torstai 3. marraskuuta 2011
NAISEN KUVA
Hänen on kyettävä miellyttämään.
Hänen on muututtava, jotta mikään ei muuttuisi.
Se on helppoa, mahdotonta, vaikeaa, yrittämisen arvoista.
Hänen silmänsä ovat, tarpeen vaatiessa, joskus siniset, joskus harmaat,
mustat, iloiset, syyttä täynnä kyyneleitä.
Hän makaa miehen kanssa kuin olisi kuka muu tahansa,
ainut maailmassa.
Hän synnyttää miehelle neljä lasta, ei yhtään lasta,
yhden lapsen.
Naiivi, mutta pärjää parhaiten.
Heikko, kantaen harteillaan kaiken.
Hänen päänsä ei ole terävä kuin partaveitsi,
siksi hän säilyttää sen.
Hän lukee Jaspersia ja naistenlehtiä.
Hän ei tiedä mikä on ruuvin käyttötarkoitus ja rakentaa sillan.
Nuori, aina nuori, yhä vielä nuori.
Hän pitää kädessään siipeen haavoittunutta kyyhkystä,
kaukomatkaan säästämiään rahoja,
lihaveistä, käärettä ja votkalasia.
Minne hän kiiruhtaa, eikö hän ole väsynyt.
Ei toki, vain hieman, hyvin väsynyt, ei se haittaa.
Joko hän rakastaa miestä, tai sitten hän on itsepäinen.
Myötä, vastamäessä, luoja paratkoon.
- Wistawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno runo ja Brigitte Bardot täydentää upeasti kokonaisuutta!
VastaaPoistaToista kertaa lukiessa tuli mieleen Tommy Tabermanin teksti:
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta kylliksi
yhdelle elämämälle."
Kiitos Leena, kun esittelit minulle tuntemattoman runoilijan. Kirjan voisin toivoa vaikka joululahjaksi.
Marjatta,minustakin tässä on täydellinen ja kaunis tiivistys naisen elämästä.
VastaaPoistaOle hyvä.
Me toivomme sitten samaa kirjaa!
Runo ja kuvat sopivat saumattomasti yhteen. Minun pitäisi lukea Szymborskaa enemmänkin.
VastaaPoistaKatja, kiitos, niin minustakin.
VastaaPoistaSuosittelen!
Mainio runo naisesta<3
VastaaPoistaKiitos, Leena, ja hyvää jatkoa & pyhäinpäivän odotusta<3
Aili, ehdottomasti.
VastaaPoistaOle hyvä ja kiitos samoin!
Ah, Wislawa! Ja erittäin hyvin sopii kuvakin, jälleen, sinulla on silmää ja tajua.
VastaaPoistaVau! Ihan mieletön runo.
VastaaPoistaJust noin se menee.
Nyt kun olet tänne laittanut joitakin Zsymborskan runoja,huomaan miten upeita ne ovat.En ollut aikaisemmin niihin tutustunut.Tämäkin on aivan mahtava!
VastaaPoistaLoistava kuvavalinta!
VastaaPoistaRuno tuntuu niin todelliselta..
Upea runo naiseudesta! Tuli ihan pieni uteliaisuus tutustua runoilijan töihin enemmänkin, vaikken yleensä juuri runoja lue. :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, ihana runoilija. Kiitos!
VastaaPoista***
Birgitta, juu: Wau!
Juuri noin se menee...naisella.
***
Jael, löysin YHDEN Szymborskan siitä Näkymättömästä sillasta ja siitä se sitten lähti. Tämä osuu ja lujaa.
Hanne, kiitos!
VastaaPoistaEikö runo olekin osa meidän elämäämme...
***
Jossu, eikö! Varo vain: Runon lintu kun tekee sinuun pesän, olet mennyttä - ihanasti;-)
Ihailen tuota tupeerausta. Kyllä onkin tyylikäs. Ja runo tavoittaa kyllä jotain hyvin olennaista...!
VastaaPoistaPS. Huomasitko, luin Mülleria!!!
Minna, niin minäkin.
VastaaPoistaRuno on yksi yhteen 'naisenelämää'.
No, kiva kun kerroit, tulenkin heti.
Onpas upea runo. Kiitos tästä Leena! Ja kuva sopii aiheeseen erittäin hyvin.
VastaaPoistaAnna Elina, ole hyvä ja kiitos!
VastaaPoistaHyvä runo. Tähän ei ole mitään lisättävää.
VastaaPoistaUnelma, juuri niin.
VastaaPoista