keskiviikko 26. toukokuuta 2010
RAKKAANI, ET TUNNE LAINKAAN MINUA ETKÄ...
Rakkaani, et tunne lainkaan minua etkä tunne ahnetta, kyllästymätöntä sydäntäni. Siksi sinun olisi parempi mennä kiireesti pois, jotta en jäisi mitään velkaa sinulle etkä sinä jäisi mitään velkaa minulle, vaan unohtaisimme toisemme, koska mikään ei ole ikuista ja kaikki unohtuu aikanaan ja ajan hiekka sataa kerran kirkkaimpienkin unelmain peitoksi.
En ole koskaan vakavissani toivonut kuolemaa, mutta tänä hetkenä toivoisin kuolevani ennen kuin eroan sinusta, sillä kaikki mikä tämän jälkeen tapahtuu on virheellistä ja epätäydellistä ja kenties sameaakin, mutta mikä nyt on, se on täydellistä ja virheetöntä eikä palaa enää koskaan samanlaisena takaisin. Siksi toivoisin kuolevani tänä hetkenä, kun katsot minuun tähtikirkkain silmin kyyneleitä silmissäsi. Tämän jälkeen tulee enää vain himo, suru, pettymys ja unohdus enkä koskaan tahtoisi olla liian halpamainen sinua kohtaan.
Silloin ystäväni painoi kasvonsa lähelleni, hyvin hiljaa ja lämpimänä hän painoi kasvonsa lähelleni ja simpukka minussa avautui kauhistavan ihanaa kipua tuottaen, kouristus laukesi minussa ja raikas, kirkas vesi huuhteli simpukkaa minussa, niin että sydämeni kerrankin vaikeni ivastaan ja vavahti ihmetyksestä, sillä mitään tällaista se ei vielä koskaan ollut seurassani kokenut, vaikka luuli kokeneensa jo kaiken, minkä inhimillinen sydän yleensä voi kokea. Sillä kuten minullakin oli näet lyhyt, hyvin lyhyt muisti.
- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
kuvat Runotalo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oih mikä teksti. Minä, joka en liikutu mistään liikutuin juuri. Sillä minullakin on hyvin hyvin lyhyt muisti.
VastaaPoistaIhanaa Waltaria,
VastaaPoistatuli mieleen jo huominen perjantai,
kummallista...
Kuvat sopivat niin upeasti tekstiin..
Anni, suloista jos kyynelehdit Waltarin sanoista, niin teen minäkin.
VastaaPoistaHanne, minustakin nämä Runotalon Sarin vahvat kuvat entisestään voimistivat tekstiä.
Nämä sanat toivat sinulle jo mieleen perjantain...Minulla on ollut jo jonkin aikaa aavistuksia...;-)
Miten kaunista tekstiä,ah!
VastaaPoistaKyllä se Waltari osasi!
VastaaPoistaJael, en voi kieltää, en voi...Waltarilla on ikuinen avain minuun ja varmaan moneen muuhun.
VastaaPoistaAllu, Waltari 4-ever♥
VastaaPoistaTämä upposi suoraan sydämeen kyynelten kirkastamana. Olet kuvittanut tämän hienosti. Kuvat ja teksti ovat yhtä kertovat toisistaan.
VastaaPoistaAnne, heti kun näin nämä Runotalon Sarin kuvat, niin sisälläni alkoi puhua Waltari!
VastaaPoista