tiistai 6. joulukuuta 2011

HETKI LYÖ


Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.


Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin yhäti hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken - sodan vammatkin.


Vaan kuitenkin, hetkien välit ovat elettyä elämää täynnä. On tehty lapsia ja taloja ja työtä ja osallistuttu monenmoiseen, sodan rempoista, ikuisista sotamuistoista huolimatta. On ollut iloa ja surua niin kuin elämään kuuluukin. On asteltu sitä räsymattoa pitkin, jossa tummat värit ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, että ilo näkyisi paremmin. Surun tummuus: ilon kulissi!


Meitäkin on lyöty, lyöty kuin vierasta sikaa. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat omat ja purivat. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan muotia syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa on vaarassa. Eivät myöskään kokemattomuuttaan muistaneet tai tienneet, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan hyökkäystä vaan päinvastoin: Historia tuntee vain pedon totuuden.

Me sotainvalidit emme kuitenkaan ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, on nyt täydellinen rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt taas koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena - hetkemme on lyönyt. Mitäpä menetetyistä vuosista taikka raajoista taikka säryistä, kun isänmaa on vapaa maa. Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!


SOTAINVALIDI VM.-22
puolesta ja kiitollisena
tyttäresi Leena

Veteraanin iltahuuto

kuva Unelma

En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.

Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.

- Mika Waltari -

Finlandia

kuva Anne

32 kommenttia:

  1. Hienolle kirjoituksellesi kiitos.Kaikkea hyvää tähänkin päivään sinulle Leena .Voi miten on upeaa olla vapaan maa tytär.

    VastaaPoista
  2. Maria, ole hyvä ja kiitos. Vuodessa muutama päivä, jolloin niin ikävä isää...

    Vapaus on kaikki.

    Kaunista päivää sinulle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Leena!
    Ja kiitos kaikille heille!

    VastaaPoista
  4. Pepi, ole hyvä.

    Nimenomaan: Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Upea kirjoitus jälleen, Leena.<3

    "Saat minut kyyneliin..."

    Olkoot he iäti muistettuja ja rakastettuja, jotka taistelivat puolestamme! Heille kiitos - ja kunnia!

    Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle, Leena-IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  6. Aili, kiitos!

    ...siis kyynelehtikäämme yhdessä: On se sen arvoista.

    Me muistamme ja pidämme huolen, että myös lapsemme tietävät, ketä kiittää.

    Kiitos samoin sinulle, Aili IhaNainen!

    VastaaPoista
  7. Nyt kaikkien pitää vaikuttaa politiikkoihimme, jotta he ymmärtävät antaa viimeisen arvon näille vapauden ritareille. Veteraanijärjestöt ovat olemassa enää kymmenisen vuotta. Sen jälkeen ei apua tarvita, ei pyydetä. On ikävää lukea katteettomista lupauksista, joita kuulunee juhlapuheissa tänäänkin..

    VastaaPoista
  8. Nette, juuri niin! Ja eikö ole häpeä, että heidän pitää kerjätä kaduilla almuja. Me olemme heille velkaa edes huolettomat vanhuudenpäivät, sillä monelta meni sodassa paras nuoruus ja terveys.

    Oi niin: Juhlapuheet...ne ovat vain puhetta vailla tekoja.

    VastaaPoista
  9. Kaunis teksti ja niin väkevä sanoma.

    Aamulla metsätiellä minäkin muistelin omaa sotaveteraani-isääni, hänen vielä eläessään soitin jokaisen Itsenäisyyspäivänä kiitospuhelun isälleni. Veteraanien muisto elää.

    VastaaPoista
  10. Unelma, kiitos!

    Minä kyynelehdin joka kerta kun kuulen laulettavan Veteraanin iltahuudon.

    VastaaPoista
  11. Koskettavia sanoja molemmissa teksteissä.
    Ja kuvat ovat myös pysähdyttävän kauniita.
    Nauttikaame tästä kauniista itsenäisyyspäivästä!

    VastaaPoista
  12. Irene, kiitos!

    Juuri niin tehkäämme.

    VastaaPoista
  13. Kaunis ja liikuttava teksti. Hyvää itsenäisyyspäivää, Leena!

    VastaaPoista
  14. kaunista ja koskettavaa. Kiitos Leena ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää

    VastaaPoista
  15. Leena, nyt vain lyhykäisesti halki valkean lumimaan: onnellista itsenäisyypäivää puhallan!

    Tärkeä kirjoitus!

    VastaaPoista
  16. Katja ja Minttuli, kiitos ja kiitos samoin!

    VastaaPoista
  17. Valkoinen kirahvi, kiitos samoin sinulle - lumen maassa.

    VastaaPoista
  18. kaunis kuva

    1939 setäni Joonas oli eka joka kuoli rintamalla

    VastaaPoista
  19. Jälleen kerran, Leena, upea kirjoitus. Kiitos siitä.
    Veteraanien iltahuuto on minulle tullut tutuksi muutama vuosi sitten järjestämästämme sota-ajan laulujen illasta. Varsinkin sen sanat: hoivatkaa, kohta poissa on veljet....
    kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa! Niitä säkeitä on ollut vaikea kyyneleittä laulaa. J nytkin kommenttilaatikkoon kirjoittaa...
    Hyvää itsenäisyyspäivää, Leena.

    VastaaPoista
  20. Hannele, kiitos.

    Moni jäi...sinne jonnekin.

    ***

    Anja, kiitos.

    Otaksun, että koskettavampia laulun sanoja ei löydy. Eikä tätä tarvitse kyynelittä kuunneella, sillä kyyneleet tapahtuneen ymmärrystä, mistä suuresta on ollut kysymys ja mistä saamme kiittää.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  21. Kiitos leena tästä niin vaikuttavasta, kauniista, koskettavasta postauksesta.
    Silmät kosktuivat, sydän liikahti. Vasta näin elämän kokemusten, vuosien myötä ymmärtää sen valtavan kiitollisuuden, kunnioituksen , joita he, meidän sankarimme kantoivat, jotta me saisimme vapaan oman maan!!

    kaipaan myös isääni juuri tänä päivänä!
    halaus sinulle♥

    VastaaPoista
  22. Hieno ja koskettava kirjoitus, kiitos Leena. <3

    Minun enoni ei tosiaan selvinnyt, pienestä se oli kiinni. Sodittuaan talvi- ja jatkosodan hän kaatui sodan viimeisinä päivinä. Muistan jo varhaislapsuudestani, miten äitini ei ole koskaan pystynyt puhumaan isoveljestään itkemättä, hän oli pikkukoululainen veljensä kuollessa.

    Vaikka itse olen syntynyt vasta 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen, kaipaan silti menetettyä enoa, sitä enemmän, mitä enemmän ikää tulee lisää. Ja varsinkin näin itsenäisyyspäivinä mietin paljon enon elämää ja viimeisiä hetkiä. Oliko kukaan lähellä, pitikö kädestä, rukoiliko puolesta?

    Nämä ovat valtavan isoja ja tärkeitä asioita muistaa ja ymmärtää. Toivon sydämestäni että tulevatkin sukupolvet ymmärtäisivät, mitä itsenäisyys ja vapaus ovat maksaneet, ja osaisivat sitä arvostaa.

    VastaaPoista
  23. Niin, ja melkein unohtui: hyvää itsenäisyyspäivää sinulle Leena! <3

    VastaaPoista
  24. Hanne, niin...piti vähän 'kasvaa', että alkoi ymmärtää - syvästi.

    Kiitos!

    Sama täällä...ikävä.

    VastaaPoista
  25. Hyvää itsenäisyyspäivää ja hieno kirjoitus Leena.Sai minut ajattelemaan omaa isääni,joka myös oli saman sotaveteraani.

    VastaaPoista
  26. Sara, kiitos!

    Miten järkyttävää kuolla sodan viimeisenä päivänä. Se jotenkin lisää menetyksen epäoikeudenmukaisuutta. Ymmärän, että äitisi ei tavallaan voi ikinä sitä unohtaa.

    Isäni selvisi, mutta kantoi ikuisia kranaatinsirpaleita selässään sekä muistoa siitä, miten hänen paras ystävänsä räjähti vieressä kappaleiksi.

    Me olemme ihan velvolliset siirtämään tätä viestikapulaa seuraaville sukupolville.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Jael, kiitos samoin ja kiitos.

    Muistan. Ja sinä muistat, että julkaisen tämän saman joka vuosi.

    VastaaPoista
  27. Enpä voi muuta kuin yhtyä edellisiin kommentoijiin. Kiitos huikeasta tekstistä ja kaunista tärkeän päivän iltaa!

    VastaaPoista
  28. Helmi-Maaria, kiitos ja kiitos samoin: Uskon sinunkin olevan tässä juhlassa mukana.

    VastaaPoista
  29. Jep jep, mä luulen, että mun kommentti lähti suoraan avaruuteen.

    Ensinnäkin tosi kiva kilpailu-idea käynnissä.

    Sitten jos pitäisi valita kahdesta suosikista, niin perustelut ekaksi:

    Pidän ensimmäisestä kuvasta, koska se kävisi sulle suoraan omaksi runokirjaksi tms. =) Siinä on sopivaa herkkyyttä, valon linjaa ja hehkeyttä.

    Sitten pidän tuosta kolmannesta kuvasta, se tuntuu olevan inspriraation synnyttämä. Nuo valokuvat ja Riverton sopivat niin hyvin yhteen että =)

    Jos näistä kahdesta pitäisi valita vain toinen, niin ehkä kilpailisin Riverton kuvalla (ja samalla salaa kehittelisin omaa kirjankanttani ;-))

    Sori kun vastaus tuli vasta nyt. Olen ollut lietsussa ;-)

    VastaaPoista
  30. Gitta, se tulikin tähän toiseen kohtaan;-)

    Ykkönen: Patentoin ideasi, kiitos. Tuliko yhtään mieleen, miten nuo lapsen kasvot sopivat luontoeroottisiin runoihini;-)

    Kolmoskuva syntyi vahvassa inspiksess!

    Mahdatkohan tarkoittaa nyt, että pidätkin kakkoskuvasta? Sotket kakkosen ja kolmosen...

    Ei mitään sorrya;-) Jäätyvä järvi on jo jemmassa. Se odottaa...

    Kiitos!

    VastaaPoista
  31. Isiä ja pappoja kiitollisuudella muistaen.

    VastaaPoista