Tämä ponkkaripää saapuu näillä tunneilla yli viikoksi. En tiedä, miten selviän nyt kaikesta, sillä olen puutarhassa kuusikin tuntia vuorokaudessa kevään töissä, enkä ehdi häntä vahtia. Tonttimme ei ole aidattu, mikä on suuri vahinko. Jos hankkii ison leikkikehän, Dina huutaa kuin teurastettava ja pitkään liekaan hänestä ei ole, sillä sotkee itsensä sen seitsämään solmuun. Tämä olisi helppoa, jos Alfauros olisi kotona, vaan kun ei. Olen harkinnut jopa semmoista kengurureppua, joissa pidetään vauvoja. Dina on täydellisen rauhallinen sylissä eli nimenä mukaisesti SYLIkoira. Nyt olen tämän puutarhatyän ohessa aivan pakotettu heittämään pitkää lenkkiä, että saan nuoresta neidistä virtaa pois.
Olga on daami ja pysyy omassa valtakunnassaan ja vahtii kaukaa minun jokaista liikettäni kuten oravienkin, joille ei tee yhtikäs mitään, jos kurre tulee liian liki. Nuuhkivat vain. Mutta jos orava juoksee pakoon, Olga antaa vähän vauhtia puuhun kiipeämiseen. On aivan suloista, kun Olga on vielä mukana ja pitää mamista huolta.
No on sulla siinä hommia sen energiapakkauksen kanssa. Meidän tuttavilla oli ennen neuroottinen Irish setter ja kerran Allumies juoksutti sitä niin pitkän matkan ja kauan, että koira oli niin naatti, että ei pystynyt seisoviltaan juomaan kotiin tultua vaan läsähti lattialle ja yritti siitä käsin juoda kupistaan.
VastaaPoistaEläimet ovat ihania. Joistakin koirista täytyy pitää huolta kuin pikkulapsista. Tapasin kerran yhden puudelin ja sain sen käsityksen että se oli yksin jätettynä ihan onneton. Emäntä oli jättänyt sen ruokakaupan ulkopuolelle ja siitä se ulisten tarrasi minun reiteeni kiinni molemmin etukäpälin. Jouduin lohduttamaan tyyppiä kunnes emäntä palasi. Heh, siinä vaiheessa otus hylkäsi minut kokonaan :D
VastaaPoistaAllu, naapurilla on Irlannin setteri ja ikinä, ikinä Roosa ei ole ollut pitkänkään lenkin jälkeen rahallinen/tyyni/väsynyt. Jos Allumies tosiaan itsekin juoksi setterin rinnalla, niin hänellä on loitokunto!
VastaaPoistaOlisi helpompaa, jos voisin aamusta lähteä vetämään lenkkiä Dinan kanssa ja yrittää väsyttää hänet, mutta se ei käy, ei käy. Olga on vanha daami ja hän on jo tiettyyn aikarytmiin täysin orientoitunut. Nyt kun hän kuuroutui, meidän viittomat ja tietyn rytmin pitäminen ovat äärimmisen tärkeitä. On jo nyt puutarhassa minua odottamassa ja suostuu siälle vasta about klo 13, jolloin siirtyy talon mittaiselle parvekkeellemme, jossa hänellä on kome petiä ja sekä aurinkoa että varjoa.
En enää ikinä ota koiraa, ellei tonttiamme aidata. On sanonta: Älä juokse koiran tai miehen perässä! Se on suuri viisaus;-)
Rita, kuvauksesi osuu täysin tyttäreni puudeliin! Kun Meri on paikalla, minua ei ole olemassakaan. Muutoin hän tarraa minuun kuin vauva, paitsi jos on ehtinyt minulta karkuun yläpihalle ja näkee tiellä jotain kiinnostavampaa. Koitas harvavoida, istutta ja kastella koira sylissä;-)Alfauros olisi suuri helpotus sillä Dina on onnistunut kietomaan Reiman pikkutassunsa ympärille täydellisesti. Kun Ukkometso on kotona, me saadaan Olgan kanssa keskittyä olennaiseen. Olga on härkä kuten minäkin. Ja meissä on muutenkin paljon samaa. Me katsomme ylimyksellisesti raskaiden luomiemme alta kuinka nuo kaksi jaksavat leikkiä jollain vinkulelulla tunteja tai ravata jonkun tennispallon kanssa pitkin pihaa. Ja Olg ammärtää puutarhan päälle: Hän ei ole koskaan juossut kukapenkeihin. Hyvästi tänään kaikki mun scillat, krookukset, narsissit ja muut.
VastaaPoistaAllumies pelasi silloin vielä aktiivisesti käsipalloa, vain yksi liiga Bundesligan alapuolella ja oli hyvä kunto.
VastaaPoistaNo jopa! Jos kertoisin tämän Lumimiehelle, hän kiihdyttäisi koripallon peluuta entisestään. Nyt on jo joka kerta joku täräys, johon tarvitaan jääpussia...
VastaaPoistaNaapurin perhekin on aika sporttinen, mutta setteri on vieläkin, 10 vuotiaana, perheen kestävin ja nopein. Huh!, onneksi minä olen aina tykännyt eniten noutajista.
Meillä oli puudeli kun olin pieni;se oli tosin äidin koira ja hänen perässään koko ajan.En kuitenkaan muista että se olisi ollut mitenkään kamalan hyperaktiivinen,mutta ihana se oli.Bambi on pieni ja äärettömän vilkas,mutta kun sitä kävelyttää kunnolla on se sitten ihan rauhallinen.Mahtuu hyvin syliin,muttei se varsinaisesti mikään sylikoira ole,yleensä pyrkii sylistä aika pian pois....Mukavia hetkiä sekä Dinan että Olgan kanssa.
VastaaPoistaJael, onhan se ihana, mutta kyllä niin nuori ja vilkas, että vie yhden ihmisen ajan aika tarkkaan. Se saa jusota jopa pihalla ja puutarhassa vapaana, viis kukista, mutta se EI saa mennä etupihalle, jossa asutnoalueen tie ja sen vaarat ja houkutukset. Dina kyllä tottelee sanaa 'tänne' hyvin, mutta minun pitää olla skarppina huomaamassa, mitä neiti tekee, eikä olla ihemttelemässä pää alaspäin istutuksia. Senhän tkaia minä sen otankin, kun kukaan ei kuitenkaan osaa huolehtia siitä niin hyvin kuin minä! Minä välitän!
VastaaPoistaMinäkin saan toukokuun lopulla taas Jarviksen hoitooni..ihanaa.. Odotan innolla..
VastaaPoistaIhastuttava kuva teistä kolmesta!!
Hanne, voi kuinka kivaa! Minusta Jarvis tekee hyvää sinulle ja taiteellesi. Olet selvästi iloisempi, kun Jarvis on sotkemassa ja kuolaamassa luonasi;-)
VastaaPoistaKuvalla on nimikin: Me kolme, Vanhuus, Keski-ikä ja Nuoruus. Vanhuus on Punaturkki ja Sydämeni Valtiatar. Nuoruus on 'mamin' vauva - aina silloin tällöin.
(Bambi lähti sitten reissuun. Tulee outo äitienpäivä. Ehkä tämmöiseen pitää tottua...)