torstai 28. huhtikuuta 2011

GRILLI KUUMANA

Liikun yleensä ruokakirjojen kanssa vahvoilla jäillä, mutta Paul Svenssonin Grilli kuumana (Paul grillar, Otava 2011, suomennos Jaana Iso-Markku) aiheutti minussa huimausta. Onneksi kuitenkin tunsin huimauksenkin läpi tatti- ja rakuunatäytteisten kuhakääryleiden sekä halstratun makrillin elvyttävän tuoksun. Tulin hirrrrrvittävän nälkäiseksi ja päätin katsastaa mitä Strömsö –ohjelman tv-kokki tarjoaa kirjassaan sen jälkeen kun on luovittu ensin läpi grillin toiminta, sen varusteet, sytyttäminen, polttoaine ja grillaustekniikat. Siis tällaista on kirjan alussa, mutta uppoaa miespuoliseen elämänkumppaniini kuin kuuma veitsi voihin. Ja loput voinkin lukea minä ja valita kirjasta niitä herkkuja, joita haluaisin hänen minulle grillaavan.

Kirjan kantava ajatus on, että suurin osa maailman ihmisistä haluaa mieluiten grillattua ruokaa, jos saa valita. Myönnän itse kuuluvani intohimoisesti grilliruoan ystäviin. Kirjan toinen johtoajatus on, että miksi annamme grillikauden määräytyä kalenterin mukaan? Miksi grillaamme vain suviaikaan? Kautta aikain ihmiset ovat säässä kuin säässä kokoontuneet tulen ympärille ja grillaus on sen nykyajan vastine.


Meillä on iso parveke, jossa on vain puolikate, mutta olemme grillanneet jouluaatonaattonakin, kun saimme vieraan, joka ei voi elää ilman mieheni grillaamaa lohta! No, reipas Lumimies puki vain kunnolla päälle ja minä seurasin untuvatakissa mukana kera vieraamme. Pidimme siis grillaajalle seuraa ihan suvityyliin, mutta nyt oli akrtista eksotiikkaa, kun satoi lunta ja kaikkialla kynttilälyhtyjä sekä talvipuutarhan lumo ihan vieressä. Tästä yhdestä kerrasta aukeni meille uusi tapa jatkaa grillikautta reippaasti jouluun. Minusta Paul Svensson on ihan oikeassa siinä, että hiukan partiohenkeä kehiin ja se on siinä!

Grilli kuumana kirja sisältää 70 ruokaohjetta lihasta, kalasta, linnuista ja kasviksista sekä noin 40 marinadien, kastikkeiden ja maustesekoitusten ohjetta. Kirjassa grillillä valmistetaan kaikki pääruoasta makeisiin jälkiruokiin. Ja myös leivonnaiset, joista esimerkkeinä sitruunamarenkitorttu, fiselle, pitaleipä, hampurilaissämpylät sekä focaccia.

Ohitan mieluusti punaisen lihan osuudet, mutta sen verran kurkistin, että näyttäisi olevan takuulla herkkua kunnon liharuoan päälle ymmärtäville. Sen sijaan kirjan osa Kala ja merenelävät kolahti voimalla. Ja näin Paul:

Tule mukaani niin kylmiin, ihaniin talvigrillauksiin Norjan Nordkapissa, jossa valmistetaan turskaa ja rapua, kuin kesäisiin päiviin mökilläni Tukholman saaristossa, jossa grillataan kuhaa ja ahventa. Valitsemani raaka-aineet ulottuvat edullisesta ja yksinkertaisesta silakasta ihastuttavan ylelliseen osteriin.

 Sitten saammekin kuhaa monella sortilla, kuten myös makrillia, lohta, kuningasrapua, turskaa, seitiä, ostereita, silakkaa, nieriää ja mustekalaa. Jopa hauki kelpaa Paulille, sillä hän valmistaa Kesäravun makuista haukea.


Kirjan eksoottisin luku on Kastikkeet ja tahnat. Minua hiukan tässä huvitti, sillä olen yksinkertaistanut tämän lajin sillä, että ’tzaziki sopii kaikkeen ja ellei sovi, ollaan ilman’. Paul taas on sitä mieltä, että:


Grillijuhlissa ei ole tärkeää se, että kaikki lisukkeet sopivat täydellisesti toisiinsa, vaan se, että on valinnanvaraa.

Ja totisesti, Paulin grillijuhlissa on! Kuvassa vain muutama esimerkki, joita ovat tartarkastike, ruskistettu voi, tonnikalakastike, majoneesi, valkosipulikreemi, ohrasalaatti, fenkoliaioli, munakoisokaviaari, punaviinillä maustettu paistinliemi, hampurilaiskastike ja coleslaw. Kuvassa eivät näy: meritartar, tillikreemi, valkopapukreemi, tomaattihilloke, graavattu sitruuna, kantarellikastike, omenakastike ja kermaviilikurkut. Monipuolinen herra tämä Paul Svensson ja huumorissakin löytyy, sillä kirjan lopussa valmistetaan keittoja grillillä ja hauska kokkimme toteaa:

Keiton valmistaminen grillissä on paljon helpompaa kuin keiton valmistaminen naulan nenässä, joten niin kannattaa tehdä usein!

Kirjassa on selkeät ohjeet ja näyttävät kuvat. Suosittelen tätä kirjaa kaikille grillaukseen hurahtaneille herkkusuille, reippaille ulkoilmaihmisille sekä suven hyödylliseksi kuin myös hauskaksi tuliaisviemiseksi vaikkapa mökki- tai venevisiitille. Ja vappuna viimeisetkin avaavat grillikauden, joten tässä lahja isännälle ja sitten se samppanja vappupartyn emännälle!

17 kommenttia:

  1. Tykkään grilliruuasta silloin tällöin,ellei se ole lihaa.Esimerkiksi grillattu munakoiso on herkkua!Ja kala! Mutta lähellä grillaavat ihmiset sen sijaan täällä puistossa ärsyttävät,koska käry tulee myös asuntooni.
    Minulla oli jopa yksi grillikirja,mutta annoin sen veljelleni jo aikoja sitten.

    VastaaPoista
  2. Jael, tietenkin niin, koska et syö lihaa. Minua tökkii toistaiseksi vastaan vain kaikki pihvit yms. Sun on paras alkaa tykkämään myös grillatusta lohesta;-)

    Tuossa lisäkuvassa on oikeassa reunassa keskellä munakoisokaviaari, joka on valmistettu muakoisosta, oliviiöljystä (tähän siis öljyä!), valkosipulin kynsiä, timjamia, punaviinietikka, suolaa ja pippuria. Munakoisot grillataan tietty tässä ensin pehmeiksi alumiinifolion sisällä.

    Luin ongelmastasi ja se tuntuikin ärsyttävältä.

    VastaaPoista
  3. Minä grillaan lähinnä vegepihvejä purilaisiin, maissia, patonkia, perunanyyttejä ja myös halloumia, vaikka yritän päästä eläinperäisistä tuotteista vähitellen. Mutta ihanaa ruokaa tulee joka tapauksessa, ja onhan se aina kiva tapahtuma. :) Se onkin jännä arvoitus, miksi käytännössä kaikki miehet ovat innokkaita grillaajia - nekin, jotka eivät keittiössä viihdy. Ja harva nainen grillaa koskaan.

    Mekin ollaan grillattu talvella, tai siis mies on, esimerkiksi jos ollaan menty mökille uutenavuonna. Ja tänä talvena grillattiin kerran ihan kotonakin. Mutta aika harvinaista se on.

    VastaaPoista
  4. Meidän huushollista lähtee toinen puoli pois, jos ruoka on maustettu rakuunalla, joten se kuha jää täällä tekemättä.

    VastaaPoista
  5. Meillä grillataan ympäri vuoden, tietenkin. Ihan kaikenlaista, vaikkapa parsaa tai lampaanviulu.

    Herkullista vappua !

    VastaaPoista
  6. Karoliina, nimenomaan, se on 'tapahtuma'. On tekemisen ja olemisen meininkiä.

    Minulla on valokuva, joka on otettu kun hyvä ystäväperhe lapsineen oli meillä ja meidän kummipoia myös täällä silloin. Siinä kuvassa jokaikinen miespuolinen henkilö ikään katsomatta on seuraamassa kuinka kypsyvät täytetyt herkkusienet ja oliko siinä sitten jotian broilerin rintafileitä tms.

    En ole ikinä grillannut, mutta en opikaan, sillä mieheni on ominut tämän alueen. Sama serkun perheessä ja monella, monella muulla.

    Ollaan nyt oikein tyytyväisiä, että herrat laittavat ruokaa. Minä pidennän mieluusti tämänkin takia grillikautta;-)

    Minulla on nyt joku punaisen lihan tökkimisjuttu tullut. Voisin syödä vain kalaa ja sen kanssa sitten ei eläinperäisiä, mutta meillä on edelleen kana ohjelmassa...En mitenkään voisi lukea sitä kirjaa, joka koskee eläinten syömistä...Olen myös ollut aika tiukka metsästyksen vastustaja, kunnes Katja sanoi, että 'Leena, metsän eläimet ovat saaneet sentään elää vapaan elämän.' Tulen niin vihaiseksi kun eläimet viettävät ahtaissa tiloissa koko elämänsä pystymättä edes kääntymään tai kuten lehmät, päästään kiinni kaiken aikaa. Kananmunien ostossa voi jo vaikuttaa, mitä ostaa, mutta broileripuolella on heikompaa. Tämä on pitkä juttu...olen itse ristiraadassa oman ihanteeni kanssa syömällä kanaa, mutta ainakaan en ole minkkimari. Minulla on pitkä lista, mitä eläimiä en syö, mutta en laita sitä nyt tähän.

    Uusi vuosi mökillä ja grillausta kuulosta houkuttavalta.

    VastaaPoista
  7. Allu, siinä on monta, monta muuta ihanaa ohjetta. Jopa lampaanpaisti höystettynä oliiveilla, purjolla ja merguez-makkaralla.

    Petriina, tuota minä diggaan! Kiinnostavaa, että mainitsit juuri parsan, sillä se oli ainoa, jonka grillaamista Paul Svesson epäili kauan. Lopulta hän sai kokea, että parsa on grillattuna parasta!

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  8. Aaahh, grilliruoka on kyllä parasta. Mikä ihme siinä vetää, onko se sitä alkukantaista notskinostalgiaa, joka saa grilliruuan maistumaan parhaimmalta ikinä. Tai sitten sellainen kiviuuni, jolla Paul Strömsössä valmistaa ruokaa, kyllä siitäkin saa aimo herkkuja suuhunsa =)

    Meillä ei ole omaa grilliä ja pihallakin on lainattavissa sellainen pallogrilli, joten herkuttelua tapahtuu harvoin, mutta sitäkin antoisammin nautiskellen.

    VastaaPoista
  9. Birgitta, muistan elämäni ensimmäisen kunnon grilliruoan, joka oli herkullista. En siis laske tähän niitä makkaran ja ahventen grillauksia mökillä, joita tehtiin semmoisella vaatimattomalla hiiligrillillä, sen aikaisella. Se oli parhaan ystäni kanssa raveissa Porissa. Oli hihtikuu ja aruinko porotti niin, että pisamanaamani paloi sinä päivänä ja me ostimme grillatun kanan puokkiin. Tämä on kauheaa, kanaparka, mutta minusta tuntui silloin etten ollut ikinä saanut mitään niin herkullista!

    Jotain alkukantaista himoa grillihommassa on;-)

    VastaaPoista
  10. Upea kirja lumimiehelle, joka grillauksen kyllä taitaa. Sinulle se shampanja :) Olet kyllä mestari luomaan grillaukseen ruokaa ja ne lisukesalaatit, nam. Nyt tuli nälkä ja olen niin päättänyt...

    VastaaPoista
  11. Anne, juu, hän on kyllä ihan spesiaali grillikokki ja samppanjasta en ole vielä ikinä kieltäytynyt!

    No, onhan ne sun täytetyt herkkusienet grillissä aika huima juttu.

    Anne, itse olet sanonut, että nälkää näkemällä ei laihdu. Minä ainakin otan kaksi voileipää päällyksillä (juusto ja tomaatti) mukaan sänkyyn, kun alan lukea.

    VastaaPoista
  12. Grilliruoat maistuvat ja mikäs sen mukavampaa kuin kokoontua porukalla sen äärelle herkkuja odottamaan. Talvigrillaus, miksipä ei. Niin ja nuotiotulet talvella ja kesällä saaressa eräretkellä, sielläkin voi valmistaa muutakin kuin iänikuisia "nokimakkaroita"
    Tämän kirjan kastikkeet, ah.
    Iloista vapunaikaa ja makuelämyksiä.

    VastaaPoista
  13. Minttuli, siis suomalaiset ovat olleet sosiaalisia grillin äärellä jo kauan. Selvästikin entisaikain nuotiokaipuuta.

    Talvigrillaus on reipasta ja joskus äärimmäistäkin ulkonaolon rakastamista. Se on ainakin meidän juttu. Ja tämän kirjan tekijän.

    Kastikkeissa oli todella persoonallisia juttuja. Jotain niistä pitäisi kokeilla, sillä eihän tzaziki nyt aikuisten oikeesti ihan kakkeen sovi.

    Kiitos samoin Sinulle, Minttuli!

    VastaaPoista
  14. Tämä kirja olisi kyllä niin sopiva meille kuin kirja olla voi. Grillaamme mielellämme (mies grillaa, minä ja lapset syömme ;)), mutta joskus iskee mielikuvituspula siitä, mitä kaikkea voisi tai osaisi grillata. Tämä kirja selvästi antaisi monia hyviä vinkkejä.

    Ja tsaziki tosiaan sopii kaikkeen, olen samaa mieltä. :)

    Hyvää vappuviikonlopun alkua, Leena!

    VastaaPoista
  15. Katja, se on meilläkin totuus, että hieman yksipuolista on. Tähän auttaa hiukan jo se, että ottaa käyttöön grilliparilan sekä folion. Folionyytteihin voi sitten kätkeä monenmoista.

    Meillä on käytännössä tzazikia koko ájan, kun nyt keksin, miten sen voi tehdä ilman sitä vaivalloista kurkun raastamista ja puristelua. Ja tämä nopea on parempi!

    Kiitos samoin, Katja!

    VastaaPoista