On aina yhtä jännitävää katsoa, millä hakusanoilla omaan blogiin on tultu. Tämä on jo vanha hupi, mutta virkistää aina. Pari sitkeää sanaa minulla pyörii mukana, mutta niihinkin on selitys:
Leena Lumi
Varmaan ihan luonnollista ja huh!, mikä helpotus;-)
Perunasalaatti uusista perunoista
Ihan ymmärrettävää, sillä olen kerran tai kaksi julkaisssut reseptin, miten hyödynnetään herkullisesti uudet, keitetyt pernat, joita jää yli. Ja tämä on aivan muuta kuin tavallinen perunasalaatti ja kastike on tzaziki. Tarjosimme muuten eilen grillatun lohen kanssa vieraillemme perunasalaattia uusista perunoista kera tzazikin sekä vihersalaatin ja jälkkäriksi suklaakahvia ja vaniljakermajäätelöä lakoilla. Ei mitään ylijäämäperunoita nyt, vaan ihan vasiten teimme;-)
Perunasalaatista en voi olla manitsematta, että sitä nautitaan myös Siri Hustvedtin kirjassa Kesä ilman miehiä
Pimppi
Johtuu Juan Manuel de Pradan hauskasta kirjasta Pimpit, josta julkaisen yhden tarinan aina vappuna.
Pionit
Tätä oli pakko selvittää, sillä vaikka puutarhassani on yli kolmesataa kasvia, niin ei ole pioneita. 'Syyllinen' tähän hakusanaan on Leena Ruoste Raumalta, jonka pionikuvia olen joskus julkaissut. Kiitos Leena♥
Eroottiset runot
Pidin Tommy Tabermannista ja pidän hänen runoistaan. Eroottiset runot on edelleen oikeassa palkissani.
Köynnöshortensia
Tein tästä arkkitehti Alvar Aallonkin suosimasta kasvista jutun vähän aikaa sitten. Asun Aallon huvilasaarella ja olen luvannut käydä kuvaamassa hänen hortensiansa joko huvilalla tai pääsaaren kunnantalolla, kun se kukkii. Kuvaa tästä hurmaavasta kasvista on enemmän täällä.
Leenalumi
Sopii minulle.
Lokinpoikanen
Sisareni miehen Pekka Mäkisen loistava kuva, johon yleensä liitän Tabermannin runon Road Map.
Lumi Cavazos
Olen usein kehunut Alfonso Araun elokuvaa Como aqua para chocolate eli Suklaata iholla, joka perustuu Laura Esquivelin romaaniin Pöytään ja vuoteeseen. Leffa on elämäni huippu ja täydellisesti latinalaisamerikkalaista maagista realismia, jossa on 'se jokin'. Naispääosassa on Lumi Cavazos, joka ensimmäisessä kuvassa palvottavana sekä tässä kuvassa vasemmalla.
Hautajaisvärssyjä
Tämä on aika uskomatonta, sillä olen joskus vain maininnut, että luen hautajaisilmoituksia löytääkseni tietynlaisia runoja...
Siis olen kirjablogisti ja onneksi tiivistahtisimpina aikoina kirjojen nimillä on haettu Leena Lumin jälkeen runsaasti. Mieleen on jäänyt, miten kauan Siilin eleganssi pyöri hakusanoissa, mutta se onkin ollut yksi kaikkien aikojen kommenntisuosikki Harjukaupungin salakäytävien lisäksi. Viimeksi uusista kirjoista on ollut yllättävän etsitty Ajattelen sinua kuolemaasi saakka. Siilin eleganssi olen uusinut kahdesti, joten kannattaa harrastaa yhteenlaskua, jos joku innostuu katsomaan...
***'*
Mutta huomenna ajattelinkin laittaa yhden listan noin 300 blogiin tekemäni kirjan innoittamana ja sitten palaamme kirjojen mereen...toivottavasti.
*****
Jos voisin blogimaailmassa muuttaa yhden asian, se olisi se, että jokaisen nimi olisi myös blogin nimessä. Muistan teistä monet nimellä, mutta kun kävisin blogissa, en jaksa enää muistaa blogin nimeä eli jos minua ei kuulu ja näy, se johtuu tästä. Viimeksi luin jonkun arvostelua Ian McEwanin Poltteesta ja halusin ystävällisesti tehdä linkitykset kaikista, jotka ovat ko. kirjan tehneet, mutta kun laitoin kirjan nimen ja niiden henkilöiden nimet, joiden muistin kirjan tehneen, sain muutaman kohdalla tehdä töitä ennen kuin löytyi.
*****
Bis Morgen!
Prologi
Dawlington Evening Herald, tammikuu 1988
Raaoista murhista 25 vuoden tuomio
Eilen Winchesterin käräjäoikeudessa Olive Martin, 23, os. Leven Road 22, Dawlington, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen äitinsä ja sisarensa raaoista murhista; oikeus suositteli että hänet pidetään vangittuna kaksikymmentäviisi vuotta. Tuomari, joka nimitti Martinia ’hirviöksi vailla inhimillisyyden häivää’, sanoi ettei tämän kahta puolustuskyvytöntä naista kohtaan osoittamalle julmuudelle voinut olla mitään puolustusta. Oman äidin murha oli rikoksista luonnottomin ja edellytti ankarinta rangaistusta, minkä laki voi määrätä. Oman sisaren murha oli vähintään yhtä kammottava.’ Tapa jolla Martin silpoi ruumiit’, tuomari jatkoi, ’oli anteeksiantamatonta ja barbaarista häpäisyä, joka jää rikoshistoriaan pahuuden huippuna.’ Martin ei osoittanut minkäänlaisia tunteita, kun tuomio luettiin…
Minette Waltersin Kuvanveistäjä (The Sculptress, WSOY, 1993) omaa dekkariharrastajien keskuudessa jo kulttimaineen. Eikä syyttä! Kirjan silpomismurhien tekijä on nuori rankasti ylipainoinen Olive, jonka harrastus vankilassa on muovailla mistä tahansa vahakuvia, joita hän sitten pistele neuloilla tai joilta irrottaa päät ruuvaamalla…
Käydessäni Waltersin nettisivuilla, huomasin, että Kuvanveistäjää pohditaan edelleen ja siitä ovat kiinnostuneet myös psykologian opiskelijat. Kirja ei jätä myöskään rauhaan parasta ystävääni, joka palaa aina kuvanveistäjään, kun minä puhun Minetten dekkareista yleensä. Rauhaa ei anna Kuvanveistäjä eli Olive myöskään journalisti Rosalind Leighille, joka saa työnantajaltaan toimeksiannon kirjoittaa kirjan murhaajasta. Rauhaa eivät saa myöskään ketkään silpomismurhista kuulleet, eivätkä etenkään he, joilla on ollut jotain tekemistä asian kanssa. Mutta miten voi saada rauhaa tältä:
Kummallista että niinkin pitkän ajan jälkeen hän yhä herätti uteliaisuutta. Ihmiset, jotka näkivät hänet joka päivä, seurasivat hänen menoaan pitkin käytävää kuin ensimmäistä kertaa. Mikä heitä oikein kiehtoi? Yksistään hänen kokonsako, kun 178-senttinen nainen painoi 165 kiloa? Hänen maineensa? Inho? Kukaan ei hymyillyt. Useimmat katselivat ilmeettöminä, kun hän kulki ohi, peläten ehkä herättää hänen huomionsa. Hän oli leikellyt äitinsä ja sisarensa pieniksi paloiksi ja järjestänyt palaset veriseksi taideteokseksi keittiönsä lattialle. Harva, joka hänet näki saattoi unohtaa sitä. Rikos oli niin hirvittävä ja pelko, jota hän oli herättänyt kaikissa oikeussalissa olleissa, niin suuri, että hänet oli tuomittu elinkautiseen, suosituksena että hän pysyisi vankilassa vähintään kaksikymmentäviisi vuotta. Itse rikoksen lisäksi hänessä oli erikoista se, että hän oli tunnustanut syyllisyytensä ja kieltäytynyt esittämästä puolustusta.
Rosalind eli Roz joutuu täysin Oliven lumoihin vieraillessaan hänen luonaan vankilassa. Edes hänen tuntemansa pelko ei estä häntä jatkamasta tutkimuksia kirjaansa varten. Rozin uteliaisuus nostaa pintaan outoja tapahtumia, joiden yhteydessä hän tutustuu Oliven aikanaan pidättäneeseen ylikonstaapeli Hal Hawksleyhin, entiseen sellaiseen, sillä Hal pitää nykyään Salametsästäjä nimistä ravintolaa enemmän tai vähemmän epäonnekkaasti.
Kuvanveistäjässä Minette Walters on omimmillaan, sillä hän on nimenomaan psykologisen, hienovireisen kauhun taitaja. Kauhu löytyy jo Oliven vaappuvasta, lihavan ihmisen kävelystä tai siitä miten Oliven paksut sormet käärivät sätkää. Kirjasta näkyy, että Walters on pohjustanut kirjoittamisensa aitoutta ahkerilla vankilavierailuilla, sillä uskottavuus on koko ajan läsnä. Ja vankilaelämää tuntematon saa reippaasti tietoa niistä vankiloiden käytännöistä, joita ei aina julkisuuteen tuoda.
Roz ja Hal joutuvat outojen tapahtumien myrskyyn, jonka tyynnyttyä, kuin ajopuuna, rannalle ajautuu lihava, mutta syytön Olive Martin. Vähäisintä osaa ei esitä tarinassa hopeinen ranneketju, johon on tehty kaiverrus U.R.N.A.R.N.I.A eli sinä olet taivas. Täysin uskomatonta, mutta sen on joskus antanut Olivelle mies, jolle sairaalloisen lihava Olive on ollut kaikkien toiveiden täyttymys! Olive vapautetaan syyttömänä, mutta:
Epilogi
Kello puoli kuusi pimeänä ja kylmänä talviaamuna Kuvanveistäjä astui vapaana ulos vankilan portista. Roz ja sisar Bridget, jotka oli hälytetty puhelimitse, seisoivat ulkopuolella katulampun valossa, tömistelivät jalkojaan ja puhalsivat käsiinsä. He hymyilivät tervehdykseksi, kun rautaovi avautui.
Ainoastaan Hal, joka odotteli kymmenen metrin päässä auton lämmössä, näki sen vahingoniloisen voitonriemun, joka vilahti Oliven kasvoilla, kun hän kietaisi käsivartensa naisten ympärille ja nosti heidät ilmaan. Hal muisti sanat, jotka oli tekstannut työpöytäänsä ollessaan vielä poliisi. Totuus mahtuu pieniin ja varmoihin rajoihin, mutta erhe on suunnaton.
Ilman mitään näkyvää syytä, häntä puistatti.
*****
Tämän ovat lisäkseni lukeneet ainakin Elegia Irene ja Susa/Tunteella ja järjellä
Silmäni sammuta: minä näen sinut,
korvani viskaa pois: yhä kuuntelen sinua,
jalkoja vaillakin voin tavoittaa sinut,
suuta vaillakin nimeesi vannoa.
Käteni katkaise, minä sinua halaan,
sydämelläni syleillen luoksesi palaan,
jos sydämen torjut, aivoni alkavat hakata,
jos aivoni tuhoat tulessa:
minä veressäni säilytän sinut.
- Rainer Maria Rilke -
Hetkien kirja - Runoja vuosilta 1899-1908 (WSOY 1992)
suomennos Anna-Maija Raittila
kuva Jael
Tämän Moskovan kaunottaren myötä julistan Suloisen Suviarvonnan voittajaksi Susan! Onnea♥
Kiitos kaikille nopeille osallistujille. Testasin vähän kiihdytysvauhtia;-)
Toivotan kaikille oikein nautinnollista ja rentoa suven viikonloppua!
Love or leave me
Tämä on edelleen kirjablogi, vaikka suvella meneekin helposti puutarhaksi. Todistan sen laittamalla pystyyn miniarvonnan, jonka aika alkaa tänään klo 12 ja päättyy keskiyöllä. Kuka kommentoi tähän postaukseeni ja on kirjautunut lukijakseni, on mukana arvonnassa, jossa palkintona on Ilona Pietiläisen hurmaava Villa Charme -kirja. Olen niin helteen ja kärhöjen lumon viemä, että ryhdyn tähänkin;-) Anonyymit eivät osallistu, vaan reippaasti nimi näkyviin.
Aika alkaa nyt!
