Uneksin hänestä aivan hiljaa, - viinissä on kirpeä mullan ja auringon maku, - saksofonin ääni liukuu varjoihin. Hän on juuri se tyyppi, josta jokainen mies kerran uneksii, jonka kylmyys on tulta ja kuolemaa, jonka saavuttamattomuus voi viedä maailman loppuun.
Näin on hyvä, kun olemme sylityksin, kun vavahtavana hetkenä ahmaisen omaan suuhuni hänen hehkuvan henkäisynsä nyyhkäisyn kaltaisena.
Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin haalea kylpy. Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin.
Kuuma tuli läikähti taas sydämessäni ja unohdin kaiken muun pidellessäni häntä sylissäni ja hän oli kuin vaahtoa ja ruuusja sylissäni ja hänen ihmeelliset silmänsä olivat minulle portti paratiisin riemuun.
Läheisyytesi. Ihmisen lämpö. Kosketuksesi. Voima joka oli väkevämpi minua. Väkevämpi hyvyyttä, kunniaa, ihmisten maailmaa. Oma voimattomuuteni sai minut nyyhkäisemään. Läheisyytesi sai minut kouraisevasti nyyhkäisemään. Miten olisin voinut luopua sinusta. Kun kohtasimme, kun olimme kahden, kaikki oli taas niin yksinkertaista. Kaikki oli hyvin.
- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
Ne Me Guitte Pas
Suloisia tuoksuherneitä pisaroineen.
VastaaPoistaCheri, puutarhaa on kiva kuvata sateella, mutta suuri ilo on monen vuoden jälkeen saada tuoksuherneet kukkaan. En raaski seurata esimerkkiäsi ja ainakaan vielä leikata maljakkoon;)
PoistaJa: ♥
PoistaMiten ihania kuvia!
VastaaPoistaKuviin vangittuina hetki, kun pisarat ovat laskeutuneet terärelehdille. Ennen kuin tuuli on ne löytänyt.
Valkoinen kirahvi, kiitos.
PoistaTuuli, tuuli...tuuli pyyhkii sateen jäljet pois, mutta kamera ehti ensin.
♥
Lämmin kiitos Waltarin runosta, Leena:)
VastaaPoistaMinullakin on tuo kirja, yritän löytää tämän runon...
Oikein ihanaista viikonloppua sinulle & Co, Leena-IhaNainen♥
Aili, ole hyvä. Tämä ei ole varsinaisesti runo, vaan otteita Waltarin eri kirjoista. Minulla on erikseen se Waltarin runokirja.
PoistaKiitos samoin sinulle & co, Aili-IhaNainen♥
Oi Mika, oi Mika, että osasi - edelleenkin, niin viettelevin ilmauksin voi vieläkin valloittaa!
VastaaPoistaHieno postaus, kuvat ja Stingin esitys tekstin lisänä, kiitos Leena!
Rita, älä muuta sano...Kun kirjoitin Satu Koskimiehen Hurmion tyttäristä, otin Paavolaisen juhlissa Mikalta suudelman!
PoistaKiitos: Nämä me jaamme!
♥
Mukavaa tekstiä ja ihania tuoksuherneitä.
VastaaPoistaSirkkis, kiitos. Tuoksuherneiden kukintaa nyt itsekin ihmettelen;)
Poista♥
Niin, mieheni saksofonin ääni taustalla nytkin... hän soitti ihanan rakkauslaulun majakalla meidän 30-vuotis hääpäivänä pari viikkoa sitten :)
VastaaPoistaHannele, oi, teillä on aina niin paratiisillista! Me taidamme kuunnella alppivuohia 30 -vuotishääpäivänä;)
Poista(ja nyt mieheni paikannut vanhat puutarhatuolit, turha ostaa uutta :)
PoistaMeidän vanhin puutarhatuoli on 30 -vuotias, suuri ja pyörivä, kesät talvet ulkona,vain istuinpehmuste tuodaan talveksi sisälle.
PoistaTalveksi?!? Istuinpehmukset meillä sisälle joka ilta, merikosteaa, tuulista, kissoista ja linnuista ei myöskään koskaan tiedä :)
PoistaMeillä ei tarvitse, vaikka järvi näkyy terassillemme. Mikä yöllä hiukan kostuu, on jo aamupäivällä kuiva ja meillähän on nyt se ruokailukatos. Puutarhasta kannan välillä tyynyjä sisälle...
PoistaKylläpäs kouraisi sydämestä tuo Waltarin teksti, ja suloiset kuvat!
VastaaPoistaSanna, niin minuakin ja aina vain uudestaan. Kiitos.
PoistaBeautiful! Mikä mies tuo Waltari!
VastaaPoista♥♥♥
Annika, eikö vain. Huikeaa!
Poista♥♥♥
Ihana! <3 Kiitos, Leena!
VastaaPoistaKaisa, ole hyvä♥
PoistaWaltari on suosikkejani samoin tuoksuherneet ja vesipisarat, kiitos siis tästä :9
VastaaPoistaSarppu, niin minunkin, niin minunkin! Ole hyvä♥
Poista