tiistai 29. marraskuuta 2011

KIEPUTTAMALLA KAUNISTA - KIEHTOVAT KORUT KOTIKONSTEIN

Olen saanut viime aikoina kuulla, että nuoret tytöt ovat innostuneet tekemään itse korunsa ja ovat tehneet niitä muillekin, myös äideilleen. Siksi esittelen teille nyt kirjan, joka voisi saada monen nuoren neitokaisen, miksei myös pojan, silmät loistamaan jouluna.

Heidi Boydin kirja Kieputtamalla kaunista – Kiehtovat korut kotikonstein (Wired Beautiful, Minerva 2011, suomennos Heli Roiha) on houkuttava harrastekirja täynnä käärimistä ja takomista, liitoksia ja lenkkejä, koukkuamista ja silmukointia sekä jousia ja spiraaleja. On koruvaijereita, kuparilankaa, sterling-hopeaa, helmiä, huopapalleroita, riipuksia ja maskotteja sekä tietysti lukuisasti työkaluja.

Kirjan valokuvat ovat Cristine Polomskyn ja Ric Deliantonin. Tässä meidän oma 'kilppari' on lähtenyt katsomaan saisiko rannekorun 'turtlesta' seuraa;-)


Heidi Boyd on kirjoittanut yksitoista harrastekirjaa. Hänen tarkoituksenaan on tehdä hienostuneesta suunnittelusta kaikille helposti lähestyttävää ja vaivatonta. Hänellä on taiteen maisterin tutkinto ja hän aloitti ammatillisen uransa käsitöiden parissa. Better Homes and Gardens –lehtien ja kirjojen avustajana. Voit tutustua myös hänen blogiinsa täällä.

Kieputtamalla kaunista -kirjasta Heidi kertoo, että:


Tämä kirja on tehty aloittelijoita ajatellen: vain kahdessa kirjan korvakoruohjeessa on käytetty kallista sterling-hopealankaa. Suurin osa kirjan koruista tehdään hopeoidulla tai päällystetyllä kuparilangalla. Kuparilangan etuna on sen helppokäyttöisyys, huokeus ja saatavuus. Voit harjoitella jotain tiettyä tekniikkaa uudestaan ja uudestaan ilman, että sinun tarvitsee huolehtia kustannuksista. Jos olet tyytyväinen lopputulokseesi ja haluaisit tehdä saman korun hopealangalla, tee toki niin, mutta pysyttele käyttäjäystävällisessä, puolikovassa ja pyöreässä langassa.

Tämä rannekoru on yksi suosikeistani, vaikka olenkin yrittänyt vähentää sinistä elämässäni. Olisiko tässä jotain keskiaikaista...linnojen kuisketta.

Kirja on täynnä hurmaavia kuvia koruista ja niiden vieressä on täydelliset teko-ohjeet kuvineen! On kieputettua vannekorua, muistokoruriipusta, hurmaava rannekoru kuparirenkaista, jossa maskottina kilpikonna, antiikkinen kaulakoru kieputetusta messingistä, kaulakoru liitävistä linnuista, linnunpesäriipus ja monta, monta muuta. Korumalleja on kaiken kaikkiaan kolmekymmentä, joten saattaa täältä löytyä uutta ideaa kokeneellekin koruntekijälle. Tässä yhteydessä suosittelen vierailua blogistanian omien koruntekijöiden pajoihin, ainakin Valokin koruvakkaan sekä White Lily Design luo. Heille pääset myös oikeasta palkistani korukuvien kohdalta.

15 kommenttia:

  1. Todella hieno koru ja ilmiselvästi aatelisneidon koru joka oli periytynyt sukupolvelta toiselle:) Lasten kanssa tulee näprättyä näitä pienenpieniä helmijuttuja, joista niistäkin saa pujottelemalla ja kiepauttamalla vaikka mitä.

    VastaaPoista
  2. Mustaleski, niinhän tuosta lumoavasta voi ajatella. Lapset tykkäävät tehdä näitä. Tämän kirjan annan joululahjaksi 12 -vuotiaalle tytölle, joka on nyt koivn innostunut tästä harrastuksesta.

    VastaaPoista
  3. Kaunis on sininen koru! Tuon kieputtelun varmasti oppisi kun harjoittelisi ahkerasti. Kroatiassa katsoin korukieputtajan työtä ja ostinkin lopuksi siniharmaista palloista hopealangalla kieputetun ranneketjun. Tämä harrastuksena ei tarvitsisi suurta tilaa...

    VastaaPoista
  4. Anja, missä ihmeen välissä sinä sinne Kroatiaankin olet ehtinyt;-) Se on kuulemma kaunis maa. Lumimies kutsuu sitä nuukan Itävallaksi. Tyttäremme lähtee ensi keväänä sinne tai Kreikkaan. Kehuin ihan Anun (Juudean jupinoita) Kroatian kuvien ja juttujen perusteella nuorille ko. maata.

    Minustakin tuo sininen on jotenkin niin tyköottava. Kilparikorun otin kahden kilpikonnamme muistoksi. Niiden oikeiden. Tuo leikkikilppari on Olgan iltaunirituaali: Sen sisälle laitetaan, joka ilta kolme nannasydäntä ja vielä sisukas sissimme aukaisee konnan kuoren ja löytää namit. Ellei leikkiä leikitä, ei hoviväki pääse nukkumaan;-)

    Ei niin suurta tilaa kuin se, mitä äitini kunniakkaasti aikanaan teki eli solmi käsin upeita, isoja ryijyjä. Mm. se iso Pyörre, jok aon näkynyt niissä mun kuvissa 'Kruunun takaa'. Mutta kyllä siinä joku pöytä pitää olla ja loota tarvikkeille ja työkaluille.

    VastaaPoista
  5. Tuommoinen kirja on kyllä kätevä;olehn joskus hypistellyt samankaltaisia.Olen vuosien varrella aina välillä tehnyt omia koruja,mutta aika yksinkertaisia sellaisia.

    VastaaPoista
  6. Kälyni tekee ihania koruja, hän on myös hopeaseppä (rahansa tienaa toki biologian tohtorina), häneltä saamme ihania henkilöhohtaisia lahjoja.
    Minä kilpailen mielelläni joulukuusen kanssa ;)

    VastaaPoista
  7. Tämä on ihana, voin kuvitella että yksi typy on aika myyty.

    VastaaPoista
  8. Hannele, ja minun sukulaiseni, joka on aviossa irlantilaisen kanssa, valmistaa ja myy kelttikoruja. Mm. Turun keskiaikamessuilla joka vuosi yms.

    Pidän mielettömästi hopeakoruista, joissa näkyy käden jälki eli upea harrastus kälylläsi.

    Niin minäkin, sillä kuuseemmekin tulee vain hopeaa!

    VastaaPoista
  9. Minulla muutama komee kälyn tekemä hopeakoru. Ostin yhden kelttikorun matkamuistoksi Irlannista keväällä, niistä kivistä joita siellä rannalla, ei antiikkia, "vain" 40 vuotta vanha..

    VastaaPoista
  10. Hannele, voisit kuvata kälysi tekemiä koruja. Hän takuulla ilahtuu, jos tuot niitä blogiisi.

    VastaaPoista
  11. (varkaat varastivat tyttäreni hienon hopeisen kaulakorun :(

    VastaaPoista
  12. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Täytyykin käydä tutustumassa siihen lähemmin Akateemisessa. Kiitos linkityksestä! :-)

    VastaaPoista
  13. Hannele, elämä on...joskus sellaista.

    ***

    Absolutely white, en tarkkaan ottaen tiedä, millä tasolla teet koruja, mutta ainahan voi löytää jotain uutta.

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen kirja, varmasti siitä löytyy jotain uutta minullekkin. Käyn kyllä tutustumassa

    VastaaPoista
  15. Valokki, minusta jo tuossa sinisessä korussa on jotain maagista..., mutta kyllä se sinun viimeinen punainen sarjasi on ylittämätön. Ellei lasketa turkooseja:-), mutta ne ovat jotenkin niin kesää.

    VastaaPoista