niin hyvin sinulle. Kun luet esim. tuon suokohdan, niin paljastanpa, että vastaavaa on kirjassa enemmänkin.

    Manala on tuttu nimenä, mutta en muistakäyneeni. Ei kai se vain ollut se rafla, josta John Irving mainitsi kirjassaan Until I find you...

    Sari, tämä ei ollut SE kirja, mutta hauska sattuma, että tämäkin sopisi niin sinulle. Seuraava on kuin sinulle ja teen sen huomenna tai ylihuomenna. Näin viime yönä unta, että juuri sinä nautit ko. kirjasta jouluyönä...

    VastaaPoista
  13. Ihan vesi herahtaa kielelle! Ja karpalohyytelöä on ihan pakko heti kokeilla! Kaivelenpa pakastimesta karpaloita kiehumaan! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  14. Anja, minulle tuli mieleen, että eikö tässä kotitalousopettajan kirjassa olisi tuo karpalohyytelön ohje sovellettavissa myös mustaherukkahyytelöön. Nyt sain elämäni eka kerran lukea tuon 'hyytelötestin'.

    Ole hyvä vain ja nauttimisiin!

    VastaaPoista
  15. Luulin todella, että tämä on SE kirja, voisi hyvinkin olla :)
    - eipähän lopu jänskätys vieläkään minulta...ja vielä tuo unikin..jouluyönä...

    VastaaPoista
  16. Sari, sehän tässä hauskaa onkin,kun huomasin, että edeltävä kirjakin on kuin sinulle tehty.

    Niin...jouluyönä. Kaikki minun uneni ovat toteutuneet.

    VastaaPoista
  17. Tässä on selvästi ihana kirja. Kotimainen ruoka, lähiruoka-ajattelu, on tärkeää ja Sami Repo on hieno valokuvaaja.

    Vesi herahti kielelleni. Onneksi isänpäivä on tulossa, niin pääsee (taas) hieman herkuttelemaan.

    VastaaPoista
  18. Katja, tässä olisi minusta aika upea lahja kirja eräälle isälle, joka on nyt matkoilla;-)

    Huomaathan, miten juhlakausi on alkanut. Se alkoi Pyhäinmiestenpäivästä ja nyt taas aletaan valmistaa herkkuja.

    Tänä viikonloppuna asennamme loputkin pienet, kirkkaat ledit pihallemme talvivaloiksi ja grillaamme.

    Tästäkirjasta vielä sen verran, että tässä on jotain todella tyylikästä fiilistä ja Itä-Suomesta!

    VastaaPoista