Ruttu...nyyh!, sydämeni lävitse. Toivon, ettei hän lähde kauas, sillä sitähän ei koskaa tiedä, jos...: Rutusta tulee isä, Lumimies sanoo uuden sanan ja meidän puutarha aidataan KOKONAAN.
Jael, tämä tuntuu MINULLE helteeltä! Tosin ihanaa, kun hedelmäpuut alkavat kukkia.
Hannele, juu nautitaan, mutta minä (vaalea)istun varjossa, kuten kuvan nainen.
Keijukainen, kiitos. Minustakin se on aika usein paljon antava.
Niinpä, kunpa minäkin olisin tuo tyyni, sisäänpäinkääntynyt, kirjaan pudonnut nainen...No, joskus lyhyitä hetkiä...kuumana päivänä siimeksessä. Pyritään siihen;-)
Terveiset kotikoneelta (netti vihdoin yhdistetty uuteen kotiin) ja helle todellakin hellii nyt. Puihin tulee lehdet ihan silmissä. Pitääkin lähteä läheiseen puistoon tarkastelemaan asiaa tarkemmin, joten heipat! nyt ollaan ulkona! Ja aurinkovoidetta hipiään!
Leena, ei tietenkään helteellä koiria lenkille. korkeintaan uimaan. Me pidämme ovet auki puoleen yöhön ja koiraT (Dina on nyt meillä)saavat mennä ja tulle mielensä mukaan. Myös olkkarista parvekkeelle johtava ovi on auki ja siellä kolme koiranpetiä. Suvella nukumme parvekkeen ovi auki ja Olga saa nukkua missä haluaa. Olen 'miinoittanut' puutarhan ja parvekkeen koirankupeilla, joissa puolen litran astioissa tehdyt jääpalat ja lisäksi kylmät vedet. Vaihdan 'systeemin' aamuin illoin. uuri äsken sain aamuiset tehtyä. Eilen oli jo pakko viilentää Olga, jolla paksu pohjavilla, jäävedessä kastetulla foteepyyhkeellä. Ensin pyyhin kasvot ja sitten vähän päälakea ja sitten pidin pyyhettä vartalon ympärillä hetken. Vanha tyttö helpottui silminnähden. Kohta, mutta ei vielä tänään, hän pääse järveen uimaan. Uiminen on nivelrikkoiselle koiralle parasta maailmassa. Lenkkeily pahinta.
Arvaa, miltä tuntui pitää torstaina sylissä kuuden viikon ikäistä novan pentua. Hän oli aivan kuin Olga, mutta uros. Hän on Ruttu. Ja sanoi mulle, että tahtoo meille asumaan. Minä olin heti hänen koti, vaikka olen tehnyt ikuisuspäätöksen ettei ikinä uroskoiraa...Never say never! Kyynelehtien oli lähdettävä, sillä emme ota nyt koiraa. Olen luvannut Lumimiehelle,että Vapaat Vuodet, todelliset Villit Vuodet alkavat after Olga. Sitten...ehkä...paljon myöhemmin...
Bravo!, sehän kävi kuitenkin aika hulppeesti. Voin kuvitella sinut kameran kanssa siellä kevään rannoilla.
Me olemme puolesta päivästä iltaan serkkuni luona ja ilmoitin jo heti alkajaisiksi, että haluan olla koko päivän ulkona. Me ei olla kotonakaan sisällä kuin yöt. Siis suvella. Ulkona voi tehdä melkein kaiken, mitä on tarvis.
Minä vaaleana todellakin suojaudun UV:ltä, mutta en luonnolta, enkä hapelta. Olen ulkoilmaihminen henkeen ja vereen.
Ihanaa idylliä kuvassa! Ihanaa on ollut myös nämä aikaiset ja odottamattomat hellepäivät. Mahtavaa liikehdintää ihmisissä ja iloisia tapahtumia saanut aikaan nämä kesäpäivät.:)
Aurinkoista viikonloppua sinnekkin! Rentoudutaan ja nautitaan auringosta ja lämmöstä.
VastaaPoistaHuomasithan punaisen koiran lukevan naisen jaloissa...
VastaaPoistaKiitos samoin!
Ja suukkoja inkkarikoirille, Rytylle kaksi.
Oih, selvästi tolleri. Suukotellaan ja halitaan kyllä :)
VastaaPoistaSehän on novascotialainen!
VastaaPoistaRuttu...nyyh!, sydämeni lävitse. Toivon, ettei hän lähde kauas, sillä sitähän ei koskaa tiedä, jos...: Rutusta tulee isä, Lumimies sanoo uuden sanan ja meidän puutarha aidataan KOKONAAN.
Ihanat ilmat nauttia eloon heräävästä luonnosta! It's good to be alive :)
VastaaPoistaRita: Now or never!
VastaaPoistaIhana kuva, ja myös nuo puutarhakuvat tuolla alla.
VastaaPoistaHelena, kiitos! Nyt puutarha tuntuu työltä, mutta sydänsuvella ajan näyttää vain kissankello.
VastaaPoistaSamoin kiitos.Ihanaa kun teilläkin vihdoinkin lämpöä,joka saa puutarhasi kukoistamaan.Täällä taas on kovin helteistä...
VastaaPoistaSamaa, vihdoinkin nautitaan auringosta.
VastaaPoistaMinäkin ihastelin kovasti kuviasi puutarhasta, niin kaunista.
VastaaPoistaOlisinpa tuo nainen tuossa tuolissa, jotensakin niin tyyni ja tasapainoinen...
Jael, tämä tuntuu MINULLE helteeltä! Tosin ihanaa, kun hedelmäpuut alkavat kukkia.
VastaaPoistaHannele, juu nautitaan, mutta minä (vaalea)istun varjossa, kuten kuvan nainen.
Keijukainen, kiitos. Minustakin se on aika usein paljon antava.
Niinpä, kunpa minäkin olisin tuo tyyni, sisäänpäinkääntynyt, kirjaan pudonnut nainen...No, joskus lyhyitä hetkiä...kuumana päivänä siimeksessä. Pyritään siihen;-)
Viikonloppuja sinne..... täällä on jo rikottuhelleraja ja koirat ihan raatoja, vaikkei ees oo käyty lenkillä.....
VastaaPoistaTerveiset kotikoneelta (netti vihdoin yhdistetty uuteen kotiin) ja helle todellakin hellii nyt. Puihin tulee lehdet ihan silmissä. Pitääkin lähteä läheiseen puistoon tarkastelemaan asiaa tarkemmin, joten heipat! nyt ollaan ulkona!
VastaaPoistaJa aurinkovoidetta hipiään!
Leena, ei tietenkään helteellä koiria lenkille. korkeintaan uimaan. Me pidämme ovet auki puoleen yöhön ja koiraT (Dina on nyt meillä)saavat mennä ja tulle mielensä mukaan. Myös olkkarista parvekkeelle johtava ovi on auki ja siellä kolme koiranpetiä. Suvella nukumme parvekkeen ovi auki ja Olga saa nukkua missä haluaa. Olen 'miinoittanut' puutarhan ja parvekkeen koirankupeilla, joissa puolen litran astioissa tehdyt jääpalat ja lisäksi kylmät vedet. Vaihdan 'systeemin' aamuin illoin. uuri äsken sain aamuiset tehtyä. Eilen oli jo pakko viilentää Olga, jolla paksu pohjavilla, jäävedessä kastetulla foteepyyhkeellä. Ensin pyyhin kasvot ja sitten vähän päälakea ja sitten pidin pyyhettä vartalon ympärillä hetken. Vanha tyttö helpottui silminnähden. Kohta, mutta ei vielä tänään, hän pääse järveen uimaan. Uiminen on nivelrikkoiselle koiralle parasta maailmassa. Lenkkeily pahinta.
VastaaPoistaArvaa, miltä tuntui pitää torstaina sylissä kuuden viikon ikäistä novan pentua. Hän oli aivan kuin Olga, mutta uros. Hän on Ruttu. Ja sanoi mulle, että tahtoo meille asumaan. Minä olin heti hänen koti, vaikka olen tehnyt ikuisuspäätöksen ettei ikinä uroskoiraa...Never say never! Kyynelehtien oli lähdettävä, sillä emme ota nyt koiraa. Olen luvannut Lumimiehelle,että Vapaat Vuodet, todelliset Villit Vuodet alkavat after Olga. Sitten...ehkä...paljon myöhemmin...
Taidatte olla jo Yyterissä;-)
Suloista viikonloppua sinne meren tuoksuun!
Bravo!, sehän kävi kuitenkin aika hulppeesti. Voin kuvitella sinut kameran kanssa siellä kevään rannoilla.
VastaaPoistaMe olemme puolesta päivästä iltaan serkkuni luona ja ilmoitin jo heti alkajaisiksi, että haluan olla koko päivän ulkona. Me ei olla kotonakaan sisällä kuin yöt. Siis suvella. Ulkona voi tehdä melkein kaiken, mitä on tarvis.
Minä vaaleana todellakin suojaudun UV:ltä, mutta en luonnolta, enkä hapelta. Olen ulkoilmaihminen henkeen ja vereen.
Mukavaa viikonloppua, Soolis!
Oikein ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaIhanaa idylliä kuvassa! Ihanaa on ollut myös nämä aikaiset ja odottamattomat hellepäivät. Mahtavaa liikehdintää ihmisissä ja iloisia tapahtumia saanut aikaan nämä kesäpäivät.:)
VastaaPoistaSusanne, kiitos samoin!
VastaaPoistaRita, toukokuu muuttaa idyllin todeksi.