torstai 6. syyskuuta 2012

KAROLIINA TIMONEN: AIKA MENNYT PALAA

Prologi

Avatessaan ulko-oven ja vetäessään keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa Corinne ajatteli, että tässä he nyt olivat, uuden elämänsä alussa, takanaan kaikki ikävät muistot. Hän pyörähti ympäri eikä halunnut katsoa enää taakseen. Edessä oli kaunis talo, rakas tytär, aviomies, mahdollisuuksia – tulevaisuus. Oli aika ryhdistäytyä. Näistä täytyi jaksaa rakentaa heille, heidän lapselleen, täydellinen elämä täällä West Roxburyssa, Bostonissa.

Karoliina Timosen esikoisteos Aika mennyt palaa (Tammi 2012) on kertomus kahdesta naisesta, Klarissasta ja Corinnesta, jotka eri ajassa, erinä, mutta kuitenkin samana, ajavat perheineen vanhojen tammien ja pyökkien ympäröimään valkoiseen taloon West Roxburyssa. Kumpikin haluaa jättää taakseen jotain ikävää ja aloittaa uuden, lupaavan, paremman elämän. Kummallakin on lapsi, lapsia ja aviomies. Yhdellä tytöistä, Jessicalla, on kaulassaan riipus, hopeinen Daavidin tähti. Corinnella on takanaan traumaattinen avioliiton alku täynnä menetystä ja pettymystä, mutta Jessica, on hänen tulevaisuutensa valo. Klarissa on suomalainen nainen, joka on muuttanut Bostoniin miehensä työn mukana ollakseen vuoden kotiäitinä ja kuvitellen voivansa kahdelta lapseltaan saada aikaa kirjoittaa, seurata omaa polkuaan. Eri ajassa he molemmat avaavat saman talon oven vihreiden ikkunaluukkujen vilkuttaessa kodikkaasti, mutta alitajuisesti Klarissa pelkää talolla olevan lopulta vahingoittava vaikutus hänen elämäänsä, parisuhteeseensa ja perheeseensä.

Tämä kirja tulee minua liikaa iholle, mutta sitäkin uskottavammaksi katson itseni siitä kertomaan. Ennen kuin lähden kirjan ytimeen ja ehkä jään unien teille, kerron kirjan olevan aivan muuta kuin mitä teoksen hieman kevyehkö kansikuva antaa olettaa. Kanteen olisi riittänyt aivan hyvin vain talo. Talo näkee kaiken, talo muistaa kaiken. Talo imi itseensä kaiken sen, mitä siinä oli koettu. Taloon jäivät äänet, tuoksut, kyyneleet ja veri. Talo on kirjan muisti ja myös siinä nähdyt unet. Kertomuksen kulku kahdessa ajassa, on minusta aina eduksi tarinalle, jos se tehdään taiten, ja sen Timonen on tehnyt. Lukija pysyy helposti mukana, kuka kertoo ja missä ajassa eli helppolukuisuus on taattu. Se on vain hyvä, sillä saamme tilaa sille, mikä on kirjassa tärkeintä, kertomuksen sielu. Se alkaa siitä hetkestä, kun Klarissa alkaa nähdä unia Corinnesta, naisesta, joka kantaa kaulallaan hopeista Daavidin tähteä. Klarissa ryhtyy kirjoittamaan muistiin uniaan. Muutto Bostoniin ja valkoiseen taloon pyökkien sylissä saa Klarissan hengittämään Corinnen hengitystä, hänen verensä alkaa kiertää Corinnen verenä…Unet ja valveaikaiset välähdykset lisääntyvät ja sitten Klarissa tutustuu naapurissa asuvaan iäkkääseen Racheliin, joka on juutalainen, mutta jolle oman uskonnon orjallinen seuraaminen jää toiseksi uskomisessa jälleensyntymiseen:

Olen tutkinut aihetta vuosikausia, suorastaan vuosikymmeniä, ja jälleensyntyminen on käytännössä todistettu yliopistotasolla empiirisesti. Myös kaikki ikivanhat kirjoitukset uskontokunnasta riippumatta puhuvat siitä. Energia, josta koostumme, ei koskaan tuhoudu tai katoa minnekään. Se vain muuttaa muotoaan.

Minun käsitykseni mukaan yllättävän moni suhtautuu ajatukseen jälleensyntymisestä avoimesti. Mutta ei se tietenkään täällä länsimaissa yleinen uskomus ole, sillä valtauskontomme on hylännyt jälleensyntymisopin ja selittää maailman aivan toisin. Ihmisiä on helpompi pelotella ikuisella kadotuksella kuin miellyttävällä lepotauolla ennen palaamista takaisin maan päälle.

Ja näin, Rachelin avulla, Klarissa tajuaa maailmankaikkeuden olevan muutakin kuin tämä tässä näkemämme ja kokemamme. Samalla hänelle avautuu ovi inkarnaatioon, omaan toiseuteensa.

Laura Brown yrittää kadottaa itsensä. Ei, siitä ei ole täsmälleen kyse - hän yrittää säilyttää itsensä pääsemällä rinnakkaiseen maailmaan. (Michael Cunningham: Tunnit, suom. Marja Alopaeus)

Karoliina Timosen teoksen eittämätön vahvuus ja syvyys, on tuoda esille tämä ikiaikainen filosofinen kysymys, josta ihmiskunta on keskustellut kautta aikain vailla huomattavaa loppupäätelmää. Klarissan kautta Timonen peilaa ihmistä, joka vierastaa järjestyneitä uskontoja, mutta joka kaipaa jotain henkisyyttä ja traditioita. Juutalaisen uskonnon sivupolku, kabbalismi voisi olla vastaus Klarissalle, vai voisiko sittenkään? Klarissa voisi lukea Geert Kimpenin Kabbalistin, mutta olisiko se vastaus juuri hänelle?

Aika mennyt palaa on vakuuttavan todenmakuinen. Kun Klarissa miehensä Mikaelin kanssa joutuu aluksi asumaan kaksine lapsineen kaksiossa ja olemaan kotirouvana vailla aikuisihmissuhteita, hän tuntee, että se sähkö ja vetovoima, joka on aina ollut heidän suhteensa vahva liima, alkaa höltyä vaarallisesti:

Äkkiä minut valtasi kauhea varmuus siitä, ettemme selviäisi tästä. Tämä kaikki oli vain liikaa, ja olin kohtuuttoman ilkeä Mikaelille nykyisin. Hän ei jaksaisi kauan, vaan jättäisi minut, meidät.

Talo, valkoinen koti, tuo perheelle lisää tilaa, mutta vie Klarissan lopullisesti Corinne-uniin, jolloin pariskunnan seksielämäkin alkaa kärsiä, sillä miten nainen, joka on täynnä unta, täynnä ajatuksia toiseudestaan, voisi keskittyä rakasteluun. Voiko kukaan mies olla ikinä kiinnostavampi kuin unet, jotka kerta kerralta avaavat Corinnen salattuja ovia, Klarissan ovia häneen entiseen itseensä! Turhautunut Mikael alkaa ottaa etäisyyttä:

”Antaisit kerrankin vain mennä, Klarissa. Älä ajattele liikaa”, Mikael puuskahti, suuteli minua vielä kysyvästi mutta nousi sitten sohvalta. ”Antaa olla. Luulin että oli hyvä hetki. Sovitaanko, että tulet kertomaan sitten, kun pystyt taas keskittymään mieheesi. En tosin tiedä kuinka kauan tässä jaksaa odottaa”, Mikael sanoi ja lähti marttyyrin elkein makuuhuoneeseen.

Tämä oli niin eletynoloista! Eihän mies todellakaan voi tajuta, että naisen elämässä on hetkiä, jolloin unien näkeminen voittaa orgasmin autuuden!

Aika mennyt palaa on minulle ennen kaikkea kirja unien näkemisestä, sillä näen itse enneunia, valveaikaisia välähdyksiä ja nyt, juuri ennen tämän kirjan ilmestymistä, sen ollessa painossa, tapahtui…Timonen onnistuu kuitenkin kirjoittamaan myös heille, joita tämä aihepiiri ei kiinnosta, sillä kirjahan kertoo kahden naisen elämästä nykyajassa ja ’50 –luvulla. Mukana on kuin filmiajona molempien naisten matka uuteen kotiinsa, jolloin mieleeni tuli Yatesin loistava Revolutionary Road. Sama aikakausi kuin Corinnella, sama ylemmän keskiluokan henkisesti näivettävä amerikkalainen lähiöelämä traagisine seurauksineen. Pidän myös taloratkaisusta. Olen hulluna kirjoihin, joissa historia toistuu ja talo on muiston kaiku. Toisaalta olen jossain arviossani varoittanut, että ratkaisu on vaarallinen, sillä siitä voi helposti tulla siirappinen, mutta siihen ei Karoliina Timonen sorru, vaan kertomus on enemmän verta, hikeä ja kyyneleitä kuin sokerikuorrutusta. Taloa, jossa historia toistuu, ovat onnistuneesti käyttäneet myös Katharina Hagena Omenansiementen maussa ja Mary Higgins Clark Kodin suojassa.

Ja sitten joillekin varmaan se kirjan kovin juttu, se joka saa kyyneliin: Äidin hätä lapsestaan. Timonen kirjoittaa sen niin sydänverellä, että paatuneinkin tuntee todellisen hädän, ei jää kylmäksi. Ja onneksi hän ei venytä Corinnen hätää yhtään enempää, vaan osaa lopettaa ratkaisuun, joka ei vesitä tuskakokemusta. Kokonaisuutena vaikka en tarinassa heikkouksia löydä etsimälläkään, koen Timosen onnistuvan parhaiten kuvatessaan Corinnea eli Karoliinalla on kykyä menneen ajan tuuliin, utuun, salattuun...

Kirjan yksi funktio on viihdyttää ja tästä ajatuksesta en luovu sateenkaaren tuolla puolenkaan. Sitäkin Aika mennyt palaa tarjoaa, sillä tarina kantaa mukanaan niin petollisia aviomiehiä kuin vieläkin petollisempia ja todella kavalia naispuolisia ystävättäriä. Kumpikin naispäähenkilö, niin Klarissa kuin Corinne, saa karvaasti kokea, että naisen paras ystävä ei aina suinkaan ole nainen. Onneksi Liza Marklund on määritellyt paikan naisille, jotka pettävät naisia! Kirjan lopun näin filminä ja koko ajan soi lapsuudestani tuttu laulu: You are my sunshine, my only sunshine...

Epilogi

Unienkantajat ovat elämämme Valonkantajia, sillä he näkevät ja kokevat puolestamme sen, mitä itse emme halua tai tohdi uskoa. He vaeltavat tähtipolkujaan, koska niin on tarkoitettu, mutta jos kutsut, he saapuvat valaisten pimeytesi tähdet sormiensa päissä.
*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Sanna  Kirsi  Annika K  Anni M. ja Katja/Lumiomena

45 kommenttia:

  1. Onneksi pidit tästä! :)

    Minäkin pidin kovasti, mutta en osannut kirjoittaa hyvän ystäväni kirjasta blogiarviota. Karoliina kirjoittaa hyvin, ja kirja tosiaankin tulee iholle. Tässä on monta kerrosta ja talo tulee hienosti osaksi kirjan arvoitusta.

    Vahva esikoinen, eikö vaan? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vastaus sinulle on tuolla alla;-)

      On mielenkiintoista verrata, kun on lukenut M:n melkein kokonaan eli puhun nyt niistä keisarin uusista vaatteista...Siinä äidin hätä ei välity YHTÄÄN!

      Poista
  2. Ihana, että pidit kirjasta näin paljon. Minulla on vielä lukematta tämä oikea versio, ihan jännittää, miten kirja on muuttunut ja mitä kaikkea Karoliina on sille tehnyt.

    Minustakin kanteen olisi riittänyt pelkkä talo, mutta olen nyt naiseenkin tottunut. Onhan hän vähän Karoliinan näköinenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kustannustoimittaja on kirjailijan paras ystävä. Kirjailijalle jokainen oma lause on kuolematonta, mutta toinen näkee, mistä voi tiivistää. Tässä oli kaikki kohdillaan eli jos on tiivistetty, se on Karoliinan parhaaksi, vaikka olisi vähän sattunutkin;-)

      Et tunne minua yhtään: Tässä kirjassa on kaikki minulle. Kuin kirje. Ja voin paljastaa, että Aika mennyt palaa vei minut nyt tajuamaan seuraavaa vaihetta unissani. Mutta ei minua voida jäävätä siksi,että näen enneunia ja olen ollut entisessä elämässäni...

      Minä en totu, mutta keskityn nyt vain sisältöön. Sitä yhtä Watersia en lue ikinä, koska se nainen kirkuu rumasti siellä kartanokuvan kannessa. Tuskin Karoliina omaa kuvaansa kirjansa kanteen laittaisi;-)

      Poista
    2. Heh, se kansi on kyllä hyvin ruma. :)

      Ihana kuulla, että kaikki on kohdillaan!!

      Poista
    3. Erittäin.

      Yritin hakea jotain moitetta, mutta en löytänyt. Näin vahvan esikoisen jälkeen voi ihmetellä, miten sen voi ylittää, mutta ei mietitä sitä nyt - vielä.

      Poista
  3. Katja, tämähän oli kuin minulle kirjoitettu. Kaikki musiikista kirjoihin, vanha talo, unet, inkarnaatio...Luulin, että tunnet tämän puolen minusta.

    Oletko sitä mieltä, että arviostani ei tule esille, että 'vahva esikoinen'? Kirjoitin sen ylitsekin...Näin kirjoitan, kun kirja vie. Tiedät sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedänhän minä nuo puolet sinusta enkä niitä kommentissani edes kyseenalaistanut. Päinvastoin. <3 Ja vahvuus tulee ehdottomasti esille tekstissäni - siksi sen omassakin kommentissani esille nostin. :)

      t. Katja

      Poista
    2. Haluatko, että linkitän sen sun kertomuksen,v aikka se ei ollut arvio? Linkitetään kummatkin toisemme? Vastavuoroisuus on hyvä tapa.

      Sitä minäkin, että tiedät herkkyyteni ja 'herkkyyteni'.

      Poista
    3. Jep, ehdin tänään tänään linkittää. :)

      Poista
  4. Ei kovin pitkä tauko tullut :) Mulla meni tän hiton flunssan takia koko viikon systeemit sekaisin, eihän nukutus onnistu kun on kurkku täys räkää... arg!! Olen siis asian suhteen taas jonon hännillä. Valtaisa päähänottamus... Törppöä kirjoittaa siitä toisen blogissa mutta omaa en vielä jaksa päivittää, sori.

    Ihana tosiaan kuulla, että pidit kirjasta! Minullakin tämä odottaa lukuvuoroaan. En ole kovin kiinnostunut unista, vaikka välillä näen enneunia yms, mutta äiti- ja naisteema on aina mielenkiintoista ja ajankohtaista luettavaa. Paneudunkin huolella tekstiisi vasta, kun olen teoksen lukenut.

    Parempaa päivänjatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, sinäkin sitten liityt pilkkaajiin! Kyllä mää olen pettynyt;-) Enhän voinut/kehdanut sanoa, että olen valvonut KAKSI yötä lukien unikirjoja: Siitä saa ei-täyspäisen maineen.

      Saat kirjoittaa tänne sun purkauksia: Haluan olla sun olkapää! Unohdin mainita, että multa meni flussat ohi, kun aloin syödä 50 mg D-vitamiinia per vrk. Mutta sitten sen päälle vielä otat monivitamiinin jossa on A-vitamiinia. Eihän sairaana voi jaksaa. Jos sua yhtään lohduttaa niin minulla on tänään ip hammaslääkäri...

      No, Karoliina nyt kirjoitti minua kiinnostavista aiheista ja tietysti kirjoitti hyvin,mutta pelkkä hyvin kirjoittaminen ei riitä hehkutukseen, vaan pitää olla jotain, joka tulee omalle iholle ja näin tässä nyt kävi minulle. Jos Karoliina olisi kirjoittanut tietotekniikasta, en olisi kirjaa lukenut.

      Vakuutan, että tässä juuri tuo äiti/lapsiteema vetää sinua. Minä olen enempi kallellaan avioliittoromaaneihin, joista maailmankaikkeuden paras on Shriverin Kaksoisvirhe. R. loukkaantui, kun perustelin hänelle, että jos olisimme saman alan ihmisiä, minä olisin Willy ja hän Eric. Olemme kumpikin kovia kilpailemaan - myös parisuhteessa, mutta ehkä siksi juuri kipinöi!

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
    2. Minä elän nyt selkeästi vaihetta, jossa äitiys on kiinnostavampi aihe kuin parisuhde (ups)... Jossain vaiheessa, kun penskat on isompia, varmasti kääntyy päälaelleen tämän hetkiset asetelmat. Koen saavani äitiysrumbaan tällaisista romaaneista vertaistukea.

      Mulla on Cornwell valmis mutten taida tänään vielä arviota tehdä. Huomenna? Mietin vain lukeako tähän saumaan Maihinnousun vaiko Timosta.

      Kiitos Leena sanoistasi ♥ Miehän olen syksy-talviaikaan tuon tuostakin kipeä, saa nähdä, auttaako Allun juonti nyt tähän. D-vitamiinit pitäisi kyllä myös aloittaa.

      Ai niin ja tsemppiä hammaslääkäriin!

      Poista
    3. Annika, se on hyväksytympää kuin unimaailma, joka voittaa parisuhteen;-) Toivottavasti kukaan etkä sinä, ei ota tätä ihan kirjaimellisesti.

      Minä elin ensimmäisessä liiotossani vain lapsellle ja lapsesta. Toisessa suhteessa, tässä pitkässä avioliitossa, on parisuhde ohittanut kaiken muun, mutta tytär palvoo meidän suhdettamme ja toteaa aika ajoin: Wau!, miten teillä on vieläkin kipinää;-) Eli ehkä hän ei sitten kärsinyt meidän kuumasta suhteestaamme.

      Mikä ihmeen Maihinnousu. Sorry, mun aivot eivät vielä toimi...Tässä iässä kaksi valvottua yötä ei korjaannu hetkessä. Ota Cornwellin jälkeen joku 'kiva' kirja. Oi, kunpa sinulla olisi nyt Katharina hagenan Omenansiementen maku käsilläsi. Pyydä miestä tuomaan se kirjastosta. Se sopii vuodenaikaankin.

      Mie oon kuin siun uus tohtori;-) Ole hyvä♥ Minä olin ennen aina flunssassa ja sen jälkeen sinuiitti - joka kerta. Olin todella epätoivoinen. Kuvittele, kun kaikki lukee tätä...Olen edesvastuuttomassa tilassa, joten jos puudutus tänään sattuu, en vastaa, kuinka Harrin käy!

      Kiitos, sitä tarvitaan!

      Poista
    4. :)

      Laitan sulle mailia, en ole yhtä avoimella tuulella itse!

      Poista
    5. Unohdin vastata; Maihinnousu löytyy tuolta blogistani :)

      Poista
  5. Hitsi, tuli kylmät väreet tätä lukiessa. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, ymmärrän. Minulle ei, sillä elän tätä.

      Ole hyvä. Suosittelen!

      Poista
  6. Upea arvio taatusti upeasta kirjasta, aion lukea ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, telepatiaa: Ajattelin just sinua!

      Takuulla luet. Kuvittele: Mietin kaikki välit Ariannaa ja sun seuraavan kirjan juonta. Se 'lup' tai 'loup', hän voisi olla vaarallinen, mutta houkuttava. Voi kunpa uskoisit minua, että sun pitää lukea myös Oppipoika...Vakuutan, että siitä on sinulle etua!

      Poista
    2. Ei ei, ei missään tapauksessa nyt kirjoja, jotka vaikuttavat omaan kirjoittamiseen. :)

      Niin tärkeää kuin mielipiteet, palaute ja ulkomaailma ovatkin, minun on seurattava omaa tietäni. Mutta luulen, ettet tule pettymään el Loboon, sen verran osaan sanoa. Mutta en voi luvata kaiken paljastumista vielä seuraavassa kirjassa. Jotain kyllä paljastuu lisää, mutta ei kaikkea :) Siksikin, että on todella paljon paljastettavaa. :)

      Hah, vakuutan, mitä vakuutan, mutta nyt olen jo niin utselias Oppipojan suhteen, että todennäköisesti luen sen sittenkin. Mutta vasta, kun oman raakaversio on valmis! ;)

      Poista
    3. Olet varmaan ihan oikeassa. Siksi minäkään en mieluusti lue muiden arvosteluja kirjoista ennen kuin olen itse omani saanut kirjoitettua.

      Takuulla osaat rakentaa tihentyvää jännitystä ja sitä kaikkea muuta. Jäämme odottamaan!

      Mää arvasin;-) Lähettäisin sen sulle, mutta kun sain itsekin vain ennakkokappaleen, pehmeä kantisen, joka nytkin on lainassa. Mikä harmi!

      Poista
  7. Vaikuttava arvio, Leena-IhaNainen!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aili-IhaNainen♥ Ehkä sinäkin pitäisit Karoliinan kirjasta. Paljon asiaa naisesta ja äitydestä ja kaikesta mikä siihen liittyy. Ja sitten tietty unista.

      Poista
  8. Osasit jälleen tuoda kirjan houkuttelevasti esille. Luulisin, että tämä kirja sopisi myös minulle. Uskon jälleensyntymiseen, muuhan ei ole mahdollista. Ja enneunia - ja kaikenlaisia unia - näytetään minulle joka yön jatkuvana filminä. Joskuskaan ihmettelen, mitä alitajuntani purkaa kuviksi yön pimeinä hetkinä...
    Olen ollut entisessä elämässäni kolttien Lapissa, näin kertoi eräs shamaani, joka paljon tiesi entisestä ja näki tulevaan. Ilmankos taikarumpu on maaginen soitin minun mieleeni rumpukalvoon piirrettyine poro- ja ihmiskuvineen.
    No, eksyin aiheesta. Mutta tämän kirjan satavarmasti haluan lukea hetimiten. Kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitos. Minussa on PR-naisen vikaa;-)

      Minusta tämä kirja olisi sinulle. Tunnen sinua sen verran, että uskallan tämän sanoa. Kerron sinulle joskus privaatisti noita mun juttuja, joskus. Ja sinä minulle omiasi. Ota unikirja eli vihko, johon alat kirjata uniasi. Minä teen nyt niin, sillä pari viikkoa sitten tapahtui jotain ennen kokematonta. Kun olen kuullut sellaisesta, olen sanonut, että 'ei totta'. Tässä sitä nyt ollaan.

      Minä ajan aina troikassa ilmeisesti Viipurista jonnekin...Olen iloinen, lumi pöllyää ja koirat haukkuvat, kulkuset kilisevät ja sitten on se mitä tapahtui Saksassa...

      Minä en olisi sinua heti Lappiin yhdistänyt, mutta ehkä.

      Nyt sitten vain kaupoille niin on viikonloppuna muutakin kuin marjoja, sieniä, marjoja, sieniä. Kateellinen täällä vain...kun en tänä vuonna saanut kantarellia kuin hippusen paitsi ravintolassa. Onneksi eräs ystäväni käy kotipitäjässää ja kantaa minulle kosteikkovahveroita...Minä muistan sitten häntä jollain.

      Ole hyvä!: Ilo on minun.

      Poista
  9. Vaikka en ole vielä lukenut valmista versiota (luen kyllä), niin jo lukemani ns.raakaversion perusteella voin sanoa, että tämä on kirja erityisesti kaikille meille, jotka uskallamme nähdä pintaa syvemmälle ja myös ymmärrämme unimaailman merkityksellisyyden! Todella hienon arvion olet kirjoittanut, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, nimenomaan niin. Nyt tiedän, että sinuakin kiinnostaa se muu, mitä emme näe, mutta mikä on.

      Kiitos. Ja etenkin tuo 'wau'♥

      Poista
  10. Ihanan tunteella kirjoitettu arvio, kiitos! Vanhat talot sekä äitiys- ja avioliittoteemat kiehtovat minuakin; en malta odottaa, että pääsen lukemaan tätä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria kiitos. Kirjoitin kirjan henkeen: Minusta tämä kirja on sekä tunteellinen että tunteita pintaan nostava.

      Erittäin kiehtovia aiheita...Odotan kiinnostuneena arviotasi!

      Poista
  11. Todella hieno ja kaunis, iholle tuleva on myös tämä sun kirjoituksesi Leena! En ole vielä itse Karoliinan kirjaa lukenut, mutta nyt se jo odottaa minua kirjastossa, kunhan vain jaksan lähteä kirjan noutamaan (oon flunssassa enkä ole jaksanut tehdä juuri mitään).

    Kirja kuulostaa kaikkineen todella lupaavalta, syvältä ja upealta. Kirjan kansi eksyttää luulemaan, että kyse on kevyemmästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne Elina, kiitos kauniista sanoistasi♥

      Pyydä joku noutamaan kirja...,mutta ehkä et jaksa nyt lukea: Kirja odottaa. Monet ovat flunssassa. Kokeile 50 mikrogramma D:tä per vrk. Sillä minä ja aikuinen tyttäreni olemme olleet nyt vailla flunssaa jo kaksi vuotta. Ja tietty sen päälle monivitamiini, jossa on mukana A-vitamiinia.

      Kirja on paljon syvempi ja myös traagisempi, mitä kansi kertoo. Monet kannet harhauttavat. Myös toisin päin (Mokka;-)eli voi ottaa kirjan kannen takia ja se onkin moskaa. Toivotaan, että arvostelut tavoittavat lukevan yleisön ja he saavat tietää, että nyt ei olla kevytviihteessä.

      Poista
  12. Kiitos Leena vielä tätä kautta hengästyttävästä arviosta! Olen niin ilahtunut siitä, että tämä vaikutti sinuun siten kuin kirjailija voi kirjansa parhaimillaan toivoa lukijaan vaikuttavan. <3

    Meilailen sinulle lähipäivinä niistä tähän liittyvistä tärkeistä asioista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, ole hyvä. Ja kiitos♥ Kirjoitin kirjan henkeen eli tekstisi antoi ajatuksilleni siivet. Harvoin minulle tulee aihetta, joka olisi näin liki minua...

      Täällä minä aina olen;-)

      Poista
  13. Karoliinan blogia seuranneena minua kiinnostaa tämä esikoinen tietysti hänen itsensä takia, mutta kylläpä saat tämän myös romaanina kuulostamaan erittäin houkuttelevalta. Uskon, että edessä on huikea lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos, mutta kirja on houkuttava. Kun luet Karoliinan kirjan, tiedät jotain minusta. Muistathan kun meilasimme kirjamaustani...;-)

      Ja minä pidän siitä sun jutusta, jossa se röökikohtaus...runoproosaa: Se on niin sun juttusi!

      Poista
  14. Me oltiin yhtä aikaa liikkeellä. Voi miten ihailen sinun heittäytymistä ja tunnetta. Tämä oli todella sinun kirja, mutta vie varmasti mennessään muitakin. Vahva tarina vie mukanaan juuri kuten hyvän kirjan kuuluukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, luin arviosi, mutta olen ollut niiiin kiireessä, että en ole ehtinyt kommentoida. Juttusi oli erinomainen ja olemme samoissa ajatuksissa paljon vain sillä erolla, että minulla meni SYYSTÄ tunteelle, sillä tavallaan elän kirjaa todeksi.

      Olen samaa mieltä. Kirjan kansa ja mitä kaikkia ihanuuksia sitä onkaan ollut...

      Kohta huomaat mm. miksi on nyt niin kiire. Yritän löytää aikaa ja tulen sitten...kohta...

      Poista
  15. niin, synnyin englantilaisessa linnassa 1888, enkä Heidekenillä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, arvaa mitä: Niin minäkin! Kohta huomaamme, että olemme sukua...;-)

      Tule vielä myöhemmin, olen vähän myöhässä...

      Poista
  16. Kiinnostava arvio! Itse vähän pelkään unia, mutta luulen että voin unohtaa pelot yhden kirjan ajaksi.;) Tämän nimittäin haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kiitos. Sanoohan Södergrankin runossaan Vaarallisia unia: "Älä mene liian liki uniasi:/ ne ovat savu ja ne voivat haihtua -/ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.../ Älä mene liian liki uniasi: ne ovat valhe, niiden tulisi mennä - /ne ovat hullus, ne tahtovat jäädä." Minäkin pelkään joskus uniani, mutta millä niitä estää...

      Takuulla uskallat tämän lukea ja tulet pitämään. Lupaan sen!

      Poista
  17. Oi, jotenkin nyt vasta tajuan noiden unien syvyyden ja merkityksen tässä kirjassa, vaikka onhan niistä kirjoitettu tietysti joka paikassa... Sinä se osaat! Kiitos, Leena! <3 Aika mennyt palaa kuulostaa kiehtovalta.

    Liza Marklund ei ole muuten itse määritellyt paikkaa niille naisille, joita me emme ole, vaan kirjan nimi on lainaus USAn entiseltä ulkoministeriltä Madeleine Albrightilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos! Minulta on pian taas tulossa kirja unista;-)

      Se Marklundin kirja, jonka luin, mainitsi Marklundin lähteeksi. Hällä väliä: Kukaan ei voi omistaa yksin helvettiä eikä ajatusta, mitä tehdä naisille, jotka pettävät naisia;-) Minäkin voin sanoa tuon lauseen onneksi milloin vain, eikä tarvitse tatuoida itseeni kaikkia maailman naisia, jotka ovat sen sanoneet.

      Olenkin aina ollut sitä mieltä, että Albrightissa on 'munaa'. Nyt fanitan Hilary Clintonia. Seuraan USAn politiikkaa kiivaammin kuin Suomen, vaikka minulla ei ole sinne mitään tykövetoa...well, ehkä Kalliovuorille.

      Poista