WILLIAM SHAKESPEAREN SONETIT - NAUTINTOJEN AJAN AARRE

Kesäpäivään vertaisinko sinua?
Olet suloisempi, tyynempi;
tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun
ja kesän laina kestää liian lyhyeen.
Joskus taivaan silmä loistaa tulessa
ja kultaotsa peittyy usein pilveen,
ja kauneuttaan kaunis joskus kadottaa,
sattuman tai luonnon riistossa.
Vaan ikikesäsi ei kuihdu koskaan,
ei kadota kauneutta, sinulle kuuluvaa,
ei kuolema voi kerskua että käyt sen varjossa
kun ikuisissa säkeissä liityt aikaan.
Niin kauan kuin on henki tai silmät nähdä
niin kauan tämä elää, elämäsi lähde.

William Shakespearen Sonetit – Nautintojen ajan aarre (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri) on runohullun halujen täyttymys vielä sateenkaaren tuolle puolen. ’Sonetit on toiminut niin aloittelevien kuin pitemmälle ehtineiden runoilijoiden eräänlaisena pyhänä kirjana. Sonetit on runoilijoiden runoa.'

Shakespearen  (1564-1616) kieli on aina soinut minussa ja mistä sen alun perin löysinkään: englantilaisista dekkareista, sillä perinteisen brittidekkarin parhaimmisto on aina mieluusti lainannut Shakespearen intohimoisia, rohkeita ja kohtalokkaita säkeitä. Kuriositeettina kerrottakoon, että omistan The Complete Illustrated Shakespeare –teoksen, joka painaa melkein neljä kiloa! Nyt olemme kuitenkin soneteissa ja aloitimme Shakespearen ehkä tunnetuimmalla ja useimmin siteeratulla Kesäpäivään vertaisinko sinua? Nyt emme kuitenkaan jää lumoihin, vaan jäljitämme sonetin salaisuutta.

Mikä on sonetti? Se on pieni laulu. Sana tulee italian kielestä eli sonetto. Englantiin sonetti tuli Thomas Wyattin tuotannossa 1500–luvulla. Shakesperare on selvästi tuntenut sekä sonettikirjallisuutta että antiikin runoutta ja mytologiaa. Sonetti ehti kuihtua yleiseurooppalaisessa runoudessa 1600-luvun aikana, kunnes se nousi uudelleen esiin mm. Charles Baudelairen sekä Rainer Maria Rilken tuotannossa.  Siis painotan: Rainer Maria Rilke! Katso Tahto tahtojen. Muita kuuluisia sonetin muotoon runoilleita ovat olleet mm. Elizabeth Barret Browning, W.B.Yeats ja Dylan Thomas.

Sonetti on laulu, jonka kapellimestari on metafora. Kuten Emily Dickinson, myös Shakespeare sai kuvastonsa luonnosta. Shakespeare myös luontoon pohjautuvasta kansaomaisesta uskomusperinteestä. Sonettien pääasiallinen tarkoitus on rakkauden määrittely niin täydellisesti kuin mahdollista. Siinä Shakespeare on tavoittanut rekisterin yläviivaston ja sonetti soi huikeimmin kuin mikään. Se lävistää sielun ja tajun. Luet Williamin Sonetit ja olet tulessa!

Sonetti on myös rohkea ja hyvin lihallinen. Halua ei hävetä. Se tuodaan eteesi tarjottimella:

Naisilla on toiveita, sinulla Halusi,
Halu liian kanssa, ylisuuri Halu;
riitän kyllin kun aina tungen sisään,
ihanaan haluusi teen tuhdin lisän.
Haluathan, kun halusi on tilava ja suuri,
kai lupaat vielä kerran kätkeä sinne haluni?
Tuntuuko muiden halu niin ihanalta,
saako minun haluni porttikiellon sinuun?
Meri, pelkkää vettä, ahmii yhä sadetta,
sen mahduttaa sammioonsa runsaana;
sinäkin muhkeine Haluinesi mahduta Haluusi
vielä minun haluni, niin suuri Halusi vain kasvaa.
Älä tylyin kielloin tapa sisään pyrkivää;
ajattele yhtä ainoaa, Williamin halua.


William Shakespearen Sonetit teoksessa Kirsti Simonsuuri tekee upean työn. Ensin on Johdanto: aika ja katse. Sen jälkeen hän jokaisen sonetin kohdalla selittää sen ’auki’! Simonsuuri aukaisee sonetin toisensa jälkeen kuin salakirjoituksen. Ja mikä todella antoisaa, suomennoksen rinnalla kulkee Shakespearen sonetti myös englanninkielisenä. Näin toteutti Eve Rehn myös Rilken runot kirjassa Tahto tahtojen eli saimme myös alkuperäiset saksankieliset runot Even suomennosten kera.

Halu –sonetin innoittamana annan nyt Kirsit Simonsuuren kertoa:

Kaikki maallisen rakkauden ja seksuaalisuuden muodot, kuten lihan ja hengen heikkous, petos, uskottomuus, mustasukkaisuus ja yhdynnän himo käydään läpi soneteissa mahdollisimman konkreettisella ja intohimoisella tavalla, niin intiimein tunnustuksin kuin ne kerrottaisiin henkilääkärille.


Kauneus on kaikkien aistien kautta tulviva rakkauden energia. Se herättää näön, kuulon, kosketuksen, tuoksun ja maun kautta rakkauden koko henkisen rekisterin. Rakkaus luo halun pitää huolta rakastetusta, toivoa tämän parasta, pysyä tälle uskollisena ja toivoa tämän onnea. Nuo halut syntyvät rakkaudesta, jonka kauneus on herättänyt: katseen tavoittama todellisuus muuttuu erokseksi, koska mieli osaa tulkita katsetta oikein. Katse tekee soneteissa taiteilijan työtä.

Miten huikeaa tekstiä Simonsuuri kirjoittaakaan! Ilmeisesti Shakespearella on jalostava vaikutus lukijaansa…Kommenttinostona Simonsuuresta on upeasti sanonut Sassu Saarinen: "Simonsuuri on oivaltava ja ajatteleva kääntäjä, joka kääntää tunteen, tilan ja tapahtuman, sanojen sijaan."

Minulle on kirjassa monta, monta antoisaa yllätystä, sillä jos on sanojen ja kielen rakastaja, rakastaa kirjaa William Shakespearen Sonetit. Eräs pieni yllätys oli, että myös Shakespeare on käyttänyt anaforaa (saman sanan toisto säkeen alussa). Vaan miksi ei, tämän toiston tehohan on runoilijoiden ylen suosima:

Ketä kiusaa nuoruutesi, ketä kevytmielisyytesi / toisia taas nuoruutesi huikentelu hurmaa..

Tämä kirja on täydellistä täydellisin. Mikä vahinko, että minulla on vain viime vuonna ilmestynyt pokkariversio. Tämä kirja nimittäin ilmestyi 2005 sidottuna. Jos jollain on tämä sidottuna ja haluaa luopua omastaan, niin…

Runoilija ja Helsingin yliopiston dosentti Kirsti Simonsuuri on antautunut Shakespearen Soneteille kaikillaan. Loistava johdanto, upeat suomennokset ja sonettien selitykset sekä lopussa vielä Julkaisuhistoria ja runon traditio, jossa Simonsuuri: 'Metaforien rajoja ei elisabetiaanisessa englannissa ole aina piirretty samoin kuin suomen kielessä, eikä kielen outoutta pidä eikä sitä voikaan näin ollen kokonaan välttää. Kieltä ei pidä kesyttää.'  Voiko runon viemälle olla mitään suurempaa, antoisampaa kuin tämä teos! Minä polvistun ja tiedän: Tämä teos on mukana kun listaan lukuvuoteni vaikuttavimmat kirjat. Nyt ei takatalvikaan mua viedä voi, sainhan elää sonetit!

Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä siis huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
lahjoitit sydämesi, en anna sitä takaisin.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet Naakku ja Norkku.

*****

Runokirjat Leena Lumissa