Tiia Koskimies: Suomalainen puurokirja

Sana puuro herättää monia mukavia mielikuvia: koti, lämpö, lempeys, rakkaus, turvallisuus ja hyvä olo. Puuroateria on kuin kodin sydän. Se hellii vatsaa ja mieltä, täyttää vatsan pitkäksi aikaa, ravitsee ja edistää ruoansulatusta. Puuro on helppotekoista ja edullista. Yhdessä kattilassa hautuu ateria isollekin seurueelle. Puuro sopii myös laihduttajalle. Pitämällä pari puuropäivää viikossa voi syödä kevyemmin ilman nälkää.

Tiia Koskimiehen ruokakirja Suomalainen puurokirja (Minerva 2015) osuu sattumalta minua ihan suoraan sydämeen ja vatsaan! Olisi pitänyt paljastaa Tiian kesähaasteessa, että meillä on viikossa kaksi puuropäivää ja kaksi caprese -päivää. Mitä Tiia Koskimies ylhäällä sanoo on niin totta, niin totta, mutta minähän sanon vain, että puuro on kodikasta ja lohdullista ja komppaan, että se on terveellistä ja hieman loiventaa ruokalaskua meiltä kahdelta, jotka viikonloppuisin haluamme syödä kuin ruhtinaat. Hauskinta kirjassa oli lukea, että puurokirjailijamme on entinen puuron inhoaja! Hän kertoo, että olisi nauttinut puurosta jo koulussa, jos sen kyytipoikana olisi ollut vaikka marjoja tai mehukeittoa. Tässäpä se tuli, sillä minun on saatava kaksi kertaa viikossa haudutettua riisipuuroa kuningatarsopalla. Siis marjakeitto, jonka teen mustikoista ja lopussa plompsautan sinne vähän vadelmia. Kaksi kertaa onnistuu sillä että valmistan puuron litraan maitoa, jolloin  siitä riittää kahdelle vielä seuraavankin päivänä. Nyt kun tätä kirjoitan, juoksen välillä hämmentämään riisipuuroa, jonka valmistan vesihaudekattilassa...Jouluna nautin riisipuurosta kera kanelin, sokerin ja maidon tai hedelmäkeiton, jota valmistan joka tapauksessa, mutta muulloin aina kuningatarsopalla.

Tiia antaa kirjassaan paljon tietoa ihanien reseptien lisäksi. Kuka tietää, että ensimmäisen puuroaterian maistelusta on kulunut aikaa jo yli 6 000 vuotta? Puuroa pidettiin ennen köyhien ruokana, mutta nykyään puuro on trendiherkku, joka käy ilmi myös kirjan ohjeista vai mitä sanotte Köpiksen kaurapuurosta, jota saa kööpenhaminalaisesta Grod-puuroravintolasta. Tai miten olisi Maltan riisipuuro, Speltti-raparperipuuro, Amarantti-hirssipuuro, Maissipuuro italialaisittain, Mungpapu-täysjyväriisipuuro tai Avokado-chia-tuorepuuro! No, älkää huoliko, mukana ovat myös Imelletty ruis-puolukkapuuro, Ohrauunipuuro, Klassinen puolukkavispipuuro ja iki-ihana Marjapöperö.

Kuvassa Klassinen puolukkavispipuuro, jonka voi siis valmistaa joko niin, että kun puolukat ovat kiehuneet, liemi siivilöidään tai ei siivilöidä, jolloin jää enemmän kuitua. Olemme itse siirtyneet jättämään kuoret mukaan. Tätähän voi sitten soveltaa vaikka punaherukkaan, kuten äitini tekee mielellään. Myös raparperi käy.

Kirjan alussa Tiia käsittelee luvussa Vatsaystävällinen puuro aihetta ihmisen terveyden ja suoliston kannalta, mikä minua kovasti kiinnostaa ja varmaan teitäkin. Hirveän paljon puhutaan nykyään kuiduista ja puurostahan niitä saa jos mistä. Jos kuitupitoisuutta haluaa lisätä, voi puurojen päälle laittaa siemeniä tai marjoja. Mukana ovat nyt myös niin trendikkäät raakaruoat kuin myös gluteenittomat ruokavaliot heilläkin, joilla ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa. Suolisto on konservatiivinen ja monelle eivät sovi isot määrät kuitua, eivät ainakaan raakana. Itelläni on ärtynyt paksusuoli ja en tosiaankaan ärsytä sitä suurella määrällä raakakuitua, vaan kypsennän esim. kasviksista suurimman osan ja mikä oudointa, rakas herkkuni, kaurapuuro ei sovi minulle! Tämä kaikki on yksilöllistä ja oma polku löydetään kokeilujen kautta. Kaikkein hulluinta on jättää hiilihydraatit pois ravinnosta ellei siihen ole löydetty lääketieteellistä syytä. Esim. kaura sisältää paljon hivenaineita, rautaa, mangaania, sinkkiä, E-vitamiinia, folaattia, B-vitamiineja, fosforia ja seleeniä sekä antioksidantteja. Ruis sislätää B-ryhmän vitamiineja, magnesiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä, kuparia sekä mangnaania. Kuopuksemme oli 16-vuotiaaksi vakavasti vilja-allerginen, joten tiedän, mien vaikeaa on taata lapsen kasvu kun ravinnosta puuttuvat viljat ja kananmuna. Täysjyväviljoista kannattaa myös tietää, että Harvardin yliopistossa on tehty laajalla 100 000 ihmisen otannalla tutkimus, jossa todettiin, että syömällä säännöllisesti täysjyväviljoja välttyy monilta kroonisilta sairauksilta. Itse muistan hauraasti suomalaisen ruistutkimuksen, jossa todettiin rukiin jopa ehkäisevän rintasyöpää. Muistin saman asian heti, kun luin kirjan Syötkö riskiruokaa?, jossa kokenut syöpälääkäri kertoi,että esim. Ranskassa rintasyöpään menehtyy nainen joka tunti. Ranskassa ei syödä ruisleipää, eikä sitä syönyt ranskalainen vieraanikaan.., mutta syödään me sen mukaan mitä vatsamme kestää. Minun kestää ruista hyvin eli lopetan aina päiväni myöhäiltapalaaan, joka on kaksi hapankorppua kunnon juustosiivuilla. Huippusisätautilääkärini sanoi, että ’tuosta ei enää iltapala parane.’

Upeasti Koskimies esittelee Puurojen perusainekset, joissa tulee vahva tietopaketti kaurasta, rukiista, ohrasta, vehnästä, speltistä, tattarista (äitini tekee edelleen tattaripuuroa!), hirssistä, kvinoasta, amarantista, valkoisesta riisistä ja täysjyväriisistä, maissista ja talkkunasta. Amarantti on hirveän kiinnostava, sillä jo muinaiset atsteekit kasvattivat sitä jo yli 5 000 vuotta sitten. Amarantti sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, se on gluteeniton ja maistuu pehmeän pähkinäiselle.

Puuro kuitenkin naisenkin tiellä pitää, joten vamistetaan nyt Maltan riisipuuroa:

Ris á la Malta on tyypillinen ruotsalainen jouluherkku. Perusriisipuuron mausteena on vaniljaa ja raikastuksena fieloitua appelsiinia sekä mansikkakastiketta. Tämä samettisen kermainen puuroherkku sopii kaikissa adventtiajan jälkiruokapöydissä tarjottavaksi, ja voit hyödyntää siihen aattoaamulta yli jääneen riisipuuron.

0,5 kg maitoon keitettyä riisipuuroa

2 dl kuohukermaa

0,5 vaniljatangon siementä (tai 1 rkl vaniljasokeria)

Mansikkakiisseli

6 dl vettä

0,5 l mansikoita lohkottuina

1 dl sokeria

1-2 rkl perunajauhoja

1 appelsiinin hedelmäliha

Keitä ensin mansikkakiisseli normaaliin tapaan.

Vaahdota kerma ja kääntele jäähdytetyn puuron joukkoon vaniljansiementen tai vaniljasokerin kanssa. Kuori appelssiini ja leikkaa kalvot irti hedelmälihasta.

Annostele puuro annosmaljoihin. Viimeistele mansikkakiisselillä ja appelsiinilohkoilla.

Apua!, ellen tee perheelle tätä ensi jouluna, olen tunturipöllö! Kuulostaa herkulliselta....

Suomalainen puuroruokakirja on upea! Tälle kirjalle on ollut tilausta. Kirjan reseptit ovat Tiia Koskimiehen, joka on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän on toiminut mm. tv-käsikirjoittajana ja ohjaajana ruokaohjelmasarjassa Bon Appétit. Nykyään hän toimittaa, tuottaa, kuvaa ja kirjoittaa keittokirjoja. Häneltä on ilmestynyt lukuisia ruokakirjoja. Minä, puurohullu, kiitän nyt erityisesti tästä puurokirjasta! Kirjan kuvat ovat Matias Koskimiehen ja niistä osa on kuin maalauksia! Oma suosikkikuvani on lopussa ja mietinkin nyt, että pitäisikö valita parhaiden kirjojen lisäksi vielä vuoden ruokakuva...sitten joskus marras-joulukuulla.

Sen kunniaksi nautimme vielä Manteli-banaanituorepuuroa:

Manteli sopii erinomaisesti niille, jotka haluavat tarkkailla painoaan. Manteli tasaa aterian jälkeistä verensokerin nousua ja hillitsee makeanhimoa. Mantelit sopivat naposteltaviksi myös niille, joilla on närästysvaivoja.

2 dl kuorellisia manteleita

2 dl mantelimaitoa

1 banaani

hunajaa

mysliä

Liota manteleita vedessä yön yli. Säätelemällä nesteen määrää voit vaikuttaa puuron rakenteeseen.

Aja kaikki aineet aamulla tasaiseksi puuroksi ja tarjoa myslin ja halutessasi marjojen kera.

Mitäs tähän nyt tekisi mieli sanoa...

Tykkään tästä kirjasta kuin hullu puurosta!

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa