Kohti sametti-iltakuukauden viikonloppua

Elokuu kääntyy tänään jo yli puolen välin. Pienoinen puutarhakyllästys on kääntymässä uuteen intoon ja nyt odotamme vain sateen loppumista, että syyshortensiamme toipuvat kuvattavaan kuntoon. Oksat eivät jaksa kantaa suuria kukkia, jos monta päivää sataa taukoamatta. Toisaalta hyvin suuret hortensiamme ovat nyt murroksessa, sillä niitä varjostamasta lähti keväällä jättimäinen hopeakuusi. En helposti kaadata puita, mutta nyt se oli joko hortensiat tai kuusi. Ja minä rakastan hortensioita, jotka ovat syysiltojen valo ja kaikkein sisustuksellisempia kukkia mitä voi olla.

Säästän kaikki puutarhalehteni ja niiden kanssa on kiva fiilistellä sekä alkaa suunnitella syyskesän puuhasteluja. Lisää lyhtyjä, aivan tiettyjä lyhtyjä on hankinnan alla sekä pienten kirkkaiden ledien vedot terassin ruokakatoksen ympäri. Nyt on tänä kesänä istutettu magnolia, kolme uutta onnenpensasta, toinen jasmiini sekä täydellisen vaaleanpunaisia syysleimuja, jotka eivät viikon sateen jälkeen ole kovin kuvauksellisia. Valkoista särkynyttä sydäntä on lisätty joitakin ja yksi oranssi atsalea. Seuraavana ovat vuorossa callunat ja sipulikukat, vaikka tuoksuherneet vasta aloittivat ja pelakuut ovat nyt parhaimmillaan.

Puutarhalehtien pastellinen maailma on kuihtumaton!

Kallionauhukset ovat palaamassa entiseen loistoonsa parin vuoden paitsion jälkeen. Oli hirveä virhe antaa saniaisten kasvaa niiden joukossa. Nyt syksyllä vain scillaa kallionauhusrinteeseen.

Tässä kallionauhukset aamu-usvassa ennen kuin jouduimme saniaisten pauloihin ja se taas johtui

tästä lemmikit mongolialaismetsikössä kuvasta, jossa saniaiset näyttävät tuovan viidakkomaista vehreyttä koko kuvaan. Ja kallionauhusparat yrittävät sinnitellä joukossa...Nyt on saniaiset kaivettu tästä kohtaa pois ja viidakkomaisuus on löydetty istuttamalla kärhöjä kiipeämään pitkin vanhoja mongolianvaahteroita.

Nyt tekisi mieli lausua Rilken sanoin: "Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen./ Peitä varjoihin aurinkokellot/ ja valloilleen päästä tuuli toinen." Mutta ei ihan vielä, vaikka suveen on mahtunut niin suurta iloa kuin jotain pelottavaakin. Toukokuussa oli ihana kahden viikon loma Saksaan ja Itävaltaan ja kohta sen jälkeen jo hauska tyttöilta.

Serkkuni ja Bessu järjestivät minulle ikimuistoisen illan ja hui kauhistus!, olin kotona vasta aamulla;) No, miten se vanha kansa sanookaan eli itku pitkästä ilosta, sillä sitten tapahtui jotain, jonka nyt sitten kerron ja josta tähän asti ovat tienneet teistä vain muutamat, kiitos tuestanne♥, sillä vaikka kaipaan tukea, en kestä sääliä, en etenkään silloin, kun pahin on mahdollista vielä tapahtua. Siis minulla alkoi kuukausi sitten näkyä vasemman silmän näkökentässä musta piste. Ensin luulin sitä roskaksi, sillä olin kitkenyt koko sen maanantain puutarhaa ja minulla ei ollut suojalaseja. Jos olisi ollut aurinkoista, niin olisi ollut aurinkolasit. Mutta ei se lasiaisen irtoaminen johtunut mistään mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä. Oma lukunsa oli vain saada diagnoosi ja se on Suomessa loma-aikana aivan oma extremelajinsa. Sain vielä kuulla, että oma silmälääkärini oli lähtenyt eläkkeelle, mutta kolme päivää soiteltuani löysin ihanan, uuden, rauhoittavan silmälääkärin. Hän totesi tilanteen ja määrys oli vain levätä visusti kaksi viikkoa vähintäin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta koska olen lukija, sisäistin nyt asian tuplasti. Se kannatti, sillä kävin nyt jälkitarkastuksessa ja kaikki on hyvin ja saan palata normaaliin vauhtiini. Nytkin siellä odotushuoneessa oli ainakin kaksi lasiaisenirtoamistapausta, joten ei mitään kovin harvinaista...

Kuukauteen en olekaan voinut tehdä muuta kuin olla, paitsi uida. Onneksi uimista ei kielletty, sillä sitten olisi ollut kuin koko suvi pilalla ja Yyterin reissu myös.

Ja tässä siis serkukset kuin siskokset, sanoo moni. Meillä oli harjukaupungin yössä niin hauskaa kera Bessun, että päätimme tästä lähin antaa toisillemme aina lahjaksi illan Siinä Yhdessä Paikassa, kun joku täyttää vaikka 45 tai 50 tai 95! Onneksi on enää vajaa pari vuotta siihen kun yksi meistä on vuorossa...Ja tästähän päästään taas ruokaan:

Onni on omistaa ystävä, joka on hulluna sienten poimimiseen, mutta jonka mies ei syö mitään sieniä;) Ystäväni kantaa minulle nyt kosteikkovahreoita ja sitten ovat vuorossa suppikset. Minun piti tehdä tästä ruokapostaus, mutta unohdin kuvata valmiin kosteikkovahveromuhennoksen! No se ohje on se perusyksinkertainen eli sienet ja sipulit paistetaan kevyesti paistinpannulla voissa. Minä teen kaiken wokissa, kuten huomaatte. Sitten hiukan jauhoja ja annetaan turvota, ripaus keitettyä vettä ja hämmennetään, lisätään kuohukermaa vähitellen ja lopuksi suola ja mustapippuri. Tämä sama pätee myös kantarelleihin ja suppiksiin. Viikonloppuna saamme vieraita ja aiomme tarjota kalaa monella sortilla sekä

kantarelli-pinaattifrittatan. Jälkkäriksi joku dolce tai homejuustoja, ehkä jopa molemmat.

Jos leipominen kiinnostaa, niin täältä löytyy ohje kantarellipiirakkaan.

Nyt on paitsi sametti-iltakuukausi niin myös korentokuukausi, Illat ovat vielä lempeitä ja päivät lämpimiä, jos tämä outo sadekausi nyt jo lakkaisi. Pidän sateesta, mutta liika on liikaa. Tulossa on siis viikonloppu ystävien kanssa, joten minusta ei paljon kuulu. Toivottavasti saamme kaikki lumoavan viikonlopun ja paljon vielä puutarhassa oleskelua. Kun tänään kiertelin blogeissa, löysin Cheriltä blogista Autuas olo, kuvan, joka on niin vangitseva, että pyysin ja sain luvan laittaa sen tähän jutun loppuun:

Luontorikasta viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥ Katsokaa tätä kuvaa ja miettikää, mikä elämässä on tärkeää...luontoilu, kotoilu, puutarhailu, oloilu, rakkailu.

Love
Leena Lumi

Cry me a river