Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra,
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli yön hunnun
ja tunteen ja rakkauden tunnun.
Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojasi haikeimmin surra.
Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino .
L. Onerva Eino Leino Toinen toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt
On se vaan niin hyvä runoilija. Kuuntelin Eino Leinon elämästä ja olivat herrat sitä mieltä, että vain ruusuista lurittelee, ettei kannata ottaa kovin vakavasti Leinon runoutta. Ehkä se on niin, että taiteilijan arvostus kasvaa, kun hänen töitänsä katselee kaukaa.
VastaaPoistaMai,minulle Eino Leino on Suomen kansallisrunoilija, hän on kansamme sydänten tulkki! Tämän runon liitin suomentaja (Rilken suomenta) Eve Rehnin (ent. Kuismin) toivomuksesta puheesi R:lle, kun hän täytti pyöreitä. Se meni sitten itkuksi...:) Eve sanoi, että runo on niin minua ja R:a. Se on totta!!! Juuri Leinossa on sitä jotakin, mutta myös Sarkiassa etc. Suomessa miehet ovat päteneet minusta runoilijoina hyvin, mutta Leino on paras♥
PoistaMai, tässä se puhe ja lukijani saivat lukea ennen kuin luin sen vieraillemme: https://leenalumi.blogspot.fi/2009/07/rakas-mieheni-reima.html
PoistaVaikka niin pidän Onervasta, tätä kirjaa en ole lukenut, en siis tuota runoakaan. Kyllä, Leinolla on enimmäkseen upeaa runoutta, joukossa vähän kehnoakin työtä. Mutta suren sitä, miten Loiri on pilannut hänen runojaan. Loiri keskittyy esittäessään vain itseensä, ei runoon ja sen henkeen. Muutama vahingossa onnistunut niissäkin on, mutta useimmiten suljen jo alun kuullessani radion tai tv:n.
VastaaPoistaRaili, minä olen hulluna sekä Onervaan että Leinoon. Minäkin suren samaa...Niistä 'lauluista' on Leinon henki kaukana.
PoistaPS. Huomasithan yllä olevasta vastauksestani Maille, miten paljon Eve katsoi tämän runon olevan minua ja R:ä.
PoistaLeena, tykkään tosi paljon Leinon runoista, Helkavirret piti taas äskettäin kaivaa esille. Oletko lukenut Panu Rajalan Virvatulia? Siinä käy esille Leinon kiinnostus teatteriin. Ja samalla se raskas runoilijan elämä.
VastaaPoistaReijo, niin minäkin. En lue Panu Rajalaa. Luin häneltä sen kirjan, jossa hän kertoi kuolleesta vaimostaan intiimejä juttuja ja vaimo ei voinut enää kertoa, kuinka asiat olivat oikeasti olleet. Herrasmiehet vaikenevat, mutta tämä PR ei osaa vaieta.
PoistaMinulla on Hannu Mäkelän kirja Nalle ja Moppe, joka kertoo L Onervan ja Eino Leinon rakkaudesta.
Kyllä oli rankkaa Onervankin elämä. Vasta Leinon kuoltua Onervan aviomies uskalsi sulkea vaimonsa mielisairaalaan, kun itse meni johonkin mukavaan alkoholistihoitolaan. Onerva vaputui välittömästi Madetojan kuoltua!
Lue myös Sarkiaa<3