Elizabeth Strout: Voi William!

Elizabeth Stroutin kirjat eivät jätä ketään kylmäksi. Uusimmassa teoksessaan hänet yllättää kirjoittamisen rauhassa kerta kerran jälkeen hänen ensimmäinen miehensä William, jonka kanssa Lucylla on kaksi tytärtä. William keksii aina jonkin tekosyyn, jonka jälkeen vasta alkaa tuoda esiin unettomuuden aiheuttavaa aihettaan. Eikä Lucy voi häätää jo aikuisten lastensa isää, vaikka tällä oli jo avioliiton aikana suhde Joanne -nimiseen naiseen. kun tytöt olivat jo aikuisia, Lucy huomasi Williamilla olleen suhteen Joanneen jo pidemmän aikaa. Se kuitenkin sattui, sillä Lucy kirjoittaa: Minä vihaan häntä. Joannea. Minä vihaan häntä. Lisääkin vihattavaa tuli, mutta Williamin kolmas vaimo Estelle oli aivan eri maata ja sai lapsenkin Williamin kanssa pelkäämättä kurviensa katoamista. Mikä Williamin rauhaa oli nyt alkanut häiritä?

Elizabeth Stroutin Voi William! (Oh William!, Tammi 2022, suomennos Kristiina Rikman) on Strout -faneille jälleen kiinnostava sukellus mielen sokkeloihin. Mitä me muistamme menneisyydestämme? Miksi jossain vaiheessa ikää, jokin vanha asia alkaa vaivata? William on tarinan alussa kuusikymmentäyhdeksän vuotias ja hän alkaa nähdä ympärillään vain ikääntyneitä miehiä rullatuoleissa tai muuten raihnaina. Juuri ennen kuin täytti seitsemänkymmentä vuotta William kutsui Lucyn, jota edelleen kutsui Nappulaksi, kuulemaan, mikä häntä öisin vainoaa. Ei mikään pettäminen, ehei, sillä edelleen komea William ei moisesta yöuniaan voinut menettää, vaan hänen vaiettu saksalaisuutensa. Hänen isoisänsä oli saksalainen perunanviljelijä ja hänen isänsä taas oli tuotu toisen maailmansodan jälkeen sotavankina Maineen työskentelemään perunapelloilla. Täällä perunapellon työntekijä oli tavannut vaimonsa, Williamin äidin.  William tiesi, mitä Saksassa oli sodan aikana tapahtunut, mutta hänellä ei ollut todellista tai edes osittaista kosketusta asiaan. Kaikki tapahtui heidän avioliittonsa aikana, kun Lucy oli ehdottanut lomaa Euroopassa. He kävivät Dachaussa, jonne Lucy ei suostunut sisälle, mutta William kiersi kaikki tapahtuneen kurjuuden näyttämöt. Tästä jäi hänelle ikuinen trauma ja hän katui koko matkaa. Nyt kaikki kuitenkin peittyi vereen. Hänen isoisänsä oli aikanaan rikastunut perunanviljelijänä ja William sai rahat täytettyään kolmekymmentäviisi vuotta. Nyt hän teki yöt katumusvalvontaa saamatta unta. Tapahtunutta ei voinut peruuttaa.

Vuodet kulkivat ja William täytti seitsemänkymmentä vuotta. Estelle piti isot juhlat heillä kotona. Lucy osti kolme kimppua valkoisia tulppaaneita. Hän osti juuri sitä, mite itse eniten rakasti. Ja ajan vuo vei Lucylta myös hänen toisen, rakkaan miehensä Davidin. 

Monien tapahtumien jälkeen Lucy ja William lähtevät matkalle menneisyyteensä. Mistä he ovat kotoisin? Keitä he ovat? Aika- ja ajomatkan pääosassa on Williamin käsitys siitä, että hänen äitinsä Catherine olisi jotenkin hylännyt häntä. Lucy taas joutuu muistamaan, miten köyhiä he olivat ja miten koulussa muut sanoivat heidän haisevan:

Olen muutaman kerran - siis ihan äskettäin - tuntenut lapsuuteni verhon laskeutuvan ympärilleni vielä kerran.  Hirveä eristys, hiljainen kauhu: siltä minusta tuntui koko lapsuuteni ajan, ja tunne humahti ylleni taannoin. Miltä tuntui muistaa se niin äänettömänä ja silti elävänä, miten tuo tuomion tunne saattoi palautua mieleeni tuolla tavoin, tunne etten voisi ikinä päästä pois kotoa (paitsi kouluun, mikä oli minun koko maailmani vaikkei minulla ollutkaan siellä yhtään ystävää, mutta olin sentään päässyt pois siitä talosta) - sen paluu merkitsi minulle tylsyyden valtakuntaa ja pelottavaa ikävyyttä: sitä ei voinut paeta.

Elizabeth Strout on kirjailija minun makuuni yhtä hyvin kuin arvostan Kristiina Rikmania suomentajana. Näihin kirjoihin uppoudutaan ja löydetäänkin odotettua suurempaa syvällisyyttä ja psykologisuutta. Aivan kuin olisi vahingossa sukeltanut liian syvälle, mutta sitten kuitenkin nähnyt valon kajastuksen ja löytänyt takaisin pintaan. Lohtukirja, lomakirja, lempikirja...ulkona sataa suloista suvisadetta. Nautin. Pöydälläni on valtava kimppu valkoisia tulppaaneja. Näen miten Lucy kumartuu suutelemaan jokaista niistä erikseen yhtä suurella antaumuksella. Pidäkkeettä ja itsensä löytäneenä.

*****

Elizabeth Strout Leena Lumi -bogissa. Antautukaa lukunautinnolle♥