Tähdet alkavat syttyä ja jotenkin sitä ymmärtää että se
on ohi nyt: ei väliä sillä mitä odotit ja mitä tuli. Keltaiset
koivut hohtavat pimeässä, menneen kesän haamut,
varmistamassa ettet unohda. Äkkiä sävähtää lävitsesi
ilo: olet vapaa! Pudonneet lehdet kahisevat jaloissasi,
väistelet puita ja naurat täyttä kurkkua. Luoteesta nousee
pilviverho joka peittää tähdet.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
Luin moneen kertaan. Sanoista jäi kevyt olo. Kirjoittaja on kuin taakka olisi pudonnut harteilta.
VastaaPoistaMarika, eikö vain: Lopulta olo olikin kuin taakka olisi poissa.
PoistaTuo taitaa sopia sinulle kuin nenä päähän. Ja meille muillekin, ei sen puoleen.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar, tämä sopii varmaan monelle. Yleensä itse taivun hyvin dramaattisiin ja kohtalokkaisiin runoihin, sellaisiin 'ahmatovalaisiin'ja saan ihan oikeasti silloin kuulla valtusta liiasta synkkyydeestä:)
PoistaMiten täydellisen sopiva runo - etenkin nyt. ♥
VastaaPoistaKatja, eikö vain:)
Poista♥
Ah, aivan ihana❤️ Tämän tallennan sydämeeni
VastaaPoistaValkoisiahiutaleita, suosittelen♥
PoistaLuin otsikon ja ajattelin, että se on sinun kirjoittama. Mutta kyllähän tuossa runossa voisi varmaan olla paljonkin sinun kirjoittamaasi.
VastaaPoistaTuo sinun ylemmän kommentin 'ahmatovalaisuus' yhdistyi mielessäni just Ylen sivuilta lukemaani arkkitehti Juhani Pallasmaan haastatteluun ja hänen lauseeseensa: "Melankolia on tunnetila, jota turhaan väheksytään." Sä kyllä puhuit dramatiikasta ja kohtalokkaasta...mutta, you know.
Mahtava tuo edellisen postauksen neulova kiss-mies!:)
Sanna, ei se niin pieleen mennyt, sillä minähän aina niistä tähdistä ja onhan minulla tähtirunojakin, mutta me ovat luontoeroottisia, joten ei niistä nyt enempää. Tällä hetkellä tuo voisi varmaankin olla minua...Tykkän erityisesti tuosta kohtalokkaasta ja jyrkästä 'Ei väliä sillä mitä odotit ja mitä tuli' Ja siitä, että koivut eivät salli unohtaa. Vähän myös kuin 'ahmatovalaista'...,mutta luultavasti en ehkä runossa nauraisi täyttä KURKKUA, vaan kaatuisin maahan, koivujen juurelle miljoonien tähtien suudeltavaksi.
PoistaJuu, mutta melankolia kuuluu tuohon satsiin ja myös ns. kaunis alakulo. I know.
Häneen en kyllästy!<3
Ihana, ihana, ihana! <3
VastaaPoistaTaru, niin minustakin!<3
PoistaIhana, viisas runo. Uskon että puhuttelee sinua erityisesti nyt, rankan kesän jälkeen.
VastaaPoistaMustikkakummun Anna, samaa mieltä. Ehdottomasti: Vastaa tunnetilaani eri tavalla kuin ennen.
Poista<3