Safkaa! ja ruskaa

Takana perhe on parasta päiviä♥♥ Oravat on kyllä huomioitu ja linturuokinta aloitettu yhdessä Casperin kanssa.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

Tuurenpihlaja, Sorbus 'DODONG', on ehdoton suosikkiruskapuuni. Yksi vahingoittui infran tiemme uusimisessa, mutta ostimme kaksi tilalle. Tässä kuva otettu tänään. Ylhäältä on jo lehtiä osin poissa, mutta tässäkin ovat isot koneet jyrryttäneet. Heti tämän puun vierestä kadonneet kalliotuhkapensaat...Ja olimme Porissa vain yhden yön yli...

Niin vahva väri ja tarjoaa pidemmän ruskan kuin tavallinen pihlaja, tosin niistäkin pidän.Tässä sama puu kuin yllä, mutta kuva viime syksyltä.

Syyshortensia Wim's Redin finaalia. 

Wim's Red ja taustalla ikivanhat syyshortensia Grandi Florat. 

Mongolian vaahterat ovat kiitollisia ja kauniita pensaita tai nyt jo enemmän puita. Ei olla haravoitu niiden lehtiä, sillä niistä saa herkkien kasvien juurelle kauniin ja hyvän lämpösuojan.

Tässä vanhempi kuka varhemmalta ajalta ja kuukaudelta. Tämähän on rehevää, mutta mieli kaipaa joskus riisuttua, ihan kuin runo, jossa liikaa konjuktioita ja kun ne riisuu...

tunnelma vahvistuu. Joskus vähemmän on enemmän.

Kalliotuhkapensas meni melkein kaikki tietyön sössimisessä meidän tontilla. En tiedä, korvaako näitä mikään.

Pieni, helppo syksyn somistaja...

Etupihamme nyt monien mullistusten jälkeen haravoimattomana vielä.

Ja ruokaa tuli, sillä löysimme kuorellisia saksanpähkinöitä ja tietenkin muitakin.  Olemme istuttaneet noin kymmenen tammea, mutta ei vieläkään terhoja ole näkynyt.

No niin, ruokaa tuli ja lisääkin saat. Mitäs sanot kuorellisista hasselpähkinöistä?

Vahvaa ruskaviikkoa kaikille!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhavierailuja

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet...

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet

kun viima kaluaa koivujen luita,

nuolee vielä nurkkapielet mennessään.

Talon harjalla peltinen, levoton kukko

halkoo tuulta virkansa vankina.

Metsä viittoilee

ja mykkä lintu jättää pihan

Laihan miehen pelto on käännetty lepoon

ikkunasta tuo katselee, kädet taskuissa

kuin ei muuta osaisi

jumalten itku valuu maahan

toisille siunauksena, toisille tuhoksi

luonto on odottavalla kannalla,

vain ihminen on malttamaton.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka (2023)

These Boots Are Made for Walking!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

Olisi ihana käyttää leningin kanssa, jos olisi pitkähihainen eikä kaapissa kutistunut. Kesähameisiin mahdun hyvinkin. No on yksi aika tumma Nansolta... Olen useimmiten farkuissa, jos vain sopii tilaisuuteen. Yläosa ratkaisee ja muut asusteet!

Mihin on kadonnut intohimoinen bootsien käyttäjä? Lukion luokkakuvassakin maailman lyhyin mini ja saapikkaat! Asialle oli tehtävä jotakin. Valinta vei viisi minuuttia. Halusin ruskeat, joissa myös mokkanahkaa eikä mitään tolppakorkoja. Tänä vuonna on hankittu myös saapikkaiden värinen käsilaukku eli kassi, sillä oli pakko ostaa isompi kuin Salzburgista hankkimani 'tohtorilaukku.'

 

Nyt sitten onkin syysvaatetus esitelty ja onneksi on myös sadeasuja. Silloin on usein paras tehdä kaikenlaista. Minulla taitaa nyt olla kaksi kiinnostavaa ja aivan erilaista kirjaa, mutta huomenna saapuvat nuoremme Lohjalta, joten en ehdi lukea. Silloin harvoin kun saan heidät tänne muutamiksi päiviksi, nautimme 'Perhe on parasta'. 

Lokakuukin voi olla äärettömän kaunista aikaa♥♥

Leena Lumi

Wim's Redin vaihteleva kauneus houkuttaa ja koukuttaa!

Syyshortensia Wim's Red on tässä jo vaihtanut vaaleanpunaiseen väriin. Se on nähnyt koko etupihan murroksen, kun viime talvi teki tuhojaan. Melkein kaikki on uusittu, vaan ei hortensioita. Puutokset korvattiin helmiorapihlajalla sekä kahdella tuurenpihlajalla sekä isoimmalla tuijalla, mitä saimme sillä hetkellä. Yritän tässä nyt esittää tämän viehkon pensaan kauneutta, mutta tämäpä ei alistukaan kameralle kuten syyshortensia Grandi Floralle. Pahoittelen kuvia, mutta on tämä vaan niin ihana, että ostimme toisen pohjoisrinteeseen. Ensimmäinen huomio tänä vuonna on, että on kasvanut reippaasti korkeutta ja toinen, että vaikka oli suojus jo poistettu hyvin myöhään, mitä Reima aina häpeää kun saatan viedä vaikka atsaleat verkoissa äitienpäivään, ottaa pois ja laittaa vielä takaisin pariksi viikoksi. Olen niin posttramatisoitunut siitä atsaleasta, jossa oli noin sata valkoista aukeavaa nuppua kun lähdimme äitienpäivänä Luvialle ja kun palasimme ei yhtäkään...joten olen päättänyt voittaa tämän kisan. Kuvat siis ovat mitä ovat ja siksi tarvitsisin toisen elämän, että eläisin sen valokuuvaajana.

Tästä kuvasta näette kasvun. Nyt haalean pinkin kausi. Ja alempana olisi myös kukintoja, joten reissussa on ollut pihallamme asustava suuri jänis. Luulee olevansa perheenjäsenemme...

Sama kuva kuin alussa, mutta voinhan kertoa, että tämä hortensia ei paljoa vaadi. Kaksi kertaa suvessa rodolannoitus ja nyt on aikaa sitten saanut syyslannoituksen. Kartiokuuset kera tuijan tai tuijien ja kiinanmarjakuusen kuuluvat tähän mongolianvaahteroiden etupihametsikköön. 

Tämä kuva voi hälyttää, mutta ei hätää. Taustalla näkyvän Grandi Floran kukinto on alhaalta hiukka tyhjä, mutta sen alla kasvaa Amber Jubileum, jota voi leikellä aika huolettomasti ja alaoksilla saavat kasvaa siniset alppikärhöt vahdittuina. Niin ja atsaleat ja pieni syyshortensia Bombshell.

Wim's Red kalliolle päin ja kuten tiedättekin, noita kartiovalkokuusia on hirmuinen määrä! Yritän rauhoittua, sillä nyt tuijat....Oli hiukka työtä saada Reima uskomaan, että etupihan iso  tuija on verkotettava! Alapihalla kävi niin, että tosi iso tuija oli alhaalta ja keskeltä nakerrettu ennen kuin huomasimmekaan. Siinäpä oli lyhyt vapaa. Myös kastanja ja jokainen atsalea on verkotettu. Ei haittaa, sillä ei enää kanaverkkoa vaan sitä tiheää vihreää.

Syyshortensia Grandi Floran erityisvärinen syksy. Vuotta en muista.

Ja tässä mihin pyrimme! Kunpa nyt saisi rauhassa tähän finaaliin asti. Ihana hortensia♥♥

Laitan kuvan jos onnistuu. Lupaan sen. Vähä hektinen päivä, kun olen samalla valmistanut kovasti odotetuille Casper&co gulassia mun tyyliin. Onneksi se on nyt uunissa kolme tuntia.

Huomenna saattaa tulla ihan eri muu juttu kuvalla, jos saamme onnistumaan ennen kuin lähdemme noutamaan hedelmiä yms. Säästä luvataan karmeaa, joten en tiedä, jos sitten torstaina. Aamu sen kertoo.Ja lintujen ruokinta-aika on alkanut, joten 'bitte schön...vergissen sie nicht'♥♥

Bis Morgen!

Leena Lumi

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini, pudonnut tähti...

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini/ pudonnut tähti./ Miten jaksat Nevani hopean kaupungissa /tähtikin siellä loistaa kirkkaammin ja hopea ei ole tummunut,/

Rakkaudestasi mitäkö sain?/ Ohuiden huultesi poltinmerkit/ Nuotion kipinät ihoni hehkuun hyvästiksi/ Rakkaus kylpee ilon hohteessa/ salaisuutena kätketyn./

päivän kirkkaus sokaisee piirtimeni/

tulisipa jo yö/

Yö jo odottaa....erästä kulkijaa/ Matka pitkä on / ja aivan tähdetön/ Jostain kuuluu kutsu muiston kaukaisen.../hän siellä tähdet sytyttää/ eksyä en voi, en voi.../hellyys vastaan käy/ tähtiin pukee kulkijan...Pakahdun!/

ja yö tuli

Sassu Saarinen&Leena Lumi

kuva Jarmo Manninen

Anna-Mari Kaskinen&Minna L. Immonen: Voimaa ja rauhaa

Niin monien, monien kirjojen joukosta, löytyy blogistani tunnelmakirjoja, joita on monenlaisiin tunnelmiin ilosta suruun, tähtiä ja joulua, rakkautta ja muistamista....elämän koko kirjo. Sinikka Svärdin ja Sinikka Hautamäen kirjat alkavat surulla, mutta kaksi muutakin aihetta on kuvattu. Joku voi ajatella,  että ei noista suru lähde, eikä toivo synny, mutta katsoin juuri paljonko oli ollut lukijoita ja se oli paljon! Tuhansia. Kyllä näistä on avuksi ollut. Kaikki nämä kirjat ovat Minervalta, joka aina muistaa minua katalogillaan. Olisi ollut kiva tehdä samanlainen sarja Anna-Mari Kaskisen ja Minna L. Immosen kirjoista. Kirjapaja jos olisi tarjonnut..., mutta voimmehan aloittaa nyt  ja aihe on nykyiseen elämäämme sopivasti Voimaa ja rauhaa. Rauha♥

Voimaa ja rauhaa kirjan runot Anna-Mari Kaskiselta ja kuvat Minna L. Immoselta (Kirjapaja 2024) Olen tämänkin kirjan jo monesti lukenut etsiessäni rauhaa maailman tapahtumilta. Rauha voidaan tavoitta niin monin tavoin. Olen valinnut muutaman kuvan ja runon, jotka ovat minulle olleet mieluisimpia.

Ennalleen et jää.

Jälleen taittuu aika,

kypsyy kesän taika, 

      alkaa elokuu.

Tuuli soitta hiljaa,

 keinuttelee viljaa.

  Pelto kellastuu.

  Ajan eteen tuomaa

muutosta et huomaa.

     Ennalleen et jää.

Polku uuteen siirtyy

     Eteesi jo piirtyy

yhden matkan pää.

Tämän kauniin hetken,

      elokuisen retken,

          tuuli huminoi.

Älä mitään säästä,

sillä hetken päästä

    toisaalla se soi.

Kaiken mikä on totta

Paikallaan on yhä muisto.

polku, piha, leikkipuisto,

        retket, jotka teit.

Jotkut vaiheet pois jo heitit,

     toiset mullan alle peitit

         kauas kätköön veit.

Mieltä, ihon juovaa

    kokemasi muovaa,

          siitä jälki jää.

Kaiken, mikä on nyt totta

   kohdata voit tappiotta

         ilman häpeää.

                                                     

Rauha

Saavu rauha jälkeen sodan julmuuden.

 Saavu rauha maahan tuhon kauhujen.

      Saavu rauha pelkäävien lasten luo.

           Saavu rauha, lohtu meille tuo.

Saavu rauha, viha vihdoin sammuta.

     Saavu rauha, sovintoa rakenna.

Saavu rauha luokse pienten ihmisten.

        Saavu rauha, aika vapauden.

Vaikuttavaa ja koskettavaa. Ukraina, Gaza, Libanon. Viha. Lapset kuolevat. Ihminen on luomakunnan suurin peto: Tietoisesti pahaan ryhtyvä ja siihen pystyvä.

Toivon tämän kirjan antavan sinulle Voimaa ja rauhaa. 

Kiitos Anna-Mari Kaskinen ja Minna L. Immonen.

*****

Runokirjat Leena Lumissa

Kuukkelin kera vaihdamme syyskuun lokakuuhun

Jarmo Mannisen kuukkelin kera vaihdamme kohta syyskuusta lokakuulle. Syyskuu on ollut kaunis, mutta syvin ruska vasta tekee tuloaan. Satanut on todella runsaasti ja kun piipahdimme Porissa, täällä oli oma lehtomme vähän saanut kyytiä yläosastaan, mutta tietyöt ovat tietyöt. Kaikki on selvitetty ja hyvitetty. Vähän kyyneleet myötäilivät sadetta, mutta olen päässyt jo asiasta ohi. Mitähän seuraavaksi?

Haravoitu on vasta vähän, sillä vain lehmukset ovat tiputelleet lehtiään. Luen, kääntelen kirsikkalikööriastioita aina kun muistan ja mietin, ketkä ovat olleet oikein kilttejä tuota vahvaa herkkua saamaan jouluna, Ikkunanpesu on meistä molemmista ikävää, joten teimme jaon: Reima hoitaa ikkunat ja minä keittiön kaapit katosta lattiaan. Onneksi laitoimme rempassa paljon avohyllyjä italialaiseen tyyliin. Minussa säteilee jo joulua, mutta en päästä sitä vielä valloilleen. Olen istuttanut sipulikukkia tavallista enemmän, koska armaani oli kaupoilla yksin. Sieltä hän tuli 50 kappaleen pussien kanssa. Olin pyytänyt valkoista ja sinistä scillaa. Tulikin valkoista scillaa 

joka on kyllä yksi kauneimmista eli ei siinä mitään. Lisäksi sata sinistä muscaria, jotka olisivat voineet olla valkoisia.  Muscarit vain ovat kovasti pupujen herkkua, Niin kauan kuin kehtaan pitää verkot, näen niiden kukkivan atsaleoiden juurella. Infran multahyvitys toi mm. lisämultaa kivasti, joten aion käväistä tällä viikolla vielä sipulikukkaostoksilla. Nyt tuli ahne syksy!

Vasta vuosi sitten löysin härmesalvian. Se on yksivuotinen, mutta erittäin voimakas pölyttäjähoukutin. Tämän vuoden väri vähän vaalea, mutta se silti kukkii ja aurinkoisena päivänä vieläkin siinä voi jokin pörrätä.

Villiviini on selvästi kärsinyt viimetalvesta. Osin myös köynnöshortensia, mutta ei niin pahasti. Onneksi on kivitalo...

Syyshortensia Wim's Rediin palaamme kun se on kuin tulessa, joten tämä jatkuu kun on sen aika. Nyt lukemaan...

Levollista kuukauden vaihdetta♥♥

Leena Lumi

Kuva kuukkelista Jarmo Manninen Photos

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...

Älä puhu pelottavasta kohtalosta,

älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.

Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä, 

ja ero on tämän juhlamme nimenä.

Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,

jos kuu ei päittemme yllä vaella;

tänään tahdon sinulle ojentaa

lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:

kuvajaiseni illalla veden kalvossa,

ennen kuin virta on nukahtanut,

väsyneen katseen, joka ei nostanut

pudonnutta tähteä taivaalle,

kaiun äänestä, joka on nuutunut,

mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -

niin että voisit värisemättä kuulla

varisten juoruilun ympäri Moskovaa,

ja sateesta kostea päivä lokakuulla

olisi ihanampi toukokuun kastetta.

Muistathan minut, kalleimpani,

ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -

Anna Ahmatova Valitut runot (Toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola, Tammi 2008)

Riikka Jäntti: Pikku hiiri ja syntymäpäivälahja

On jännittävä päivä. Pikku hiirellä on syntymäpäivät. Aika vieraiden tuloon tuntuu pitkältä: vielä kaksi tuntia. Hiiru odottaa tietysti lahjoja. Pyytää saada äidiltä jo tämän yllätyksen, mutta äiti on topakkana, että 'saat sen huomenna, kun on oikea syntymäpäivä. Tänään pidetään kaverijuhlat.'

Vihdoinkin kaverit saapuvat ja kaikilla on mukanaan pieni paketti. Hiiru kiittää kauniisti ja tekee lattialle lahjakasan. Hän aukaisee paketteja jännittyneenä ja on kovasti iloinen,

Lapset saavat herkkuja, jonka jälkeen on erilaisia leikkejä, kuten ongintaa ja sokkoleikkiä.

Lapset villiintyivät niin hurjiksi, että äidin piti oikein karjaista: SEIS! Äiti keksii rauhallisempaa menoa ja alkaa tietokilpailu. Ensimmäinen kysymys oli: 'Mikä on kaskelotti'. Tiedätkö sinä? Ja sitten tuleekin aika vieraiden lähteä, kiitellä ja toivotella.

Aamulla Hiiru saa äidin lahjan, joka onkin varmaan salaa se toivotuin. Se on oma puhelin ja Hiiru huomaa siinä olevan myös pelejä. Sen jälkeen Hiiru pelasi ja pelasi...

...pelasi ja pelasi vaikka äiti yritti tavoitella Hiirun huomiota huutamalla lujaa HIIRU! Epätoivoisena hän soittaa jo mummihiirelle, mutta mikään ei auta. Hiiru vain pelaa ja pelaa..

Mitä kaikkea pitääkään tapahtua ennen kuin päästää lukemaan levollisina iltasatua?

Riikka Jäntin Pikku hiiri -kirjat ovat kuin oikeasta elämästä. Vaikeaakin voi olla, mutta lopulta ratkaisu löytyy. Olen seurannut kahta 3+ koelukijaa ja tavan takaa kuuluu: 'Äiti, minne olet laittanut Hiiru -kirjani. Innostus on vain kasvanut. Hyvin hyödyllisiä myös vanhemmille, sillä näissä on aina joku juttu, johon ei ehkä ole vielä törmännyt. Näitä viedään, joten kannattaa kärsivällisesti hakea. Löysin juuri Hiiru -kirjan, jota ei ollut edes kustantajalla!(Tammi) Kirjan käännösoikeudet on myyty jo kuuteentoista maahan,

Kohta uni silmät sulkee sekä Hiirulta että äidiltä. Mahtavatko he tietääkään kuinka paljon heistä pidetään ja miten kuuluisia he ovat?

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Skaisté Dirgeliéné, Greta Alice: Ossi menee lääkäriin

Tässäpä tärkeä tietokirja sekä vanhemmille, että lapsille. Moni meistä isovanhemmista on seurannut, mikä tautikierre alkaa, kun taapero siirtyy päiväkotiin. Me saamme myös kaikki taudit käydessämme kaivattua lastenlastamme katomassa. Ensimmäinen vuosi kotana ja ihan terveenä, mutta sitten alkoi. Ihana päiväkoti, jota olen paljon kiitellyt ja nuoret rakastavat vanhemmat, mutta bakteereille ja viruksille emme kukaan voi mitään. Me, siis Ukki ja Nana olemme nyt terveellisen ruoan ja vitamiinien lisäksi rokotushoppailijoita. Se on tärkeää, sillä ikävä valuu kun välissä on 300 kilometriä ja jos voisi jonkun taudin välttää. Olemme jotenkin valmiustilassa, sillä vaikka viisi noroa, lähdemme jos tarvitaan. Casper on ainoa lapsenlapsemme ja iso yllätys. Ihana yllätys! Nyt seuraamme kuitenkin, miten Ossi-hiiri selviää taudistaan. 

Skaisté Dirgélienén tekstittämä ja Greta Alicen kuvittama Ossi menee lääkäriin, on Rauna Sirolan englanninkielisen version suomennos (Lasten Keskus 2024) Kirja on 3+, mutta täällä Nana on tätä lukenut ihan innolla. Kun kerta jo alkaa olla kokemustakin. Tarina on tarkoitettu myös vanhemmille eli lopussa on heille sivut Vinkkejä vanhemmille. Nyt on kuitenkin se aamu, jolloin Ossin sängystä ei hyppääkään vauhdikas, iloinen Ossi....

vaan kipeä ja valittava. Nuha oli kova ja hengitys pihisi, päätä särki.

"Äiti, minulla on tosi outo ja kurja olo!, Ossi kähisi aamupalapöydässä. Äiti huomaa, että Ossilla on kuumetta ja noutaa kuumemittarin. Ossilla oli kova kuume. Isä tilaa Ossille heti lääkärin ja lupasi lääkärin auttavan häntä.

Odotushuoneessa on paljon väkeä, mutta lopulta lääkäri Terttu Marjanen kutsuu häntä. Ossia hiukan pelottaa.

Lääkäri Terttu Marjanen on kuitenkin oikein kiva ja kysyy Ossin vointia: Millainen olo sinulla on nyt?  Vähän parempi kuin kotona, mutta...

Lääkäri tutki Ossin tarkasti. kurkistaa kurkkuun, mittaa kuumeen ja kuuntelee stetoskoopilla. Kuume oli edelleen korkealla. Sydäntä kuunneltiin stetoskoopilla. Myös verikoe otettiin, mutta se olikin vain kuin hyttysen pisto.

Ossi sai reseptin , jossa oli yksi herkullinen hoito-ohje 'Tummaa suklaata'. Lähtiessä Ossi sanoi : "Kiitos, Ossi kiitti ujosti ja vilkutti Terttu-lääkärille hyvästiksi.

Vain muutama päivä ja Ossi-hiiri oli jo menossa pelaamaan jalkapalloa.

Tämä on lohdullinen ja tärkeä kirja. Tämä lohduttaa sekä lasta, että hänen lähi-ihmisiään. Ennen Vinkkejä vanhemmille esitellään vielä joitakin erikoislääkäreitä ja kerrotaan, mihin vaivaan he auttavat.

Vinkkejä vanhemmille ovat ne sivut, jotka haluaisin kaikkien vanhempien lukevan ensin vaikka itsekseen ja sitten lapsen kanssa. Minuun tarttuivat kaikki vinkit, mutta etenkin ne pari, jotka tuntuivat sydämessä:

Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi tunteineen ja ajatuksineen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun lapsi sairastuu.

Leikki on lapselle luontainen tapa käsitellä erilaisia, vaikeitakin tunteita. Kun lapsi on terve, häntä voi kannustaa hoivaamaan lelujaan ja leikkimään lääkäriä leluilla. 

Viimeiset tärkeät sivut on kirjoittanut asiantuntijana psykologi  Milda Karklyte-Paleviciene

Uskon tämän kirjan ja lääkärilelujen stetoskoopilla olevan kova hitti, sillä nämä asiat sivuavat niin monia perheitä, että lohtu ja tieto on tarpeen syyskauden tautien alkaessa pyöritellä perheitä ja muuttamassa sovittuja juttuja. Luotetaan, että selviämme monesta ja saamme kuulla taaperomme leikkivän lääkäriä, kun itse huilaamme jossain viruksessa tai bakteerissa. Kyllä se siitä! Iso kiitos kirjan tekijöille isoista, värikkäistä kuvista ja ymmärryksestä lapsen tunnetiloihin♥♥

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa