maan huolit huntuus iankaikkiseen,
näin maata suo maailman sydämellä
sa lapses, unelmiinsa uupuneen,
kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä
ja laineell' liikkuvalla linna veen,
myös piha pitkä ilman pilvyellä
tai talo nousta taivaan autereen;
tyyssija heillä tyyni on, - mut kellä
on rauha riutuvalla rakkauteen?
Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä
on niinkuin kaiku kaukokanteleen,
kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä
kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen!
Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä,
en muuten kestä uuteen keväimeen,
suo sydänämpöäs mun lähennellä,
mun tuta riemu rinnan syttyneen,
kun kaikki sammuu, katoaa, - mut kellä
on helkatulta arkeen ainaiseen?
- Eino Leino -
Yli laaksojen, laulupuiden (Karisto 2002)
kuva Tuure Niemi
Sinulle, ja kaikille meille: Hyvää Eino Leinon, Runon ja suven päivää!!
VastaaPoistaSinulle, ja meille kaikille: Hyvää Einon Leinon, Runon ja suven päivää!!
VastaaPoistaIhan outo runo minulle, ja uusi on myös teoksen nimi; mutta Leinolta löytyy varmaan myös jälkeen jääneitä runoja kuten L.Onervalta :))
VastaaPoistaOioioi! Loistava runo, todella kaunis, sopii toooodella hyvin kuvaan.
VastaaPoistaMyös tuo nimi, Notturno, suomalaiselle suulle sopiva, on todella ... kaunis. Oikeastihan se olisi nocturno, joka tulisi latinan sanasta nox, nocis = yö :D
VastaaPoistaKaikki ihanat kommentoijat: Blogger hävittää nyt kaikki kommentit. Ja tietysti juuri Eino Leinon, Ruonon ja Suven päivänä!
VastaaPoistaToivottavasti vika korjaantuu pian!
kyllähän niitä vanhojakin kelpaa lukea
VastaaPoistaSoolis, kiitos, tulipa päivästä aivan muuta kuin Eino Leinoa;-)
VastaaPoistaAili-mummo, tämä päivä meni ihan prinkkalaan. Uusin tuon runon Tuuren kuvalla ja liitän siihen tarian, miten tuo runo tuli elämääni.
Tuure, kun näin tuon kuvasi, tiesin jo silloin, että Notturno oli odottanut vain sitä! Kiitos♥
Hannele, nyt luetaan sitten vanhoja ja uusia, sillä blogger näyttää taas tomivan. Mikä ihme!