Syysilta, saunavastankostea, sakenee
vihreä hämärä...istun
madonsyömällä laiturilla, yksin, ja sorsapoikue
ui keltaisen ruovikon suojaan,
sen vanavesi ohenee, katoaa, ja järven pinta
on tyyni taas. Kuin platinaa.
Kajahtaa, kaksi laukausta.
Niin kuin airot läjähtävät veteen,
tältä tutulta rannalta
on silmänräpäyksen matka Tuntemattomalle,
veden kalvaossa kelluu sininen sulka,
poikue räpiköi pakoon
henkensä hädässä. Äiditön.
Helähtää, vilun celesta.
Istun madon syömällä laiturilla, yksin,
kuuntelen laukauksia kaukaa, haistelen
ruudin ja saunan savuja.
Surun heleys tummuvaa taivasta vasten,
tuuli, liikkumaton. Kuin vaate iholla.
- Arto Melleri -
kuva Seijastiina
Muistan, että kerroit joskus juuri tästä runosta, kuinka yhtäkkiä kesken keskustelun aloitkin puhumaan R:lle helähtää vilun celesta. Olisipa vielä sellainen muisti, että muistaisin mitä kirjaa klikata, mistä kommenteistä tämä juttu löytyy.:)
VastaaPoistaKerran olin tähän aikaan jossain maaseudulla. Täytyy sanoa, että kaupungissa on se hyvä puoli, että poissa korvista, poissa mielestä. (siis ei tarvitse koko ajan kuulla, ja väliin mahtuu muitakin ajatuksia)
Sanna, juu, se oli se Sorsauhrien muistopäivä! Ja se idea siihen syntyi just tästä hienosta runosta. Tästä en tehnyt kirjaa, en edes tiedä, mistä tämä on, eli se on ollut jossain ilman, että kirjaa on mainittu. En tiedä, onko Mellerillä kootut, mutta ne olisi kiinnostavaa ehtiä lukea, jos on.
PoistaMaalla ja tällaisella kaupungin saarella sen huomaa. Ahdistaa...
Niin tietenkin, Sorsauhrien muistopäivä!
PoistaMulla on pari Mellerin teosta, mutta enpä mäkään tiedä onko häneltä koottuja.
Mutta ihan sen kertoakseni tulin tänne uudestaan, kun kävin tänään uimassa, ilmeisen landella, sillä siellä kävellessä kyllä kuului. Kaupunkilaiset mietti ensin, että mikä tuo pauke on, onko täällä jossain joku työmaa missä räjäytellään. Tajusin ja muistin mistä on kysymys (onneksi!) vasta reissun loppupuolella.
Se on meillä jo ihan puovirallinen muistopäivä eli aina merkitty kalenteriin. Näkyy hyvin seinällä.
PoistaKävin tänään kirjastossa, mutta pää oli ihan sekaisin, sillä olin juossut 8 tuntia etsimässä mieleistä lattialaattaa. Pysy linjoilla, sillä kohta kysytään lukijoiltani värisilmää ja sitähän sinulla on.
Hirveän urheaa ensin syöttää sorsia koko kesä ja sitten ampua ne. Kertoo todellisesta ja syvästä luontoystävyydestä ja eläinten ymmärtämisesta. Katalaa, sanon minä.
Kiitos, Leena, vaikuttava runo!
VastaaPoista♥
Aili, ole hyvä. Minustakin vaikuttava ja pitäisi lukea Melleriä muutenkin.
Poista♥
Lämpimänä päivänä kylmät väreet tätä lukiessa.
VastaaPoistaKohta se taas alkaa, iltahämärissä räiskintä.
Sunnuntaina ajoin vierailulta kotiin ja äkkiä melkein keskellä tietä istui kyyhky. Se ei väistänyt, minä väistin. En voinut liikenteen vuoksi pysähtyä, mutta ajattelin, että lintu on haavoittunut tai sairas.
Vähän matkan päässä näin pellolla haulikkomiehet kyyhkysjahdissa. Tulin hyvin surulliseksi.
Cheri, eikö vain. Pahaa tekee.
PoistaTäällä menee usein sorsaemo poikasineen tien yli. Vielä olen nähnyt kaikkien väistävän, mutta aina täältä kauniilta saareltakin löytyy noita pullasorsien murhaajia.
Iljettävää,että joku murhaa kyyhkysiä.
En löydä sanoja..
VastaaPoistaPääsin sanojen tuolle puolen tämän runon kautta..
kuinka joku voi, osaa, löytää juuri nuo sanat, on läsnä juuri tuossa hetkessä..
kiitos kun jaoit leena ♥
Hanne, tämä on just sellainen runo, että tekee ihan sanattomaksi.
PoistaNiinpä, Meller oli lahjaks. Ole hyvä♥
Kyllä tässä on niin vahvaa tunnelmaa, järkyttää ja koskettaa!
VastaaPoistaTaas alkoi tämä tarpeeton jahtiaika.
Rita, eikö vain.
PoistaTurhaa kärsimystä, turhaa julmuutta, turhuuden turhuutta.
Muutama päivä sitten "löysin" kirjahyllystäni Arto Mellerin Johnny B. Goethe - runokirjan ja luin taas runoja melkein hartaudella.
VastaaPoistaHetken jo etsin tuota runoa, vaan sitä ei siinä ollutkaan.
Arleena, Melleri on minulla vielä odottamassa. En muista yhtään mistä tämän helmen löysin.
PoistaMihin olet unohtanut Arto Melleristä sen viimeisen I-kirjaimen?
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos korjauksesta!
Poista