maanantai 24. toukokuuta 2010

I'M MAD WITH JOHN IRVING!


"Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut vain mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?"

Sitaatti on John Irvingin kirjasta Kunnes löydän sinut (Until I Find You, Tammi 2006, suomennos Kristiina Rikman). Kirja liikkuu hämmentävästi tatuointipiireissä, mutta ennen kuin huomaatkaan olet jo etsimässä päähenkilön kanssa hänen ensirakkauttaan, taitavaa, yltympäriinsä tatuoitua kanttoria ympäri Eurooppaa, myös Helsingistä. Suomi muuten mainitaan myös kirjassa Leski vuoden verran sivulla 258. Siis jos sillä nyt on mitään merkitystä tai sitten ei.

Myönnän: John on kietonut minut pikkusormensa ympärille. Luulin lukeneeni kaikki maailman kiinnostavat kirjat ja jotenkin Garpin maailma (Tammi 1980) oli kiertänyt intohimoista lukijaa, kunnes pari vuotta sitten melkein putosi eteeni. Luin kirjan itkien, nauraen, itkien ja ihmettelin, kuka on mies tällaisen mielikuvituksen takana. Sitten tuli aika etsiä käsiini samaisen kirjailijan Leski vuoden verran (A Widow for One Year, Tammi 1998, suomennos Kristiina Rikman), jossa kaikkien irvingmäisten koukeroiden jälkeen, ikään kuin sateenkaaren lopuksi, naisen elämä alkoi yli 70 -vuotiaana. Tarina on kiehtova, monisärmäinen ja hellään rakasteluun suloisesti päättyvä.

Olen tehnyt muutamia kirjalistoja blogini aikana ja tarkka lukija on saattanut havaita, että kierrän kuin kissa kuumaa puuroa suuria suosikkejani Sinuhea, Turms kuolematonta, Leski vuoden verran etc., mutta miten kirjoittaa Jumalasta? Miten kirjoittaa jumalallisesta? Miten kirjoittaa mitään siitä, kun itse on sukeltanut hiukan liian syvälle ja saanut pohjakosketuksen, kokenut pohjaimun…Leski vuoden verran on mielestäni ehdottomasti John Irvingin kiinnostavin teos ja jos Irving luulee kirjoittaneensa fiktiota, niin sallikaa minun nauraa: Hän on kirjailija Ted Colen alter ego!

"Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?"

John Irvingin muista kirjoista sen verran, että Ystäväni Owen Meany (A Prayer for Owen Meany, Tammi 1989, suoemennos Kristiina Rikman) on tummin ja häkellyttävin, Garpin maailma tunnetuin ja hulvattomin, Kunnes löydän sinut oudolla tavalla vaativa ja Oman elämänsä sankari (The Cider House Rules, Tammi 1985, suomennos Kristiina Rikman) valoisin. Viime mainitusta on tullut Tammelta tänä vuonna uusi painos, joten jos kokoelmasta puuttuu ko. teos, se on nyt saatavilla. Minä olen bibliofiili, joten minun on saatava omistaa rakkaat kirjani.

John Irvingin kirjat riitelevät hänen julkisuuskuvansa kanssa, mutta minun mielestäni hän paljastaa kirjoissaan itsensä paitsi 'hieman' machoilevaksi mieheksi, myös mieheksi, joka osaa nauraa itselleen/miehille, ymmärtää suuria tunteita, hallitsee mustan huumorin ja ennen kaikkea tuntee naisten tavan ajatella kuin myös osoittaa suurta elämisen ymmärrystä.

"Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi."

John Irving on syntynyt 1942, joten jos hänellä virtaa riittää, saamme vielä lukea herran uusia elämyksiä saaden itse samalla ainutlaatuisa kirjallisia järistyksiä. Irving on Tammen Keltaisen Kirjaston suosituin kirjailija ja onko tuo nyt joku ihme: Minusta Irvingin lukeminen voittaa aina itse elämän! tai Irvingin maailma on hiukkasen kiinnostavampi kuin omani, joten valitsen ensin mainitun.

Unohdinko kertoa, että aion kerätä kaikki Irvingit kirjastooni, joten antikvariaateissa 'kollaamisesta' on tullut uusi harrastus. Älkää hyvät lukijani unohtako antikvariaatteja, ellette löydä mistään jotain vanhaa ja kiinnostavaa kirjaa!

Well, John is mine!, mutta näin hyvästä riittää jaettavaksi kaikille;-)

John is in Helsinki this week! Oh!, I hope, I could meet him, but if you’ll, tell him that I’m mad with him♥

3 kommenttia:

  1. Irving on minullekin se kaikkein suurin kirjallinen rakkaus ♥ Minulla on kaikki Irvingin suomennetut teokset omassa Lundiassani, mutta yhden (kirosana) kokouksen vuoksi en pääse kuuntelemaan häntä Akateemiseen tällä viikolla. Arvaa, harmittaako?!

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, voi miten pahoillani olen ettet sinä tapaa häntä! Olisit voinut viedä minulta kuumat terveiset...Siis elämä on niin epistä. Arvaa mitä luen tämän päivän ja koko ensi yön;-) Luulin, että Maestro saapuu vasta ensi viikolla! Kunpa nyt saisin etiäisen, että vielä tapaan hänet somewhere, somehow...

    VastaaPoista
  3. PS. En yleensä ksokaan ehdi lueka päivisin, mutta nyt ei syytä ehtimistä. Onneksi on satanut, joten puutarha ja uudet istutukset selviävät...Nyt otan Iltapurjehdukseen teetä ja jatkan...Tämä muistutaa hieman sitä Herta Müllerin Sydäneläimen lukemista, johon Tuure minut vokotteli joko tahallisesti tai tahattomasti. Haluan uskoa,e ttä tahattomasti! Siitä tuli silti yksi parhaita arvostelujani - minun mielestäni.

    VastaaPoista