Nina oli seitsemäntoista vuotta. Hän istui Berliinin
Zoo-aseman edessä, maassa hänen vieressään oli pahvimuki ja siinä muutama
kolikko. Oli kylmä, kadulle satanut lumi ei sulanut sohjoksi. Ei Nina ollut
elämäänsä sellaiseksi kuvitellut, mutta oli se silti parempaa kuin kaikki
entinen. Hän oli soittanut äidilleen viimeksi kaksi kuukautta sitten, isäpuoli
oli vastannut puhelimeen. Mies oli itkenyt. Ninan pitäisi tulla kotiin, hän oli
sanonut. Sillä hetkellä kaikki oli tulvahtanut hänen mieleensä, miehen hiki ja
vanhan miehen haju, tämän karvaiset kädet.
Ferninand von Schirachin teos Syyllisyys (Schuld, Atena
2014, suomennos Raija Nylander) sisältää viisitoista tosielämän rikostarinaa,
joissa von Schirach itse on toiminut puolustusasianajajana. Viisitoista kertomusta,
joita lukiessa ajautuu toivottomuuden tunnusta valoon, väärän tuomion
aiheuttamasta kiukusta oman mielensä pimeille kentille, joissa huomaa
puolustavansa murhaa! Kaikki tarinat hämmästyttävät, mutta toiset tuovat
väistämättä mieleen, miten pienestä on kiinni syyllisyys tai syyttömyys. Ninan
tapauksen nimi on DNA ja se on kertomus tietenkin siitä, miten parantuneet
tutkimusmenetelmät voivat auttaa löytämään surmaajan vuosienkin päästä. Miten
onnetonta olikaan, että Nina lähti siitä Berliinin kylmältä kadulta vieraan
matkaan, mutta vielä onnettomampaa, että hän otti mukaan poikaystävänsä
Thomasin…
Tarina tarinan jälkeen sitä, mitä on mahdollista tapahtua
kenelle tahansa meistä, vaikka kukaan ei sitä uskoisikaan. Miehiä, jotka vainoavat
naisia, lapsia, jotka sepittävät viattomia vankilaan, sisäoppilaitoksen
opiskelijoita, jotka harrastavat hirttoleikkejä kaamein seurauksin,
parinvaihtoa, joka ryöstäytyy hallinnasta, koira, joka nielaisee tärkeän avaimen,
mies, joka hakkaa vaimoaan vuosia, mutta ei ikinä ymmärrä…
Mies teki sen vaieten. Hän oli aikoinaan nyrkkeillyt ja
tiesi, kuinka oli lyötävä jos haluaa satuttaa. Vaikka hän olikin juovuksissa,
iskut olivat tarkkoja. Hän löi järjestelmällisesti ja lujaa, he seisoivat suuressa
keittiössä…Jääkaapin oveen oli kiinnitetty lapsen piirustuksia…Mies kiskoi hänet
tukasta lattian yli makuuhuoneeseen. Kun
mies…
Iho oli jo vaihtanut väriä, hänen virtsassaan oli verta. Hän
makasi kylpyammeessa niin kauan, että pystyi hengittämään rauhallisesti.
Itkemään hän ei kyennyt.
Juttu Hyvitys seisauttaa veret. Alexandra, pienen Saskian
äiti, kestää miehensä pahoinpitelyä vuodesta toiseen. Hänellä ei ole
käytännössä muuta mahdollisuutta, sillä mies on vannonut löytävänsä hänet
kaikkialta. Sitten kerran mies sanoo jotain niin uskomatonta, että mitkään
pahoinpitelyt eivät tunnu sen rinnalla enää miltään. Peto on tehnyt virhearvion. Kaikki Hyvitys-tarinassa on uskomatonta ja se
vain jatkuu oikeussalissa, jossa on myös von Schirach.
Luin viime vuonna Schirachilta Collinin tapauksen ja pidin.
Kirkkaan toteavat lauseet painuvat lukijan tajuntaan, saavat hänet hämmästymään
kerta kerran jälkeen. On kiinnostavaa seurata, mitä oikeus on asioista mieltä.
Aina oikeus ei tunnu tapahtuvan, toisinaan se vuotaa yli kuin virkistävä kevätpuro
ja voi luottaa, että ei ole ikuista pimeyttä ja pahaa, sillä joku kantaa sinne
kuitenkin vaikka yhden tähden, yhden kynttilän, yhden vanhan istuvan maalaistuomarin,
joka uskaltaa todeta syyttäjälle:
”Te ette ole oikeassa, Kaulbach.”
vaikka Berliinissä syyttäjä olisi voinut samassa tapauksessa
jäävätä tuomarin. Nimenomaan Hyvityksessä tuli esiin, miten lakia voidaan eri
maissa soveltaa ja miten sitä voidaan soveltaa viisaasti maan laista poiketen,
kun hyvitys sen vaatii!
*****
Mielenkiintoisia tollaset tosijutut. Hurrjaa. Luen ehdottomasti heti kun kirja tulee vastaan.
VastaaPoistaJa onpas sattuma, itse en juuri kirjoja esittele, nyt on minullakin veret seisauttava kirjapostaus, käys tsiikaan.
-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Helena ja Blackie The Cat, ne ovat. Joutuu vastakkain rankan todellisuuden kanssa. Ihan tosi, tulen kohta...
PoistaPidän Schirachin tavasta kirjoittaa noista tapauksista. Jännä sattuma, että olen just nyt Schwarzwaldissa ja tässä ihan vieressä on internaatti, jossa S. kävi koulua.
VastaaPoistaAllu, sama täällä. Kiinnostavaa. Mietippä vähän haluaisinko minä nyt olla just siellä;)
PoistaAsiat taitavat harvoin olla aivan mustavalkoisia... Kirja kuulostaa yhtä aikaa sekä selkää karmivalta että kiinnostavalta, jälkimmäiseltä varmaan siksi kun kerroit että kirjailija on itse hoitanut nämä tosielämän tapaukset.
VastaaPoistaJane, sehän tässä onkin, että huomaa olevansa siellä puolella, jossa ei 'sopisi/kuuluisi' olla.
PoistaEnemmän kiinnostava. Ehkä siksi kun tässä on lyhyitä kertomuksia, mutta kyllä tuo Hyvitys esim. silti tuntui.
Hän on niitä hoitanut ja kertoo usein lopussa, mitä kuuluu sitten myöhemmin jollekin tarinoiden osapuolista ja muutaman hän tapaakin.
Huh, miten tuollaista pystyy lukemaan:) Ei ainakaan silloin, kun on yksin kotona. Vielä, kun tietää että se perustuu tosiasioihin. Tiedän, että elämä on raadollista, mutta olen vältellyt tuollaisia kirjoja. Toisaalta olisi mielenkiintoista kokeilla, kuinka syvälle ihon alle tarinat uppoavat.
VastaaPoistaKiitos silti esittelystä♥
Hanne, nämä on lyhyitä kertomuksia, se auttaa.
PoistaNo, minä taas luen mieluusti niin monenlaista. En kerro sulle sitä pahinta, enkä toiseksi pahintakaan;)
Ole hyvä ♥
Aika hurjaa... hengittelen tässä välillä, josko osaisin jotain muuta kommentoida. Ehkä voisin lukea tuota kirjaa sieltä täältä... kenties ;-)
VastaaPoistaBirgitta, ehkä sinä et nyt lue tätä kirjaa;) Lue de Waalin 'jänis'. Niin monet ovat siitä pitäneet ja kirjoittaneet ihan s-postiakin.
PoistaMä luulen, että olet oikeassa. Siirryn siis de Waaliin =)
PoistaHyvä juttu sinulle. Jaelkin lukee sitä nyt ja R. aloiittaa de Waalin heti Piirityspäiväkirjan jälkeen.
PoistaHurjan tuntuinen kirja. Ehkäpä joskus tartun tähän...
VastaaPoistaKaisa Reetta, minusta tuntuu, että tästä pitävät eniten dekkarien lukijat...
Poista