torstai 5. tammikuuta 2012

TAMMIKUU. PAKKANEN. SAVUN TUOKSU. OLEN AVANNUT...

Tammikuu. Pakkanen. Savun tuoksu.
Olen avannut ikkunan,
siirtänyt valon siihen, keskelle seinää.
Käyn ovesta. Tuletko sinä?

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Petriina

Cry Me A River

♥♥♥

Kaunista loppiaista sekä viikonloppua kaikille!

25 kommenttia:

  1. Vinkkaan varovasti, sinä paljon lukeva, tunteella elävä ja kokeva.. jos vaikka pitäisit, rakastaisit kuten minä joka humpsahdin kokonaan syvyyksiin näiden sanojen, tämän tarinan matkaan..

    http://kuinsoljuvavesi.blogspot.com/2011/12/osa-1.html

    .. en malta odottaa jatkoa jota on kuulemma luvassa.. ;-)

    VastaaPoista
  2. Hieno hetki tässä Rekolan runossa.

    VastaaPoista
  3. Leena, minulle voi vinkata vähemmän varovastikin...Tiedän, että kukaan ei helposti suosittele minulle luettavaa, kun teen sitä niin paljon, mutta suosituksiin ei kuole. Kiitos linkistä, käyn katsomassa.

    ***

    Birgitta, eikö vain. Ja tämä tulee blogistani ulos joka tammikuu;-) Jotenkin tuo Petriínan kuva sekä vangitsee että vapauttaa, sillä siinä on aurinko, mutta ikkunat kiinni ja kuka siellä, niiden takana...sekä nuo KAKSI runkoa edessä...

    Oi niin, Rekola osaa pysäyttää, tarjota taikahetkiä.

    VastaaPoista
  4. Katsoin kuvaa kauan ja herkeämättä hiukan silmiäni siristellen
    auringon valo lankeaa seinustolle ja puunrungot lasin edessä on kuin sanoma,
    ällös tästä kulje vaan ovesta
    ja tulenhan minä.

    Minäkin katson pöytäni takaa kurreloitten ym.pikkaraisten
    elämän touhuja ikkunani takaa...

    Kaunista elämää myös sinulle ja rakkaillesi<3

    VastaaPoista
  5. Oi, mukaansa tempaava ja tenhoava Rekolan runo.

    Ihanaista alkanutta vuotta sinulle Leena♥

    VastaaPoista
  6. Luin viime syksynä paljon Rekolaa, ja taidan jatkaa nyt talvellakin. <3

    VastaaPoista
  7. Sirkka, hienosti kuvaat Petriinan kuvan tunnelman puunrunkojen sanomaa myöten.

    Tupsukorvat ja kaikki linnut...kallion kolosta livahtaa lumikko ja kettu on yöllä kulkenut lehtomme läpi.

    Kiitos samoin sinulle & co!

    ***

    Hannah, eikö vain.

    Kiitos samoin sinulle, Hymytyttö!

    VastaaPoista
  8. Katja, suosittelen.

    ***

    Hannele, toki, kunhan yöt olisivat aina pimeät.

    VastaaPoista
  9. täydellinen kuva. tammikuun/helmikuun valo on minusta kauneinta, se kun on myös niin kovin harvinaista.

    hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  10. Ihan minun tunnelmani Rekolan runossa.
    Mikään ei voita savun tuoksua kirpeässä sinertävässä pakkaspäivässä. On ehdottomasti minun lempituoksumaisemani.
    Mukavaa loppiaista sinullekin!

    VastaaPoista
  11. Heipsan Leena! Kaipailit vanhan bannerin kuvia: http://valkoisetunelmat.blogspot.com/2011/11/illallinen-ystavien-kesken.html

    Tuolla oli niistä erillinen postaus :)

    Kaikkea hyvää vuodelle 2012!

    VastaaPoista
  12. Kaunis runo!
    Oikein hyvää loppiaista teille. Joko saareen on lumi tullut jäädäkseen hetkeksi?

    VastaaPoista
  13. olen myös lukenut Mirkka rekolaa. Pidän hänen runoistaan, sanoistan. Hän pysäyttää lempeästi ja pyytää kuuntelemaan, katsomaan silmät avoinna, tunteet vapaina...

    Tuo kuva ja ruo ovat niin liki!
    Ilman toisiaan, jotain isoa häipyisi, ainakin nyt kun on saanut kokea, koskettaa molempia yhdessä..
    Kuinka kuva voinkaan olla niin puhuva, kuikaava ja huutavakin, joskus..
    Kiitos tästä Leena, taas♥

    En muuten päässyt sinne " kuin soljuva vesi". Pääsitkäö sinä?

    VastaaPoista
  14. Hyvää viikonloppua sinne paratiisisaarelle. Niin paljon ilmassa, onneksi valoakin. Tammikuu, uusivuosi, uudet kujeet..tervetuloa. Ihana jo pakata joulu pois ja valmistautua tulevaan. Halaus!

    VastaaPoista
  15. Anni, ja se on armollista: Illalla putoaa pimeä, aamulla voi nukkua pitkään, kun on hämärää ja mikään ei näytä kulahtaneelta;-) Itseasiassa taidan alkaa pitää eniten juuri kuukausista ennen julmaa valoa ja huhtikuuta, joka työntää niitä T.S.Eliotin silmujaan vielä routaisesta maasta.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  16. Hanne, melkein saatoin tuon arvata...minulla sama. Ja tokana ehkä sitten se meren tuoksu.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Maria, juu, kaipailin serkkuni takia;-) Kiitos kovasti, nyt saankin sen oikein jutun kera kartanrouvaserkulleni.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  17. Mummeli, eikö vain!

    Kiitos samoin sinulle & co!

    Olen tehnyt pari päivää lumitöitä ja suuriruhtinatar Olgakin on kuin nuortunut: Luulen, että nyt tuli vihdoinkin pysyvä lumi. Ihanaa!

    VastaaPoista
  18. Hanne, eikö vain. Sinä ja minä ainakin tajuamme ja monet ihanat lukijani, mikä vaikutus kuvalla on. Odotan aina tammikuuta, että voin julkaista tämän kuvan ja runon uudestaan.

    Ole hyvä♥

    Minä pääsin sinne ihan suoriksi. Kopioi tuo linkki Leenan postauksesta ja vie se ylös, jossa www yms. Liitä ja sitten enteriä. Minä en voi uskoa, että neuvon tässä toista tekniikassa, kun en meinaa selvitä edes gmailin udistuneesta asusta;-) Siellä lukee jutun lopussa, jossa kohta aiheet mm. sana kaksoisliekit, josta Eve minulle puhui. Hänen piti kertoa minulle siitä kaikki, mutta sitten ei enää ehtinytkään...

    VastaaPoista
  19. Anne, kiitos samoin! Minäkin näen valoa...lumen valoa ja muutakin valoa.

    Ja nyt alamme riisua kuusta ja loppu onkin sitten sitä leffaa & co;-)

    VastaaPoista
  20. Kiitoksia Leena olisin tullut mielelläni, aivan ihan kuva:) Mukavaa vuoden alkamista ja paljon kirjoja!!!

    VastaaPoista
  21. Hei, sinä amaryllis-asiantuntija!
    Jouluksi ostamani kaunis valkoinen amaryllis teki kaikkiaan viisi komeaa kukkaa - vielä on kolme kukkaa hyvässä kuosissa. Alhaalta näkyy pukkaavan taas uutta vartta, jossa muhkea nuppu.
    Siis, miten tuon kukan voisi saada pidettyä talven yli niin, että ensi syksynäkin voisi nauttia sen kauneudesta? Annetaanko lehtien kuivua, miten sipuli säilytetään jne?

    VastaaPoista
  22. Mustaleski, olisit tullut vaan!

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Omapäinen arkeilija, nyt sie pilkkaat minnuu;-) Minä olen sisäkukkakiller kovimmasta päästä. Amaryllis on vain yksi suuri intohimoni ja ei onninustunut ne, jotka vein kesän yli puutarhassa, pelkkää lehteä lykkäsivät, joten ostin upeat, nupulliset uudet.

    Sanon nyt heikoilla jäillä liikkuen, että pidä se kevyesti hoitaen hengissä melkein missä vaan ja sitten laitat kesällä sen ruukussaan jonnekin puutarhan tai parvekkeen puolivarjoon ja kastelet. Se vaikeampi vaihe tulee sen jälkeen, joten lue kaikki amarylliksestä tästä linkistä http://sarinjoulublogi.blogspot.com/search/label/amaryllis

    Siis kopioi tuo linkki ja viet sen sitten ylös kohtaan www ja painat enteriä, näet ihmeitä ja saat opastusta.

    Onnea vuodelle 2012 ja amaryllisten hoitoon. Minä nyt yritän pitää jouluruusuja hengissä, että saisin ne istutettua keväällä puutarhaani.

    VastaaPoista
  23. Hei minullakin oli jouluruusu ja yhä se elää, ajattelin ihan samoin istuttaa sen no puutarhaa ei ole mutta penkkiin.. Anopilta sen ihanuuden sain ja Amaryllis puskee jo toista kukkavanaa, ensimmäisessä oli viisi ihanaa kukkaa:)

    Omapäiselle tiedoksi: Amarylliksen kukittua voi leikata kukkavanat pois ja pitää sisällä valoisassa kuten viherkasvia ja voidaan istututtaa kesäksi lämpimään ja annetaan lehtien kerätä sipuliin uutta voimaa, älä katko tai vaurioita lehtiä, elokuussa lopetetaan lannoitus ja kastelu vähitellen ja kun kasvi tuleentuu, se viedään lokakuussa pimeään ja viileään talvehtimaan ja siinä onkin kompastuskivi.. noin 15 astetta ei juuri yli eikä varsinkaan ali. Sipulia ei saa istuttaa liiaan syvään ja siellä se alkaa sitten uudelleen, höh, itselläni oli liian lämmin ja liian kylmä joten sain lahjaksi uuden... Tulppaanit onnistuivat joskus paremmin, saunanlauteille vein lievään lämpöön aatonaattona että joutuivat jouluksi kerran 100 vuotta sitten.. nyt en enää paljon kukkia harrasta.

    VastaaPoista
  24. Mustaleski, ehkä sun on syytä palata kukkien pariin, sillä kuulostat innostuneelta ja melkein ammattilaiselta!

    Minulla on muuten juuri passeli välivarasto ennen kellaria, jossa on juuri tuo sopiva lämpötila. Pelakuut ovat vielä kellarissa, mutta kohta siirrän ne tuohon välivarastoon ja sitten takkahuoneen apukeittiöön, jossa parin päivän sisällä ne sitten rapsin eli leikkaan ja istutan uudelleen. Kellarista ulos aina 5.2., joka on isäni syntymäpäivä.

    Joka päivä hengähdän syvään, kun moelmmat jouluruusuni voivat vieläkin hyvin;-)

    Minä vinkkaan Omapäiselle, että hän saa tästä tiedon. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista