LOL V. STEININ ELÄMÄ/ LE RAVISSEMENT DE LOL V. STEIN

Lol tapasi Michael Richardsonin yhdeksäntoistavuotiaana kesälomalla eräänä aamuna tenniskentällä. Vanhemmat suostuivat avioliittoon. Lol lienee ollut kihloissa jo puolisen vuotta, häät pidettäisiin syksyllä. Lol vietti lomaa T.Beachissa, kun kasinolla järjestettiin suuret kesätanssiaiset.

Lol oli sävähtänyt liikkumattomaksi ja kuten sulhasensa katsellut, miten eteni sulous kuolleen linnun lailla tyhjään käyristynyt.

Kun Michael Richardson kääntyi Lolin puoleen ja pyysi tätä tanssiin viimeisen kerran heidän elämänsä aikana, Michael Richardson näytti Tatjanan mielestä äkkiä kalvenneelta ja aina vain huolestuneemmalta, mistä hän tiesi miehen myös katsoneen naista, joka oli juuri tullut saliin.

Ja heti kun Anne-Marie Stretter oli Michael Richardsonin käsivarsilla, Tatjana näki hänen käyvän äkkiä kömpelöksi, mistä Tatjana ymmärsi miehen hämmennyksen ottaneen valtaansa myös naisen.
Seuraavan tanssin lopussa Michael Richardson ei ollutkaan mennyt Lolin luo.

Anne-Marie Stretter ja Michael Richardson eivät sen jälkeen enää jättäneet toisiaan.

Marguerite Durasin kirjoista itselleni koskettavin on Lol V. Steinin elämä (Le ravissement de Lol V. Stein, Otava, 1964). Teksti on puhdasta, raakaa Durasia, joka ei päästä lukijaa helpolla. Yksi lause on niin täynnä vivahteita ja tarkoituksia ja samalla kuitenkin alaston, riisuttu, jopa julma. Et voi aloittaa lausetta ja jättää sitä kesken. Tekstin voima ei sitä salli. Et voi lukea lausetta ja ymmärtää sitä ellet ole sinut Durasin ’kynän’ kanssa. Lauseet, sanat, sitaatit ovat täynnä niin suurta merkitystä, että jopa kolme, neljä, viisi naisen rakastajalleen sanomaa sanaa, sisällyttävät itseensä jo kokonaisen sieluntilan, tulevien tapahtumien aavistuksen.

Lol V. Steinista Marguerite Duras on sanonut: ”…hän ei pysty miettimään, hän lakkasi elämästä ennen tietoista ajattelua. Siksi hän kai onkin minulle niin rakas, niin läheinen, en tiedä. Miettimisaikaa minä…epäilen, se pitkästyttää minua. Jos katsotte henkilöitäni – he elävät kaikki ennen miettimisaikaa, ainakin henkilöt, joita rakastan syvästi.”

Kuitenkin juuri Lol V. Steinissa pidän kertomuksen rakenteesta. Se on kuin suoraan näyttämökulisseissa tapahtuva, rajattu, likellä.

Nuori kihloissa oleva tyttö, jolla pitäisi olla syksyllä häät, mutta sitten tapahtuu tanssiaiset…Tanssiaiset T.Beachin kasinolla kestävät auringon nousuun – ja auringon noustessa nuori tyttö ei ole enää koskaan sama. Sinä yönä Lol Valerie Stein menettää komean rakastettunsa Michael Richardsonin Anne-Marie Stretterille, näkee ja kokee jotain, joka ei jätä häntä koskaan.

Esirippu nousee ja Lol V. Stein palaa S.Tahlaan. Hänen asiansa ovat järjestyksessä, mutta tahtoen tai tahtomattaan hän alkaa jäljittää nuoruutensa kokemusta. Hän tapaa Tatjanan, joka yli kymmenen vuotta sitten tanssiaisissa näki todistajana Lolin särkyvän kuin ruukun…Nyt niin Lol kuin Tatjana ovat naimisissa, mutta Tatjanalla on rakastaja Jacques Hold.

Ruis kahisee illan tuulessa ympäröiden naisen, joka katselee hotellia, jossa minä olen toisen naisen, Tatjanan kanssa.

Lolista puuttui jotakin, tämä oli omituisen epätäydellinen, elänyt nuoruutensa kuin anoen sitä mikä hänestä tulisi mutta miksi ei onnistunut tulemaan.

Jacques Hold palasi vuoteeseen, ojensi itsensä Tatjana Karlin viereen. He kietoutuivat toisiinsa alkavan illan viileydessä. Avonaisesta ikkunasta tuli rukiin tuoksua. Jacques Hold sanoi sen Tatjanalle.

- Rukiin tuoksuako?

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Omppu