maanantai 23. toukokuuta 2011

SUVISATEEN SULOISUUTTA

Monet vanhat hedelmäpuumme ovat kärhöjen koteja. Kärhöt tuovat puutarhaan salaperäisyyttä ja romantiikkaa. Minulla talvenkestävimmiksi ovat osoittautuneet alppikärhöt sekä Summer Snow eli lumikärhö. Kärhöistä kaiken löydät kirjasta Ihanat kärhöt.
Esikkoja kasvaa nyt joka kiven kolo. Aloitin esikkojen kasvatuksen parista alpeilta kaivamastani yksilöstä sekä muutamasta ystävältäni saamasta taimesta. Mikään ei leviä kuin esikko ja se on lumoavaa.
Valkovuokkoja on mahtavia mättäitä. Tässä ne kauniisti nöyrtyvät suloisen sateen syleilyyn.
Luumupuu kukkii on yhden lapsuuteni suosikkikirjan nimi. Ja tänään se on taas totta.
Lehtomme kukkii nyt metsäorovokkia, mutta kun tämä kukka kasvaa kallion kivestä, sen nmi vaihtuu kallio-orvokiksi ja se on ainoa kasvi, joka saa valloittaa kalliomme koloja.

Luoja, miten rakastankaan sadetta♥

PS. Ja tässä se eilen saapunut kaivon pumppu:

28 kommenttia:

  1. Ihana nähdä sateen jälkiä kuvissasi;meillä ne nyt ovat sitten totaalisesti loppu ensi syksyyn saakka.
    Aika nättejä nuo kärhöt!

    VastaaPoista
  2. Jael, sade on minun ja kasvien aikaa.

    Huomasin Ässän kuvista, että maa oli todella kuivaa. Muistan aina toivoa teille sateita.

    Ne ovat hurmaavia! Meillä niitä on etupihan mongolian vaahteroissa ja sitten tässä alapuutarhassa kahdessa ihan elävässä kirsikkapuussa sekä yhdessä vähemmän elävässä vanhassa luumupuussa, jota ei kaadettu juuri siksi, että kärhöt saivat siitä kodin. Siis tällä vyöhykkeellä minä en saa menstymään kuin sinisiä ja valkoisia, mutta en mitään suurikukkaisia jalokärhjä, joissa sitten olisi ehkä pinkkejäkin. Pidän aika paljon kyllä ihan näistä tummista alppikärhöistä.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia - kun niitä katsoo, niin melkein voi tuntea kukkien tuoksun - tuoksuvat ne sitten tai eivät! :)

    VastaaPoista
  4. Olen tässä kaksi päivää hokenut, että haluan oman mökin, oman pihan, oman puun ja pensaat ja kukkamaat ja ja ja -ja olen vaan niiiiin kateellinen!

    Menen pois virkaamaan, sitä sentään käsilläni voin tehdä!

    (Tänään sade ei ollut sitten yhtään kiva, kasteli viimeisellä parilla sadalla metrillä ennen työpaikkaa aivan läpimäräksi, kurja olla kuin uitettu koira kun työt alkoi, pah!)

    VastaaPoista
  5. Allu, mun mielestä eivät. Ne ovat vaatimattomia, mutta kuten huomaat kaunislehdykkä ja myöhemmin kukkia tulee enemmänkin ja kukkiva tosi kauan.

    Meillä on kohta tuoskuylitarjontaa, kun lehdon miljoona kieloa aukeavat. Siitä tulee melkein migreeni...

    VastaaPoista
  6. Pepi, minusta sinä olet niin innovatiivinen, että sinulla pitäisi olla oma tupa ja puutarha. Etkä sinä osaa olla kateellinen, sinä olet vain innostuva ja innostava.

    Helena, niinpä...suvisateen tuoksunkin aivan tuntee!

    VastaaPoista
  7. Luumupuu kukkii on yksi omistakin lapsuuteni kirjasuosikeista. Rakastin muitakin Rauha S. Virtasen kirjoja aina seljoista Tuletko sisarekseni-kirjaan.

    Meillä ei viime syksynä istuttamassamme luumupuussa (Kuntalan punaluumu) ole vielä tänä keväänä kukkia, mutta sekä punakaneli että sikkolan kirsikka kukkivat ensimmäistä kertaa. Ne istutimme syksyllä 2009. Kukkia ja nuppuja on paljon pienille puille, ehkä siis satoakin.

    Kärhöistä haaveilen kovasti. Ja tämän päivän sade teki niin hyvää.

    :)

    VastaaPoista
  8. Minäkin muistan lapsuudestani kirjan Luumupuu kukkii.

    Täälläkin on tänään satanut monta tuntia suloista kesäistä sadetta. Mutta eihän se asfaltilla näytä yhtä hekumalliselta kuin näissä luontokuvissa.

    VastaaPoista
  9. No niin no, ehkäpä en, menen kuitenkin nyt virkkaamaan ☺

    VastaaPoista
  10. Katja, nimenomaan Virtasen kirjasta on kyse. Sinä et varmaankaan voi muistaa WSOYn Vihreää kirjastoa. Tässä esimerkkejä: Anna-Lisa Lundkvist/Tyttö sateessa, Rauha S. Virtanen/ Kiurut laulavat, Rauha S. Virtanen/Selöjan tytöt, Halldis Moren Vesaas/Varhain keväällä, Catherine Marshall/ Musta kahle ja Rauha S, Virtanen Luumupuu kukkii. Tässä on ne kirjat, jotka minulla on juuri tästä sarjasta, mutta Seljaa taisi ilmestyä muussakin ehkä myöhemmin...Tässä oli erikoista se, että mukana oli jo esim. tuo Musta kahle, joka oli tiedostava ja rotuun perustuva ja mukana sarjassa oli Stina Lindbergin Seitsentoistavuotias ja Kirsti Heporaudan Koulukodin tyttö etc. Kaikkein rakkain on kuitenkin Luumupuu kukkii ja sitten pidin kovasti kirjasta Tyttö sateessa...

    Jos pölyttäjiä riittää, tulee satoakin. Meillä on sekä Sikkolaa että Varjomorellia. Herkullinen punaluumumme tuli tiensä päähän eli on nyt vain kärhöjen kiipeilypuu ja ostimme vahingossa väärän eli siniluumun, joka ei ole ihan niin mehukas ja minun mielestä vielä kypsyykin myöhemmin. Minulla on aavistus, että meille tulee vielä yksi punaluumupuu...Sitä punaluumun mehuisuutta ei voita mikään!

    VastaaPoista
  11. Kärhöt ovat lumoavia. Ne sopivat hyvin kiipeilemään puiden rungoille. Minulla onkin vaan yksi kiipeilijä. Niitä täytyy nyt lisätä. Samoin noita esikkoja. Kaunis valkoinen esikko. Se loistaa paikaltaan varmaankin, kun viihtyvät aina vähän varjoisammissa paikoissa.
    Sinulla on varmaan upea puutarha!

    VastaaPoista
  12. Soolis, se on varmaan joku ikisuosikki!

    Minä tykkään sateesta myös kaupungissa. Märässä asfaltissa on jotain...ja ihmisissä, jotka kulkevat sateenvarjojen alla.

    Pepi, eikun iloa sitten virkkuuseen! Se on varmaan jotain pinkkiä ja suloista.

    VastaaPoista
  13. Irene, minulla on yleensä yksi kärhö per puu, siellä missä on, mutta siinä melkein pystyyn kuolleessa luumupuussa on linnunpönttö ja olen siihen istuttanut kolme. Soman näköistä, kun se pönttö verhotuuu ja pienet linnut kuitenkin löytvät sinne.

    Tuo esikkokuva meni ihan mönkään. Se on vaalean keltainen, mutta kun en osaa käyttää pientä kameraani kunnolla. Se hävitti siitä väriä. Toisaalta olen kaivannut valkoisia esikoita, joten sopii se noinkin;-)

    Joka puolella on isoja esikkoryhmiä, mutta halusin kuvata juuri tuota kivirykelmässä olevaa pientä. Ehkä siinä oli valossakin jotain pielessä.

    VastaaPoista
  14. Unohdin kommentoida tuota kirjallisuuspuolta... Sekä Luumipuu kukkii että Kiurut laulavat ja kaikki Seljan tytöt -sarjan kirjat olen lukenut ja mielessäni kertailen. Seljan tyttöjä olen lukenut kesäisin mökilläkin, koska ne ovat siellä. Ja minulla kukkii kirsikkapuu, luumupuuta ei ole!

    VastaaPoista
  15. Vaude mitä kukkaloistoa, ja nyt ollaan vasta kesän alkumetreillä!

    Kärhöt tulee ilmeisesti istuttaa riittävän syvälle, jotta juuret eivät jäädy talvella. Itse en ole kärhöjen kanssa kauhean hyvin onnistunut. Yksi kaunis tapaus minulla on tosin tuossa ulko-oven pielessä, ja sen haluaisin mukaani kun lähden (no en lopullisesti, vaan tuonne uuteen paikkaan : )

    VastaaPoista
  16. Ihastuttavia kukkakuvia. Sade on hyväksi, luonto puhkeaa kukkaan :)

    VastaaPoista
  17. Ikäni puolesta en tietenkään voi muistaa tuota Vihreää kirjastoa, mutta äidilläni ja tädilläni oli ko. sarjan kirjoja ja siksi juuri nuo vihreät kirjat ovat minulle niitä kaikkein oikeimpia aina Seljoista Virtasen muihin kirjoihin (Luumupuun ohella mm. Kiurut laulavat), Kurenniemen Kesälintuun ja tuohon Koulukodin tyttöön. Taidankin kesälomalla kavuta lapsuudenkotini vintille ja etsiä, josko tuo Koulukodin tyttö löytyisi sieltä. En olisi muistanut koko kirjaa, ellet olisi sitä maininnut. Kirjablogeissa parasta onkin se, että houkuttelevien uutuuksien ohella saa vinkkejä myös rakkaista vanhoista kirjoista.

    :)

    VastaaPoista
  18. Ihastuttava postaus, kesäinen ja iloinen,
    Kaivo on kaunis!!
    Puutarhasi upea, saniaisetkin siinä jo tötteröllä.
    Iloista kesää!

    VastaaPoista
  19. Eilinen suvisade teki hyvää kasveille. Kärhöistä pidän; varjon puolella täällä kasvaa alppikärhö ja aurinkopuolella Piiluja. Lisääkin hankkisin, mutta tila rajoittaa.

    Voi, miten minua viehättää Sinun puutarhasi. Oletan, että hoitamiseen menee melkoisesti aikaa. Sitä ei tekisi ellei siitä pitäisi.

    Luumupuu kukkii, luettu on.

    VastaaPoista
  20. Ihania kuvia. Luumupuun kukat pisaroiden koristamana kuin koruja.
    Kärhät kiehtoo, uskaltaisiko kokeilla...

    VastaaPoista
  21. Helena, samat on kirjat luettu. Minäkin sitkeästi pidän niitä ihan tässä omass akriajstossani, vaikka olisi tilan puutetta. Osa tyttökirjoista on kauniisti pahvilaatikossa odottamassa vaikka päätöstä raaskinko laittaa vielä yhden seinän kirjoille.

    Kirsikoista tulee järisyttävän hyvää jälkiruokaviiniä, jos tekee sitä mestarin kanssa, kuten minulla oli tilaisuus. Luumut ovat niin herkullisia, että syödään soraan puusta kaikki.

    VastaaPoista
  22. Anne, vaikka asumme Keski-Suomessa, niin asumme Päijänteen ympäröimällä saarella ja ilmastovyöhykkeemme onkin III eli eri kuin muualla maakunnassamme. Alvar Aalto kutsui tätä huvilasaartaan Suomen Tahitiksi.

    Siis kärhön hoito: Istuta syvään, eteen jotain matalaa kukkaa, ettei aurinko kuivata juurakkoa, kastelua etenkin aluksi ja keväisin kuivalla kelillä huoneenlämpöisellä vedellä, EI IKINÄ KYLMÄLLÄ VEDELLÄ, lannoita silloin tällöin. Itse käytän kananakakkarakeita, mikä on aika siistiä. Ota se kärhö mukaan!

    VastaaPoista
  23. Askartelin itte, viiden minuutin kierros. Kevätesikokin menetti mun kuvataessa värinsä;-)Tosin nuo pisarat ovat suloisia. Kiitos!

    VastaaPoista
  24. Katja, niin...ei Merikään näistä mitään tietäisi ilman minua. Mutta me 40+ muistame tämän sarjan, joka lienee ollut aikanaan ylen suosittu. Juuri tuota Koulukodin tyttöä ei minulla ole, mutta se kertoo, että sarja yritti olla myös vähän enemmän kuin herttainen tyttökirjasarja. Sen sijaan minulla on Musta kahle ja siinä sain ensi tuntumaa rotuasiaan ja sen jälkeen luinkin jo Beecher-Stowen Tuomo Sedän Tuvan.

    Ja minulla odottaa Sininen linna sekä yksi Selja, jota en vielä kerro;-)

    VastaaPoista
  25. Seijastiina, kiitos! kaivon kannen väri ei minua miellytä, mutta minulta ei nyt kysytä...Tuohon saniaisten rinnalle on nousemassa myös keltakurjenmiekkoja.

    Kiitos samoin!

    Marjatta, sade on puutarhurille hengähdystauko ja siunaus. Aivan tuntee miten kasvit kiittävät.

    Kärhöjä mahtuu sinullekin lisää, jos teet pergolan. Tällöin ylläsi olisi vihreä ja kukkiva katto.

    Puutarhatyö antaa kuntoa ja ajatuksille vapautta.



    Me olemme varmaan kaikki lukeneet Luumupuu kukkii;-)

    Minttuli, uskallat kokeilla, kun otat alppikärhöä. Voit silti lukea tuon Ihanat kärhöt, joka on minulle rakkain puutarhakirja. Sitä on vielä myynnissä, kysyin Minervalta. Mutta niitä kaikia lumoja, mitä siinä kirjassa on, et voi saada toteutettua.

    Annoin yllä Annelle kaikki hoito-ohjeet. Noudata niitä, niin onnistut. Keväisin kannattaa kastella huoneenlämpöisellä vedellä ellei sada.

    VastaaPoista
  26. Leena, niin kauniita kukkia ja tuo alppikärhö näyttä ihanalta, mun täytyy tunnustaa, etten ole ollut alppikärhön ystävä, mutta nyt täytyy muuttaa mieltä, sillä olen törmännyt niin moneen suloisuuteen.
    MINÄKIn rakastan sadetta, sen jälkeen tuoksuu kaikki niin ihanalta ja raikkaalta. Sen jälkeen voisi tallustella ulkona tuntitolkulla, varskin nyt kun metsässä tuoksuu kielot ja tuomi. Huoh..miten ihanaa.

    Mukavaa tiistain päivän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  27. Tuija, minäkin olen monessa joutunut muuttamaan mieltäni...puutarha opettaa;-)

    Jos ostat niitä heti 2-3, saat hyvin nopeasti vaikuttavamman näyn. Minulle ei ole enää puutarhaa ilman kärhöjä!

    Puutarhaihmiset ovat varmaan sama kuin sadeihmiset. Olen aina, jo lapsesta, pitänyt sateesta...Meillä on nyt satanut niin, että olen hetken voinut nauttia. Kuiva alkusuvi uusine istuksineen on minulle kauhu. nyt on kaikki hyvin♥

    VastaaPoista