sunnuntai 20. marraskuuta 2011
MARRASSUNNUNTAITA SINISEN OVEN TAKAA JA MUUALTAKIN
Ei ole ollut sekunnin rauhaa kotona edellisen kirjoitukseni jälkeen. Mikä vaikutus kirjoitetulla sanalla voikaan olla;-) Tosin on juostu myös kaupoilla, mutta mitä väliä, sillä joululahjat on jo kaikki hankittu. Minä en ole henkilö, joka joulukuussa juoksee kaupoilla: Silloin olen jo luomassa tunnelmaa.
Tunnelmista tuli mieleen kertoa, että minulla on blogeja, joita vaalin ja vähän taidan salatakin, sillä ne ovat lähteitä, joissa käyn virkistäytymässä ja niissä on paljon kaunista ja myös kevyttä. Tämän sunnuntaipostauksen kuvat ovat blogista Sinisen oven takana, jossa on niiiiiin järrrrkyttävän hurmaavaa, kuten nämä ruusukuvat nyt marraskuulla, että kuolleetkin heräävät eloon.
Tänään luen nautittavaa kirjaa, siis niin sikanauttivaa, että en voi olla kirjavalintaani muuta kuin täydellisen tyyytyväinen. Lumimies valmistaa koko sunnuntaiaterian, joka nautitaan kynttilöiden valossa vasta hämärän pudotessa. Me tehdään aina kaikki kivat jutut hämärän pudotessa... Aikuistaloudessa jaksaa odottaa myöhempään ja pärjää brunssaten pitkälle.
Minusta nämä Sirkan ruusukuvat sopivat erinomaisesti tähän marraskuun sunnuntaihin. Marraskuu ei ole minulle enää kuukausi, jolloin maa martona makaa, vaan se on kuin suven jatkumo, mutta kaikki on paljon paremmin, sillä ei ole liian kuuma eli minun ei tarvitse istua kellarissa Hänen Majesteettinsa Olgan kanssa, mutta on niin lämmin, että voi grillata myöhään illalla kynttilöiden valaisemalla terassilla yön hellä pimeys ympärillä. On happea mitä hengittää ja ajatukset pyörivät myös puutarha-asioissa. Ensi viikolla teen vuoden viimeisen 'puutarhakirjan' ja saatanpa tehdä myös lisäystä Leena Lumi's Flower Power -postaukseeen.
Eräs virkistyslähteeni on Akissfromthepast, joka inspiroi minua niin moneen. Viimeisin tuotos Szymborskan runo Lumikarpalossa. Ensirakkaus on niin tarkkanäköinen, mutta kuva, jonka 'lainasin' Akissfromthepast -blogista tuo siihen pehmeyttä, joka kuitenkin vain vahvistaa Wistawan näkemystä - suloisesti.
♥:lla Leena Lumi
Smile
kuvat Sirkka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita ruusukuvia ja levollinen tunnelma täällä.
VastaaPoistaIhanaa aikaa tämä marraskuukin, kun aurinko paistaa ja on muutama aste pakkasta. Pimeä tulee aikaisin, mutta ei haittaa, tuikut ja lyhdyt syttykööt.
Luin vasta nyt edellisiä postauksiasi ja totean vain, että Sinulla riittää vauhtia. Paljastukset saivat vähintäänkin hymyn huulille.
Samoja virkistyslähteitä...Sirkan
VastaaPoistaSinisen oven takana oli ihan ensimmäinen blogi, jonka ihan tietoisesti luin, sattumalla olin jonnekin aikaisemmin eksynyt.
Eräs asiakas joskus hänestä (tutustaan) vinkkasi, ja sen jälkeen aloin hissunkissun pikkuhiljaa tutustua koko ihmeelliseen blogistaniaan. Ja täällä ollaan :) -pahasti jumissa!
Oikein nautinnollista sunnuntaita!
Mun pitäis käydä VillaLillassa, mutta tämä laiska kotoilu pitää nyt niin tiukassa otteessaan, että tuskin viitsin...
Marjatta, on niin hurmaavaa, kun ruusut kukkivat vielä ja muuallakin kuin Sirkalla. Tosin hänellä on kauneinta.
VastaaPoistaMe kuhkitaan kynttilöiden avulla terassilla untuvatakit päällä. Tämä on kunnon saaristolaiselämää!
Minua itseäkin parhaina päivinä naurattaa, kun katson itseäni kuin sivulta ja mietin, kuka tuo nainen on...
Mukavaa sunnuntain jatkoa!
Pepi, minä rauhoitun näin äärettömän kauneuden äärellä. Se onkin jo aika harvinainen juttu. Ehkä sinullakin putoavat kierroket Sinisen oven takana...Me ei voida koko ajaa paahtaa sataa, vaikka se onkin sun ja mun tyyli, mutta lopulta se tappaa;-)
VastaaPoistaViehättäviä kuvia, suloisia ruusuja, hemaisevia värejä..
VastaaPoistatäynnä aistinautintoja..
Ihanaa sunnuntaita sinne kaikille...
itse lähden vetämään kesken päivän rauhaisuuden, joogaa...
Ilta jatkuu takkatulen ja hiljaisuuden sylissä..
♥
Hanne, eikö vain: Näitä kuvia voisi juoda.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Miten sun elämä voi kuulostaa noin harmoniselta...eikö edes Pilkku ole tuhonnut mitään;-)
♥
Ihania ruusuja kiitoksia, pitääpä katsoa mikä sinua on pitänyt rauhattomana:)
VastaaPoistaMustalesk, eikö vain! Kristallipallostako aiot katsoa;-) Minä olen syntymästäni Levoton Tuhkimo.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaipäivän jatkoa sinulle!
kyllä kärsivällisyyskin oikeessa paikassa kannattaa
VastaaPoista(Poikamme kohta kotiin Kiinasta ja Hong Kongista,
mies ollut viikolla Oulussa...
Ihania kuvia! Sinun blogisi on myös virkistymisen lähde!
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.Joko teille tuli lunta`?
Hannele, sinä olet parempi siinä lajissa. Mukavaa sunnuntain jatkoa! Nyt ´minäkin saan Ice Bugit;-)
VastaaPoista***
Jael, eikö vain! Varmaankin, sillä saan sut nauramaan;-)
Kiitos samoin!
Aamulla oli kuura maassa, mutta lunta ei ole näkynyt ja ne asterit kukkivat edelleen.
Oulu näköjää universumin keskipiste..
VastaaPoistaBlogisi on minulle sellainen tuulahdus ja henkäisy luontoon.
VastaaPoistaTulee aina kunnon ravistusta pölyttyneisiin aivoihini. Ihanaa.
Unelma, SINUN aivosi eivät ole IKINÄ pölyttyneet. Minä en pysy vauhdissasi!
VastaaPoistaKiitos silti!
Mukavaa sunnuntia-iltaa!
Hannele, minstakin tuntuu joskus siltä;-)
VastaaPoistaTosi kauniita kuvia! Ja nyt kyllä kiinnostaa, mikä kirja sinulla on kesken...
VastaaPoistaLempeää sunnuntai-iltaa, Lenchen!
Karoliina, kunpa aina oliis näin kaunista!
VastaaPoistaNo se Täydellinen paisti, mutta LM otti niin todesta tuon edellisen postauksen, että minulla ei hetken rauhaa. Ah,odotan aamua kun hän lähtee töihin...
Kiitos samoin sinulle, Karoliina!
No voi että, minäkin päätin vähän aikaa sitten (kirjan ollessa jo ehdokas, mutta ennen voittoa), että haluan lukea sen! Odottelen vielä tarkempaa analyysiasi jne., mutta jossain vaiheessa haluan lukea tuon kiehtovalta kuulostavan esikoisen, jota en jostakin syystä huomioinut Teoksen syksyn katalogissa ollenkaan.
VastaaPoistaSinä Ihana Lumikuningatar täällä luonasi kuvasi saavat minutkin hieromaan silmiäni, sillä ne näyttävät kuvissasi aivankuin en olisi niitä aikaisemmin nähnytkään,..näin hyvillä mielin pilke silmäkulmissani!
VastaaPoistaKiitos Sinulle kauniista sanoistasi, niiden lumoissa lentelen...ja tuntien syvää kiitollisuutta, että kuinka osaatkaan kirjoittaa kauniisti,
Kiitos Sinulle!
ja myös olen kiitollinen Sinulle, kun Akissfromthepast tuli luotasi
blogiini ja siten sain onnen tunteen sisällein sukeltaessain hänen aivan mykistyttävän kuviensa
pariin...toisinaan henkeäni pidätellen, mutta vain hetken sillä muuten olisi saattanut käydä...:) näin leikkimielisesti, ymmärrät.
Hyvän mielen sunnuntain jatkoa,
Sinulle Leena<3
Sirkka
Karoliina, minä en ollut huomannut mitään ehdokkuutta, mutta sitten sen voittojutun kylläkin. Jätin sen lukematta. Katsoin vain aiheen ja tiesin heti, että tässä on minulle 'täydellinen paisti'.
VastaaPoistaOi, nyt heität paineita;-) Olisi vain niin kiva kerrankin kirjoittaa: 'Sikahyvä kirja, joten lue!'
Voisin luvata, että luet kirjan, sillä siinä on tematiikkaa, joka kiinnostaa sinua. Pidit Pikkuseikkoja, jossa minua hieman joku häiritsi (se tarkkailu...), mutta tässä se melkein sama on hulvattomammassa muodossa. Samaistun nyt niin tähän päähenkilöön, ymmärrän häntä ehkä jo liikaakin...
Sirkka, Sinä Kauneuden Jumaltar, minä teitysti suurensin niitä. Nämä ovat taideteoksia, joiden kuuluu peittää kaikki muu alleen.
VastaaPoistaKiitos itsellesi: Ilo oli minun ja lukijoideni. En edennyt kirjassani, kuten piti häririnnän takia;-), joten nämä saavat nyt tässä valaista tulevan viikkomme alkua, kunnes saan 'täydellisen paistini' valmiiksi. Toisaalta, näiden perään kyllä sopisi vuoden viimeinen puutarhakirja, joka ei ole ihan sitä, mitä voisi luulla...
Sirkka,ole hyvä vain! Kyllä minä ymmärrän, sillä olen siellä samassa jo itsekin: Hän on niin hurmaava...
Kiitos samoin sinulle!
♥
Kivan kuuloinen sunnuntai ja mahtavia ruusuja! Miten minä saisinkaan oman R:ni valmistamaan kokonaisen aterian. Hän osaa tehdä vain loistokasta perunagratiinia..ja loput pitää itse tehdä :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, mieleen ei tule kuin naisen salaiset aseet ja niitä on muitakin kuin se yksi. Se on sitten ikäänkuinR:n uude´lleenkoulutsta, mutta jos teet sen hiljaa hivuttamalla, hän ei edes huomaa mitään.
VastaaPoista(Lue: Satu Taskisen kirja Täydellinen paisti! Se kertoo suomalaisesta naisesta, joka menee avoliittoon Wieniin. Hän kutsuu miestään Itävaltalaiseksi ja koko kiintoisa, terävästi nähty tilanne pyörii sen paistin ja kylään pyhäinpäivänä tulevien miesten sukulaisten ympärillä. Tunsin samaistumista, sillä siinä olisin ollut minä, jos olisin kuunnellut nuorena toista ääntä, joka tuli Sveitsistä.)