tiistai 11. lokakuuta 2016
pienet tytöt ovat katoavia, jätät ne yksin keittiöön ja kun...
pienet tytöt ovat katoavia, jätät ne yksin keittiöön ja kun palaat,
mustat siivet silmäkulmassa ja tolpat jalkojen alla, siellä ne
huojuvat yrittäen unohtaa, miltä maistui domino ja maito, se tunne, kun joku pitelee vatsan alta veden päällä, polskit ja luotat,
sen he yrittävät unohtaa, kun lähtevät vilkuttamatta, pujottavat
käden pojan käteen,
naurettavan pieni käsi
- Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki, 2013)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis tytär.
VastaaPoistaAnna, kiitos<3
Poista<3
VastaaPoistaAllu<3
PoistaMeidän pieni tyttö asustelee vielä hetken täällä kotona - on siis vain kaikkine myssäköineen ja kisuleineen ja chinchilloineen karussa oman kotinsa putkiremonttia.
VastaaPoistaJa minä nautin.
Niin on sinulla tytär kuin äitinsäkin - kaunis <3
Lady of The Mess, sinä onnellinen! Minä nautin erikoispitkistä jouluista, jolloin nuoret asettuvat kuin asumaan kahdelle liian isoa taloa. Nuoret ja koiruudet tekevät talosta kodin. No, onhan tämä tietysti koti, mutta Olgan jälkeen jäi koiranmentävät tila. Tämä suvi näytti, miten vaikeaa olisi ollut, jos olisimme ehtineet ottaa uuden koiran, sillä R. oli sairaalassa aamusta iltaan, vain lounaalla kävi välillä. Siis huolehti minusta.
PoistaMinäkin olen sellainen koti-ihminen, että on kiva kun pöytä täyttyy eri-ikäisistä ihmisistä.
Kiitos psta ja kiitos<3
Kiitos tästä!
VastaaPoistaKaisi
Kaisi, ole hyvä<3
PoistaNiin ihana tämä Pirkon runo - ja niin kaunis tuo Merin kuva.
VastaaPoistaTytöt! ♥
Katja, olen satavarma, että kaikki tyttöjen äidit rakastavat tätä runoa!
PoistaTytöt!♥