perjantai 11. maaliskuuta 2011

TÄMÄ TÄYTEYS, TÄMÄ PAINO

Tämä on se yö
jolloin mikään ei pimene.
Minun Pegasokseni tanssii
vasten ikkunan kyltymätöntä valoa.
Mitä jos työnnän käteni lasin läpi?
Veren purskahdus.
Vai aamurusko auringon sylissä.

Mistään, mistään ei ole niin vaikea kirjoittaa kuin runosta. Miten arvostella runoa? Runo on tunnetila, joka ei arvostelua kaipaa. Se joko syttyy sinussa tai ei. Joissakin ei koskaan. Minussa aina vaan. Ja nyt oikein rankasti, sillä edessäni on Aila Meriluodon uusin Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011). Ensin havaitsin: Kerrankin täydellisen onnistunut kansi! Sitten: Luin ja luin uudestaan. Tuli hiljaisuus ja se pysähtynyt hetki, joka odotti. Nukuin yön ylitse ja luin uudestaan ja sitten…kaikki aukeni kuin kukat aamussa ja tunnen raivoisaa onnea: Hän teki sen taas! Helvetti: Aila tanssii! Aila tanssii omien runojensa musiikissa ja lukija lähtee mukaan. Hetkellistä surumieltä, hiukan tummuutta, jossain haurautta, mutta se vain syventää sointia. Kaikki on tallella ja kaikki toimii, minkä pitääkin: rohkeus, itsensä näkeminen ja nähdyksi tuleminen, havainnointi, intohimo, myöntäminen, uhma ja pieni pirskahteleva Aila-nauru.


Minä olen kuiva
sinulla ei seiso.
Oi mikä rakkaus, intohimo, rakkaus.
Nyt se vasta toteutui
vasten kuolemattomuutta.


Siis kaikkihan sen tietävät, Aila sekoitti pääni kun olin teini. Ja hän tekee sitä vieläkin. Listasin vähän aikaa sitten Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin ja luonnollisesti Meriluoto loisti läsnäolollaan. Hän olisi ollut mukana lyhyemmässäkin listassa. Vuoden 2010 Elämystusinassa Aila Meriluodon Tältä kohtaa oli kolmanneksi paras kirja kaikista yli sadasta vuoden aikana luetuista ja paras suomalainen teos! Kun sain kerran tehdä pohjoismaiden suurimpaan piha- ja puutarhalehteen artikkelin omasta puutarhastani, tiesin heti, että haluan Meriluodon runokokoelmasta Kimeä metsä runon Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista, painettavaksi upeimman kuvasivun päälle. Ja sitä ennen oli elämys Vaarallista kokea, jolloin kauheassa ikäkriisissäni tajusin yhtäkkiä, että kaikki muu on oleellista, vain ikä ei. Kiitos Ailan olen iätön!

Jos luette tuota ensimmäistä runoa, se on ainakin minulle riemastuttava ja helposti aukeava. Aamurusko auringon sylissä on varmaan jokaiselle lukijalle omanlaisensa juttu, mutta…Ja tuossa runossa on minun eniten tuntemani Aila. Tiedän, että tästä ei runoilija Meriluoto pidä, mutta sanon sen kumminkin: Sairas tyttö tanssii – vieläkin.

Ja kun mennään tuohon toiseen valintaani, jonka tein hyvin tietoisena, että lukijakuntani ikähaitari on laaja, koin valaistusta: Noin juuri se menee. Me puhumme rakkaudesta ylettömästi ja naimme itsemme läkähdyksiin ja nautimme kun kaikki toimii, seisoo ja orgasmit, mutta rakkaus, mutta rakkaus…eikö rakkauden kirkastus, timantti, ole vasta intohimon sokeiden, huohottavien hetkien jälkeen.


Aila Meriluoto on ihan hän itse, mutta nyt kun olen kiitos kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen, saanut Mirkka Rekolan Kootut runot, löydän heissä jotain ihanaa samaa. Molemmat ovat suoran sanojia ja intohimon kuningattaria, mutta Rekolaa on vaikeampi heti tajuta, Aila haluaa ihan tieten tulla ymmärretyksi, rakentaa kokonaisempaa, kun Rekola heittää sanoja ja haastaa lukijansa. Vaan haastaa Ailakin, omaan tyyliinsä:

Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.

Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa.


Sanotaan, että kirjoittaja on lukemiensa summa. Olet mitä luet. Aila Meriluoto toi elämääni Rainer Maria Rilken runouden, vaan en uskalla enempää runoilija Meriluotoa verrata, mutta miettikää vähän, te Rilken lukijat. Ja Rilken mukana tuli Eve Rehn ja Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille. Luin jostain, että Aila ihailee Rilkeä ja sitten lähdinkin Suomen Ateenan kirjastoon etsimään suomennoksia ja niitä oli hävyttömän vähän, kunnes törmäsin Eveen ja loppu onkin teille tuttua Even tänä vuonna tapahtuneeseen aivan liian varhaiseen poismenoon asti. Kuka tiesi, että Eve aikoi kääntää Rilkeä lisää? Kuka tiesi, että minä vokottelin häntä kääntämään Emily Dickinsonia myös? Aila Meriluodon runoteoksessa Kimeä metsä on lopussa kymmenen Dickinson käännöstä ja nyt minä haastankin Ailan:

Aila, olet jossain lehtihaastattelussa arvellut, että saattaisit kääntää Emily Dickinsonia kokoelmaksi asti. Ole ystävällinen ja tee se. Käännä Emilyn kaikki 1775 runoa tai edes sata, sillä meitä on monia, jotka sitä odotamme. Minä olen rukoillut kustantajia tekemään asialle jotain, mitään ei kuulu. Nyt minä rukoilen sinua kääntämään edes niin monta Dickinsonin runoa kuin vain mahdollista! Jaksan elää kaikki elämän pitkät tunnit odottaen…hetkeä, jolloin erämaa kukkii.


Tämä täyteys, tämä paino on Aila Meriluodon neljästoista runokokoelma. Meriluodon kirjallinen tuotanto on hyvin laaja, sillä hän on paitsi runoilija myös lahjakas prosaisti, joka on saanut lukuisia palkintoja. En ole lukenut, mitä joku muu on ehkä jo ehtinyt sanoa Meriluodon uusimmasta runokokoelmasta, mutta koen näin: Tämä täyteys, tämä paino näkee tarkemmin, soi kirkkaammin…kuulen runot pianomusiikkina tai tilhien tiukuina, jääurkuina ja… niin Ailana♥

Nyt minä hengitän.

Ennen läähätin,
hengästyin, kakistelin.


Sinun huokuvaa poveasi vasten
olen löytänyt rytmini.
Tämä on valtameri
rannaton rauhallinen.
Meille se riittää, tämä yhteinen hengitys,
itsemme kokoinen.
Pelkkä rakkaus. 

*****

Osallistun tällä kirjalla Ainon Runotalon ovet auki -haasteeseen.

47 kommenttia:

  1. Ihana postaus !En osaa sanoa muuta...

    VastaaPoista
  2. Jael, kiitos! Pelkäsin jo menneeni ylitse aitojen, mutta uskon sinua, sillä sinä sanot suoraan;-)

    VastaaPoista
  3. Upea postaus todellakin, mitäpä siihen voisi lisätä?

    Oliko niin, että sinä, Leena, järjestit tämän kokoelman, vai ymmärsinkö väärin?

    Kiitos sinulle, Leena, näistä hienoista postauksista. Runot ovat lähellä minunkin sydäntäni<3

    Oikein hyvää pyhänseutua sinulle, Leena<3

    VastaaPoista
  4. Aili,kiitos!

    En ole järjestänyt mitään, ainakaan Meriluodolle, ilmaisinko itseäni epäselvästi...ilmeisesti. Olen yrittänyt järkätä Emily Dickinsonin kaikkien runojen suomennosta mm.

    Aili, hanki tämä Ailan uusin, lupaan, että pidät! Sinä olet Suuri Runosielu itse, joten huumaannut näistä.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla, että Meriluoto yhä vain kirjoittaa. Ja mitä jälkeä hän tekeekään, suoraan sydämeen, sydämestä.
    Kiitos. Nämä ovat ikuisia runoja.

    VastaaPoista
  6. Hieno, ihana postaus..
    Jos olisin lukenut sen ennen Turku-reissuani, olisin täällä Ailan kirja kainalossani onnellisena.. Ja tuo kansikuva jo on niin vaikuttavan, herkän suloinen..

    Meinasin ostaa Turusta "rakkauden aikakirjan", koska se on niin ihana kirja..
    Haluan palata siihen uudelleen..
    Ehkä kirjoitan osia kirjasta itselleni tai sit vain ostan sen.. Nuo ohjeet (Neljästäkymmenestä) ovat kertakaikkiaan lohduttavia, tärkeitä, avaavia, juuri sellaisia, joita olen kaivannut, janonnut!
    Olen sivulla 220, joten en lue vielä sinun arviointiasi kirjasta..

    Kirjoitin Laurin postaukseen, että ehkä menen sinne elokuun 8.

    VastaaPoista
  7. Hanne, minä arvasin, että se on sun kirja. Muistat mitä sanoin.

    Voisit kommentoida kirjaa myös lyhyesti minulle sen postauksen kohdalle, jossa kirjan arvostelu.

    Hanne, jihuuu ja iiiiiik♥ Ehkä Javier Bardem itse on isäntänäsi!

    VastaaPoista
  8. Juu, rakkauden kirkastus voi olla vasta intohimon sokeiden, huohottavien hetkien jälkeen, niin uskon minäkin. Ja hienoa etenkin kaikesta tuosta huolimatta. Mutta mahtavaa saada kokea juuri tuota hulluksi saavaa sokeaa intohimoa!

    VastaaPoista
  9. Isopeikko, miten lumoava aihe! Mikään ei ole niin ihanaa kuin lumi. Lumi on lämmintä ja hellää. Lumi tuoksuu.Lumi suojaa. Lumi on viatonta ja kaunista. Lumi on talven valo. Lumipuutarha on lumoavinta mitä tiedän. Voisin jatkaa loputtomiin...

    Luithan professori Helena Ruotsalan kirjoituksen aikaisemmin blogistani jossa pohjoisen nainen kuvaili lumen ihanutta ja kertoi myös uusia merkityksiä lunta koskeville sanoille ja miten paljon enemmän niitä sanoja onkaan saamelaisilla ja inuiiteilla.

    Uskon, että kaikki kauneuden vaalijat, hyvään uskovat, puutarhan harrastajat ja lumiukkojen rakentajat aivan hurmaantuvat heti ensi lumen sadettua. Lueppa muuten Minervan kustantama Ensilumi. Siinä valokuvaaja Hannu Hautala palvoo lunta.

    VastaaPoista
  10. Voi että. Menin melkein sanattomaksi. ♥ Tämä kirja tuntuu jotenkin niin kirkkaalta ja täyteläiseltä. Se on nimekettään myöten helmi, ihan selvästi!

    VastaaPoista
  11. Nonnii, teit sen sitten taas, Leena!!
    Luettavien pino vaan kasvaa :/

    Ei vaan, hyvä juttu! Kaarlo Sarkia ja Aila Meriluoto olivat nuoruuden rakkaudet, jotka eivät sitten koskaan ole otettaan hellittäneetkään :)

    Muistan aina kuinka luin ensimmäisen kerran Ailan Miikalin. Ja luin uudestaan. Ja uudestaan. Ja sille tielle jäin.

    VastaaPoista
  12. Hengästyttävän hurmaava ja palava postaus - kiitos jakamisesta Leena!
    Ailan kirja on saatava pian itsellekin:)

    VastaaPoista
  13. Katja, tämä on. Liimasin jo oman nimitarrani kirjan sisälehdelle;-) Pidin kaikista runoista, joten oli vaikea valita...

    Pepi, kipin kapin kauppaan nyt. Eihän siitä ole kuin kaksi päivää, kun ostit kirjan minun innoittamana;-)

    Mulla on ihan sama juttu, mutta oli muitakin: Aila Meriluoto, Kaarlo Sarkia, Pablo Neruda, Katri Vala, Sirkka Selja, Edith Södergran, Eino Leino...ja nyt vielä Arno Kotro, Mirkka Rekola, Rainer Maria Rilke, Heli Slunga, Tommy Tabermann, Yrjö Kaijärvi...

    Oliko Miikal Lasimaalauksessa tai Sairas tyttö tanssii kirjassa? Epäilen, että minulta on takavarikoitu molemmat teinivuosina, sillä tein Ailasta lupakortin villiin elämään.

    Niin se menee, jos on kerran Ailaan tykästynyt, sitä ei muuta mikään. Pysytään tällä tiellä ja kun saat tämän uusimman, olet varmasti mukana jatkossakin. Aila palaa vieläkin...pyrin samaan.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Hymytyttö!

    Minä olen vain siksi, että levitän runopölyä, kirjojen lumoa...

    Tämä on kaikkineen hurmaava kirja omistaa.

    Mukavaa viikonloppua, Hannah!

    VastaaPoista
  15. Piti oikein tarkastaa, ensimmäisenä Sairas tyttö tanssii- kirjassa. Ei ole näkäjään mullakaan kuin kaksi tallessa, liikaa lainattuja ja liian huonosti palautettuja -kuten runokirjat yleensäkin!

    Voi, näitä on niin monia :D
    Ja, juu, mainoksen orja...on jo tilattu,Bookplus kantaa kotiin :D

    VastaaPoista
  16. Hyvä sinä;-) Sinä et kyllä paljon ehdi sammaloitua...BookPlus on hyvä systeemi.

    Älä nyt lainaa enää kirjojasi. Minulla on vain yksi henkilö, jolle lainaan ja nyt hän on pitänyt minun Rakkauden aikairjaani jo viikkoja! Olen ihan sairas. Joitakin kirjoja ei saisi lainata ollenkaan.

    Et sinä ole mainoksen orja, vaan luotat minun arviooni, olet runouden orja ja se kuulostaa jo ihan toiselta. Siitä kirjasta on sulle iloa, usko pois!

    VastaaPoista
  17. Uskon uskon :DD

    En juurikaan lainaile, olen tylyttäny kunnolla, sanonut etten ole kirjasto :)

    Ny maalipennsseleiden pesuun -juu, ei mitään isoa, tarjotin ja kippo vaan, eikä maali pannahinen lopu ollenkaan, vaikka kuinka yritän!

    Et nyt viitsisi keskittyä hetkeksi vaikka pelkkiin puutarhakirjoihin, niihin mulla ei ole pienintäkään intohimoa :D -olen täysin kukkaistyttö tuossa suhteessa: kuki tai kuole!

    VastaaPoista
  18. Pepi, jospa minäkin opin tylyttämään. Olen kyllä joskus jollekin sanonut, että en minä ole mikään lainakirjasto;-)

    Sinähän olet hurjana ollut. Minne joudutkaan ellei lumi kohta sula ja et pääse vielä puutarhaan. Ehkä sun pitää lähteä sinne Pariisiin sitten...

    Ai jaa....eli unohda sitten edellinen. Lupaan, että nyt seuraavaksi tulee dekkari, sitten puutarhakirja ja sitten loppuviikosta en ole ihan varma. Jos laitan nyt pelkkää puutarhakirjaa, lukijat turtuvat. Siis jos ne kerralla tökkään! Jos tekisin lastenkirjan taikka rastastuskirjan, ettei sun tarvi ens viikolla tilata BookPlussalta mitään.

    VastaaPoista
  19. :D Jes!!

    edelleen kerrostaloasuja ..mutta *salaisen puutarhan valtijatar*

    VastaaPoista
  20. Voi, Soolis-Honey, minne sinä unohduit...silmäni temppuilevat...

    Niin, sitä Aila on, sydämestä sydämeen, vahvasti. Hänestä on esimerkiksi, miten elämä voi olla täyttä ja rohkeaa.

    VastaaPoista
  21. Leena!!!!

    Nyt en kyllä saa unta. Ajattelen vain sitä, miten toiset meistä ovat hyvällä tavalla samoja ikuisesti. Siis eivät muutu, anna periksi, jättäydy jotenkin olemattomuuteen...

    Enkä puhu nyt vain Meriluodosta. ;)

    Kiitos!

    VastaaPoista
  22. Ilse!!!!!!!

    Saat sinä unta, sillä minä heitän täältä hirveästi unihiekkaa ja puhallan sinnepäin....

    Me emme voi kuvitella Meriluotoa ikinä olemattomuuteen...(Mistä sinä nämä hienot sanaväännökset oikein keksitkään. Sulla on takuulla joku vihko vieressä, johon niitä päivät pitkät sorvaat...)

    Ilse, ei ole tarkoitus muuttua, en ikinä anna periksi, enkä jättäydy olemattomuuteen...Kun astun huoneeseen, olen kuin kaasu ja täytän koko tilan...;-) Paitsi jos on menossa Grace Kelly -päivä tai leikin salaperäistä Greta Garboa.

    Ole hyvä, sinä, josta tiedän, että 'ikinä et jättäydy olemattomuuteen'! Sinä olet jo nyt blogimaailman Persoona, Huutomerkki, Järkyttäjä, Yllättäjä ja niin suloisesti hulvaton välillä...: Niin sitä pitää♥

    VastaaPoista
  23. Leena, minun täytyy tehdä karmaiseva tunnustus... niin paljon kuin nykyisin olen innostunut runoista, en ole vielä koskaan lukenut kunnolla (painotan sanaa kunnolla) Aila Meriluotoa. Minun runojen lukeminen on vasta alussa. Olisiko tämä kirja se jolla aloittaa tutustuminen Ailaan, vai mitä suosittelisit? Teit aivan kerrassaan upea merkinnän jälleen. Tämän jälkeen minusta tuntuu, että minun on pakko katsoa Ailaa tarkemmin, lähemmältä, ihan rauhassa.

    Rauhoittavaa ja tunnerikasta viikonloppua Leena <3

    P.S Minun tarvitsee varmaan linkittää sinut..

    VastaaPoista
  24. Minähän en ole mikään suuri runouden tuntija, mutta kyllä minä tämän luen. Onhan kyse Ailasta. Ja kirjakin minulla jo on. Olen samaa mieltä, että kansi on upea. Niin kuin oli myös tämä postaus.

    Siitä kiittää yökyöpeli Karoliina.

    VastaaPoista
  25. Pikainen kiitos Leena ihanasta postauksestasi!
    -Hanne-

    VastaaPoista
  26. Leena, ajattelinkin, että täällä on nyt niin vilkasta liikennettä, että epähuomiossa..

    Jotkut harvat runokirjat haluaa omistaa, ei lainata kirjastosta. Tämä on juuri sellainen.

    VastaaPoista
  27. Naakku, jos tuntisin sinua hiukan paremmin...Minulla on tutuile täsmäsuosituksia;-)

    No, minun mielestäni sinun kannattaa ensin tutustua Aila Meriluotoon lukemalla hänen päiväkirjansa Vaarallista kokea sekä Tältä kohta. Ja sen jälkeen tämä uusin runoteos avautuu sinulle aivan eri tavalla. Jos et jaksa molempia, lue edes tuo Tältä kohtaa, sillä siinä on avainta riittämiin tähän Tämä täyteys, tämä paino.

    Suosittelen sinulla myös Heli Slungan kirjaa Varjomadonna (klikkaa kirjaa sivupalkissa) sekä Pablo Nerudan Kapteenin laulut. Voisit pitää myös Mirkka Rekolan runoista...

    Meriluoto on niin merkittävä tekijä suomalaisessa kirjallisuudessa, että hän on osa suomalaisen kirjallisuuden upeaa kaarta, jossa etenkin runoilijat loistavat ainakin minulle kirkaimmin. Mutta Ailan proosakin on kiinnostavaa. Usko pois!

    Kiitos ja kiitos samoin rauhoittavaa viikonloppua! Luit ajatukseni, sillä ajattelin eilen, että jos laitan jonkun viikonloppukuvan ja biisin, kirjoitan tekstiin RAUHOITTAVAA viikonloppua. Meillä on ylen rauhallista,s illä Lumimies on flunssassa...

    VastaaPoista
  28. Karollina, eväthän kaikki voi palaa runolle...Toisaalta ajattelen, että moni sen tekisi, jos lukisi niitä enemmän. Suomalaisessa kirjallisuudessa on aina ollut yksi osa-alue, jossa en moiti miehiä en naisia, en ammoin eläneitä, en tämänpäiväisiä, ja se on suomalaiset runoilijat. Tässä kansassa on syvällä jotain hyvin romanttista runolaulua ja se on hyvin vievää, kun sile vain antautuu.


    Kansi merkitsee. Ja kiitos!

    VastaaPoista
  29. Hanne-Honey, ole hyvä vain!

    Soolis, niin...jos olen istunut tässä 10 tuntia ja sitten tulee monta kommenttia, niin silmä ei aina näe, ei kertakaikkiaan näe. Tein eilen pitkän päivän...taas.

    Arvaa lähtisinkö nyt sitä Sovintoa katsomaan, mutta...tiedät: Hoidan kahta sairasta! Menisin viimeiseen näytökseen yksin, jos en asuisi harjukaupungin laitimmaisella saarella.

    Ehdottomasti sinun pitää saada tämä kirja...Kohta on kirjamessut, odota vähän.

    VastaaPoista
  30. heippa Leena,
    Mielelläni kirjoitan kokemuksistani siitä kirjasta..luen sitä hitaasti, ettei se loppuisi liian pian..
    se menee niin syvälle minussa, laajentaa sisimpääni..

    Olin laittanut laurille viestin eilen, mutta se ei mennytkään perille?
    mutta laitoin uuden tänään..
    Ehkä eilinen ei ollut hyvä viesti=9
    Voi hyvin ja ota vastaan halaukseni!

    VastaaPoista
  31. Hanne, minä arvasin sen! Nyt oli sinulle Rakkauden aikakirjan aika.

    Kävin varmistamassa, että sait nyt viestisi perille;-) Olitkohan laittanut väärän sanavahvistuksen tms.

    Kiitos samoin♥

    (Helin kirja on super! Odotan nyt häneltä trkeää vastausta..)

    VastaaPoista
  32. Tuo on niin totta, että runo ON tunnetila. Se joko iskee tai ei. Minuun useinmiten iskee, monetkin runot. Nyt kaipaan kovasti Tommyn sitä upeaa kokoelmaa..täytyisikin ensi viikolla lähteä kirjakaupasta etsimään, vieläkö löytyy.

    Aila osaa tulkita upeasti elämän kirjoa!

    VastaaPoista
  33. Susa, niin se runo tekee. Tarkoitat varmaan Tabermannin Eroottiset runot -teosta. Siinähän on hänen runojaan pitkältä ajalta. Laitan sieltä yhden Lumikarpaloon ihan lähipäivinä.

    Aila kirjoittaa aidosti siitä minkä on kokenut, minkä on elänyt, mitä kokee, mitä elää.

    VastaaPoista
  34. Kiitos Leena vinkeistä, minä palaan näihin teoksiin :)

    VastaaPoista
  35. Kiitos taas upeasta postauksestasi! Aila Meriluoto on ihana ja jälleen kerran olen hankkimassa jotakin kirjaa arviointisi kiihkeyden ja intensiivisyyden vuoksi...enhän voi jättää tätä lukematta! Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  36. Absolutely white, lupasin juuri Pepille, että ensi viikolla ei saa olla näin myyvää, sillä hän on ostanut useimmat suositukseni;-) Minkä minä sille voin, että styn moniin/useimpiin kirjoihin.

    Tottakai luet tämän.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  37. Huikean upeasti teit meille tämän kirjan.
    Rita sanoi jo kaiken kommentissaan.
    Marjatta13

    VastaaPoista
  38. Marjatta, kiitos!

    Rita tiivisti täydellisesti.

    VastaaPoista
  39. Kiitos minunkin puolestani kauniista tekstistä! Minustakin tosiaan tuntuu, että pitäisi lukea enemmän runoja... ;)

    VastaaPoista
  40. Niin, mitäpä voisi runokirjasta/runosta sanoa. Se on aina itse koettava, elettävä.
    Aila Meriluoto kirjoittaa runoja, joita minäkin ymmärrän. Pidän niistä.

    VastaaPoista
  41. Liinu, eipä kestä! Runot voivat joskus olla silta yli tumman veden ja joskus taas lisää tuulta siipien alle.

    Unelma, runosta on vaikea sanoa, on kuin puuttuisi toisen sisäiseen tunteeseen. Sen vain elää.

    Kiva, että pidät ja perästä kuuluu;-)

    VastaaPoista
  42. Aila on suuri runoilija ja kirjailija. Hän on ohittanut kaiken turhan v erhoilun sanomissaan. tulkitsit hyvin osuvasti. -46 kirjoitettu lasimaalaus on minulle tutuin.. nuorta Ailaa..kaksikymmentä suvea ..antaa pois..käsin suorin ja ehdottomin..

    VastaaPoista
  43. aikatherine, hän on sitä kaikkea ja varmaan paljon muutakin. Minulle hän on Valonkantaja, joka osoittaa polun rohkeuteen elää oman itsenään täysillä.

    Lasimaalaus kertakaikkiaan räjäytti tajunnan. Sitä ei Suomessa oltu ennen koettu. Minä taisin Ailan runoista vain lisävilliintyä, sillä en löydä mistään Lasimaalaustani...liekö äiti takavarikoinut;-)

    Juuri Ailan ehdottomuus...ja heittäyminen...

    Aila ei kaihda sanomasta ihan mitä vain. Toivottavasti olet lukenut Tältä kohtaa. Hän tuo taas esille kaiken, kaiken...,mutta niin Ailamaisesti, että sitä on vain pakko ihailla.

    VastaaPoista