JOULURUUSUSTA JA MUISTOJA...

Päätin sitten vielä kerran yrittää saada vietyä jouluruusua hengissä viikkoa kauemmin. Minussa on joku piilevä jouluruusukiller, sillä ikinä en ole onnistunut tämän kaunottaren kanssa. Uuden yrityksen laukaisi se, että tajusin puutarhassamme kohdan, jossa saisin sen elämään vuodesta toiseen myös täällä Keski-Suomen korkeudella. Saan vahvaa tukiapua Sarilta. Ja kiinnostavan tarinan jouluruususta kuulin Anna Amnellilta!

Otin nämä kuvat nyt varmuudeksi, että uskotte minulla tätä kukkaa olleenkaan. Aatonaattona vasta saapuvat kukkivat valkoiset amaryllikset. Tunnustan saaneeni huikean led-valoinnoituksen ja jos oikein tarkasti katsotte, näette tässä kuvassa kolme 40 kirkkaan lampun valosarjaa. Jos kameraa olisi hiukan siirtänyt olisi näkynyt neljäskin...Kolmas valo roikkuu olkkarin valkoisen verhon edessä. Ensi vuonna niitä tulee useampi ja yritän kiinnittää valot verhojen taakse, vaikka ei se vaivaa tuossa edessäkään, kun kattokruunua ei nyt raaski käyttää, että saisi tämän tunnelman pidettyä. Neljäs valosarja on Ikean alimmalla hyllyllä tungettuna lasimaljaan ja...

...tässä sitä kukkaa, mitä minä todella haluan taloon monta jouluksi ja sen jälkeenkin. Miten nuo vanhat ei-led-valot näyttävät kuin runsaammilta...sehän ei ole mahdollista;-)

...tässä näette vielä lisää vanhaa valosarjaa, joka saa kyytiä tämän talven jälkeen. Kuvassa näkyvä pikkupöytä saa väistyä kohta muualle kuusen tieltä.

Esittelen nyt pienen kavalkadin menneiden vuosien joulukortteja:

Joulukortti vuodelta 2005: Minä ja Olga lumisillalla.

Joulukortti 2004: Keuruun vanha kirkko. Keuruu oli äitini kotipitäjä Karjalan jälkeen...vähän aikaa. Minulle Keuruu oli mammalan kesiä ja muutama joulu, jossa kerran ajettiin hevosreellä kulkuset kilisten joulukirkkoon. Tosin siihen uuteen, jossa vanhempani on vihitty ja jossa tyttäremme pääsi ripiltä, koska kävi Pöyhölän kansainvälisen rippileirin.

Joulukortti 2007. Ystävätär nappasi ihan suunnittelematta patikointipäivänä saarellamme. Kynttilätuikku ja kaakaoshotti kulkevat aina mukana tällä retkellä repussa. Tällaiselta sitä näyttää kilometrien vaelluksen jälkeen ulkoilukuteissa ja myssy päässä;-)

Tämä on muuten sitten eri kuin se, minkä näitte viimeksi. Joulukortti 2009.

Joulukortti 2010, jota Supportti ei huomannut kirkastaa, kun minä en ehdi joka asiaan etenkään joulun alla. Tämä huonolaatuinen kuva on elämäni rakkain ja on isona alakerran perhekuvaseinällämme. Kuvan nimi on Täydellinen onni.

Tämä kuva olisi yhtä hyvin voinut olla joulukortti: Lumiotuksia! Kummassakin kuvassa näkyy hyvin, miten Hänen Majesteetissaan Olgassa virtaa ruhtinaallista paimenkoiraa, jota novascotiannoutajassa on osa: Hän katsoo kaikissa kuvissa ympäristöä. Paitsi ei siltakuvassa, jossa minulla taisi olla nanna poskessa tms. Tyttäremme pikkukoiralla, Dinalla, pitää olla nuttu yllä ulkona, sillä hän palelee herkästi.

Tämän vuoden joulukorttimme, joka onkin sisareni miehen, valokuvaaja Pekka Mäkisen ottama lumoava kuva tundraurpiaisesta.

Tässä kaikkien aikojen joulukortti vuodelta 2007: Lumimiehen ja Olgan arktinen hetki. Katsokaa Lumen Valtiattaren turkkia, sen vahvuutta ja väriä sekä pään asentoa: Olga, Applehill's Thora,  laulaa lumen ylistystä!

***

PS. Jos elokuvat kiinnostavat, lue tämän päivän Helsingin sanomista, mikä on elokuvista kirjoittavien HS-toimittajien kymmenen parasta dvd:tä. Voin kertoa sen verran, että oma suosikkini Vuosi elämästä on listalla.