torstai 13. toukokuuta 2010

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut


Talon omistaa englantilainen Marcus Caldwell. Talo sijaitsee Afganistanissa, veren, kuoleman ja unikkojen maassa. Maassa, jossa talojen seiniin liimataan shabnameja, uhkakirjeitä. Uhkakirjeiden jäljillä kulkee hidas, kiduttava kuolema. Talo sijaitsee Ushassa. Usha tarkoittaa kyyneltä. Talo on lukijoiden talo, jossa on lävistetty kirjasto. Talo on tarinoiden talo, jossa Marcus kaipaa vaimoaan Qatarinaa, tytärtään Zamenia sekä tyttärenpoikaansa Bihzadia. Talo on tuulen ja hiljaisuuden talo, jonne lopulta kerääntyvät kaikki kantaen menetystensä ja kaipuunsa taakkaa. Tämä on talo, jota ympäröivät dukhit, mutta kun aamu-usvan käpälä kurottaa alaspäin vuorilta kaikki peittyy appelsiininkukkien huumaavaan tuoksuun ja yöperhoset laskeutuvat levolle.

Nadeem Aslamin Elävältä haudatut (Wasted Vigil, LIKE 2010, suomennos Vuokko Aitosalo) vaeltaa maassa, jonka neljännesvuosisatainen sota on kuorruttanut verellä, vihalla, kidutuksella ja Koraanilla. Melkein jokaisella Koraanin sivulla käsketään tarttua aseisiin ja teurastaa vääräuskoiset. Lukija vaeltaa Nadeemin mukana läpi vuorten, joiden onkalot kätkevät keskenään kilpailevat sotapäälliköt, talibanit, heimot, eri uskonsuunnat, al-Qaidan, Fedallan johtaman salaisen upseeriryhmittymän. Hämmentyneenä kohtaat venäläisiä naisia, jotka etsivät kadonneita poikiaan, miehiään, isiään. Kohtaat amerikkalaiset sotilaat, sekä heitä vastustavat että tukevat afganistanilaiset. Ja tietysti pahinta kaikesta, kohtaat jälleen naiset, jotka eivät saa näkyä, eivät kuulua, tai heidät kivitetään elävältä kuoliaiksi. Kuitenkin kohtaat myös sen mystiikan, jonka takia jäät tarinan lumoon. Vuorilta putoavat usvan hohtavat köynnökset ja puristavat sinut syliisi niin lempeästi laulaen, että tiedät tässä syleilyssä löytäväsi paitsi kyyneleesi, myös oudon lohdun: Ymmärrät Marcusta, joka ei palaa Englantiin, ymmärrät pahan aivopesemää Casaa, huumaannut tuoksuista ja yöperhosista…kuitenkin tiedät, että mikään syleily ei saa ikinä sinua unohtamaan, antamaan anteeksi…


Aloin lukea Aslamin kirjaa jo valmiilla asenteella ja ahdistuneena. Meni kirjan puoliväliin ennen kuin antauduin, vaikka Nadeemin teksti poltti minua heti. En edes tiedä, miksi otin tämän kirjan lukuun, sillä olen niin täynnä Afganistania, että lainatakseni Nadeemilta: ”On vaikea erottaa maan kauneutta, jos epäilee sen olemassaolon oikeutusta”. Miten lukea maasta, jossa maaperä on pelkoa, jossa hengitämme kuolemaa. Miten nähdä riikinkukkojen kauneus maassa, jossa kohtaavat kaksi tuulta ja niiden risteyksessä pahuus. Minä tein sen ja lumouduin! Veri muuttui runolauluksi, syleilyt tuhansien perhosten leikiksi ja Qatarinan elävältä kivitys sattui syvästi vain alleviivatakseen Nadeem Aslamin kirjaan taiotun salakielisen viestin: Tämä paha loppuu ja löytyy uusi Afganistan, runonlaulajien maa, jossa naisten korvarenkaat saavat soida ja pienet tytöt pääsevät kouluun ja Marcuksen taloon syystä tai toisesta eksyneet onnettomat löytävät rauhansa.

Nadeem Aslam on kirjoittaja vailla vertaa. Hänellä on lumottu kynä. On aivan sama kastaako hän kynänsä kidutetun vereen, vai hekuman kosteikkoon, teksti soi, sanat laulavat, tarina juoksee hopeapurona ja lumous, lumous…Älkää kaihtako tätä aihetta Afganistanin takia, vaan lukekaa se Afganistanin paremman huomisen takia. Minä olin kolmesataa valkoista kyyhkystä, jotka Gul Rasul syötti haukoilleen, mutta minusta tuli kirjan luettuani miljoona unikon kukkaa! Lupaan saman teille!

Tämä kirja on niin hellä ja niin kova, että en voi tarjota lukunäytteitä, koska en kykene ottamatta mukaan koko kirjaa. Olin valinnut niitä ja tajusin: Tässä on Elävältä haudatut. Tässä on Marcus ja hänen katkaistu kätensä, tässä on Lara etsimässä veljeään, tässä on Zaneem rikkomassa tuoksupulloaan antaakseen isälleen merkin, tässä olen minä, joka päätin nähtyäni talibanit tuhoamassa Bamiyanin Buddhan patsaita, että en ikinä, ikinä enää halua lukea mitään Afganistanista, tässä on valkoisten kyyhkysten parvi vapaassa lennossa…mutta yhden lainaan ja se tulee kirjasta, mutta on sitaatti Julius Caesarilta:

Kelttien hallinnon heikkous oli druideille myönnetty suunnaton valta. Mikään valtio, jota papisto johtaa yliluonnollisin perustein, ei kykene todelliseen kehitykseen.

Minä en tiedä…tuntuu…en ole varma…Elävältä haudatut kukkii miljoonien unikkojen veripeltona…Onko tämä kirja nyt siirtyvä Elämäni Kymmeneen Parhaaseen Kirjaelämykseen?

Sen tiedän, että jos neito- ja lumikurjet voisivat itkeä, ne tekisivät sen juuri nyt!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä

9 kommenttia:

  1. Leena!!

    Sinulla on valtava taito kirjoittaa..
    Ihailen kynäsi jälkeä,
    ihailen taitoa, jolla osaat kurota vahvan, monisäikeisen tarina uskomattoman kauniisti, pelkistetysti...

    Luin tuon kirjan, jouduin lukemaan lopun vauhdilla, koska päätin antaa sen äidilleni lahjaksi..
    Lopun juoksin läpi..
    haluan lukea lopun uudelleen , rauhassa..
    Kirja teki minuun suuren vaikutuksen..
    Miten karusti ja miten kauniisti hän kirjoitti ja kuvitti sitä maailmaa..

    VastaaPoista
  2. Hanne, veri ja unikot kuljettivat kättäni. Kiitos, että pidit! Olen itse ihan...viety.

    Siis olet lukenut kirjan! Se tosiaan vain kiihdytti vauhtia, en voinut lopettaa vaan luin yön...

    Minäkin luen tämän kirjan uudelleen. Ja taas uudelleen.

    VastaaPoista
  3. PS. Hanne, sinulla on taiteilijan kyky heittäytyä: Leena!! Minun nimeni ja kaksi huutomerkkiä. Ei muuta. Siinä blogielämäni kovin kiitos♥

    Rakastan kuulla kaikilta, mitä he ovat mieltä kirjasta ja aihe on arka ja tuskallinenn, mutta juuri siksi! Kukaan ei enää voi kuitenkaan olla ensimmäinen ja huudahtaa: Leena!!

    Pelkäsin, että KUKAAN ei uskalla tätä kommentoida. Minäkin olen sama, mutta eri - nyt.

    VastaaPoista
  4. Alku vaikuttaa tuskalta, mutta tuskan alta taitaa avautua ihan uusi maailma. Tämä on ihan pakko lukea vaikka yleensä tämän tyyppiset kirjat minuakin ahdistavat. Taidan ottaa lomalukemiseksi, ettei menetetyt yöunet haittaa. Niitä varmaan on luvassa. Hieno kirjoitus ja postaus kirjasta ja kirjailijasta. Avaat ihan uusia ovia, huikeaa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Anne! Sinä joka luet kovimmat kirjat mitä tiedän, selviät kyllä tästäkin. Ja jos Afganistanin naiset elävät sen, sinä kestät lukea sen. Tässä ei mässäillä naisten aseman kurjuudella, se todetaan, mutta ei piiloteta ja esiin tuodaan asiaa miesten kannalta, mutta ei pulustellen. Myös miehen, joka on britti, mutta avioitunut Afganistaniin: Rakkas ei tunne edes Afganistanin rajoja!

    VastaaPoista
  6. Sain selville kirjan saksalaisen otsikon ja tutkiskelin saksankielistenkin lukijoiden mielipiteitä: aivan mahtavan hienot arvostelut saanut täälläkin. Panin nimen TO READ-listalleni, kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
  7. Allu, minä en ole lukenut yhtäkään arvostelua, mutta näin minä tämän koin. Kiitos kuitenkin,että sain vahvistusta tuntemukselleni...

    (Älä lue ihan vielä...odota hetki vain...vaikka la ip.)

    VastaaPoista
  8. Kylläpä tämä kirja teki sinuun vaikutuksen ja kuvaat sen tunteella ja intohimolla vakuuttavasti. Tykkäsin kovasti kirjasta ja olisin samaa Caesarin sitaattia käyttänyt kuin sinäkin. Muslimimaailma todella kuohuu nyt eikä vähiten tänään Pariisin tapahtumien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, minulle tämä oli sellainen vahva ja pitkän jälkimaun jättävä lukukokemus. Hirveän koskettava. Miten oikeassa Caesar olikaan! Nyt sen huomaa kristallinkirkkaasti. Elämme hurjia aikoja. Mieleen tuli: Ei voi olla totta, nyt ne ovat jo Ranskassa...

      Sain vasta tänään suosittelemasi kirjan,mutta luen sen seuraavaksi.

      >3

      Poista