maanantai 16. toukokuuta 2011

TYRSKYT

Tunnen suurta ranskalaista surua. Se raapii minua kuin tamariskien oksat talon seinää. Se tuulee lävitseni niin lujaa, että en enää muista, mitä suren. Katson kuinka lokit kääntyvät lennossaan ja perhoset menettävät myrskyssä siipensä. Suussani maistuu meren suola ja kyyneleet. Tulin tänne unohtamaan, mutta ei ole unohdusta sinusta. Minua lukee nyt eräs ja hänkin tuntee suurta ranskalaista surua, johon eivät auta jalohaikarat, merimetsot, eivät edes haukat taikka lokit. On vain tämä kirottu muisti ja helvetin iho, joka ei salli unohtaa…

Claudie Gallayn Tyrskyt (Les Déferlantes, Avain 2010, suomennos Titia Schuurman) vei minut syvälle pohjavirtoihin. Maistoin kipeän ikävän, menetyksen, ulkopuolisuuden ja kun luin ensilehdeltä

Lucilelle,

Tunnistatte minut kyllä, olen se joka kulkee ohi…


René-Paul Entremont


koin täydellisesti olevani syrjästäkatsoja, joka kuin lasin läpi havainnoi muiden elämää.

Tyrskyt on kirja naisesta, Lintunaisesta, joka tulee paikkaan nimeltä La Hague voidakseen unohtaa. Hän tulee laskemaan vesilintuja ja siksi hän olkoon Lintunainen. La Haguessa nainen kohtaa Lambertin, joka on tullut etsimään menneisyyttään. He kohtaavat poissaolevuuden tyhjyydessä, jossain missä on vain meren aika ja kurmitsojen pesiä. Tahtomattaan Lintunaisesta tulee osallinen selvittämään sitä suurta onnettomuutta, sitä purjehdusta kauan sitten, jossa menehtyivät Lambertin vanhemmat sekä pikkuveli Paul.

Nainen: ”Teidän äänenne on kuin La Hague.”

On väistämätöntä, että syrjästäkatsojien polut kohtaavat, sillä tämä suru on liian suuri kantaa yksin.

Nainen: ”Rilke sanoi, että on mahdotonta elää toisen elämän painon alla.”

Lintunainen kulkee laskemassa pesiä. Hän kulkee päin tuulta huulet vuoron perään kosteina ja polttavina odottaen tuulten riisuvan hänet halusta ja surusta paljaaksi. Hän ei ole seurallinen, mutta tutustuu aikaisemmin lintuja laskeneeseen Théoon, joka hoiti majakanvaloja Lambertin perheen purjehdusyönä. Kahden salaisuutta kantavan, vaiteliaan, linnuista kiinnostuneen on helppo kohdata korpeissa, mustalinnuissa, merimetsoissa…kulta-ahvenissa.

Tyrskyt on kirja ikävästä ja unohtamisesta. Se on hyvin ranskalainen kirja. Minut valtasi sama ranskalainen suru kuin lukiessani Marguirite Durasin Lol V. Steinin elämää tai Anne Delbéen Camille Claudelia. Sisääni on kovertunut suruaukko ranskalaiselle surulle. Se on surua jälkeenpäin. Kaikki on jo tapahtunut ja mitä sen jälkeen seuraa on kuin vuotavien haavojen tarkastelua teititellen. Siitä puhutaan lyhyin lausein tai ei ollenkaan. Tuska kääntyy sisälle ja:

Minulla oli jäljellä se halkeama, polttava repeämä jalkovälistä vatsaan. Välillä heräsin yöllä ja tuntui kuin tyhjyys olisi nielaissut minut. Päädyin lattialle, pois lakanoista, aina.

Minä en enää ollut nainen. En äiti. En muistanut olleeni tytär. Saati sisar. Minusta ei ollut vaimoksi. Ei kuulumaan kenellekään. Olemaan riippuvainen miehestä tai suhteesta. Jotkut miehet olivat rakastaneet minua, minä olin aina rakastanut niitä jotka eivät rakastaneet minua.

Aina sinuun asti.

Tyrskyt on minun kirjani. Sen tiesi hän, joka kirjan minulle antoi. Minä olen Lintunainen, jonka sisällä virtaa veren sijasta suolainen merivesi. Minä katselen kaukaa Morganea, Florellea, Maxia ja kaikkia muita La Haguessa. Minä haluan vain olla rauhassa. Haluan lukea tätä viipyilevää kirjaa, joka maistuu sinulta ja…surulta. Painan kasvoni villapaitaasi, joka tuoksuu sinulta. Haluan unohtaa paljon voidakseni elää vähän. Tulin villihanhien mukana.

Minä olin se joka kulki ohi.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Irene  Sara  Katja,  Annika Jenni, Laura, Erja, Ilse, AnkiElma IlonaNaakku, Susa ja Ina

26 kommenttia:

  1. Olin varma, että tulet pitämään tästä!

    VastaaPoista
  2. Susa, et ollut ainoa, joka oli siitä varma;-) Minä vain ihmettelen, että olenko jotenkin yksipuolistunut...ei tässä ainakaan historiaa, mystikkaa tms. ollut...Se on se jokin.

    VastaaPoista
  3. Se määrittelemätön se jokin on kaiken ydin kirjoja lukiessa. Niistä kirjoista, joissa se on, pitää eniten. Niihin rakastuu ja ne muuttuvat osaksi itseä.

    Minäkin aion lukea Tyrskyt. Luin Gallayn Rakkaus on saaren jokunen aika sitten, pidin siitä ja vaikutuin, mutta jokin jäi uupumaan. Olen kuullut, että se jokin voisi olla juuri Tyrskyissä.

    VastaaPoista
  4. Katja, tiedätkö, kun tilasin Rakkaus on saari, sanoi meidän molempien tuntema I., että toki hän sen laittaa, mutta 'Tyrskyt voi olla enmmän sun juttusi'. Nyt tuntuu vaikealta lukea sitä toista...En usko, että se on huono, mutta...

    Minulle tuli tästä sama tunne kuin Meriharakoista, että tässä on just se jokin 'mun juttu', enkä jaa tätä muille, sillä kukaan ei tajua...No, niinhän en ole voinut tehdä: Pitää näitä kirjoja vain ominani.

    VastaaPoista
  5. Voi ihana. Voi suru ja ikävä ja kaunis.

    Kiitos Leena.

    VastaaPoista
  6. Linnea, näin tämän elin.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Tyrskyt odottaa kirjahyllyssäni oikeaa lukuaikaa ja -fiilistä. Olen varma että tulen tykkäämään, niin monta kirjabloggaajaa ei voi olla väärässä :). Oli kiva lukea sinunkin tekstisi Gallayn kirjasta, Leena!

    VastaaPoista
  8. Pienen mökin emäntä, näin minäkin otaksun;-)eli niin moni ei voi olla väärässä.

    Minulla oli tähän kirjaan kovat paineet, kun niin monet pitivät tätä 'juuri minun kirjanani'. Tyhjensin pääni ennakko-odotuksista ja painoin menemään tunteella. Tämä on just minulle! Ja varmaan monelle muullekin.

    Tuuppaa minua, kun olet Tyrskyt tehnyt. En millään ehdi käydä joka päivä kaikissa blogeissa, mikä olisi kyllä mahdollista, jos vuorokauteen saataisiin tuplasti lisää tunteja.

    VastaaPoista
  9. Voih, olisi ihanaa taas tarttua kirjaan, uppoutua, lumoutua, mutta kun ei. Olen nyt kuunnellut nälkääni muutaman kirjan levyiltä, mutta ei se korvaa oikeaa lukemista. Jospa tästä vielä pääsisi käsiksi kirjoihin, toivon ainakin, en haluaisi menettää lukemisen riemua.

    VastaaPoista
  10. Hei Leena niin ihanasti kirjoitit tästä ja minullakin on tämä hyllyssä odottamassa!

    VastaaPoista
  11. Mummeli, mistä moinen uupumus...kirjaan. Toivon, että voin aina lukea OIKEAA, PAPERILLE PAINETTUA kirjaa.

    Kun kaikki muu katoaa, on ihanaa, jos jäljellä on vielä intohimo kirjaan!

    VastaaPoista
  12. Sara, kiitos! Vinkkaa minulle, kun olet lukenut.

    Olen aivan saletti, että sinä pidät tästä kirjasta!

    VastaaPoista
  13. Valitettavasti olen joutunut kierteeseen silmieni kanssa epäonnistuneen laikkauksen jälkiseurauksena. Eilenkin taas sain pistoksen toiseen silmään, kaikin keinoin yritetään näköä palauttaa. onhan sitä, mutta lukea ei paljon voi, täälläkin käyn suurennetun tekstin avulla. Nyt kuuntlen Jane Austinia parhaillaan. Siksipä tuo kaipuu kirjojen pariin on niin pohjaton.

    VastaaPoista
  14. Mummeli, juuri puhuin äitini kanssa, jolta leikattiin kaihi tammikuussa. Hän oli nyt saanut oikean silmän yläpuolelle jotain outoa särkyä yms. ja käynyt yleislääkärillä siitä. Uskon, että nyt ei ole kysymys enää mistään leikkaukseen liittyvästä, vaan rehmisestä puutarhassa. Toivottavasti näin.

    Niinpä. Monia leikkauksia pidetään nykyään niin rutiineina, mutta ain aniissä on riskinsä.

    Toivottavasti kaikki menee sinullakin parhain päin!

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, että sinäkin pidit Tyrskyistä! Jaksoin myös luottaa siihen :) Kiitos linkityksestä ja upeasta arviosta! Tätä sinun kirjoitusta lukiessa vaivuin Tyrskyihin ja taidan kaivaa sen pian omasta hyllystä luettavaksi.

    VastaaPoista
  16. Naakku, sinä aiheutit minulle paineita;-)Et tosin ollut ainoa, mutta olit ensimäinen. Jopa Kustannushenkilö lähetti Rakkaus on saari kirjan mukana tämän ja oli sitä mieltä, että 'Leena, minusta tuntuu, että...'

    Ei siitä mitään haittaa ollut, sillä pystyin pyyhkimään muun pois kun siirryin La Haguen kylään.

    Tämä kirja on kaikkien niiden asioiden hoitoa, jotka haluaa unohtaa. Ensin aukaisee haavat, sitten kuitenkin parantaa...suolaisella tuulellaan, meren tyrskyillä ja tarinan lumolla.

    VastaaPoista
  17. ooooh... tässä minulle kirja. Ihan varmasti. Olen tässä kevään aikana lukenut muutaman kirjan, mutta mihinkään en kunnolla pääse mukaan. Sitten jätän kaiken kesken ja siirryn seuraavaan. Palatakseni taas johonkin lukemaan kymmenisen sivua. Outoa lukemista, eikö! Mutta tämä kuulostaa juuri siltä, että on ihan just niin tasan prikulleen sitä, mitä minun ranskalainen sydämeni halajaa.

    VastaaPoista
  18. Heli, minäkin olen sitä mieltä, että tämä on juuri sinun kirjasi!

    (Tämä olisi myös Hannen kirja...)

    VastaaPoista
  19. Voi Leena, juuri ajattelin samaa..
    ja siksi loikkailinkin sanojen ja rivien välistä tänne...
    Alun lauseet jo vakuuttivat, että tämän haluan lukea..
    ja sit luen sinun sanasi tarkemmin..
    halaus sinulle ♥

    VastaaPoista
  20. Hanne, tämä on niin sinun, Helin ja minun ja aika monen muunkin kirja. Tunnen sinua jo niin, että uskallan tästä antaa sinulle henkilökohtaisen suosituksen;-)

    VastaaPoista
  21. Kiitos lukijaksi tulostasi, aamulla kun avasin, niin kaikki lukijat oli hävinneet, niin ei kai ne poistuneet lopullisesti, toivottavasti tulevat takaisin. kirjoita jotain joskus blogiini. t.pipsa

    VastaaPoista
  22. Ihanaa, että minulla on kirjojen maailman coutsi!!
    Mobnella ei olekkaan...

    VastaaPoista
  23. Pipsa, minä yritän;-) Nauran tuota sinun hassua lehmääsi...

    Ne lukijat katosivat kaikilta joksikin aikaa. Tämä aika on ollut todellista blogger-helvettiä. Välillä olivt jututkinpoissa.

    VastaaPoista
  24. Hanne, minä haluan olla sinun Ihanaisuutesi hekilökohtainen coutsi!

    Olen tarkkaan lukenut kommenttejasi ja taidaa jo vähän tuntea sinua;-)

    Kaikille en tähän pysty. Sinä olet niin avoin sanomaan. Se on ihanaa!

    VastaaPoista
  25. Tuo meren tuoksu, tyrskyt, lokkien kirkunta..
    ihmiset, suhteet, elämäntarinat ja menneisyys..

    Ai kun tykkäsin tästä kirjasta..
    Ihana hiljaisuus ha hitaus, sanojen runous..

    Odotan "Rakkaus on saari"-kirjaa...

    VastaaPoista
  26. Hanne, vaikka elämäni kulkee saarelta saarelle, pelkään kirjaa Rakkaus onsaari...siitä on kirjoítettu niin paljon ja Tyrkyt olí niin minun kirjani. Ehkä sinä luet sen ennen minua...Rakkaus on saari, vaikka se on minulla tuossa jo odottamassa.

    VastaaPoista