Vanhat valokuvat ovat ihania. Teetin samantapaisesta kuvasta krjapainossa julisteita ja kehystin ne. Sukulaiset olivat mielissään, kun saivat palan historiaansa seinälleen.
Markonki, meidän äiti teki meille saman vanhoista sukukuvista. Eniten rakstan mammani ja pappani kihlakuvaa, joka on tietenkin ateljeeotos ja kantaa muistoja, muistoja...
Vanhojen muisteluja meilläkin. Johannes skannasi anoppitummulle mustavalkoisesta sukukuvasta suurennoksen. Äitienpäiväpäivällisen päätteeksi kavipöydässä sitä katselimme ja kuvan herättämien muistojen myötä anopilla ja äidilläni juttua piisasi.
Upeat ovat olleet nuo Karjalan maisemat! Ei yhtään ihme, että sieltä sijoiltaan joutuneet ihmiset vieläkin kantavat surun kaipuuta sydämessään.
Rita, siis onko sunkin vanhemmista jompikumpi Karjalasta?
Varmaan tämä äitienpäivä tekee jotenkin nostalgiseksi...Minäkin ensimmäisen kerran ilman Meriä, kun hän on reissussa...
Karjalasta lähteneet eivät unohda. Muu luulo on harhaa vain. Äiti on käynyt syntymäkodissaan vieraana jo 18 kertaa! Luulen, että hän ei enää jaksa...tai hiukan salaa jo toivonkin sitä ettei sinne enää. Mutta kaikki neljä sieltä aikanaan lähtenyttä sisarusta, keski-ikä 80 vee, juhlivat taas jotain risteilemällä Ruotsiin ja takaisin. Mummoilla piisa vauhtia!
Ei, kumpikaan Karjalasta. Mutta paikkakunnallamme on Karjalan siirtolaisia, ihanan sympaattisia ihmisiä. Monta koskettavaa kertomusta olen heiltä kuullut. Eivätkä ne kertomukset ole voineet olla vaikuttamatta ja ymmärrystä herättämättä.
Rita, karjalaisia kutsutaan Suomen ranskalaisiksi, koska ovat niin vilkkaita keskutelijoita;-) Tutustuvat myös helposti vieraisiin ihmisiin. Ei mitään etäisyydenpitoa, kuten usein on esim. satakuntalaisilla.
Vanhat valokuvat ovat ihania. Teetin samantapaisesta kuvasta krjapainossa julisteita ja kehystin ne. Sukulaiset olivat mielissään, kun saivat palan historiaansa seinälleen.
VastaaPoistaÄideille kommentin myötä onnittelut!
Markonki, meidän äiti teki meille saman vanhoista sukukuvista. Eniten rakstan mammani ja pappani kihlakuvaa, joka on tietenkin ateljeeotos ja kantaa muistoja, muistoja...
VastaaPoistaKiitos Markonki kaikkien äitien puolesta♥
Vanhojen muisteluja meilläkin. Johannes skannasi anoppitummulle mustavalkoisesta sukukuvasta suurennoksen. Äitienpäiväpäivällisen päätteeksi kavipöydässä sitä katselimme ja kuvan herättämien muistojen myötä anopilla ja äidilläni juttua piisasi.
VastaaPoistaUpeat ovat olleet nuo Karjalan maisemat! Ei yhtään ihme, että sieltä sijoiltaan joutuneet ihmiset vieläkin kantavat surun kaipuuta sydämessään.
Rita, siis onko sunkin vanhemmista jompikumpi Karjalasta?
VastaaPoistaVarmaan tämä äitienpäivä tekee jotenkin nostalgiseksi...Minäkin ensimmäisen kerran ilman Meriä, kun hän on reissussa...
Karjalasta lähteneet eivät unohda. Muu luulo on harhaa vain. Äiti on käynyt syntymäkodissaan vieraana jo 18 kertaa! Luulen, että hän ei enää jaksa...tai hiukan salaa jo toivonkin sitä ettei sinne enää. Mutta kaikki neljä sieltä aikanaan lähtenyttä sisarusta, keski-ikä 80 vee, juhlivat taas jotain risteilemällä Ruotsiin ja takaisin. Mummoilla piisa vauhtia!
Ei, kumpikaan Karjalasta. Mutta paikkakunnallamme on Karjalan siirtolaisia, ihanan sympaattisia ihmisiä. Monta koskettavaa kertomusta olen heiltä kuullut. Eivätkä ne kertomukset ole voineet olla vaikuttamatta ja ymmärrystä herättämättä.
VastaaPoistaRita, karjalaisia kutsutaan Suomen ranskalaisiksi, koska ovat niin vilkkaita keskutelijoita;-) Tutustuvat myös helposti vieraisiin ihmisiin. Ei mitään etäisyydenpitoa, kuten usein on esim. satakuntalaisilla.
VastaaPoista