Alussa olikin sen loppu. Näin voidaan sanoa Pierre Lemaitren ensimmäisestä kirjasta, jonka hän kirjoitti 1985. Hän ei tarjonnut teosta kustantajille vaan hautasi dekkarinsa pöytälaatikkoon, jonne se sitten jäikin näihin hetkiin asti, jolloin Lemaitre tuntee elävänsä murrosta: Tämä hänen ensimmäinen dekkarinsa on viimeinen, sillä hän siirtyy kirjoittamaan historiallisia romaaneja. Ensimmäisestä tulee jäähyväiset jännityskirjoille, mutta hänen historialliset kirjansa ovat myös olleet jännittäviä eli mihin kirjailija 'karvoistaan' pääsisi, Lemaitre olisi voinut stailata esikkoaan paljonkin, mutta hän tyytyi vain korjaamaan kohtia, jotka vaikeuttivat tekstin ymmärtämistä.
Pierre Lemaitren Kyykäärme (Le serpent majuscule, MinervaCrime 2022, suomennos Kaila Holma) alkaa toukokuun viidennestä päivästä vuonna 1985. Tämä on trilleri ja hyvin erilainen minun mielestäni, mitä olisi voinut Lemaitrelta odottaa, sillä tarina on kuin farssi, jossa monet asiat hämmentyvät toisiinsa ja kaiken keskellä kulkee ylipainoinen, aikuinen nainen, joka pitää koirista, vaikka joskus kohteleekin niitä huonosti. Fyi Mathilde! Mathilde ei ole mikä tahansa nainen, sillä hän on ystävänsä Henrin kanssa saanut merkittävät kunnianosoitukset toiminnastaan vastarintaliikkeessä toisen maailman sodan aikana. Muistattehan tv-sarjan Maanalainen armeija? Sellaista se oli ollut ja kaikki mihin Mathilde koski ja tähtäsi lähensi liittoutuneiden yhteistä voittoa, mutta etenkin Ranskan menestystä. Henri osasi arvostaa Mathildea, mutta heistä ei koskaan tullut paria, vaikka Mathilde sitä salaa kaipasikin. Henri kaipasi enemmän hoikkaa kaunotarta, joka hämmästytti kaikkia. Sitä Mathildea, joka tämä oli ennen ollut. Hieman Henriä taisi myös hirvittää Mathilden pelottomuus ja osumatarkkuus.
Kun sota on ohi, kaikki on Mathilden mielestä tylsää. Hän istuskelee puutarhassaan, riitelee naapurinsa kanssa tai uppoutuu herkuilla mässäilyyn. He eivät voi tavata Henryn kanssa. Se on salaisen palvelun sääntöjä. Pari kertaa vaivihkaa jossain tilaisuudessa kuin yössä kohtaavat laivat tai leijuvat kumpupilvet. Kunnes eräänä päivänä komentaja eli Henri soittaa Mathilden suoritettua kuin automaatilla erään työn, johon löysi nimen ja osoitteen pienestä paperinpalasta. Ja on kuin vanha, kunnon elämä alkaisi uudelleen. Toisinaan Mathilde ihmettelee kohteita, jotka on likvidoitava, mutta hän on tosi peloton ja nopea tottelemaan.
Salaisen poliisin Vassiliev on saanut vainun, sillä murhien sattumanvaraisuus kauhistuttaa kaikkia. Hän päättää pitää koko jutun itsellään. Vassiliev käy usein tapaamassa sairasta ja haurasta de la Hosserayta, jolla on oma kotiapulainen. Vanhuksia, jotka näyttävät juuri kuolevan, ei kannata ignoorata, sillä...
Olen sen sata kertaa sanonut, että en kestä huumoria trillereissä ellei kyse ole Sebastian Bergmann -dekkareista. Olen pahoillani, niin pahoillani, sillä nauroin hervottomasti. Tähän ei moni kykene, mutta kylläkin Lemaitre, jonka ensimmäisiä trillereitä pelkäsin hulluna. Lemaitre on yksi idoleistani ei siksi, että hän saa minut nauramaan, kun pitäisi kai itkeä, vaan se, että hän on äärettömän lahjakas kirjoittaja enkä ole ehkä ikinä tavannut vastaavaa monialaisuutta, mikä hänellä on: Hän itkemään, nauramaan minut saa... Ehkä nauroin, koska maailman poliittinen tilanne on kauhistuttaa minua. Miten yksi xx voi tehdä tämän! Ei, kyllä nauroin sille, että Lemaitre teki esikoisestaan yhtä 'kreisin' kuin vaikka Ian McEwan Sementtipuutarhasta. Jälkimmäisestä sain haukut joltain lukijaltani, koska kehtasin tuoda Sementtipuutarhan blogiini. Hyvinkin kehtasin ja onneksi omistan kirjan!
Ikäväkseni sanon, että voinemme hyvästellä Pierre Lemaitren dekkaristina, mutta minä jatkan hänen lukemistaan historiallisissa teoksissa. Ottakaa Kyykärme lukuun kuin uusi rakastaja sänkyyn. Sanokaa nuorelle miehelle, että 'kuuntele miten kyyhkyset...', tarjoa lasillinen viiniä ja suudelma, tietynlainen suudelma, kyllä se siitä sitten. Mutta älä kerro tämän kirjan tarinaa ennen kuin jälkihehkussa!
Rikosromaanien juonet tapaavat usein olla kehämäisiä: kerronta muodostaa silmukan itsensä kanssa.
Siksi minusta tuntui tavallaan johdonmukaiselta, että viimeisin minulta julkaistava dekkari on samalla ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut.
P.L.
*****
Mielenkiintoinen ratkaisu, että esikoiskirja julkaistiin vasta nyt. Jotenkin herkullinen tilanne. En ole Lemaitrea koskaan lukenut, mutta voisin ehkä kokeilla tätä. :)
VastaaPoistaAnki, Lemaitre päätti itse näin. Tämä on erikoinen kirja. Reima aloitti just, sillä joku muukin haluaa lainaksi. Tästä kun aloitat...:)
Poista♥♥
Olen lukenut kaikki Lemaitren kirjat. Näkemiin taivaassa ja Silmukka ovat tähänastiset suosikkini. Yleensä en lue kirjoja, joissa on paljon väkivaltaa. Nyt mainittiin etukäteen, että kirja on raaka. Ei se kuitenkaan tuntunut sellaiselta, koska tarina oli osin tragikoominen taI farssi. Nauraa sai usein ja yhden kerran suorastaan hörähdin ääneen.
VastaaPoistaJuoni oli monipolvinen, yllätyksiä sisältävä. Kirja piti otteessaan niin, että se oli saatava katsotuksi loppuun. Eikä lukijalla voinut olla aavistusta lopusta. Ei minulla ainakaan.
Kuinka arkipäiväistä toisen ampuminen voikaan olla!
Erkki Erkkilä.
Erkki, Näkemiin taivaassa on huikea. Pidän sitä jopa tulevana klassikkona. Olen lukenut kaikki suomennetut Lemaitret. Häneltä alkaa nyt keväällä Suuri maailma -sarja. Kustantaja on Minerva. Ensimmäinen osa Loistavat vuodet ilmestyy 2.5. Ei ollut raaka minustakaan.
PoistaLemaitrea ei voi arvata.
Niinpä...
Kiitos innoittavasta kommentista! Tässä ohi Lemaitren sinulle Erkki vinkki, jossa mm. paras kommentti ikinä blogissani: https://leenalumi.blogspot.com/2022/12/joulu-jatkuu-meilla-edelleenmissa-ovat.html Hyvää alkanutta vuotta 2023!
Kiitos Leena,
VastaaPoistaolipa yllätys saada kommentti kommenttiini, joka oli ensimmäiseni ikinä näillä palstoilla. Luen muuten usein juuri sinun mileipiteesi, kun olen lukenut jonkin erityisen kirjan. Lemaitren kirjoista olen lukenut kahteen kertaan Näkemiin taivaassa ja Silmukan. Silmukka on siinä mielessä erikoinen, että muistaakseni pitää lukea viimeiselle riville asti, ennen kuin kaikki selviää.
Ei auennut jostain syystä tuo https://leenalumi jne. Sinullekin Hyvää uutta vuotta kirjojen merkeissä
Ole hyvä Erkki. No ehkä kannatti kirjoittaa se kommentti:) Ehkä meillä on samaa makua eli jännitystä, historiaa ja pidän myös elämäkerroista. Googlaa Leena Lumi Elämäkerrat, niin näet, miten paljon. Silmukka oli äärettömän kiinnostava! Anteeksi, siinä oli väärä koodi jäänyt hiireen, enkä ole varma aukeaako tämä Palavan taivaan alla https://leenalumi.blogspot.com/2019/09/mark-sullivan-palavan-taivaan-alla.html Kiitos samoin sinulle!
PoistaNyt aukesi tuo Palavan taivaan alla.... Kiitos vinkistä. Kun olen lukenut jonkun kirjan, menen nettiin katsomaan arvosteluita siitä, en koskaan etukäteen. On mielenkiintoista nähdä, miten joku muu on sen kokenut. Niin kuin viimeksi kirjoitin, käyn varmimmin juuri sinun sivuillasi. Olen huomannut, että sinulta usein löytyy lukemani kirjan esittely.
VastaaPoistaOlen ollut eräässä lukupiirissä kymmenen vuotta ja pari viimeistä sen vetäjänä. Kirjavalintamme ovat laidasta laitaan. Toisinaan joudumme miettimään kovastikin, mitä seuraavaksi. Saamme toisiltamme usein vinkkejä hyvistä kirjoista. Historiasta olen paljon lukenut mutta Italian kohtalosta ilman muuta haluan lisätietoa. Laitanpa kirjastoon varauksen.
En muuten osannut aavistaa, että tämä palstasi toimii näin ihanasti myös keskustelualustana. Kiitos.
Erkki, minä teen samoin. Hyvin harvoin vahingossa käy toisin.
PoistaMinä olen pitänyt tätä blogia ystävänpäivänä jo 14 vuotta ja se tuntuu. Vähemmälle jäänyt suuri puutarha ja kuntoilu. Ehkä pidän loman. Toki käyn kommentit kuittaamassa, mutta ihan joskus yritän olla poissa koneelta muutamia päiviä kokonaan. Vastaan silloin myöhemmin.
Tiedoksi sitten, että Pino Lella elää edelleen. Facen kirjallisuuden ryhmässä yksi mies alkoi väittää, että kirja ei olisi totta. Tuli nopeasti napakka vastaus naiselta, joka kertoi Pinon elävän ja asuvan hänen naapurissaan.
Juuri näin tämä palvelee parhaiten. Ole hyvä.
PS. Tässä se Sullivanin kirjaan tullut paras kommentti ikinä♥
Poista