torstai 23. elokuuta 2012

HELI SLUNGA: ORJAN KIRJA

Prologi


I should just be my own best friend
not fuck myself in the head with stubid men.

Amy Winhouse: Tears dry on their own

Heli Slungan kolmas teos Orjan kirja (WSOY 2012) jatkaa kanssani siitä, mihin jäimme Varjomadonnassa, kirjassa, joka oli niin nauttimista, Afrikka-ikävää, polvistumista, naurua, nussimista ja kolmessa sekunnissa rakastumista. En ollut ’löytänyt’ Orjan kirjaa, sillä pelkään kesyyntymistä. Olen koko ajan pelännyt, että yhtäkkiä Heli ilmestyy naistenlehtien sivuille istuen omakotitalon hiekkalaatikolla kaksi taaperoa vieressään ja kaunis noutaja nojaamassa häneen. Ei mitään pelkoja! Sain paketin, yllätyksen. Siitä kuoriutui kirja, joka on kauniisti signeerattu: ’Leena Lumi: Kiitos upeasta blogista ja hyviä lukuhetkiä 19.8.2012 ♥:Heli Slunga’ Ja kirjasta löysin Varjomadonnan melodian, mutta lisää uuttaa, kiihkeää, raivoisaa, paljastavaa, uskaltavaa Heliä, joka rakastaa miten huvittaa, näyttää näreet kaikille suopursupimeää kosteissa pikkuhousuissa ja tuntee naisen, ehkä minut, joka samettiesiripun takana, riisun hatun suruverhon ja vanhenen kaksikymmentä vuotta.

Kustantajan sanoissa Orjan kirja on säälimätön, röyhkeä runokokoelma, jossa jaellaan sekä ruoskaniskuja että rakkaudentunnustuksia kenelle tahansa – maksusta ja maksutta. Minulle totuus ja siitä kertominen ei ole röyhkeyttä, se on rohkeutta ja ilmaa, jota hengitän, siksi Heli Slunga on minun runoilijani. Tämä nainen pohjoisesta, jolta on aiemmin ilmestynyt Jumala ei soita enää tänne (Minerva 2008) ja Varjomadonna (Minerva 2009).

Varjomadonnan osaan ulkoa ja siitä löytyy joitakin runoja vaikka Lumikarpalosta. Erityisesti pidän ’Olet pannut lapun luukulle: enää ei tuoretta miehenlihaa, teräviä cumshotteja tarjoilla…’ Mutta maailman kaikkein eniten pidän Slungan lauseesta:

Vain tämä on selvää: runoutta ei saa tuhlata savukkeensytyttimiin; siitä on tehtävä puukko.

Heli kirjoittaa edelleen puukolla, ja minä ikihippinä luen barrikadilla seisten hänen runojaan. Ensin luin Orjan kirjan yksin. Sitten luin sen miehelleni ääneen ja eilen ystävälleni valitut palat, joissa samaistuimme kotiorjaan, huushollaajaan ja/tai luksushuoraan, jonka köyhä mies otti

Voidaanko yksin minua syyttää mieliteostasi:
huushollaajan sijasta otit luksushuoran
vaikka olit köyhä mies, eikä sinulla ollut varaa
vaimon lisäksi kokkiin, lastenhoitajaan, siivoojaan
ja puutarhuriin. Hädin tuskin naisesi kampauksiin!
Miten ahne voi köyhä mies olla?
Minusta oli kovin ikävää kontata pitkin lattioita
pienet kultaiset geishakuulat vaginassani, yhteensä 100 grammaa
ja niinpä jätin sen…

Nyt minulla on pillu kuin satiinihansikas
ja sileät vikkelät sormet
nypityt kulmakarvat
ja kauniisti ajeltu häpy,
mutta onko niistä sinulle iloa:
olet aina niin väsynyt poimittuasi granaattiomenoiden
ja greippien kuoria, viinirypäleiden…

Olen liian vanha
saumasukkiin, pitkiin hiuksiin,
hymyilemään tällä tavalla

kun kaikesta on tullut äkkiä irstasta:
suonikohjunviolettia,
märkivää ientä,
epäonnistuneita kasvojenkohotuksia…

Orjan kirja on myös kauneutta. Jos palvoo elämää ja kaunista, antaa armon sille, että puutarhassa lentävät rajatilaperhoset ovat kaikista kauneimmat. Nekin voivat kaivata ja ikävöidä. Muistella, millaista oli olla nuori ja lentää aamunkoittoon, ja silti tunnisti vielä aamulla itsessään uskomattoman kasteen janon…tähtisumujen sytyttämän

yöt minä hengitin selkäsi takana / yhteisen nimen, peiton alla
uneksin leijonista, hevosista, krokotiileista / parittelemassa kanssani

Orjan kirjan sisällysluettelosta löytyy vaikka Esiliinassa Che Guevara, Näet linnun, Palveluammatti, Tarvitaan sisäsiistejä taiteilijoita, Aviomiehelle tms. –sarja, Saituus sairastuttaa avioliitot, Rakkaudentunnustuksia kenelle tahansa -sarja, Onko minun syyni ja Viisikymppisinä…Luettuani viikkoja Pahan kukkia, löydän Slungasta samoja hämärän polkuja, myös pimeää, mutta huumoriakin ja sitten tietysti sitä 'tatsia', joka syntyy naisen mielestä. Kaikkein kovinta oli kohdata se etiäinen, että sitten kun tai jos, Heli ei enää kirjoita näin furioso, minä olen pelistä pois. Sitten janoni on sammunut ja kaikki on ohi. Runo Viisikymppisinä on niiiiiin hyvä, että menkää nyt ja etsikää tämä kirja käsiinne, sillä minä en tarjoile sitä, vaan Saituus sairastuttaa avioliitot

Saituus sairastuttaa avioliitot,
hetki, jona alkaa laskea toisen
orgasmeja, nukuttuja tunteja,
huvituksiin käytettyjä rahoja
ja vertailla niitä,
ajatella ansainneensa
hyppysellisen enemmän:
mehukkaamman pihvin,
muhevamman tyynyn,
perheen ykkösauton,
vähän parempaa viiniä
kuin tuo –

(Elävän tiikeriturkin,
kultaisen wc-istuimen
ja miespalvelijan)


Epilogi

…mutta onnellinen kuolema suodaan vain niille
jotka ymmärsivät tarpeeksi varhain että rakastajista,
hallusinogeeneistä tai aamupäiväsamppanjasta,
ei tule millään tekosyyllä kieltäytyä…

*****

Kiitos Heli♥

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Annika K  Paula  Mari A. ja Noora

*****

Tears Dry On Their Own

42 kommenttia:

  1. No huh huh, mieletöntä tekstiä! Siis mielettömän hyvää. Sykähdyttävää, provosoivaa ja (ainakin näiden tekstien perusteella) hauskaa! Tämä täytyisi lukea jo kannen puolesta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, lue myös Varjomadonna. Molemmat tasan yhtä kuumia!

      toteaa nainen

      'Esiliinassa Che Guervara, keskiluokkaisen naisen
      hetken mielijohteesta ostettu, kuviteltu anarkiasympatia,
      keskisormen manikyroitu korallilakattu aggressio...'

      Älä vain usko: Minä olen mitä vain, mutta riippuu asiasta.

      Suosittelen!

      Poista
    2. PS. Mutta tämä ei ole se kirja, jota nyt luen kai vielä viikonloppunakin. Mietin, että oletkohan sinä samassa maailmassa, missä lumikurjet kirjoittavat vesiin, mutta kaikessa on veren maku...

      Poista
    3. Minulla on villi veikkaus mitä olet lukemassa (ilmiselvästi se ei ole Kadonneet), mutta maltan nyt kerrankin odottaa... :D

      Poista
    4. Eikun jotain punaista...P.C.:a. Vaihteeksi kahden kirjan jälkeen ainakin alku lupaa vanhoihin hyviin aikoihin paluuta.

      Poista
    5. No nyt tiedän ;) Arvaatkos mitä!? Olen "poikkeava", mulla nimittäin on koko sarja lukematta. Aukko sivistyksessä todella :D Pitääkö ottaa koko sarja vai toimiiko yksittäiskappaleina?

      Poista
    6. Et ole poikkeava, sillä minulta on lukematta paljon, minkä 'kaikki' muut ovat lukeneet.

      Et ehdi lukea kaikkia, niitä on 13 ja tämä uusin on 14. Voit hypätä heti tähän, jos kiinnostaa. Tätä ennen oli alamäki ja uhkasinkin jo hyvästellä koko sarjan, mutta nyt tuntuu hyvältä. Toimii yksinkin, sillä aina jossain kohtaa muistetaan kertoa, mitä joku on tehnyt silloin ja silloin, mutta yhdessä kirjassa, en nyt muista juuri sen nimeä, oli elämäni ainoan kerran jotain, jota en olisi edes halunnut lukea...Eli joskus niinkin kovaa.

      Poista
  2. Vau. Minulla on ollut tänä vuonna onni kuulla kahdesti, kun Heli Slunga on esittänyt Orjan kirjan runoja ennakkoon. Mitään niin vaikuttavaa en ole pitkään aikaan kuullut. Todella ravistelevia, voimakkaita runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinä onnellinen siellä kulttuurin kehdossa, vaikka harjukaupungin toinen nimi onkin Suomen Ateena, niin aina vain sitä urheilua..

      Kuuntelin Youtubelta Helin osallistumista Runopuulaakiin, kun hän luki runojaan Varjomadonnasta.

      Nämä Lapin naiset...Slunga ja Kettu.

      ***

      Pakko kertoa, että on tässä saarella asumisessa etunsakin ja muu kuin uiminen: Olen nyt vilustunut ja kuurilla, sillä illat ovat menneet kettuja parin metrin päästä seuratessa. En tajunnutkaan, miten kylmiä ovat yöt, sillä nythän on vasta elokuu, mun elokuu...

      ***

      Heli on hothothot!

      Poista
  3. Miekin olen päässyt kuuntelemaan Slungan esitystä, pidän siitä, että runoja esitetään. Hän on voimakas esiintyjä. Luen paljon vähemmän runoja kuin sie Leena (ja sie vielä itse niitä kirjoitatkin!!), mutta tähän voisin itsekin tarttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, te olette kultturihemmoteltuja;-) Miksei Heli tule Jyväskylään!

      Mie luen runoja tosi paljon. Kirjoitan vain, jos niitä alkaa minusta valua. Sitä varten on aina pieni vihko yöpöydällä.

      Mie nyt siulle tätä kuumasti suosittelen!

      Poista
  4. oi että. minäkin "tutustuin" Slungaan kun kuulin hänen lukevan runojaan itse - ja kun kuulin häntä haastateltavan "rakastuin 3 sekunnissa". allekirjoitan arviosi jo lukematta kirjaa. en tiedä olenko riittävän rohkea lukemaan näitä mutta salaa ainakin olen ;)

    luulen ettei runoijaija ihan kohtakaan löydy kodin kuvalehdesta noutajan kanssa hymyilemästä.

    meillä on tänään 9v. hääpäivä ja tuo saituus runo osui kyllä hyvään saumaan. jään sitä makustelemaan ja taidan haluta kirjan käsiini jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, minä olen rakastunut häneen jo vuosia sitten. Ja nyt kun sain kuulla äänen, se vain jatkuu.

      Pienten lasten äitien kannattaisi pitää liekki oikein rouhuamassa, sillä lasten paras on vanhempien keskinäinen suhde. Minä en ole mikään antamaan parisuhdeohjeita, olenhan kerran eronnutkin, mutta molemmat jo aikuset lapsemme ovat kertoneet auki, miten he tykkäävät kun 'teillä on aina kuin jotain menossa'. Ja eräs tämän suven vieraamme lähetti perään kiitoskortin, jossa luki, että 'oli mahtavaa nähdä kahdenkeskistä kemiaanne.'

      Ei Heliä Kodin Kuvalehteen, ei !!!

      Onneksi olkoon♥ Tuo saituusruno voisi olla jonkin aikaa vaikka jääkaapin ovessa tms. Sehän ei kuulu vain sulle, vaan myös sun miehellesi.

      Halit!

      Poista
  5. Ei tekosyitä eikä kietäytymistä täällä vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, mitä ihmettä ne oikein syöttivät tai juottivat meille Heidekenissa;-)

      Poista
  6. Onpa ronskia mutta hyvää tekstiä.Ja tuo kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ei mitään teeskentelyä;-)

      Kansi on hyvin jännittävä.

      Poista
  7. Minulla on tuo Helin "Varjomadonna", vai olenko antanut sen siskoni tyttärelle..
    Rajua, vaikuttavaa, todellista!
    Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minulle nämä ovat yhtä hyvät, mutta onhan tämä Orjan kirja aika herkullinen, kun tässä on vähän ikäkriisiä mukana. Helillä sitä ei voi olla, mutta ehkä hän ennakoi;-)

      Nimenomaan todellista, vaikuttavaa ja rajua, ei röyhkeää.

      Niin minäkin.

      Poista
  8. Hö. Olin menossa kuuntelemaan Slungaa Oulun kirjamessuille, mutta myöhästyin enkä kehdannut mennä kesken kaiken. Olisi selvästi pitänyt, yleisö raikui niin että kuului kauas! Runot ovat lukumukavuusalueeni ulkopuolella, mutta Slunga saattaisi sinne sujahtaa, täytyypä etsiä kirjastosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, se on todellakin 'hö'. Minulle kävi vähän samanalainen juttu viime kerralla Hesan kirjamessuilla Aila Meriluodon kanssa...

      Minulla on järkyttävän laaja runomaku. Olen kasvanut aikana, jolloin tabujen rikkominen oli hyve, joten luen etenkin rohkeita runoja, mutta myös romanttisia. Nerudakin on aika kova sana...

      Ehkä löydät Orjan kirjasta jotain mieleistä, minä olen saattanut valinta tähän rajuinta;-)

      Poista
  9. Tämä on niin vaikuttavaa! Upea postaus, rohkeista runoista. Halaus ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, eikö vain! Kiitos. Sinullehan näitä luin...

      Kiitos samoin!

      Poista
  10. Sopivat kyllä sinun suuhusi hyvin. Rhöniltä puhallus sai silitykset eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, minustakin tuntuu siltä...

      Oi, Rhönn ja yhteinen hengitys, silkkiturpani...

      Poista
  11. Leena, taas onneton olen sähköpostiasi vailla?
    Ilona

    VastaaPoista
  12. No jestas sentään. Tämähän on hankittava mitä pikimmin. Voi tehdä tooosi hyvää tälle naiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, arvaas ketä ajattelin, kun tätä luin;-) Vakuutan, että voimaannuttaa!

      Poista
    2. Hienoa, tämä muuttaa meille pian =)

      Poista
  13. joo, elämä ei vain pinkkiä, voi olla vihreetäkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, juuri niin: Minulla on salvian vihreä keittiökin ja kirjaston seinät on maalattu vihreiksi...ei sitä 70-luvun vihreetä, vaan sellaista ihan muuta.

      Ja joskus, toisinaan kaikki on ihan turkoosia...

      Poista
  14. Onpa ihanan väkevää tekstiä, kiinnostus heräsi!

    VastaaPoista
  15. Mahtavaa, että olet tuonut tämän blogiisi! Ja miten hienoa, että pidät!

    Haastoin sinut miettimään vähän erilaisia kirjoja, Leena. Käythän hakemassa haasteen blogistani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Heli Slunga on ollut blogissani sen aloittamisesta alkaen eli vuodesta 2009 sekä runoilijaesittelyissä että kirjallaan Varjomadonna kuin myös runoillaan. Varjomadonna taitaa olla yksi kauimmin oikeassa palkissani ollut kirja. Hän kuuluu myös Sata naiskirjailijaani -listaan, rollaa ja katso oikea palkki.

      Kävin katsomassa ja nauratti, kun juuri tuo haaste on minulle pelottavin. Pidän rankoista kirjoista, olen vahvojen makujen ystävä, joten haaste on minulle vaikea, mutta otan vastaan. Kiitos!

      Poista
    2. PS. Siis Paula, minä en vain pidä Helin runoista, vaan ne ovat osa ilmaa, jota hengitän. Hän olkoon runoilija alter egoni. Kirjailija alter egoni on Lionel Shriver. Kirjallinen alter egoni on Felicia Venhaug Aksel Sandemosen kirjasta Ihmissusi ja Ruth Cole John Irvingin kirjasta Leski vuoden verran.

      Poista
  16. Onpa hämmentävän kaunista tekstiä! Kuten Rita sanoo "väkevää tekstiä" Väkevä teksti on aina ollut mielestäni kiehtovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tepi, aivan. Kokeile myös Helin Varjomadonnaa.

      Muuta vahvaa runoa on vaikka Baudelairen Pahan kukat.

      Poista