Sain Katjalta Kirjojen kamarista Sieluni hymy -haasteen, jossa saa kirjoittaa 5 tai vaikka 105 positiivista asiaa, jotka nyt tulevat mieleen. Kiitos Katja♥
En ole ihan varma, että olen nyt parhaassa hymyvireessäni, sillä keväässä on ollut jotain oudon rasittavaa, joka edelleen myllertää sisälläni: Tämä kaikki tarve ottaa jokin uusi askel, tämä murros, Suomen henkinen ilmapiiri, haluttomuus tulla pois talvipesästä yhtä hyvin kuin hurmos jo päivittäin raaputtaa pälvipaikkoja. Enkä enää kaipaakaan olla ylitsetulviva kevätvirta? Haluanko olla vain seisovan lammikon vesi tai lehdon läpi juokseva puronen? En taida juuri nyt tietää, mitä haluan, kuka olen, mutta ainahan näitä positivisia asoita löytyy...
Olen iloinen, että:
olen aina uskaltanut olla juuri ja vain oma itseni. Elämän tärkeät arvoni ovat samat kuin teinivuosina, mutta itsestään on voinut löytää myös uusia piirteitä, jotka olen uskaltanut tuoda julki.
olen saanut jo yli 30 vuotta pitää vierelläni miehen, joka rakastaa ja välittää, silloinkin, kun en sitä ehkä ansaitsisi. Se on kyllä molemminpuolista, sillä ei R. niin helppo ole kuin haluaa uskottavan:)
löysin atsaleat Tämä hurmaavan tuoksuinen revontuliatsalea, Northern Hi-Lights saa minut unelmoimaan. Niitä on jo, mutta lisää on tulossa.
minulla on tytär kuin on Meri♥
minulla on äiti, joka jaksaa. Hän lukee monia lehtiä, hän katsoo televisiosta yhtä sarjaa ja tallentaa toista, hän lukee paljon kirjoja, hän mullistaa puutarhanssa joka suvi, hän kävelee pävittäin monta kilometriä, hän pitää hyvästä ruoasta ja entenkin kalasta, hän selävtti rankan syövän, hän tilasi kuntopyörän, jota vävy kokoaa kohta, hänellä on aina suunnitelmia...Ja hän täyttää ensi vuonna jo maagiset...
minulla on elämä, jossa iloa ja surua on ollut niin sopivassa suhteessa, että lopulta ne on voinut ripustaa elämännauhaan kuin koruiksi.
saan elää kuin kiinni luonnossa.
minulla on ystäviä, joiden kanssa nostaa malja elämälle, suvelle, ystävyydelle...
minulla on sisko, jollaista ei voi olla toista!
perheessäni on aina ollut koiria.
ymmärsin lähteä Krakovaan. Ensin kannoin mukanani lehtileikettä Krakovasta vuodelta 2000 ja just ennen Itävallan syysmatkaa, sanoin, että 'voitaishan me ajaa ohikin, että ehtisimme olla enemmän...'
innostuin poseeraamaan Nanson Yuyu -tunikamekossa kaksi sessiota. Aikuiset naiset ovat kiitelleet ja moni on ostanut saman jokapaikanmekon, joten ollaan kuin Yuyu- faneja nyt sitten. Pakkasta oli 'vain' -25 astetta, joten puitteet suomalaisen suunnittelun esittelylle olivat oikeat.
meillä kasvaa magnolia.
olen saanut uuden kiinnostavan kirjallisen ystävän, joka ymmärtää myös Napuen ja herkkujen päälle.
on olemassa joulu, tuo vuodenaikajuhlista ihanin.
on paljon hauskoja muistoja.
on olemassa vuodenajat. Marraskuukin on ihan salarakkaani.
olen saanut olla julkisuudessakin sekä puutarhastani että kirjabloggaamisesta.
lähdin Wieniin Klimtin taiteen äärelle.
perheemme nimikkopuu on helmiorapihlaja. Tämä on jo äidillä, siskolla ja meillä.Tulee varmaan Merillekin...
Tämän haasteen saa jokainen ottaa mukaansa, ketä kiinnostaa. Huomenna saapuvat nuoremme kera koiruuksien, mutta sunnuntaina arvotaan.
Mukaavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Love
Leena Lumi
Ja minä olen iloinen, että olet olemassa.
VastaaPoistaAllu, kiiitos samoin!
Poista<3
Tätä oli todella kiva lukea. Ja Krakova on tosiaan hurmaava kaupunki. Leppoisaa viikonloppua! :)
VastaaPoistaPihi nainen, kiva kuulla. Se on,se on...Kiitos samoin sinulle!
Poista<3
Moi
VastaaPoistaHieno haaste ja paljon positiivisia asioita. Mukava lukea ja katsoa kuvia. Näitä enemmän, niin maailma alkaa näyttää paremmalta. Tuo Merin kirjoittama teksti äidistä on aivan ihana!
Lämpöisin terveisin,
sisko, jollaista ei voi olla toista (et "kestäisi" kahta minua)
Hei Merja!
PoistaOlisi voinut olla enemänkin, mutta on ollut vähän kiirettä:) Penskat saapuvat tänään mm. Se on totta: Synkät asiat synkistävät.
Se on niin uniikki. Muistan kun opettaja soitti siitä kyynelehtien. Muiden äidit siivoisvat, komentelivat, heillä oli paljon kattiloita ja tavaraa, mutta minä olin ihana, koska minulla oli tyttäreni:)
Tosi on! Mutta yhtä varmaa on, että ei VOISI olla toista kuin sinä!
<3
Muistini on tehnyt näemmä tepposet. Muistin jostain syystä, että sinulla olisi Merin lisäksi myös poika. Mukava kirjoitus sinulla ja hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaAnonyymi, muistisi on tehnyt tepposet, sillä poikia on enemmänkin:) Eihän kai kukaan nyt paljastele itsestään kaikkea blogissaan.Kiitos ja kiitos samoin sinulle!
Poista<3
Hieno haaste ja aivan ihanat vastauksen ja kauniit kuvat. Monta, monta onnen tuojaa sinulla ♥
VastaaPoistaMinäkin sain haasteen ja koetan tänään vastata..
Hyvää huhtikuuta ja viikonloppua ♥
Minttuli, kiitos: Osaan arvostaa♥
PoistaTulen sitten lukemaan:)
Kiitos samoin sinulle♥
Ihana postaus :)! <3!
VastaaPoistaBleue, kiitos<3 Nappaa mukaan, jos sinua ei ole vielä haastettu.
PoistaIHana listaus! <3 Määki taijan tehä...
VastaaPoistaKatarooma, kiitos<3 Tee ihmeessä!
PoistaIhana, kaunis, onnellinen kirjoitus ja elämän onnea hehkuvat kuvat! Miten ihanasti tähän vastasitkaan, kiitos <3 Ja onneksi aina ei tarvitse tietää, vaan voi myös kysyä, itseltään <3
VastaaPoistaKaunista kevätviikonloppua sinulle, valoajatuksia!
Katja,kuten kerroin, olisin voinut kopsata sinulta, sillä niin samaa oli paljon, mutta sitten päädyinkintähän.Ole hyvä<3 Nimenomaan niin: Kääntyä omaan puoleensa ja kysyä itseltään.
PoistaKiitos samoin sinulle: Aurinkoa!
Leen, olipa kaunis ilopostaus! Toivottelen sinulle hyvää mieltä alkavalle viikonlopulle! <3
VastaaPoistaKaisa Reetta, kiitos<3 Kiitos samoin sinulle<3
PoistaOnnellinen sinä, elämä kantaa. Merin kirjoitus on liikkis, ihana toteamus.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua! Täällä pakataan.
Marjatta, rankka kevät ja se vain jatkuu: Perhepiirissä vakava sairaustapaus, mutta tässä piti luetella vain positiivisia asioita. Nämä on totta, ollutta ja olevaa, mutta kaiken joukossa ne tummat raidat, että kirkkaat värit erottuisivat.
PoistaMerin teksti on mun pitkospuuni...
Kiitos samoin! Mitä sitä nyt niin salaperäisenä ollaan...No, näen sitten facesta:) Mukavaa reissua<3
Ihana Leena,tämä oli hyvä postaus:) Siinä oli paljon hymyn aiheita ,ja toivottavasti kevään edetessä tuntuu paremmalta.
VastaaPoistaJael, kiitos<3 Talo on täynnä, koiruudet meidän sängyssä ja aurinko paistaa: Voiko enempää pyytää. Ja lauantai!
PoistaMonia elämää onnellistuttavia asioita! <3 Joskus tuntuu, että maailman paino tai osa siitä lepää omilla harteilla (ajattelen mm. poliittista keskustelua Suomessa juuri nyt ja monia muitakin asioita), mutta sitten kaikki nuo isot ja pienet asiat, jotka saavat sielun hymyyn. Niissä on voimaa.
VastaaPoista<3 viikonloppua!
Katja, eikö<3 Yhteiskunnallinen ilmapiiri on raaistunut. Onneksi kohta puro juoksee jo lehdon läpi...
PoistaKiitos samoin<3
Ja minua hymyilyttää että olet olemassa. Että olet innostanut meitä monia lukemaan uusia ja vanhoja kirjoja. Tutustumaan uusiin asioihin ja nauttimaan elämisestä =).
VastaaPoistaTämä kevät on kyllä ollut erikoinen, vaikea sanoa missä oikein mennään... Mutta odotan parempaa tulevaksi, sillä se on ainoa mitä voin odottaa.
Hienoa, että nuoret tulevat viikonlopuksi. Nautinnollista yhdessäoloa teille kaikille <3
Birgitta, kiitos samoin:) Sitä toivoin kun blogin aloitin!
PoistaKevät, aurinko, kukat...
Talo täynnä, koiruudet nukkkuivat meidän sängyssä, vaikka heille on ostettu tännekin omat pedit=kivaa! Kiitos samoin mukavaa viikonloppua sinulle&co<3
Vaikea kevät on ollut. Siksi on ihan hyvä keskittyä näihin elämän sulostuttaja- asioihin. Kun oikeasti asiat ovat hyvin ja niin monesta asiasta voi olla onnellinen. Mutta samaan aikaan, kun tuntuu, että maailma ei ole enää entisensä ja niin moni asia on myllätty, niin se samako - vai mikä - myllää tuolla sisäpuolellakin.
VastaaPoistaMutta nyt ainakin minä nautin tästä kevätauringosta ja pihasta ja puolisosta.
Ihanaa, että saat rakkaat sinne huomenna visiitille. Meille tullaan sitten ensi viikonvaihteessa.
Ihanaa viikonvaihdetta <3
Irene, täysin samaa mieltä. Se mikä ympäirillä velloo, hiipii sisälle mieleen.
PoistaMinä samoin. Täällä on vielä lunta isoja penkkoja, mutta paljon jo myös pälviä eli olen päässyt haravoimaan etc. Sille hemlokille ostin havupuubalsamia ja luvattiin, että tulee ihan vihreäksi!
He tulivat jo eilen. Perhe on parasta.
Kiitos samoin sinulle<3
Joskus (oikeastaan aika usein) on parempi vain katsoa valoa päin ja unohtaa, että varjoja onkaan. Toisinaan täytyy taas olla valon kantaja, ettei varjot pääse liiaksi valtaamaan alaa.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, näinhän se on. Yritän nyt olla valonkantaja, sillä mieheni lähisukulaisella yllättävä ja aggressiivinen kasvain. Pakko tarttua pienimpäänkin ilonpisaraan.
Poista<3
Ihana postaus, kiitos! Omaa hymynvirettä ja onnellisuuttaa olen itsekin pohtinut. Saako olla näin tyytyväinen ja onnellinen, kun ympäröivä maailma on tätä nykyä nyt aivan toista. Pitääkö itsekin alkaa synkistellä? Vaan eipä taida asiaa sillä edistää, tuhkan heittäminen päälleen ja ihokkaan repiminen, uskon. Nämä jokapäiväiset "pikkuasiat" auttavat meitä parempaan elämään, luotan. Kiitos Leena valonkantaja osastasi<3
VastaaPoistaRita, onni on myös mielentila. Siihen voi tietyssä määrin itse vaikuttaa, mutta sitten tulee hetkiä, jolloin se jää ja tekee pesän lupaa kysymättä. Saman voi tehdä suru. Jokapäiväiset pikkuasiat kantavat:ensimäinen scillan kukka, kukkiva onnenpensas, kevään ensimmäinen punarinta...Kiitos samoin Rita<3
Poista