Hannele, kasvaa ja valtavian esiintyminä, mutta ei minun lehdossa eikä pihassa. Löysimme kerran lenkillä kun vähän eksyimme naapurin rouvan kanssa, semmoisen alueen vanamoa, etten ole ikinä ennen nähnyt. Se oli kuin unta! Ja järkyttvän kaunista.
Ihana maalaus. Mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen koti, silloin vuokra-asunto opiskeluaikaan, sijaitsi Vanamokadulla.
(ja terveisiä Amsterdamista! En ole vielä omaa blogia ehtinyt päivittää saati edes siirtää kuvia kamerasta, mutta osin niissä Ruth Colenkin maisemissa liikuttiin)
Kasvaako teillä oikeesti Vanamo metsässä, viime kesänä näin eka kerran..
VastaaPoistaHannele, kasvaa ja valtavian esiintyminä, mutta ei minun lehdossa eikä pihassa. Löysimme kerran lenkillä kun vähän eksyimme naapurin rouvan kanssa, semmoisen alueen vanamoa, etten ole ikinä ennen nähnyt. Se oli kuin unta! Ja järkyttvän kaunista.
VastaaPoistaKaunis maalaus!
VastaaPoistaJael, suorastaan rajan yli vievä- Kohtalokas ja viehkeä.
VastaaPoistaIhana maalaus. Mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen koti, silloin vuokra-asunto opiskeluaikaan, sijaitsi Vanamokadulla.
VastaaPoista(ja terveisiä Amsterdamista! En ole vielä omaa blogia ehtinyt päivittää saati edes siirtää kuvia kamerasta, mutta osin niissä Ruth Colenkin maisemissa liikuttiin)
Huokaus...tykkään, tykkään...villiä, läpikuultavaa!
VastaaPoistaLumiomena, siis vanamoissa on sitä jotakin. Liekö vaatimattomuuden suloa...
VastaaPoista(Oi!, odotan kuvia ja kertomusta Ruth Colen reitiltä...hurjaa;-)
Runotalon Sari: Niinpä! Tästä liekö kauneus enää yletä.
Viehkeä maalaus..
VastaaPoistaVanamo on herkkä, kaunis kasvi, yksinkertaisuudessaan niin laadukas..
Hanne, semmoinen kivikkokasvi kuin kallio- eli rauniokilkka on kukaltaan varsin paljon vanmoa muistuttava. Tietty mulla on sitä, koska ei ole vanamoa.
VastaaPoista