keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Toukoarvonta Leena Lumissa!


Avaan nyt toukoarvonnan, jossa on tarjolla paljon jännitystä ja vähän muutakin. Arvonta päättyy su 26.5. klo 12 ja joskus iltapäivästä Lumimies toimii onnettarena.

Osallistua voivat kaikki lukijakseni kirjautuneet tai kirjautuvat. Voit tarkistaa kohdasta Lukijat, oletko mukana.

Palkintoja jaetaan kolme. Ensimmäiseksi tullut saa valita ensin, toiseksi tullut sitten etc. Sähköpostilleni leenalumi@gmail.com voi jättää ykkös- ja kakkosvaihtoehdon sekä antaa postitusosoitteen.

Pyydän myös ilmoittamaan sähköpostin ellei käytössä ole aktiivisesti kirjautuvaa blogia, kiitos.


Mukana on nyt poikkeuksellisen paljon jännitystä, tragediaa ja vähän muutakin.

Ingrid Wall&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Anne Svärd: Vera

Ray Connolly: John Lennon Legendan elämä 1940-1980


Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet  varattu!

Jane Harper: Kuiva kausi

Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa

Pierre Lemaitre: Petoksen hinta

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut  varattu!

Anna Ekberg: Uskottu nainen


Sonia Paloahde: Aavistus

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa

Ninni Schulman: Tyttö Lumisateessa

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Lina Bengtsdotter: Francesca


Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu

Herman Koch: Pormestari

Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti vallankumouksen pyörteissä

Raili Mikkanen, Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja

Anna Ekberg: Salattu nainen

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Tapani Heinonen: Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla

Anne Hakulinen, Laila Nevakivi: Lapsen oma ötökkäkirja


Michelle Obama: Minun tarinani  varattu!

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Marjo Vilkko: Vilpitön sydän


Håkan Nesser: Café Intrigo

Iloista arvontaa♥

toukokuun viemänä
Leena Lumi

maanantai 13. toukokuuta 2019

Reposaaressa unohdan kaikki lupaukseni!


Äiti Reposaaren Merimestassa katse merelle...



En kuvannut ruokia, mutta lupasin olla kokonaan kuvaamatta! Luin jostain, että monet ajattelevat, että hauskempaa jos kamera ei räpsi koko aikaa. Vain muutama kuva siis. Tässä hienon väriset tyrnidrinkit, joita



siskon kanssa nautittiin ja hyvää oli.



Niin paljon on tapahtunut, että siitä tulee väkisinkin jotain ulos. Silmissä meri ja suru, mutta jo kohta nauran ja höpötän toisena.



Merimesta kauniissa iltavalossa Sari Kalliomäen kuvaamana. Tämä ravintola on minun mielestäni maailman paras kalaravintola ja taivaallinen sijainti...



Tunnen toisinaan, että olen vähän myös räpsööläinen. Ihanat vanhat puutalot, tietynlainen yhteisöllisyys, jossa tuoksuvat meri ja kovat kylmät tuulet, lokit ja kalastajapaatit, hylkeitäkin nähty...Asunkohan joskus vaikka edes yhden vuoden tuolla saarella. Neljä vuodenaikaa. Kerran elämässä. Reposaaressa.



Eilen illlalla alkoivat äidin luumupuun kukat aueta. Se oli hurmaavaa ja sitten vielä hellä kevätsade. Sellainen sade joita ennen tuntui olevan keväisin enemmän...

Ollaan herkuteltu ja höpötetty. Tultiin tänään Ikean kautta ja nyt vasta aloitan seuraavaa kirjaa, oi apua! Muutamat magnolian kukat ovat auenneet ja esikoita sekä scillaa on kiitettävästi. Nyt lukemaan...

♥:lla Leena Lumi

torstai 9. toukokuuta 2019

Äitienpäiväviikonloppua kohti...


Hyvissä ajoin ilmoitan, että vietämme äidin kanssa piiiitkän viikonlopun. Äidin ja muun perheen kokoontuessa olen läsnä, en somessa. Perhe on parasta♥


Tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille ja heidän perheilleen♥

Leena Lumi

tiistai 7. toukokuuta 2019

Kirjasuosituksia äitienpäivälle!


Niille, jotka haluavat muistaa äitiään ensi sunnuntaina kirjalla, tein tällaisen suosituspaketin. Veikkaan Johanna Venhon Ensimmäisen naisen olevan tämän vuoden hittikirja, jonka minäkin olen paketoinut omalle äidilleni. Krista Launosen Ofelian suru on taiteelliselle äidille, joka rakastaa myös Shakespearea ja historiaa. Anna Ekbergin Uskottu nainen on trilleri, mutta suorastaan ylittää genren rajat! Michelle Obaman Minun tarinani voi olla joltain vielä lukematta, mutta ihan uuttakin löytyy eli Johanna Laitilan Lilium Regale: Vaikuttava! Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton on vahvaa ja koskettavaa tarinaa Bartonin perheestä. Jos kirja on jo luettu, siihen jo ilmestynyt jatko eli Kaikki on mahdollista. Suosittelen myös Philip Rothin Amerikkalaista pastoraalia, josta on viime vuonna otettu uusi painos. Kirja oli lukuvuoteni 2018 paras!


Dekkareista pitävälle en voi olla vielä suosittelematta loistavaa Håkan Nesserin Cafe Intrigoa, jossa ei mässäillä julmuuksilla jännityksen siitä yhtään kärsimättä.


Kannattaa myös vaivihkaa tiedustella, onko äiti jo lukenut koko Elena Ferranten Napoli -tetralogian. Viimeisin on Kadonneen lapsen tarina.

Jokainen tekee äitienpäivästä näköisensä ja oloisensa. Meillä kirjat ovat jo lapsuudestani asti kuuluneet äitienpäivään, isänpäivään, jouluun ja syntymäpäivälahjaksi. On onni tulla lukevasta perheestä! Kukin siis ihanasti omalla tavallaan♥

kirjaterveisin
Leena Lumi

maanantai 6. toukokuuta 2019

Carol Shields: Larryn juhlat


Elleivät Stu ja Dot Weller olisi tarjonneet pojalleen Larrylle ja tämän vaimolle Dorrielle häälahjaksi matkaa heidän entiseen kotimaahansa Englantiin, olisi varmaan moni asia mennyt aivan toisin ja koskien monien kohtaloa, ei vain vastavihityn parin. Heidän kanadalaiset ystävänsä kauhistelivat lähtöä Englantiin maaliskuussa. Eiväthän he voineet tietää, että siellä jo lumikellot kukkivat ja etelämpänä myös narsissit, kun nuoripari maksetulla bussimatkallaan sinne vihdoin pitkän kierroksen jälkeen pääsi. Se mitä tapahtui Larrylle, joka oli ammatiltaan floristi, oli hänen suurin intohimonsa koko hänen elämänsä ja sitä kohti hän nyt kävi. Kukapa olisi voinut aavistaa, minkä vaikutuksen Larryyn tekivät brittiläiset pensasaidat ja puutarhasokkelot? Ja kukapa sekalaisessa seurueessa mukana oleva olisi edes saattanut unta nähdä, minkä tulevaisuuden sokkelot lopulta Larrylle tarjosivat!

Carol Shieldsin Larryn juhlat (Larry’s party, Otava 1998, suomennos Hanna Tarkka) ostin joskus pokkarina lentokentältä lukemiseksi Zürichiin pitkälle viikonlopulle ja niinpä kirja kantaa monia ulkohtaisiakin muistoja, mutta tärkeimpänä kaikista Shieldsin monipuolisuutta kirjailijana. Jotenkin Larry Wellerin elämän kuvaus poikkeaa niin kirjailijan muista kirjoistaan eikä se kaiketi vain johdu tarinan keskiössä olevasta miehestä. Yhdistävyyttä löytyy loistava kerronta sekä pilkahteleva ilkikurisuus ja myös suorasanaisuus. Kirja sai Orange –palkinnon 1998 ja syystä!

Larryn elämä on kirjassa jaettu aikajanallisiin lukuihin, jonka aloittaa Viisitoista minuuttia Larry Wellerin elämästä, 1977 ja päättää Larryn juhlat vuonna 1997. Väliin mahtuu mm. Larryn rakkaus, Larryn omaiset, Larryn siitin, Larryn poika etc. aina siihen hetkeen, kun Larryn juhlat kirjan lopussa alkavat. Larry ei ole harrastanut juhlia, niinpä hän ei varmaankaan olisi edes järjestänyt illallisjuhlia ilman silloisen kumppaninsa Charlotten yllytystä. Juhlista tulee vain pienimuotoinen, yhdeksän henkeä käsittävä tilaisuus, jossa laatu korvaa määrän. Ihan tavanomainen seurue ei ole koolla, mutta kirjan lukijalle hetki on mehukas. Larryn siskon ja muutaman muun lisäksi mukana ovat ex-vaimot Dorrie ja Beth, joista viime mainittu on lentänyt juhliin Britanniasta asti mielessään jotain...

Larrysta on tullut kuuluisa ja menestyvä mies, joskin hänen elämässään on ollut aika, jolloin
hän näki työssä ainoan lohdun ja syyn pysytellä hengissä.

Larry on mies, joka ajattelee ikäänsä, terveyttään ja tapahtuneita. Varmaan traagisinta ikinä on ollut hänen äitinsä masennus, joka taas liittyy siihen tapahtumaan, miksi hänen vanhempansa aikanaan muuttivat Englannista Kanadaan. Ja kaikki johtui leikkopavuista! Mikäpä ei Larryn elämässä olisi liittynyt kasveihin!

Hänellä oli äiti joka itkee nukkuessaan. Äiti jolta puuttuu kylmä, pelastava uteliaisuus, jota tarvitaan kun pitää selviytyä traagisesta kokemuksesta; äiti joka oli tartuttanut surunsa lapseen. Maidon, ihon ja sormenpäiden välityksellä.

Kiitos sokkelopuutarhojen, joita Larry näki ensimmäisen kerran Englannissa häämatkallaan, hän saa ikiaikaisen intohimon. Hän haluaa alkaa ’taivutella’ sypressiä, katajaa, lehmusta, orapihlajaa, onnenpensasta, likusteria, piikkipaatsamaa, marjakuusta, plataania jopa magnolioita läpipääsemättömiksi aidanteiksi ja rakentaa niistä sokkeloisia labyrintteja. Sokkelopuutarhat vievät häntä maailmalle niitä ihmettelemään ja jopa Suomesta hän löytää yli sata sokkelolatomusta eli jatulintarhaa. Sokkelopuutarhat ovat kuin rakkauksia, joista toiset unohdetaan ja toiset muistetaan ikuisesti.
   
Shields osaa asettua Larryn nahkoihin, tämän hieman kaunista alakuloa potevan nostalgisen miehen, joka on aina halunnut olla sovussa kaikkien kanssa ja keskittyä niin sokkeloihinsa kuin läheisiinsä sillä rakkaudella, mihin hän kykenee. Kirja Larrysta on noin neljäsataaviisikymmentäsivuinen, joten voitte olla varmoja yllätyksistä. Olen suuri Shields –fani, ja liitän tämän kirjan Carol Shields –kirjastooni ilolla. Botanistina sain herkullisia hetkiä seuratessani, miten sokkelot kehittyivät ja mitä niille myös saattoi tapahtua. Aviolittoromaanina luin tätä myös kiinnostuneena: Miten Larrysta oli ratkaisemaan ensimmäisen avioliittonsa finaali ja miten hänestä oli jäämään paitsi, kun...

Haluan pysähtyä siihen hetkeen kun Larry päättää kaikkien Chicagon vuosiensa jälkeen palata Torontoon: 
  
Hän on vihdoin keksinyt, mitä hän tarvitsee hyytävään elämäänsä, siihen hiljaiseen tihkusateeseen, mitä hänen elämänsä nykyään on. Hän tarvitsee verisiteiden lämpöä, jotakin sellaista jota hän ei ole koskaan ennen kaivannut. Ehkä näin käy kun...Hän haluaa, että joku vahtii häntä, soittaa kysyäkseen jotain ihan yhdentekevää...

...ja kutsui loppuelämäänsä luokseen, ottamaan hänet syliinsä.

*****

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Peili ei voi uskotella että...


Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen sitä niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta. 
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjoitit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Tiedän että muistat häntä tänään...


Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariiin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Mitä luetaan Leena Lumissa suvipäivistä ensilumiin?



Varhaista kurkata suven ja loppuvuoden lukemisiin, mutta toisaalta katalogit ovat juuri ilmestyneet. Tässä yhteydessä voin myös kertoa, että koska suvesta 2016 on tapahtunut kaikenlaista, bloggaustahti ei ole kesällä tavanomainen, vaan ilmestyn silloin kun vähiten odotatte eli aion ns. pitää lomaa! Tällainen kirjalistaus on kyllä hyvä tehdä, että samanhenkiset lukijat löytävät juuri itselleen parhaiten sopivaa luettavaa. Mitenkään en voi estää puutarhaa näkymästä blogissani...Kirjalista alempana ei ole kiveen hakattu, sillä siihen tulee varmaan yllättäviä lisäyksiä, kuten on tapahtunut jo yli kymmenen vuotta. Ilmoitan nyt ne, jotka jo tiedän ja lisäilen tänne sitten.

Tammi



Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet


Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis


Kari Aihinen: Kapen parhaat

Icasos




Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki


Minerva


Heinrich Fraenkel&Roger Manvell: Heinrich Himmler SS:n ja Gestapon päällikkö


Peter James: Kuolema vaanii verkossa


Harlan Coben: Veren perintö


Carin Gerhardsen: Musta jää


Irina Holma: Takaisin elämään Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta



Erkki Pulliainen&Lassi Rautiainen: Suomalainen susi

Otava

Heidi Köngäs: Mirjami


Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta


Ian McEwan: Kaltaiseni koneet



Per Petterson: Miehet minun tilanteessani


Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa


WSOY


Philip Roth: Mieheni oli kommunisti

Olen tämän kirjan lukenut jo ennen blogiani, mutta koska luin Lumiin Amerikkalaisen pastoraalin ja Ihmisen tahran, haluan tarjota koko Rothin Amerikka-trilogian. Syystä on WSOY ottanut Rothin tuotannosta uusia painoksia!

Suvi Vaarla: Westend



Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista


Elina Hirvonen: Punainen myrsky

Like


Maike Wetzel: Tyttö joka löytyi

Gummerus


Anna Jansson: Sokea hetki



Camilla Grebe: Horros



Alex Michaelides: Hiljainen potilas


Karen Cleveland: Totuuden tuolla puolen 

Atena



Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen

Sitruuna kustannus



Mark Sullivan: Palavan taivaan alla


Santa& Simon Montefireo: Lontoon kuninkaalliset kanit Suuri timanttijahti

Teos



Riikka Pelo: Kaikki elävä 

Aula&co



Lucia Berlin: Ilta Paratiisissa 

Avain



Leena-Kaisa Laakso: Puutalotarinoita

Docendo


Heidi Kerosuo: Muista, unohda




Ilona Pietiläinen: Olisipa aina joulu 


Vain muutamalta enää puuttuvat kannet. Atenalta taisin löytää jotain tosi vahvaa sekä Avaimelta, josta löysin jotain kiehtovaa. Keskityn rauhassa ja saatan antaa aikaani myös omalle vanhalle kirjastolleni. Nytkin on menossa niin herkullinen teos omasta hyllystä, että luen oikein hidastellen.

Mitä itse tähän kaipaan, on yksi vahva elämäkerta, jonka jo taidan aavistaa, yksi tosivahva dekkari, jota en aavista ja sitten tietenkin se kaikkein ihanin kirja ensilumen sataessa eli joulukirja, josta jo näin unta♥

kirjatiedotuksin
Leena Lumi

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä


...maalla kuolema saapuu keskellä päivää ja kutsumatta. Se sieppaa kalastajia veneistä. Se tarraa lapsia nilkoista kesken uinnin. Talvella se houkuttelee heidät jyrkkään mäkeen, jonka laskemiseen heidän orastavat taitonsa eivät riitä, ja kääntää suksenkärjet ristiin. Se väijyy rannassa, missä on jäällä tuoretta lunta ja luistelijan sirkeät silmtä eivät huomaa, että järvi on rannasta aavistuksen auki, ja kaaresta tulee hieman laajempi kuin oli tarkoitus. Kuolema seisoo metsässä jousen ja nuolen kanssa aamun ja illan hämärässä...

Louise Pennyn trilleri Kuolema kiitospäivänä (Still Life, Bazar 2019, suomennos Raimo Salminen) vie meidät kauniin romanttiseen quebeckiläiseen Three Pinesin kylään. Sitähän odotti jotain todella kesyä ja tunsin olevani mukavuusalueeni ulkopuolella, kun dekkarissa oli hauskaakin. Olen sillä tavalla tosikko, että jännityksen on oltava jotain Midsomeria vahvempaa, mutta ei kuitenkaan mitään kiduttamisia, jossa lajissa jotkut dekkaristit aivan kilpailevat kauheuksista. Eikä tietenkään mitään hauskaa. Nyt kävi silleen, että meikäläinen veti tämän kuin jäätelön helteellä. Jollain mielettömällä tavalla kanadalainen Louise Penny oli osannut kohdentaa kaiken juuri kuten pitääkin ja murhaajan arvuuttelua riitti. Hauska oli erityishauskaa, jota kaikki eivät ehkä arvosta, mutta minulla onkin outo huumorintaju...Kaikkien rakastama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löydetään metsästä nuolen lävistämänä. Ase itsessään ei ole niinkään outo asia, sillä on menossa jousimetsästyskausi. Huomiota herättää Janen kulkeminen ilman koiraansa. Hän otti rakkaan Daisy-lemmikkinsä mukaan aina kävelyille. Ja kuka kummassa voisi haluta murhata Janen? Yhteisön suuresti ihaileman ja arvostaman henkilön. Poliisitiimi saapuu Quebeckistä rikoskomisario Armand Gamachen johdolla. Gamache ei ole yhtään tyytyväinen konstaapeli Yvette Nicholiin, joka onnistuu ärsyttämään hänet pelkällä läsnäolollaan. Gamache ei ole vaikenevaa tyyppiä ja niinpä

”Terävä pää ei kuitenkaan riitä”, Gamache Jatkoi.

”Sitä on osattava käyttää, Ja te ette osaa. Te katseletta mutta ette näe. Te kuulette mutta ette kuuntele.”

”Minä katselen ja kuuntelen tarpeeksi hyvin pystyäkseni ratkaisemaan jutun.”

”Ehkä. Aika näyttää. Kuten jo sanoin, teitte hyvää työtä ja teillä on terävä pää. Mutta jotain puuttuu. Varmaan tunnette sen itsekin. Tunnetteko koskaan olevanne ymmällänne, ikään kuin teille puhuttaisiin jotain vierasta kieltä, ikään kuin olisi meneillään jotain minkä kaikki muut tajuavat mutta te ette?”

Tällainen tyyli vain pahenee (lue:paranee) jutun tutkinnan myötä aina siihen pisteeseen, että Nichol on vaarassa joutua yhtenä aamuna ulos jutusta. Kuitenkaan Nichol ei ole säälittävä, vaan antaa takaisin ja oikeasti yrittää kaikkensa. Jäin miettimään, että olisiko hän kuitenkin vähän kuin pihalla kaikesta aika monta kertaa elämässään? Ehkä olen väärässä..., mutta dialogit ovat herkullisia.

Yhtä odottamatonta kuin on Janen murha, ovat kirjan yllättävät viisaudet! Ja jälleen on asialla Gamache nyt kera Myrnan:

Hänellä oli kädessään kulunut kappale Albertin kirjaa Menettämisen tuska.

”Veli Albertin teorian mukaan elämä on menettämistä”, Myrna sanoi hetken kuluttua. ”Vanhempien, rakkaussuhteiden, työpaikkojen menettämistä. Sen takia meidän on löydettävä elämälle jokin näitä asioita ja ihmisiä korkeampi merkitys. Muuten menetämme oman itsemme.”

”...kun muutos tulee ulkoapäin, jotkut voivat joutua syöksykiereteeseen...Elämä on menettämistä. Mutta kuten kirjassa painotetaan, se johtaa vapauteen. Jos pystymme hyväksymään, ettei mikään ole pysyvää ja että muutokset ovat välttämättömiä, jos pystymme sopeutumaan, niin meistä tulee onnellisempia.”

Siis huumoria, suuria viisauksia ja kaiken lisäksi vielä W.H.Audenia Janen murhatutkinnan yhteydessä! Kylän bistroa pitävä pari arvostaa kovasti W.H.Audenin koottuja teoksia ja he ovat kirjan erikoisten dialogien lähde. Kaiken keskiössä lisäksi taidemaalaripariskunta Clara ja Peter Morrow. Etenkin Claralle Jane oli ollut kuin äiti. Jotain Jane oli kuitenkin salannut jopa Claralta ja sen ympärille keriytyy murhatutkinnan fokus.

Jos arvelet, että kaipaat erilaista jännitystä, tartu Kuolemaan kiitospäivänä. Kirja on kaupoissa kesäkuun neljännestä alkaen. Tämä teos myös aloittaa Louise Pennyn Three Pines –dekkarisarjan, jonka toinen osa julkaistaan jo syyskuussa nimellä Kylmän kosketus. Sarjan kolmas osa Kuukausista julmin saadaan keväällä 2020.

Värisevällä äänellä Ruth alkoi lukea ääneen, ja tuuli tarttui hänen sanoihinsa ja lennätti ne kisailemaan lumihiutaleiden ja rukoussauvan värikkäiden nauhojen kanssa. Daisy loi häneen ihailevan katseen.

*****